Häh, nyt en ymmärtänyt.
Häh, nyt en ymmärtänyt.
Niinpä, jos nuo kokouksetkin alkaisi klo.10 niin harvemmin tulisi käytyä... mutta täällä kans alkaa vasta klo. 11, niin sinne on helpompi ehtiä lapsetkin kun herää 8-9aikaan, niin tulisi kamala kiirus jos kympiltä pitäis olla täysissä tamineissa puurot syötynäPitäisi joskus käydä pitkästä aikaa ihan sunnuntai-aamupäivänä kirkossa tai vapaitten suuntien kokouksessa, mutta en meinaa saada semmoista aikaiseksi, olen aamuntorkku. No, luterilaisten jumalanpalvelusaika klo 10 maissa taitaa olla perua joltain ajalta jolloin ihmiset heräsivät sunnuntaisinkin 5-6 aikaan navettaan ja 9 aikaan oli navettatyöt jo tehty...vapaissa suunnissa se klo 11 aika on inhimillisempi.
Itse olen iltaihminen, tykkään seurakunnan kokouksista jotka alkavat vaikka 16 tai 18 maissa. Tänä aamuna oli ihana köllötellä pitkään tuon ukkelin kainalossa, ja myöhemmin väliin kipusi juuri herännyt kuopus. Ihana aamu.
En vihaa, säälin. Onhan se uskovaisuus sairaus, paranoidinen skitsofrenia.tepadj, olisi mielenkiintoista tietää mikä on sut saanut vihaamaan uskovia ihmisiä? mites oikeassa elämässä, jos tutustuisitkin ihmiseen ja selviäisi että hän on uskossa? tätä ei nimittäin nykyään tiedä ainakaan ulkonäöstä eikä välttämättä jutuistakaan, kun pitävät sen alkuunsa ainakin omana tietonaan...
ihan omako tutkielma?En vihaa, säälin. Onhan se uskovaisuus sairaus, paranoidinen skitsofrenia.
Seurakuntalainen - Tutkija Mari Stenlund: Psykiatriassa uskontoa ei mEn vihaa, säälin. Onhan se uskovaisuus sairaus, paranoidinen skitsofrenia.
No on se hyvä että on liikkuvainen mies edes tuota kautta. Mun mies ei ole yhtään urheilullinen, jos matkaa on yli 150 m jonnekin, niin sinne on päästävä autolla. Sanoi seurusteluaikana lenkkeillessämme, että jos hän olisi joskus ennen minua liikkunut jalkaisin tiellä, niin olisi naapuri käynyt kysymässä että hajosko auto.musta oli kans aika mielenkiintosta huomata että Jumala antoi minullekin sellasen miehen mitä rukoilin, vaikken kauhean uskovainen tuolloin ollutkaan... mutta jälkeenpäin ajattelin, että olikohan joitain yksityiskohtia pitänyt tarkentaa... pyysin urheilullista miestä, joka tykkää urheilusta, enpä tullut ajatelleeksi että MOOTTORIurheilukin voisi olla urheilua... ja ehdottomasti halusin, että mies on sellanen joka saa mut nauramaan ja meillä on samanlainen huumorintaju, se meni kyllä niin nappiin en ole kenenkään muun jutuille nauranut niin kauheasti ku oman miehen
mutta kokemusta tosiaan tosta ironiasta, voihan sekin olla urheilua itstua jonkun pörisevän vekottimen päällä ja oikeasti se kuulemma onkin, ottaa ihan kunnon päälle ajaa kelkallakin...
En vihaa, säälin. Onhan se uskovaisuus sairaus, paranoidinen skitsofrenia.
Oliko sulla aikaisemmin miehiä? Mistä tiesit että juuri tämä mies on se oikea?musta oli kans aika mielenkiintosta huomata että Jumala antoi minullekin sellasen miehen mitä rukoilin, vaikken kauhean uskovainen tuolloin ollutkaan... mutta jälkeenpäin ajattelin, että olikohan joitain yksityiskohtia pitänyt tarkentaa... pyysin urheilullista miestä, joka tykkää urheilusta, enpä tullut ajatelleeksi että MOOTTORIurheilukin voisi olla urheilua... ja ehdottomasti halusin, että mies on sellanen joka saa mut nauramaan ja meillä on samanlainen huumorintaju, se meni kyllä niin nappiin en ole kenenkään muun jutuille nauranut niin kauheasti ku oman miehen
mutta kokemusta tosiaan tosta ironiasta, voihan sekin olla urheilua itstua jonkun pörisevän vekottimen päällä ja oikeasti se kuulemma onkin, ottaa ihan kunnon päälle ajaa kelkallakin...
Ihan sama pääsi suustani: HÄH?Häh, nyt en ymmärtänyt.
juu, kyllä minunkin mies ajaa joka paikkaan en saa sitä lenkille ollenkaan, se on senverran rauhaton persoona että kävely on sille liian tylsääNo on se hyvä että on liikkuvainen mies edes tuota kautta. Mun mies ei ole yhtään urheilullinen, jos matkaa on yli 150 m jonnekin, niin sinne on päästävä autolla. Sanoi seurusteluaikana lenkkeillessämme, että jos hän olisi joskus ennen minua liikkunut jalkaisin tiellä, niin olisi naapuri käynyt kysymässä että hajosko auto.
Mutta muutoin tuo on ihan aktiivinen ja toimelias mies, ei ole sohvaperuna. Ja on ihmeen hoikkana pysynyt.
mitäs tässä, tuntuu että aika raskaita päiviä ollut pari päivää lasten kanssa, hermot itellä kireenä kun vähillä yöunilla yrittänyt selvitä. Ja sama mullakin, että oon yrittänyt raivata tätä kämppää... Nyt sitten huono omatunto painaa, kun tullut ärähdeltyä lapsille Molemmat vielä haastavassa iässäkin, tyttö 3v ja sillä on nyt joku "viisastelu" vaihe eikä tee mitään mitä pyydän tekemään. Ei syö, ei pue, ei riisu, tuntuu ettei tee oikein mitään itsenäisesti (ehkäpä sitä huomion kaipuuta). Pojalla 1,5v eroahdistusta ja alkavaa uhmaa, viikon verran meni ettei päästänyt mua minnekään silmistään ja kiukkuaa ihan kauheasti kun kieltää tai nostaa jostain pois, poika on kova kiipeilemään, saa kokoajan nostella jostakin ei-toivotuista paikoista pois... ja siksi meillä on ollut jo monta kuukautta tuolitkin kaadettuina lattioille, kun ei sitä jatkuvaa pomppimista ja kiipeilyä jaksa vahtia erkkikäänMeinasin nostaa tätä ketjua kans nyt illalla, oli jo ikävä tänne. Mitäs Unique?
Minä olen yrittänyt saada siivottua mutta aika tuskaa on...on enemmän tullut roikuttua koneella.