Aloitin eilen seksittömän elämän, muita, kuinka toimii?

Mun on hyvin vaikea sanoa mitä sun pitäisi tehdä koska ikinä en moista ole kokenut, tai myöskään tuollaiseen ryhtyisi. Kokisin varmasti huonommutta jos mieheni ei haluaisi minua, eikä olisi valmis hakemaan apua asiaan.

Seksi on tärkeä asia parisuhteessa ja muutenkin, olet 25-vuotias nainen, ei kai sun seksielämä vielä voi päättyä:|

Mun seksielämä (normaali) muutes päättyi, kun olin vasta 22-vuotias.. :'( Että kyllä se näköjään voi.

 

Mun seksielämä (normaali) muutes päättyi, kun olin vasta 22-vuotias.. :'( Että kyllä se näköjään voi.

Päätit sen kyllä ihan itse. Tai sanotaanko että päätit olla jatkamatta sitä myöhemmin.

 

Päätit sen kyllä ihan itse. Tai sanotaanko että päätit olla jatkamatta sitä myöhemmin.

Jaa, niinkös kirjoitin
Paha sitä on yksinkään jatkaa. Vai kertoisitkos mites mä nyt jatkan sitä seksielämääni
Eikös mun oo vähän paha mennä kenenkään muun puolesta päättämään, että haluaa mua..

 

Jaa, niinkös kirjoitin
Paha sitä on yksinkään jatkaa. Vai kertoisitkos mites mä nyt jatkan sitä seksielämääni
Eikös mun oo vähän paha mennä kenenkään muun puolesta päättämään, että haluaa mua..

Oliskohan omassa asenteessa ihan ekana korjaamisen varaa? Ei tolla surkuttelulla ainakaan tärppää.

Sussa ei ole mitään vikaa, kun vaan nostat pään pystyyn ja lakkaat ruikuttamasta!

 

Ja siis mitä tarkoitin, että mun olis pitänyt heti lähteä, kun olin vielä nuori ja nätti, eikä tyhmänä odottaa että tilanne muuttuis paremmaksi..
Mutta tottakai mä toivon, että muut pariskunnat saisivat selvitettyä ongelmansa, ettei tarvitsisi erota.

 

Oliskohan omassa asenteessa ihan ekana korjaamisen varaa? Ei tolla surkuttelulla ainakaan tärppää.

Sussa ei ole mitään vikaa, kun vaan nostat pään pystyyn ja lakkaat ruikuttamasta!

No kun mulla ei oo minkäänlaista mahdollisuutta edes tavata ketään mukavaa miestä, kukaan ei ole kiinnostunut (tai ainakaan sitä ilmaise) niin onhan se mahdoton ajatus tällä hetkellä, että olis sellanen normaali seksielämä. Ehkä sitten kun lapset on isompia.. Kovasti yritän ajatella positiivisesti, että joku vielä pitää muakin sylissä ja rakastaa :heart:
Mutta kun mussa on se vika, etten osaa lukea miesten ajatuksia, enkä tiedä kuka vois olla musta kiinnostunut että voisin mennä juttelemaan, enkä kyllä edes tapaa missään mukavia, vapaita miehiä..

 

Mies tuli töistä, itse kipeilen kotona peiton alla. Rotkahti olohuoneen sohvalle nukkumaan, oli todella hyväntuulisen ja iloisen oloinen. Eilen siis koitin vielä keskustella tästä asiasta, ja patistella miestä tutkituttamaan testosteronitasonsa (Puhuin tästä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten..), mutta koska mies oli sitä mieltä että ei lääkäriin mene, niin kerroin sitten oman päätökseni tähän asiaan. En minä jaksa enää mieltäni pahoittaa, seksi loppuu meillä täysin. Mies sanoi katkeran oloisena "Että eikö enää ollenkaan?" ja kävi sitten nukkumaan.

Passiivisuus on ainut mikä hieman harmittaa. Se että mies väittää rakastavansa, ja haluaa naimisiin (En ole suostunut tämän ongelman takia..) ja väittää itsekkin kärsivänsä tilanteesta, mutta lääkäriin ei mene.

Onko se oikeasti miten suurta rakkautta, jos ei voi edes kummankin mielenrauhan takia yksiin testokokeisiin mennä?

