Minun mielestäni on järjetöntä, että omaisuus ja rahat ovat puolison kanssa yhteisiä.

Ei meidänkään perheessä ole yhteisiä rahoja. Miksi pitäisi? Molemmilla omat palkkatulot. Omat perinnöt ja verot. Sitäpaitsi olen jo ennen kuin tapasin nyk. mieheni aina pitänyt säästössä useampia tuhansia. Olisi jotenkin hullua, että en saisi nyt enää pitää niitä ominani...

 

Mites sit äitiyslomat/hoitovapaat? Silloinkin "omat rahat" ja toinen lähtee yksinään esim ulkomaanreissulle ja toinen jää kotiin? Työttömyys? Sairastuminen?

Kyllä mua esim ihmetyttää, kun kaveri menee heti äitiysloman jälkeen töihin, kun pitää maksaa puolet asumiskuluista ja kaikesta ja hoitoraha ei tähän riitä... Ei tietenkään riitä...

No mut kukin tavallaan. Mulle (ja onneksi myös miehelle!) lasten hyvinvointi menee rahan edelle.

 

Mites sit äitiyslomat/hoitovapaat? Silloinkin "omat rahat" ja toinen lähtee yksinään esim ulkomaanreissulle ja toinen jää kotiin? Työttömyys? Sairastuminen?

Kyllä mua esim ihmetyttää, kun kaveri menee heti äitiysloman jälkeen töihin, kun pitää maksaa puolet asumiskuluista ja kaikesta ja hoitoraha ei tähän riitä... Ei tietenkään riitä...

No mut kukin tavallaan. Mulle (ja onneksi myös miehelle!) lasten hyvinvointi menee rahan edelle.

katsos kun lapsi ei synny samalla hetkellä kun viiva tulee testiin. suunnittelu, säästäminen ja varautuminen ovat avainsanoja. jokaisen lapsen kanssa olen kotihoidontuella ollut ja olen vieläkin.

 

katsos kun lapsi ei synny samalla hetkellä kun viiva tulee testiin. suunnittelu, säästäminen ja varautuminen ovat avainsanoja. jokaisen lapsen kanssa olen kotihoidontuella ollut ja olen vieläkin.

Sama täällä!
Lapset eivät kärsi! Ja muuten rahasta ei olla koskaan riidelty!

 

Mites sit äitiyslomat/hoitovapaat? Silloinkin "omat rahat" ja toinen lähtee yksinään esim ulkomaanreissulle ja toinen jää kotiin? Työttömyys? Sairastuminen?

Kyllä mua esim ihmetyttää, kun kaveri menee heti äitiysloman jälkeen töihin, kun pitää maksaa puolet asumiskuluista ja kaikesta ja hoitoraha ei tähän riitä... Ei tietenkään riitä...

No mut kukin tavallaan. Mulle (ja onneksi myös miehelle!) lasten hyvinvointi menee rahan edelle.

Meillä ainakaan omat tilit ja omat rahat ei tarkoita sitä, etteikö molemmat käyttäisi rahojaan perheen yhteisiin menoihin. Kaikkea ei välttämättä laiteta 50-50 vaan tilanteen mukaan. Meillä omat rahat tarkoittaa sitä, että yhteisten menojen jälkeen molemmat saa käyttää jäljelle jäävät rahansa miten haluaa, eikä siitä tarvitse toisen kanssa neuvotella. 17 yhteisen vuoden aikana meillä ei ole ikinä ollut sellaista tilannetta, että toinen pyytäisi toiselta rahaa.

 

Mika on sinun on myos minun ja mika on minun, on HELVETTI SOIKOON MINUN!!!

No, ei oikeasti.

Kukin tavallaan. Exan kanssa ei ollut ongelmia yhdessa elaessa, kummallakin oma omaisuutensa ja yhteinen paamaara. Erotessakaan ei ollut ongelmia, silla kumpikin kunnioittaa toisen omaisuutta. (Vaikka juuri mitaan ei kummallakaan ole...) ja avoliitto.

Nyt olen ihan helvetillisen dilemman edessa: en halua mieheni omaisuudesta mitaan nimiini. Olemme molemmat samaa mielta siita, etta omaisuus kuuluu sille, jonka nimissa se on. Emmeka halua virallisesti naimisiin. MUTTA kun muutan hanen luokseen, oleskeluluvan saaminen helpottuu molempien nimissa olevalla talolla, asuntolainalla, vakuutuksilla, pankkitililla, autolla tms. Tai jos olemme naimisissa... Hiton hankalaa! Avioliitossa ei tarvitse sentaan olla yhteista omaisuutta, mutta en tahdo naimisiin taman enempaa.

