M
"minävaan"
Vieras
Oon nyt ollut viikon polttamatta 11sta vuoden polttamisen jälkeen ja aika tuskalliseks alkaa olo käymään. Oon koko ajan kiukkunen. Tupakka tekee mieli korvata jollain ruualla, mutta en voi koko ajan olla syömässä koska oon laihdutuksen loppusuoralla ja kiloja ei tietenkään takasin halua. En voi siis syödäkkään. Mikään purkka ei auta ei mikään. Päätä särkee myös koska oon joutunut lopettaan kahvin koska en osaa juoda kahvia ilman tupakkaa!!!
Kotona on ihan kamalaa koska mies juo kahvia ja se haju leijailee koko kämppään. Jonka jälkeen mies käy tupakalla ja se haju sitten leijaile taas. Millä ihmeellä saan täytettyä tupakattomuuden tuoman tyhjiön.
Lapsella on kamala kiukkuvaihe joka aiheuttaa stressiä entisestään. Liikunnalla ei voi korvata tyhjiöö koska en voi harrastaa sitä koska vaan vaan tiettyinä aikoina. Mitään käsitöitä tms en osaa eikä ne kiinnostakkaan. Lapsi vielä sen ikänen että ei oikein sen kaa voi mitään ihmeellistä touhuta. Tietty käydään kärryttelemässä ulkona mutta ei sinnekkään voi tunnin välein lähtee kun paha ahdistus iskee :/
Vaikka tiedän kaikki hyvät puolet mitkä tästä pidemmällä tähtäimellä seuraa niin ei se tieto lohduta yhtään. Tuntuu et musta on tullu ihan kamala äiti kun en jaksa kiinnostua olla lapsen kaa. Istun vaan ja yritän olla ilonen :/ En tajua kun sen 9kk olin polttamatta helposti, sit sorruin uudestaan heti kun en pystynyt imettämään :/ ihan ku ei ois ollu polttamatta sitä 9kk ollenkaan. Sillon halus suojella pikkusta, niin oli itsestäänselvää etten polta. Mutta nyt ei oo helppoo..Eipä kai auta kun kärsiä vaan
Kotona on ihan kamalaa koska mies juo kahvia ja se haju leijailee koko kämppään. Jonka jälkeen mies käy tupakalla ja se haju sitten leijaile taas. Millä ihmeellä saan täytettyä tupakattomuuden tuoman tyhjiön.
Lapsella on kamala kiukkuvaihe joka aiheuttaa stressiä entisestään. Liikunnalla ei voi korvata tyhjiöö koska en voi harrastaa sitä koska vaan vaan tiettyinä aikoina. Mitään käsitöitä tms en osaa eikä ne kiinnostakkaan. Lapsi vielä sen ikänen että ei oikein sen kaa voi mitään ihmeellistä touhuta. Tietty käydään kärryttelemässä ulkona mutta ei sinnekkään voi tunnin välein lähtee kun paha ahdistus iskee :/
Vaikka tiedän kaikki hyvät puolet mitkä tästä pidemmällä tähtäimellä seuraa niin ei se tieto lohduta yhtään. Tuntuu et musta on tullu ihan kamala äiti kun en jaksa kiinnostua olla lapsen kaa. Istun vaan ja yritän olla ilonen :/ En tajua kun sen 9kk olin polttamatta helposti, sit sorruin uudestaan heti kun en pystynyt imettämään :/ ihan ku ei ois ollu polttamatta sitä 9kk ollenkaan. Sillon halus suojella pikkusta, niin oli itsestäänselvää etten polta. Mutta nyt ei oo helppoo..Eipä kai auta kun kärsiä vaan