Olen ihan tietoinen että ongelma ei ole lähtöisin minusta. Minä olen kuitenkin ollut aloitteellisempi, miettinyt kuinka miehen stressiä voisi vähentää, ostellut seksihepeniä ja hierontaöljyjä, järjestänyt lomaviikonloppuja, ajellut karvoja, kysellyt miten toinen voi, mitä toinen haluaa, mistä toinen pitää. Kertonut toiveistani, unelmistani ja haluistani. Laitellut tuhmia tekstareita, leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa, ehdotellut avointa suhdetta tai kolmatta pyörää... Ihan kaiken kokeilin silloin kun seksi alkoi hiipua.

Miehen panostus seksielämäämme on känninen pikapano kun kassit alkaa painaa.


Näin itseäni lukiessani, ehkä mulla on vielä työstämistä tässä asiassa.

 

No kun mulla ei oo minkäänlaista mahdollisuutta edes tavata ketään mukavaa miestä, kukaan ei ole kiinnostunut (tai ainakaan sitä ilmaise) niin onhan se mahdoton ajatus tällä hetkellä, että olis sellanen normaali seksielämä. Ehkä sitten kun lapset on isompia.. Kovasti yritän ajatella positiivisesti, että joku vielä pitää muakin sylissä ja rakastaa :heart:
Mutta kun mussa on se vika, etten osaa lukea miesten ajatuksia, enkä tiedä kuka vois olla musta kiinnostunut että voisin mennä juttelemaan, enkä kyllä edes tapaa missään mukavia, vapaita miehiä..

Ala harrastaa jotakin, pidä itsestäsi hyvää huolta.
Se rakkaus ja arvostus itseä kohtaan sieltä löytyy kun koet onnistumisen tunteita ja itsensä kokonaisvaltainen hoitaminen alkaa vaikuttaa, niin fyysinen kuin henkinenkin.

 

Ala harrastaa jotakin, pidä itsestäsi hyvää huolta.
Se rakkaus ja arvostus itseä kohtaan sieltä löytyy kun koet onnistumisen tunteita ja itsensä kokonaisvaltainen hoitaminen alkaa vaikuttaa, niin fyysinen kuin henkinenkin.

Mä yritän pitää huolta, teen asioita joista nautin ja jotka saa hyvälle mielelle, sekä tykkään itsestäni Harrastuksia ei voi kovin montaa olla kodin ulkopuolella, kun lastenhoito on hieman hankala järjestää, mutta yritän sitäkin. Mutta mä nyt en ymmärrä mites se vaikuttaa, siihen että mulla ei oo seksielämää (siis etten saa miehiä kiinnostumaan itsestäni)

 

Mä yritän pitää huolta, teen asioita joista nautin ja jotka saa hyvälle mielelle, sekä tykkään itsestäni Harrastuksia ei voi kovin montaa olla kodin ulkopuolella, kun lastenhoito on hieman hankala järjestää, mutta yritän sitäkin. Mutta mä nyt en ymmärrä mites se vaikuttaa, siihen että mulla ei oo seksielämää (siis etten saa miehiä kiinnostumaan itsestäni)

Kaikista sun teksteistä päätellen pidät itseäsi aikamoisena röllipeikkona.
Oletko varattu? Oletko valmis irtosuhteisiin?

 

yritin, mutta ei onnistunut

 

yritin, mutta ei onnistunut

Tuut tänne prkl lesoilee:heart: Häpeä nainen
Hei, anna ny tiukun mutsille jotai vinkkei miten se vois saada pippelii

 

Tuut tänne prkl lesoilee:heart: Häpeä nainen
Hei, anna ny tiukun mutsille jotai vinkkei miten se vois saada pippelii

vaikee sanoo, ku mulla on kokemusta vain tästä yhdestä mussukasta. ja ymmärsin että tää Tiukun mutsi on sinkku (?). en oo silleen niinku harrastanu kikkelin metsästystä vain se mielessäni.

oon niin tylsä että pihtasin tasan niin kauan että löysin sen elämäni miehen ( pihtaus loppu siihen) :ashamed:

 

Kaikista sun teksteistä päätellen pidät itseäsi aikamoisena röllipeikkona.
Oletko varattu? Oletko valmis irtosuhteisiin?

