Koiran lopetus tässä tapauksessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miettii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miettii

Vieras
otimme vuosi sitten kodinvaihtajakoiran, rotu on meille entuudestaan tuttu mutta ongelmat alkoivat heti alussa. Nyt tällä hetkellä koira ei enää yritä syödä kissoja,mutta muut ongelmat on edelleen selvittämättä. En siltikään pidä kissoja ja koiraa samaan aikaan sisällä. Miten käy talvella kun on kovat pakkaset..?

Pahimmat ongelmat:sisälle ei voi jättää vaikka muut koirat olisivat seurana;hyppii vasten ovia ja yrittää repiä itsensä ulos.Tuloksena aika iso remontti kaikkiin oviin ja ikkunanpieliin..
Olen yrittäjä ja työskentelen kotona,MUTTA ulkotöissä.Eli mulla on hevostalli.Koiraa ei voi ottaa mukaan tallille koska se ei pysy pihassa irti,ja on vihainen muille koirille.Laitan siis ulkohäkkiin,jossa se haukkuu koko päivän.Komentamalla lopettaa hetkeksi,mutta jos esim.hevonen hirnahtaa,koira saa hirveät kilarit. vetää rallia tarhassa niin paljon että laihtuu;annan lisää ruokaa ja koira pas*oo sisälle.....
Tässä oudointa on se että koira tuli meille hevostilalta,pitäisi olla tottunut...

Kokeilin laittaa juoksunaruun,puri itsensä irti alle 2 minuutin.laitoin paksumpaan hihnaan,puri itsensä alle 5 minuuttiin irti.

Vaikeinta on vahtia ettei koira pääse karkaamaan lasten perässä ulos!

Mulla on laskettuaika muutaman kuukauden päästä ja nyt harkitsen vakavasti koiran lopettamista.
Koira on periaatteessa terve,mutta jo iäkkäämpi ja tosiaan varmaan omaa jonkun adhd:n...Toisten riesoiksi tätä en enää anna,eikä se ole koirallekaan hyväksi.
 
Tuosta juoksunarusta senvertaa, että ne kaikki juoksunarut mitä mä olen nähnyt, on metallivaijeria, jota ei kyllä koira poikki pure. Joten kannattaa hankkia oikeasti koiranpitävä juoksunaru, jos semmoisessa koiraa meinaa edes yrittää pitää.

Mutta itse asiaan. Jos et jaksa koiraa, niin sitten et jaksa. Sitten paat sen pois. Mitä sitä päätään seinään hakkaamaan.
 
Ymmärrän ap tuskasi, mutta eikö koiraa tosiaan pidättele metallinen juoksuvaijeri? :O
Mulla on samanlainen hirviö, sotkee sisällä ja repii kaiken irtilähtevän (ei ole varsinaisesti eroahdistunut, vaan turhautunut, eikä osaa rauhoittua yksin ollessaan). Olen rakennuttanut ulos häkin, koira kaivaa ja repii itsensä sieltä ulos. Meinannut jo silmänsä puhkoa ja pään alueella hirveät haavat kaikesta rytyämisestä.

Tällä hetkellä koira nukkuu ihan rauhassa eteisessä, portin takana, ei ole näköyhteyttä minuun, eikä koira panikoi pätkääkään. Mutta auta armias jos nyt poistuisin kotoa, vaikka koira on saanut koko aamun pelmuta sydämensä kyllyydestä pihalla. :O

Koiran hermorakenne on ihan kohtalaisen hyvä, vaikka yksinolorauhoittumista ei olekaan, ei ole paukkuarkuutta, mutta pientä epävarmuutta remmissä joka ilmenee jatkuvana räksytyksenä toisille koirille. : / Nykyään olen sitä saanut sen verran kitkettyä, että koira alkaa räksyttää vain, jos näkee, että muilla on hauskaa eikä "hän" ole leikeissä mukana. : /

Toisaalta oma koirani on vasta nuori, alle 1-v. ja toivon, että sinnikkyyteni palkitaan ja koirasta vielä kehittyy täysin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Vaikka välillä tuntuukin, että heitän vain hanskat tiskiin ja käyn roudaamassa sen takaisin kasvattajalleen.
 
Minkä ikäinen?

Jos koira on koko ajan narussa, häkissä tai sisällä, niin paljonkohan liikuntaa ja aivojumppaa se saa?

Sanoisin että mieluummin toiseen kotiin kuin lopetettavaksi. Kuulostaa vain siltä että teillä ei ole aikaa opettaa ja touhuta koiran kanssa.

