echo, kumpa oliskin
miehen mielestä muistutan vähän tuota kuvassa olevaa ihmstä...
mun sydämmellä on ollut elävä ja kuollut usko, se että miten ne erottaa jne... löysinkin hyvän tekstin:
Kuollut ja elävä usko
Jokapäiväisessä elämässä joutuvat vierekkäin usein olemaan kuollut ja elävä usko. On opettavaista asettaa nämä kaksi rinnakkain. Varsinkin tänä aikana on tarpeellista, että tunnemme kummankin luonteen ja esiintymistavan.
Kuollut ja elävä usko ovat eri syntyperää. Kuollut usko on ihmisen teko. Siihen âruvetaanâ joko omasta halusta tai muiden yllytyksestä. Omilla keinoilla sitä vahvistetaan ja ylläpidetään.
Elävän uskon vaikuttaa Jumala niissä, jotka eivät itsestään löydä uskoa, eivät itsestään voi uskoa ja Jumala vahvistaa elävän uskon koetuksissa ja vaivoissa.
Elävä usko on Jumalan työ. Sen alkaja ja päättäjä on Jeesus Kristus (Hepr. 12: 2). Ainoastaan Jumala voi elämää luoda. Ihmisen teko on kuollutta, niin kuin ihminen itsekin on hengellisesti kuollut.
Kuolleen uskon paikka on päässä, elävän uskon paikka on sydämessä. Oma käsitys, ajatus, ymmärrys, tieto Jumalan sanasta muodostavat kuolleen uskon. Sydämen eläminen Jumalassa, Jeesuksen omistaminen sydämellä on elävä usko. Ajatus hallitsee kuollutta uskoa, elävä usko hallitsee ajatusta.
Kuollut ja elävä usko pyrkivät eri suuntiin
Siten pyrkivät kuollut ja elävä usko aivan eri suuntiin. Kuollut usko on itsekäs, elävä usko itsensä kieltävä ja toisia rakastava. Kuollut usko etsii aina omaa hyötyä, se etsii itselle etuuksia, autuutta, kunniaa.
Elävä usko ei etsi muuta kuin Jumalan kunniaa. Kuollut usko pitää pääasiana sitä, miten itselle käy ja se kysyy: Pääsenkö taivaaseen? Vältänkö helvetin? Saanko armon? Olenko varmasti autuas Jumalan lapsi? Elävä usko kysyy: Saako Jumala minussa kunnian? Menestyykö Hänen työnsä minun kauttani vai estänkö sitä?
Kuollut usko tahtoo aina saada itselleen, elävä usko tahtoo antaa Jumalalle. Kun kuollut usko tarkkaa sitä, antaako Jumala riittävästi palkkaa, iloa, suloisuutta, niin elävä usko pitää itsensä kelvottomana kaikkeen tähän. Siten kuollut usko elää itsellensä, elävä usko elää Jumalalle.
Ja vielä: Kuollut usko elää itsestänsä; elävä usko elää Kristuksesta. Kuollut usko uskoo uskovansa; elävä usko kilvoittelee uskoakseen. Kuollut usko luottaa itseensä; elävä usko luottaa Herraan. Kuollut usko puhuu itsestänsä; elävä usko puhuu Herrasta. Kuollut usko näkee itsensä; elävä usko näkee Herran.
Kuollut usko on voitolla, elävä usko on tappiolla
Kuollut usko on aina voitolla; elävä usko on enimminkin tappiolla, vaikka Kristuksessa voittaja. Kuollut usko on rohkea; elävä usko pelkää ja vapisee. Kuollut usko seisoo Herran edessä kelvollisena, elävä usko kelvottomana.
Kuolleelle uskolle kaikki asiat menestyvät, elävälle uskolle ei mikään tahdo menestyä. Kuollut usko kykenee elämään sanan mukaan; elävä usko näkee aina rikkovansa Herraa vastaan.
Kuollut usko luulee kaikki tehneensä, elävä usko ei näe tehneensä vielä mitään. Kuollut usko hyväilee ja rakastaa itseään, elävä usko hyväilee ja rakastaa Herraa ja lähimmäistään.
Kuollut usko pitää itseään täydellisenä; elävä usko pitää itseään vasta alkajana. Kuollut usko seisoo alallaan täydellisyydessään; elävä usko vaeltaa täydellisyyttä kohden.
Kuollut usko luulee jo voittaneensa synnin; elävä usko epäilee synniksi sitäkin, mikä ei syntiä ollut.
Kuollut usko omistaa itselleen Raamatusta makeat lauseet ja sanoo karvaista; eivät ne ole minua varten. Elävä usko luulee kovien lauseiden tarkoittavan juuri häntä ja lohdutuslauseiden kuuluvan niille, jotka ovat parempia.
Kuollut usko näkee itsensä publikaania paremmaksi; elävä usko näkee fariseuksen paremmaksi kuin itsensä.
Kuollut usko on jalo ja korkea, vaativa ja laverteleva; elävä usko on siveä, hiljainen ja nöyrä.
Kuollut usko ei tiedä rukouksesta mitään; rukous on elävän uskon hengitys.
Kuollut usko luulee tuntevansa Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen; elävä usko ei luule vaan tuntee. Kuollutta uskoa pidetään kauppatavarana; elävä usko on salattu niin kuin kallis jalokivi. Kuollut usko ei tiedä, mitä puhe rististä on; elävä usko suutelee ristiä.
Kuollut usko inhoaa vaivoja ja murheiden teitä; elävä usko kiittää Jumalaa, joka suo kärsimyksiä Kristuksen kanssa.
Kuollut usko tahtoo olla kaikista ylimpänä; elävä usko pyrkii alimmalle portaalle Jumalan edessä.
Kuollutta uskoa ei mikään vaivaa, elävä usko kärsii pimeyttä, kuivuutta, ahdistuksia, vaivoja ja se on usein aivan uupumaisillaan, kunnes Herra sen jälleen vahvistaa.
Wilhelmi Malmivaara (1854â1922)
Otteita kirjoituksesta vuodelta 1893,
julkaistu E.F. Juurmaan toimittamassa kirjassa Elämän ääni.