Siis millälailla röllipeikkona? Se etten koe olevani naisellisen seksikäs? Siis kait mä oon ihan suht tavallisen äiti-ihmisen näkönen kuitenkin. Itse ole ulkonäkööni ihan tyytyväinen. (ainakin yleensä :xmas
En taida varattu olla ja riippuu vähän mitä irtosuhde tarkoittaa.

 

Ei tästä vittu tule mitään!

Miehen päiväunien jälkeen koitin taas puhua testokokeista. Mies sanoi: "Olen huomenna soittamassa, älä nalkuta" (Olen kuullut tämän ennenkin, ja seuraavakin kuvio oli melkein sama silloin, eli eihän se nytkään mee). Sanoin rauhassa ettei ollut tarkoitus nalkuttaa, ja muisutin tosissaan että kyllä mä olen tässä asiassa aikoinaan tullut reilusti yli puolenvälin, että hän voisi tulla tän verran vastaan. Totesin siinä sitten, että eniten huolettaa se, ettei se seksi enää itselleen jaksa maistua. Tästä mies veti kauheat kilarit, huusi ja raivosi, haukkui pystyyn ja hyppäsi autoon, sanoi että turha tässä mitään on tehdä tai puhua tai mitään, kun en minä hänestä enää tykkää.

Eli ei oo varmaan sit sinne testokokeisiin menossa, mutta illalla tulee kotiin, lepyttelee, harrastetaan tajunnanräjäyttävää seksiä, ja sama jatkuu ja toistuu vuoden päästä. Tämä on kolmas kerta kun näin tapahtuu, tiedän kuvion.

Paitsi ettei tänään kyllä harrasteta sitä seksiä.

 

Ei tästä vittu tule mitään!

Miehen päiväunien jälkeen koitin taas puhua testokokeista. Mies sanoi: "Olen huomenna soittamassa, älä nalkuta" (Olen kuullut tämän ennenkin, ja seuraavakin kuvio oli melkein sama silloin, eli eihän se nytkään mee). Sanoin rauhassa ettei ollut tarkoitus nalkuttaa, ja muisutin tosissaan että kyllä mä olen tässä asiassa aikoinaan tullut reilusti yli puolenvälin, että hän voisi tulla tän verran vastaan. Totesin siinä sitten, että eniten huolettaa se, ettei se seksi enää itselleen jaksa maistua. Tästä mies veti kauheat kilarit, huusi ja raivosi, haukkui pystyyn ja hyppäsi autoon, sanoi että turha tässä mitään on tehdä tai puhua tai mitään, kun en minä hänestä enää tykkää.

Eli ei oo varmaan sit sinne testokokeisiin menossa, mutta illalla tulee kotiin, lepyttelee, harrastetaan tajunnanräjäyttävää seksiä, ja sama jatkuu ja toistuu vuoden päästä. Tämä on kolmas kerta kun näin tapahtuu, tiedän kuvion.

Paitsi ettei tänään kyllä harrasteta sitä seksiä.

:hug:

 

Siis millälailla röllipeikkona? Se etten koe olevani naisellisen seksikäs? Siis kait mä oon ihan suht tavallisen äiti-ihmisen näkönen kuitenkin. Itse ole ulkonäkööni ihan tyytyväinen. (ainakin yleensä :xmas
En taida varattu olla ja riippuu vähän mitä irtosuhde tarkoittaa.

Anteeksi että kysyn mutta onko sulle seksuaalisuus jotenkin vaikea asia, tai oletko kokenut elämässäsi traumoja asian tiimoilta?

 

Siis millälailla röllipeikkona? Se etten koe olevani naisellisen seksikäs? Siis kait mä oon ihan suht tavallisen äiti-ihmisen näkönen kuitenkin. Itse ole ulkonäkööni ihan tyytyväinen. (ainakin yleensä :xmas
En taida varattu olla ja riippuu vähän mitä irtosuhde tarkoittaa.

suht tavallisen näköiset isäihmiset tykkää juurikin suht tavallisen näköisistä äiti-ihimisistä

 

Anteeksi että kysyn mutta onko sulle seksuaalisuus jotenkin vaikea asia, tai oletko kokenut elämässäsi traumoja asian tiimoilta?