Harmi ettei koira voi olla mukana tallilla, rauhoittuisi varmasti paljon jos saisi kirmailla ympäriinsä niinkuin tallikoirt nyt yleensäkin.

Niin ja kuulostaa aika hurjalta jos saa vaijerin tai kettingin tuossa ajassa poikki :O Minkä mittainen juoksuhihna kyseessä?
 
Minkä ikäinen?

Jos koira on koko ajan narussa, häkissä tai sisällä, niin paljonkohan liikuntaa ja aivojumppaa se saa?

Sanoisin että mieluummin toiseen kotiin kuin lopetettavaksi. Kuulostaa vain siltä että teillä ei ole aikaa opettaa ja touhuta koiran kanssa.

Harmi ettei koira voi olla mukana tallilla, rauhoittuisi varmasti paljon jos saisi kirmailla ympäriinsä niinkuin tallikoirt nyt yleensäkin.

Niin ja kuulostaa aika hurjalta jos saa vaijerin tai kettingin tuossa ajassa poikki :O Minkä mittainen juoksuhihna kyseessä?

Mieluummin uuteen kotiin?

Jo iäkkäämpi, aika pahasti eroahdistunut (ja vähän muutenkin kukkuu) kodinvaihtajakoira!

Pakko olla täysin eri mieltä.
 
  • Tykkää
Reactions: narikka83
Minkä ikäinen?

Jos koira on koko ajan narussa, häkissä tai sisällä, niin paljonkohan liikuntaa ja aivojumppaa se saa?

Sanoisin että mieluummin toiseen kotiin kuin lopetettavaksi. Kuulostaa vain siltä että teillä ei ole aikaa opettaa ja touhuta koiran kanssa.

Harmi ettei koira voi olla mukana tallilla, rauhoittuisi varmasti paljon jos saisi kirmailla ympäriinsä niinkuin tallikoirt nyt yleensäkin.

Niin ja kuulostaa aika hurjalta jos saa vaijerin tai kettingin tuossa ajassa poikki :O Minkä mittainen juoksuhihna kyseessä?

Joku raja koirien paikasta toiseen heittämiseen!
 
Jo iäkkäämpi, mitä se tarkoittaa? 5v vai 15v?

Kyllä seniori-ikäiselläkin koiralla on oikeus elää hyvät eläkevuodet, vaikka ei tulekaan toimeen muiden koirien kanssa eikä pidä yksinolemisesta.
On niitäkin ihmisiä olemassa joilla on aikaa huolehtia hankalastakin koirasta.

No en mä 5v koiraa kutsuisi iäkkääksi, joten epäilen että on kyllä vanhempi.

Kyllä, seniori-ikäisellä on nimenomaan oikeus hyvään elämään ja jos sen hyvän elämän mahdollisuudet on aika minimissä, niin sillä koiralla on oikeus eutanasiaan.

Me on tarjottu koti jo kolmelle eroahdistuskoiralle joista yksi oli lisäksi pelkoaggressiivinen. Joten osaan aika hyvin asettua ap:n asemaan. Ja siksi ymmärrän miten raskasta hällä voi koiran kanssa olla. Ja ymmärrän myös sen, miten raskasta sillä koiralla on itsensä kanssa.
 
Koiran,toisin kuin ihmisen, ei tarvitse elää kituuttaa kunnes kuolo korjaa. Ihminen kantaa vastuun koiran ottamisesta ja myös tekee päätöksen tarvittaessa sen elämän lopettamisesta. Ei ole olemassa tiettyä ikävuosimäärää joka koiran pitää saavuttaa kunnes sen voi hyvällä omallatunnolla lopettaa. Enemmän merkitsee se elämänlaatu. Jos koira selkeästi kärsii olostaan, hyvästä hoidosta huolimatta, ja aiheuttaa koko perheelle sen myötä lisästressiä ja ahdistusta, sen on parempi päästä toiseen maailmaan. EI kiertoon, sopeutumaan taas uuteen ympäristöön ja stressaantumaan lisää. Koira ei osaa ajatella että 'kiva kun pääsin tänne koirattomaan ympäristöön loikoilemaan 85v tertun sohvalle' vaan se on aina uusi ympäristö, uusi sopeutuminen (tai sopeutumattomuus) ja uudet stressinaiheet. Se että koti on ärsykkeetön, ei tarkoita että koira sinne automaattisesti sopeutuisi. Minusta vanhan koiran ei tarvitse sellaista kärsiä, koska muitakin vaihtoehtoja on. Luopuminen ja luovuttaminen ottaa koville mutta joskus se vaan on parempi niin.
 
