Sopiiko mihinkään persoonallisuushäiriöön vai mikä vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen tarina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
:(
Lähde sieltä turvakotiin tai jonkun ystävän/sukulaisen luo ja ala järjestää omaa elämääsi.
Ei sillä diagnoosilla varmaan niin väliä ole? Mies tekee joka tapauksessa teidän elämästänne helvettiä.

Narsismiin minäkin tosin kallistuisin jos pitäisi netti diagnoosi vääntää.
Terveisin: Narsistin lapsi.
 
Sh-op : Yritin tehdä kaikkeni tutustumisvaiheessa saadakseni selville mahdolliset narsistiset piirteet ja addiktiot, etten vain tekisi samaa virhettä uudelleen. Mies kuitenkin teki selväksi, että hän ja eksäni olivat kuin yö ja päivä. En minä osannut, enkä oikein edes uskaltanut epäillä hänen kertomuksiaan ja olemustaan, vaikka vihjeitä tulikin silloin tällöin jo alussa. Alkoholistakin mies kertoi useampaan kertaan, ettei olutta juo kuin pullon pari vuodessa. Ei ole todellakaan hänen juttunsa. Myöhemmin, kun meni siideriä, konjakkia, punaviiniä perusteli vain, ettei koskaan puhunut kuin oluesta...
 
Laitoin kerran asiallisen tekstarin hänen entiselle avovaimolleen. Hän vastasi, että teidän on selvitettävä asiat keskenänne ja kaikkea hyvää perheellenne.
Sinne suuntaan mies näyttelee edelleen. Vanhemmille lapsilleen ei ole 2 vuoteen kertonut työttömyydestä ja totaalisesta rahapulastaan, vaan minun on ollut venyttävä valheen peittelyn rahoittamiseen myös.
 
Luonnehäiriöiset eivät osaa koskaan vastata suoraan kysymykseen "miltä susta TUNTUU?", kokeilkaa vaikka. Ne eivät osaa asettua toisen asemaan, ne eivät TUNNE mitään, joten niillä ei ole mitään käsitystä miltä jokin asia TUNTUU. Paitsi jos sanot että "pettäminen tuntuu musta tosi pahalta, entä susta?" niin ne vastaa että tuntuu tosi pahalta. Ne matkii sun tunnetiloja ja sun käsityksiä tuntemuksista. Niillä on pakko, koska ne ei ite tunne yhtään mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Sh-op : Yritin tehdä kaikkeni tutustumisvaiheessa saadakseni selville mahdolliset narsistiset piirteet ja addiktiot, etten vain tekisi samaa virhettä uudelleen. Mies kuitenkin teki selväksi, että hän ja eksäni olivat kuin yö ja päivä. En minä osannut, enkä oikein edes uskaltanut epäillä hänen kertomuksiaan ja olemustaan, vaikka vihjeitä tulikin silloin tällöin jo alussa. Alkoholistakin mies kertoi useampaan kertaan, ettei olutta juo kuin pullon pari vuodessa. Ei ole todellakaan hänen juttunsa. Myöhemmin, kun meni siideriä, konjakkia, punaviiniä perusteli vain, ettei koskaan puhunut kuin oluesta...

Miksi edes vatvot asiaa? Sinä tiedät, mitä sinun pitää lastesi tähde tehdä. Jos jäät, voi lapsistasikin kasvaa luonnehäiriöisiä tai optimaalisia luonnehäiriöisten uhrejä. he näkevät kotona, että miehesi käytöksen kaltainen käytös on normaalia ja äidinkin hyväksymää, ja elävät pahimmassa tapauksessa elämänsä sen mukaisesti. Tai sitten murentuvat mieleltään kokemiensa kärsimysten vuoksi. Ajattele nainen nyt vähän; 2 nuorimmaistasi ovat eläneet narsisti- alkkiksen kanssa. Sitten pariuduit supernopeasti ja hankit uuden lapsen jonkun toisen kertomaid perusteella päästään vähän omintakeisen ehen kanssa. Lapsiparat katsovat vierestä tätä kaikkea:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Laitoin kerran asiallisen tekstarin hänen entiselle avovaimolleen. Hän vastasi, että teidän on selvitettävä asiat keskenänne ja kaikkea hyvää perheellenne.
Sinne suuntaan mies näyttelee edelleen. Vanhemmille lapsilleen ei ole 2 vuoteen kertonut työttömyydestä ja totaalisesta rahapulastaan, vaan minun on ollut venyttävä valheen peittelyn rahoittamiseen myös.
Ex-avovaimo suojelee itseään. Hänen etunsa mukaista on olla sekaantumatta asioihin, kun on jo päässyt miehestä eroon.
 