No onhan se aika vaikea asia jos kokee, ettei sitä ole ollenkaan. Kai sitä jonkinlaisia traumojakin kokenut, riippuu vähän mitä niillä tarkoitetaan.

 

suht tavallisen näköiset isäihmiset tykkää juurikin suht tavallisen näköisistä äiti-ihimisistä

No en sitten tiedä.. Ehkä mä en oo tavallisen näköinen. (ex sano joskus että oon hauskan näköinen) En mä ihan oikeasti sitten vaan oo miesten mieleen. Musta tuntuu niin tyhmältä, kun ihmiset jotka tuntee mut väittää etten oo ruma tai ettei mun ulkonäössä oo muka mitään vikaa. No en kuiteskaan sitten vissiin oo kenenkään miehen mielestä tarpeeksi kaunis, että haluais muhun tutustua paremmin.. : /

 

No en sitten tiedä.. Ehkä mä en oo tavallisen näköinen. (ex sano joskus että oon hauskan näköinen) En mä ihan oikeasti sitten vaan oo miesten mieleen. Musta tuntuu niin tyhmältä, kun ihmiset jotka tuntee mut väittää etten oo ruma tai ettei mun ulkonäössä oo muka mitään vikaa. No en kuiteskaan sitten vissiin oo kenenkään miehen mielestä tarpeeksi kaunis, että haluais muhun tutustua paremmin.. : /

väittäisin, että miehet ei ole lähellekkään niin ulkonäkökeskeisiä kuin te luulette

 

No en sitten tiedä.. Ehkä mä en oo tavallisen näköinen. (ex sano joskus että oon hauskan näköinen) En mä ihan oikeasti sitten vaan oo miesten mieleen. Musta tuntuu niin tyhmältä, kun ihmiset jotka tuntee mut väittää etten oo ruma tai ettei mun ulkonäössä oo muka mitään vikaa. No en kuiteskaan sitten vissiin oo kenenkään miehen mielestä tarpeeksi kaunis, että haluais muhun tutustua paremmin.. : /

Jos nyt ihan ajatuksen tasolla lähtisit liikkeelle siitä ettet ajattele niin paljon mitä muut ajattelevat!

Onko sulla sitten jotakin sosiaalisia vaikeuksia, voitko jutella ihmisten kanssa luontevasti? Mä vaan sillä että pääseekö kukaan toteamaan että oot oikeestaan aika kiva nainen.

 

väittäisin, että miehet ei ole lähellekkään niin ulkonäkökeskeisiä kuin te luulette

No joku vikahan mussa on, kun en kelpaa.. (=olen yksin ja mun ex:llä ollut nainen jo ties kuinka kauan..) Eikä kukaan halua edes tutustua muhun eikä mulla ole edes mahdollisuutta näyttää että olisin mukava ja kiva tyyppi. Vai näkeekö miehet ulkonäön perusteella että mulla on vaan paska luonne? :O

 

No joku vikahan mussa on, kun en kelpaa.. (=olen yksin ja mun ex:llä ollut nainen jo ties kuinka kauan..) Eikä kukaan halua edes tutustua muhun eikä mulla ole edes mahdollisuutta näyttää että olisin mukava ja kiva tyyppi. Vai näkeekö miehet ulkonäön perusteella että mulla on vaan paska luonne? :O

oletko sitä mieltä että sulla olis tosiaan mukava ja kiva luonne?

en siis kiistä etteikö olis mutta muodostuu mielikuva että teet parhaasi salataksesi sen

 

Jos nyt ihan ajatuksen tasolla lähtisit liikkeelle siitä ettet ajattele niin paljon mitä muut ajattelevat!

Onko sulla sitten jotakin sosiaalisia vaikeuksia, voitko jutella ihmisten kanssa luontevasti? Mä vaan sillä että pääseekö kukaan toteamaan että oot oikeestaan aika kiva nainen.

No en mä nyt mikään super sosiaalinen tietty ole, mutta melko luontevasti kyllä omasta mielestä juttelen. Riippuu tietysti tilanteesta.
Ja kyllä yritän olla ajattelematta mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta se on vaikeaa. Kai mä jotenkin haluaisin tuntea, että kelpaisin tälläisenä kun olen ja haluaisin että joku tykkäis musta ja olisin arvokas ja tärkeä jollekin.. : /