Vahan OT ap:n asiasta, mutta kaikkea sita joutuukin pohtimaan.

Omat rahat, omat tilit, oma omaisuus ja yhdessa kuitenkin suunnitellaan isommat asiat ja se maksaa, jolla rahaa on tai joka jonkin asian haluaa ja pystyy kustantamaan. Noin periaatteessa.

 

katsos kun lapsi ei synny samalla hetkellä kun viiva tulee testiin. suunnittelu, säästäminen ja varautuminen ovat avainsanoja. jokaisen lapsen kanssa olen kotihoidontuella ollut ja olen vieläkin.

No mut on sekin väärin, että nainen joutuu käyttämään omia säästöjään voidakseen olla hoitovapaalla Eikös se lapsi ole sen miehenkin?

 

Meillä on ollut kaikki nämä 20 vuotta omat tilit. Itse olemme omat rahamme tienanneet, yhdessä maksaneet lainat ja laskut+muun elämisen. Talomme on myös puoliksi molempien, koska molemmat ovat osallistuneet talouden ylläpitoon ja lainan lyhennykseen. Me ollaan ihan oikea onnellinen aviopari, vaikka meillä EI olekaan YHTEISTÄ pankkitiliä .

 

No mut on sekin väärin, että nainen joutuu käyttämään omia säästöjään voidakseen olla hoitovapaalla Eikös se lapsi ole sen miehenkin?

Lapsi on silti miehenkin. Meillä mies maksoi kaikki lapsen kulut, kun olin hoitovapaalla.
Lapsen kulut ovat = ruoka, vaipat, asumiskulut, vaatteet, lääkärimaksut jne.
Minä maksoin itse oman elämäni. Olin etukäteen säästänyt, ettei tarvitse hoitovapaalla kituuttaa.
Eli ostin uudet vaatteeni hoitovapaalla omalla rahallani, kävin kampaajalla omalla rahallani ja ulkomailla käytiin pari kertaa hoitovapaan aikana ja toinen matka saatiin lahjana vanhemmiltani ja toinen maksettiin puoliksi. Minä maksoin meidän molempien puhelinlaskut, nettilaskun ja vesilaskun. Mies muut kulut.
Eli vaikka rahat oli omia, mies maksoi vähän enemmän mun hoitovapaan aikana, koska hoidin lastamme kotona.
Jos olisimme eronnut, niin ei mies mua olisi elättänyt. Lapsensa kylläkin. Erossa kaikki olisi ollut selvää, eikä olisi tarvinnut miettiä mikä on mun ja mikä sun.

Se että on omat rahat ja oma talous, ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi tarvittassa elättää toista.

Jos mieheni jäisi nyt työttömäksi, niin maksaisin tottakai meidän asumiskulut vaikka yksin.
Silti meillä on omat tilit ja omat omaisuutemme.

 

No mut on sekin väärin, että nainen joutuu käyttämään omia säästöjään voidakseen olla hoitovapaalla Eikös se lapsi ole sen miehenkin?

Kuka näin on sanonut? Meillä on omat rahat ja KAIKKI on joko minun yksin tai mieheni yksin.
Käytännössä kaikki on yhteistä toivon mukaan hautaan saakka. Jos joskus niin kävisi, että eroaisimme, niin molemmilla olisi selkeä visio siitä mikä on kummankin.
Se ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi maksaa enemmän kuluja, jos tilanne sellainen olisi.

 

Jos eroaisimme, niin uskon, että mietittäisiin kumpi tarvitsee ko. kodinkonetta enemmän. Esim, lapset jäisi minun luokseni viikottaisesti asumaan, todennäköisesti minulla olisi siis enempi tarvetta pyykinpesukoneelle. Vastaisesti mies saisi vaikka television. Ei sen enempää olla ajateltu eroa ja tavaroiden jakoa, mutta uskoisin että jotenkin noin se menisi. Mieheni on onneksi järkevä ja ajattelee myös lapsiaan mahdollisen eron tullen. Ei siis tahtoisi tehdä vain kiusaa minulle, olla suostumatta järkevään pesäjakoon.

Sen verran kommentoin, että tällaiseen ei kannata luottaa. Ihmiset muuttuvat, ja erokin saattaa muuttaa ihmistä. ELämästä ei koskaan tiedä. SItä voi muuttua v*ttumaiseksi, ilkeäksi ja katkeraksi, vaikkei nyt voisikaan uskoa mitään sellaista.