Vatvon siksi, koska elinpiirini on kaventunut ja kavennettu lähinnä siihen, että olen ypöyksin lasten kanssa kotona aina. Kenellekään en ole saanut puhua ja kaikki on minun syytäni. On vaikea hahmottaa, mikä on normaalia. Olen myös yrittänyt muuttua monin tavoin, koska mies on lupaillut kaiken muuttuvan, kunhan olen oikeanlainen. Hän on myös luvannut parempaa, kunhan löytää töitä jälleen. Olen halunnut uskoa häntä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Laitoin kerran asiallisen tekstarin hänen entiselle avovaimolleen. Hän vastasi, että teidän on selvitettävä asiat keskenänne ja kaikkea hyvää perheellenne.
Sinne suuntaan mies näyttelee edelleen. Vanhemmille lapsilleen ei ole 2 vuoteen kertonut työttömyydestä ja totaalisesta rahapulastaan, vaan minun on ollut venyttävä valheen peittelyn rahoittamiseen myös.

Voi olla ettei halua enää millään tavalla sotkeentua koko miehen juttuihin kun on kerran eroon päässyt, ja jos ei ole mustamaalannut eli kertonut totuutta lapsille, helppohan lasten on uskoa mitä vain. Ja lapset on niin lojaalia vanhempiaan kohtaan , kun on kyseessä vielä tuollainen "sairas" tyyppi niin kuinka sitä lapsi voi ymmärtää kun ei aikuinenkaan ymmärrä. Onpas jotenkin tuttua tarinaa , ihan kuin olisin törmännyt samanlaiseen joskus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Vatvon siksi, koska elinpiirini on kaventunut ja kavennettu lähinnä siihen, että olen ypöyksin lasten kanssa kotona aina. Kenellekään en ole saanut puhua ja kaikki on minun syytäni. On vaikea hahmottaa, mikä on normaalia. Olen myös yrittänyt muuttua monin tavoin, koska mies on lupaillut kaiken muuttuvan, kunhan olen oikeanlainen. Hän on myös luvannut parempaa, kunhan löytää töitä jälleen. Olen halunnut uskoa häntä.

Sinä teet nyt selvästikkin "eroa" mutta älä mieti liian kauan, ei se mies muutu koskaan miksikään ellei nyt satu hakeutumaan vuosien terapiaan ja hoitoon pitkiksi ajoiksi , omasta tahdostaan , takeita paranemisesta ei ole. Älä hyvä ihminen jää enää kidutettavaksi, haet itsellesi lapsille apua erotilanteeseen , viet lapset myös puhumaan asioista ettei jää mitään harha käsityksiä ilmaan ! Katos kun seuraava kidutettava onkin sitten lapsi jos äitiä ei enää pääse kiusaamaan.
 
Tämä ei enää kyllä auta asiaan, mutta seuraavaan suhteeseen, jos sellainen vielä tulee... Et älä muuta heti saman katon alle. Miksi teit sen tässä suhteessa? (Lapsi tulossa jo reilun puolen vuoden jälkeen tapaamisesta vai miten se meni) Oliko lapsen hankkiminen tarkoituksellista vai vahinko? Jos tosissaan pelkää "rakastuvansa" uudestaan narsistiin, ei heittäydy noin helposti kenenkään kelkkaan.

Malttia ensi kertaan.

Ja tuosta suhteesta, joka nyt päällä heti niin kauas kuin mahdollista.
 
Lapsi oli toivottu. Kaikki tuntui olevan niin kohdillaan viimeinkin. Itse olin rehellinen ja uskoin/tunsin hänenkin olevan. Halusimme perustaa perheen ja koska molemmilla oli jo ikää ja koska molemmilla oli aiemmista liitoista kokemusta lapsettomuudesta (minulla lapsettomuutta 2v esikoisen yrittämisen aloituksesta ja sitten keskenmenoja, hänellä avovaimonsa kanssa meni 5v ennen ensimmäistä tärppiä). Emme siis edes uskoneet heti tärppäävän, mutta lapsi tosiaan oli toiveissa kuitenkin.

Yksi hälytyskello kyllä soi, kun mies sitten lausui samat, mitä eksänikin aikanaan " lapsella saan sidottua sinut minuun lopullisesti". Halusin kuitenkin uskoa, että hän sen vain vahingossa sanoi.
 

Similar threads

Yhteistyössä