V
"vieras"
Vieras
Tuntuu, että minulle ei riitä mikään. Ihastun usein, haaveilen sinkkuudesta ja seikkailuista. Olen siis kolmatta vuotta naimisissa, mutta olen jo kauan pohtinut eroa. Mieheni on ihana: mm. huolehtivainen, uskollinen ja luotettava, mutta se ei riitä minulle. Löydän hänestä jatkuvasti puutteita ja vikoja, ja haaveilen "siitä oikeasta" - ihannemiehestäni.
Tiedän, että sellaista miestä ei ole olemassakaan, joka täyttäisi kaikki odotukseni ja toiveeni. En siis usko löytäväni sellaista miestä, jossa on kaikki haluamani ominaisuudet samassa paketissa, mutta tavallaan etsin sellaista koko ajan. Ja elän siis avioliitossa.
Välillä on parempia kausia, jolloin keskityn mieheeni ja elämäämme yhdessä. SIlloin viihdyn kotona ja haaveilen lapsista. Järki kuitenkin sanoo (onneksi) koko ajan, että emme voi jättää ehkäisyä pois, sillä ajatukseni ailahtelevat niin kovin. Lapsia en halua tähän sotkea. Tällainen parempi kausi saattaa päättyä siihen, että kuulen sattumalta radiosta jonkin biisin, joka muistuttaa minua jostain baarireissusta, miehestä, toteutumattomista tai toteutuneista unelmistani... Ja taas mennään: muutun poissaolevaksi, alan miettiä eroa, haaveilen muista miehistä, ärsyynnyn omasta miehestäni, en jaksa olla kotona jne.
Kun elin sinkkuna, etsin vaan kiivaasti parisuhdetta. Mikään ei tunnu sopivan minulle.
Tämä on oikeasti raskasta, niin minulle kuin miehellenikin. Olisiko oikea osoite terapia vai mikä?
Tiedän, että sellaista miestä ei ole olemassakaan, joka täyttäisi kaikki odotukseni ja toiveeni. En siis usko löytäväni sellaista miestä, jossa on kaikki haluamani ominaisuudet samassa paketissa, mutta tavallaan etsin sellaista koko ajan. Ja elän siis avioliitossa.
Välillä on parempia kausia, jolloin keskityn mieheeni ja elämäämme yhdessä. SIlloin viihdyn kotona ja haaveilen lapsista. Järki kuitenkin sanoo (onneksi) koko ajan, että emme voi jättää ehkäisyä pois, sillä ajatukseni ailahtelevat niin kovin. Lapsia en halua tähän sotkea. Tällainen parempi kausi saattaa päättyä siihen, että kuulen sattumalta radiosta jonkin biisin, joka muistuttaa minua jostain baarireissusta, miehestä, toteutumattomista tai toteutuneista unelmistani... Ja taas mennään: muutun poissaolevaksi, alan miettiä eroa, haaveilen muista miehistä, ärsyynnyn omasta miehestäni, en jaksa olla kotona jne.
Kun elin sinkkuna, etsin vaan kiivaasti parisuhdetta. Mikään ei tunnu sopivan minulle.
Tämä on oikeasti raskasta, niin minulle kuin miehellenikin. Olisiko oikea osoite terapia vai mikä?
Varmaankin ensimmäistä kertaa näin 30v elämän aikana.