 

Meilläkin on omat rahat. Käymme molemmat töissä ja mieheni tienaa hyvin. Meillä kummallakin on merkittävästi omaisuutta. Palkat menee kummallakin omalle tilille ja kumpikin saa käyttää palkkansa kuinka lystää. Kumpikin huolehtii omaisuudestaan (osakkeet, maat, metsät) itse ja jos apua kysyy toiselta, niin tottakai autamme toisiamme. Perintörahat kumpikin on saanut käyttää kuten haluaa. En edes tarkkaan tiedä, paljonko miehelläni on rahaa tai mikä hänen omaisuuksiensa tarkka arvo on.

Asunto on 100%:sesti minun nimissäni. Miehelleni tämä on yhtälailla koti, enkä arjessa ajattele, että mies asuu minun kotonani. Tämä on meidän koti. En usko, että eroamme koskaan, mutta jos ero tulisi, niin mies saisi lähteä ja minä jäisin lapsen kanssa asumaan tähän.
Huonekalut olen ostanut itse kaikki, paitsi sänky on miehen ostama. Telkkari ja muu tekniikka on miehen hankkimaa.

Asumiskulut maksamme puoliksi. Mies maksaa ne ja minä siirrän aina välillä rahaa miehelle. Eli maksetaan puoliksi. Ruokakaupassa käy se kuka ehtii. Ravintolassa maksaa se kumpi nyt ekana jaksaa ottaa lompakon esiin. Ulkomaanreissut maksetaan puoliksi tai niin, että minä maksoin Rooman reissun, niin mies maksaa Pariisin matkan jne...

Lapsen kulut menevät aikalailla tasan kai. Ehkä mä ostan siinä mielessä enemmän, koska ostan lähes kaikkki lapsen vaatteet.

Autot ovat omat ja kumpikin maksaa oman autonsa menot.

 

Mun on ollut vaikea ajatella "meidän rahat, meidän talous" - tyylisesti, mutta naimisiin kun mentiin on mies painottanut kokoajan "meidän talous, meidän perhe". Ei minun tai miehen pidä toisiltamme vieläkään kysellä saako ostaa jotain vaan itse pitää miettiä onko "meillä" tähän varaa.

 

meiltä löytyy yhteistä rahaa, minun rahaa, sinun rahaa...
kaikki omaisuus ja varat eivät voi olla meistä riippumattomista syistä ikinä yhteisiä vaikka haluttaisiin.

 

Meillä on omat tilit ja omat rahat. Mies maksaa laskut, siirrän joka kuukausi miehen tilille sovitun summan. Näin ollen kaikki loput rahat saa käyttää miten haluaa.

Meillä on siis miehen säästötili miehen omille säästöille, miehen hallinnoima yhteinen säästötilimme ja molemmilla omat käyttötilit. Hyvin toimii ja kumpikaan ei saa hepulia toisten ostoksista. Mies myös maksaa minulle puolet kodin ja tytön hankinnoista takaisin, kun olen ne ostokset tehnyt.

 

Meillä on yhteinen perhe, yhteinen koti, yhteinen talous ja sen myötä yhteiset rahatkin.

Onko kaikki omaisuuskin yhteistä? Teillä oli käsittääkseni melkoisen erilaiset lähtökohdat avioliittoon. Jos kuvitellaan että ero tulisi (ei tietenkään tule, mutta...) niin jakautuisiko omaisuutennekin puoliksi? Talo, autot, varat tileiltä...?

 

meillä taas helpoimmaksi ratkaisuksi on todettu yhteinen tili ja yhteiset rahat. molempien palkat + lapsilisät tulee yhteiselle tilille, josta maksetaan laskut, ruoat ym. eikä todellakaan tarvitse kaikkea laskea ja puolittaa.
omia tarpeelliseksi näkemiään hankintoja voi molemmat tehdä miten haluaa, isommista päätetään yhdessä. ei se niin vaikeaa ole. kumpikaan ei ole heräteostelija, tai turhuuksiin tuhlailija.

 

Meillä ei ole yhteistä tiliä, mutta yhteiset rahat/varat. Näin se vaan menee kun on naimisissa. Ei kysele ostoksistani, yhdessä hoidetaan kaikki menot. Avioeron sattuessa ne yhteiset varat vasta tulee ns. ilmi.

En oikeasti tiedä ketään naimisissa olevaa jolla on yhteinen käyttötili. Säästötilit ymmärrän....

 

Sen verran kommentoin, että tällaiseen ei kannata luottaa. Ihmiset muuttuvat, ja erokin saattaa muuttaa ihmistä. ELämästä ei koskaan tiedä. SItä voi muuttua v*ttumaiseksi, ilkeäksi ja katkeraksi, vaikkei nyt voisikaan uskoa mitään sellaista.

