Painosta on ollut puhetta ja mulla on sitä päässyt kertymään vähän turhankin paljon.
Parhaimmillaan (vai pahimmillaan) painoa oli 106kg, josta sain karistettua 12 pois kun tämä raskaus alkoi. Vielä on matkaa ihanne painoon, mutta nyt on laihdutus jäissä tottakai, mutta yritän sitten katsoa miten paljon suuhuni laitan (ja toki vähän myös että mitä laitan).
Reippaasta ylipainosta huolimatta mulla kuitenkin on suhteellisen hyvä kunto (tiedän monta normaalipainosta ja itseäni huonokuntoisempaa niin fyysisesti kuin esim veriarvollisesti).. itse käyn lenkillä juosten, kävellen ja pyöräillen, sekä uin ja talvella hiihdän ja luistelen. Ja tosiaan nyt loppu kesästä aloitin sen kickboxingin joka ei tosiaan ole mitään seinään nojailua
Eläimistä on ollut puhetta myös; meillä 2 kissaa joista varsinkin kolli on sellanen omistushaluinen ja todella mustasukkainen.. Esim jos meille tulee vieraita ja vieraat huomoi ensin meidän toisen kissan, niin tämä kolli vetää herneet nenään eikä vilkaisekkaan vieraisiin päin. Jos samat vieraat huomioi ensin kollin, niin kolli on heidän parasta ystäväänsä
Samalla lailla käyttäytyy myös mua ja miestä kohtaan joten saa nähdä kuinka kollin käy kun vauva syntyy. Jos on turhan omistushaluinen tällöinkin, niin pitää pistää mietintä myssy päähän.
Kovasti odottelen että alkaako kissat jossain vaiheessa käyttyäytymään erilaisesti mun seurassa - vielä en oo havainnut mitään poikkeavaa. Toi kollikissa on aina ollu sellanen mahanpäällä makaaja ja paitaa lusmuttava leipoja.. nothing new
Pamsku, kuten huomaat, mäkin puhun ja ajattelen kun se syntyy.. en siis halua ajatella etteikö tuolla olisi mitään tai että kesken menee. Silti yritän vielä pitää päätä kylmänä
Nenjan fiiliksiä on helppo kompata täältäkin päin. Itsehän olen jo miettinyt mihin h*lvettiin olen ryhtynyt. Haluanko oikeasti luopua erinäisistä vapauksista mitä on kun ei ole pientä lasta (tai omaa lasta ylipäätänsä). Kuitenkin olen heti tajunnut että nää on ihan normaaleita fiiliksiä koska onhan esikoinen todella mullistava asia. Toivottunakin
Omakustantesisen ultran suhteen tein myös päätöksen.
Jos ei mitään huolestuttavia vuotoja tai kipuja tule, niin nautin tästä raskaudesta sinne tammikuulle saakka.
Jos kävisin esim ensiviikon perjantaina ultrassa ja siellä ei mitään olilsikaan niin joulu olisi todella surullinen ja masentava.
Jos siellä olisi, mutta esim sykettä ei kuuluisi, niin panikoisin koko joulun.
Päätin siis että nautin raskaudesta sen minkä pystyn, ja tammikuussa sitten tirkistellään mikä on tilanne
Mulla jäi varmaan moneen asiaan ottamatta kantaa koska ootte taas niin aktiivisia ollu, ja mun pitäis kai tehdä töitäkin välissä??
~Ambro 5+1
ps. oli pakko munkin tehdä taas r-testi
ja oli kyllä hyvinkin tummaa viivaa molemmat.. rauhotti tuokin mukavasti mieltä.. ens viikolla ehkä vielä se digi, jotta näkee sen 2-3viikkoa muuttuneen muuksi.
Hassua, nyt on viikon tiennyt että on raskaana :heart: