Pinnallista kristillisyyttä
Miksi monet nykypäivän uskovat eivät näytä pääsevän sisälle voittoisaan ja tyydyttävään uskonelämään? Mikä nykykristillisyydessä ja seurakuntien toiminnassa on vikana?
On todella huolesttavaa seurata pitkään jatkunutta trendiä, joka näyttää ilmenevän erityisesti nuorten seurakuntalaisten uskonelämässä. Valitettavasti joudutaan toteamaan, että myös monet vanhemmat elävät samassa alennustilassa, vaikka joitakin rohkaisevia poikkeuksiakin on. Voidaan selvästi nähdä, kuinka pakkomielteen omaisesti seurakuntiin haetaan kevyttä, viihteellistä toimintamallia. On kuitenkin valitettava harhaluulo, että hengelliset tilaisuudet tulisivat laadukkaammiksi tai tasokkaammiksi hakemalla niihin mallia maailman estraadeilta. Apostolit eivät varmasti hyväksyisi vallitsevaa tilannetta.
Monissa seurakunnissa on sairas kilpailutilanne, jossa kukin yrittää tuoda itseään esille aivan kuin Idols-kilpailussa. Sellaisessa ilmapiirissä syntyy vain käännynnäisiä, ei terveitä Jumalan lapsia. Parannusta kukaan ei edes uskalla julistaa, koska se ei ole yleisesti hyväksyttyjen aiheiden listalla: ei edes häntäpäässä, sillä sellainen on junttimaista ja ahdistavaa kristillisyyttä. Juuri tästä pyritään pääsemään eroon ja siirtymään uuteen moderniin uskoon, joka suvaitsee erilaisuutta.
Jokin aika sitten ilmestyi dokumentti Nuoret hihhulit kahdesta tyypillisestä nuoresta uskovasta. Noita hukassa olevia nuoria katsellessa tuli todella murheellinen olo. Nuorten ajatuksia kuunnellessa heräsi kysymys, olivatko he edes uudestisyntyneitä kristittyjä. Ohjelmassa heidät kuitenkin nostettiin koko herätysliikkeen näyteikkunaan. Tilanne tuntuu jotenkin sairaalta. Eikä tämä valitettavasti kosketa vain näitä nuoria, vaan myös niitä, jotka antavat häväistä Herran huonetta tällä tavalla. Mutta tähän on tultu, kun Herran henki ei enää ohjaa, vaan ihmisen viisaus.
Millä saadaan näitä pettyneitä nuoria sille paikalle, että he voisivat kokea todellisen uudestisyntymisen ja pelastuksen?
Tilannetta ei ainakaan auta se, että useimmissa tyypillisissä uskovien kodeissa pidetään kiusallisena kiihkoiluna , jos vieras alkaa luontevasti keskustella uskon asioista. Muistamme, että menneen ajan uskovat pitivät lähes luopioina ja vähintäänkin maallistuneina sellaisia uskovia, jotka eivät osallistuneet hengelliseen keskusteluun kohdatessaan toisia uskovia. Pyrkimys oli yhdessä keskustella hengellisistä asioista ja rukoilla, vaikka lyhyestikin, jos siihen tuli tilaisuus. Eräs vanhurskas veli sanoo näistä ihmisistä, että he ovat kokopäiväisiä uskovia.
Pahinta tässä on, että monet vilpittömät sielut johdetaan sellaiselle tielle, jossa ei voida kokea todellista Jumalan voimaa. Tällainen tie johtaa avioeroihin,ihmissuhdeongelmiin ja toistuviin lankeemuksiin, eikä sieltä koskaan päästä terveellä tavalla kokemaan uuden elämän tuomaa voittovoimaa. Uskonelämä on silloin sielullista, pinnallista ja ihmistä korostavaa puuhastelua, josta on vain haittaa todelliselle sielujenvoittamistyölle.
Sananlasku 21:5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.
Seurakunnan keskeinen tehtävä tulisi olla sielujenvoittaminen ja ensimmäinen askel siihen on täydellinen itsensä luovuttaminen Herralle. Nykyään tämän tilalle on kuitenkin nostettu ihmisen luontaisten lahjojen korostaminen ja niiden esilletuominen. Yleensä näille sielullisille esiintyjille vielä taputetaan ja joku mielestään nöyrä palvelija yrittää vakuutella, että taputamme Herralle.
Mitä arvelette apostoleiden sanovan, jos he olisivat seurakuntien keskellä tämän päivän jumalanpalveluksessa? Voisivat sanoa, että teistä on tullut kilpikonnauskovia, kilpi on päällä ja konna sisällä. Muistetaan mitä apostoli sellaisesta kirjoittaa; senkaltaista karta.
2.Timoteuksen kirje 3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he
kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Todellinen sielujenvoittaja on kuuliainen Herralle ja kykenee tekemään työtä seurakuntansa keskellä osana seurakuntaa: ei omaa sooloilua, vaan yhteistyötä muiden kanssa. Todistuksena kutsusta on se, että aika ajoin tulee niitä, jotka kääntyvät ja tekevät parannuksen.
Tällaista pyyteetöntä työtä näkee enää harvoin, sillä useimmilla uskovilla tuntuu olevan jokin oma projekti tai näky, jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Tällainen ei ikinä tuota tervettä hedelmää.
jos sisällä on se varmuus, että kun "nyt jos kuolisin pääsisin hyvään paikkaan". ja jos joku kysyisi, olisitko valmis lähtemään nyt jos tulisi aika, voisit varmana vastata että kyllä.