Totta. Eihän sitä tiedä mitä ero mukanaan tuo. Silti tahdon uskoa, että lasten etu olisi etusijalla erotessamme. Mieskin on yhtälailla halunnut lapsia ja on oikeasti niin perheellinen ihminen kuin mies vaan olla pystyy, joten en usko, että hän lasten kustannuksella voisi "kiusaa" tehdä. Ihan niinkuin en itsekkään sitä tekisi.
Meillä kun ei tosiaan ole mitään suurempaa omaisuutta edes, niin en osaa pelätäkkään sen edestä, mahdollisen eron tullessa.

 

Meillä menee kaikki rahat samalle tilille. Minä maksan kaikki laskut, pistän säästöön rahaa ja hoidan muutenkin kaiken talouteen liittyvän. Mies on ihan käsi näissä asioissa. Kun meillä vielä oli eri rahat ja tilit, niin meinasi mennä kerran jos toisenkin laskuja perintään, kun mies vaan lykkäsi ne jonnekin pinon pohjalle ja unohti. Lisäksi minua kiinnostaa säästäminen, rahastot, sijoittaminen ja semmoinen, niin tämä sopii just hyvin.

 

Miksi eroaisimme?

Tänä on jo niin naivia, että melkein herttaista. Tuskin monikaan ennen sitä eroa uskoo, että ikinä eroaisi. Tilastojen mukaan aika moni sitten syystä tai toisesta tulee toisiin aatoksiin.

 

Olen tämän asian suhteen jotenkin itsekäs. Vaikka siis meillä kaikki on yhteistä, meillä on kuitenkin omat tilit ja omat säästöt. En voisi koskana mennä sanomaan miehelle, mihin hänen rahansa pitäisi laittaa ja vaikka ne rahat, jotka ovat kertyneet jo ennen kuin tapasimme. Meillä omat tilit, yhteinen elämä toimii.

Tiedän kyllä sellaisiakin tapauksia, joissa nainen on kotihoidontuella ja mies hyvä palkkaisessa töissä - ja nainen vaatii miehen rahoja omaan elämiseensä siten, että kaikki mikä on miehen on myös hänen mutta toisinpäin se ei sitten olekaan niin. Ja yksi tuttuni on sitä mieltä, että hänellä pitää olla oikeus miehen säästötiliin! Ihan käsittämätöntä.

 

Me ollaan perheenä yhdessä, tienataan yhteiseen pottiin ja käytetään sitä pottia yhdessä.
Sitten jos erotaan niin potti pannaan puoliksi.
Ei ole mun ja sun,vaan meidän. Lapset, talo,tilit, autot jne.

Mulle raha merkitsee niin vähän, ihan sama kunhan ne tärkeimmät saa ostettua ja pikkuisen jotain kivaa.
En ikinä enää kokeilisi erillisiä rahoja, mielestäni se on niin vaikeaa saada aidosti kulut menemään tasan ja reiluus, tasapuolisuus on mulle tärkeitä asioita parisuhteessa.

 

[QUOTE="vieras";27691937]
Mulle raha merkitsee niin vähän, ihan sama kunhan ne tärkeimmät saa ostettua ja pikkuisen jotain kivaa.
En ikinä enää kokeilisi erillisiä rahoja, mielestäni se on niin vaikeaa saada aidosti kulut menemään tasan ja reiluus, tasapuolisuus on mulle tärkeitä asioita parisuhteessa.[/QUOTE]

Hauskoja näkemyseroja reiluudesta. Minusta ei olisi reilua käyttää rahaa omiin "hömpötyksiini" yhteiseltä tililtä. Tässä kuussa olen törsännyt ihan urakalla omiin vaatteisiin, harrastuksiin ja baarireissuun. Enkä ikinä olisi pystynyt noin toimimaan, jos olisi yhteinen tili.

 

Hauskoja näkemyseroja reiluudesta. Minusta ei olisi reilua käyttää rahaa omiin "hömpötyksiini" yhteiseltä tililtä. Tässä kuussa olen törsännyt ihan urakalla omiin vaatteisiin, harrastuksiin ja baarireissuun. Enkä ikinä olisi pystynyt noin toimimaan, jos olisi yhteinen tili.

Tiedän että moni ajattelee eri lailla, ja se on ihan ok.

Mun mielestä se reiluus astuu juuri siinä esiin että tuhlaakin kohtuudella, tai ajatuksella ettei halua kuluttaa hirveästi liikaa, jotta tilanne on reilu toista kohtaan.

Meillä nyt muutenkin keskustellaan kaikki isommat ostokset ja jos joskus lähtee shoppailu lapasesta, niin koittaa sitten himmailla seuraavan kuukauden.

Meillä ei vain tuo erilliset rahat toiminut, tuntui niin hölmöltä aina laittaa laskua menemään miehelle puolikkaasta, useita kertoja viikossa kun niitä yhteisiä ostoksia alkoi olla paljon.