  • Tykkää
Reactions: narikka83 ja chef
Kuulostaa selvästi siltä että koiraa ei ole koulutettu ja se on koko tilanteesta ahdistunut. Miten se voisi tietää oikean käytöksen, ellei sille opeta, joka päivä? ja koulutukseen voi helposti upota se vuosi...

"hyppii vasten ovia ja yrittää repiä itsensä ulos"
"Vaikeinta on vahtia ettei koira pääse karkaamaan lasten perässä ulos!"
"Koiraa ei voi ottaa mukaan tallille koska se ei pysy pihassa irti,ja on vihainen muille koirille"

Miten näistä tavoista on opetettu pois?

"Laitan siis ulkohäkkiin,jossa se haukkuu koko päivän"
"vetää rallia tarhassa niin paljon että laihtuu;annan lisää ruokaa ja koira pas*oo sisälle"

Miten tämä häkissä/tarhassa koko päivän säilöminen palvelee koiran oppimista? Kuulostaa siltä että se vaan stressaa koiraa entisestään.

Joo, jos et jaksa niin et jaksa, mutta en mä oikein usko että se vika on vaan koirassa, vaan teillä ei ole resursseja hoitaa ja kuntouttaa koiraa. Miksi ihmeessä otitte kodinvaihtajan, kun on yleisesti tiedossa että ne tarvii usein extrahuoltoa ja niillä voi olla kaikenlaisia traumoja? Miksi ihmeessä piditte koiran, jos heti alussa huomasitte ettei rahkeet riitä?
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Koira ei osaa ajatella että 'kiva kun pääsin tänne koirattomaan ympäristöön loikoilemaan 85v tertun sohvalle' vaan se on aina uusi ympäristö, uusi sopeutuminen (tai sopeutumattomuus) ja uudet stressinaiheet. Se että koti on ärsykkeetön, ei tarkoita että koira sinne automaattisesti sopeutuisi. Minusta vanhan koiran ei tarvitse sellaista kärsiä, koska muitakin vaihtoehtoja on. Luopuminen ja luovuttaminen ottaa koville mutta joskus se vaan on parempi niin.

Njaa. Tuo kai riippuu aika paljon koirasta.
Meiltä lähti vanhempi koira (9v) eläkekotiin, paikkaan missä ei muita koiria ole. Keskelle metsää jossa se saa olla vapaana sisällä ja ulkona 24/7 ihmisten kanssa. Juurikin sellaisen 85-vuotiaan tertun sohvalle :D Ja se ei kuulemma kertaakaan, siis edes ensimmäisenä iltana stressannut tai ollut onneton. Se löysi oman makuupaikkansa olohuoneen nojatuolista, ja rentoilee siellä kuin se olisi aina elänytkin siellä. Sekä me vanhat omistajat että ne uudet oli todella yllättyneitä tästä, mutta oikein mukava tietää että koiralla on hyvä olla.

Mutta tosiaan, riippuu tietysti koirasta. "huonosti käyttäytyvä" (eli stressaantunut ja onneton) koira voi hyvinkin löytää sen oman elämänhalunsa uudessa kodissa. Tosin kyllähän niitä muoriakin "vaikeita" koiria lopetetaan, niin kai tämänkin sitten voi viedä piikille kun se kuitenkin on se ihmisille yksinkertaisin vaihtoehto.
 
iso rotu ja ikää 7 v.
Koiralla nimenomaan on nivelet aivan pas*ana,kun se ei rauhoitu hetkeksikään.Ja tästä aiheutuu laihtuminen,ruokaa pitäisi antaa niin paljon ettei vatsa kestä,ja pas*oo sitten yöllä sisälle.
Pari päivää menee aina hyvin,koira on sisällä meidän kanssa,tallihommien ajan ulkona häkissä. Sitten tulee joko kauppareissu /lääkärireissu ja kun korvessa asutaan,menee matkaankin aikaa.
Juoksuvaijeri ehkä muutenkin huono idea, kun hevoset liikkuvat pihalla ym..
 
Njaa. Tuo kai riippuu aika paljon koirasta.
Meiltä lähti vanhempi koira (9v) eläkekotiin, paikkaan missä ei muita koiria ole. Keskelle metsää jossa se saa olla vapaana sisällä ja ulkona 24/7 ihmisten kanssa. Juurikin sellaisen 85-vuotiaan tertun sohvalle :D Ja se ei kuulemma kertaakaan, siis edes ensimmäisenä iltana stressannut tai ollut onneton. Se löysi oman makuupaikkansa olohuoneen nojatuolista, ja rentoilee siellä kuin se olisi aina elänytkin siellä. Sekä me vanhat omistajat että ne uudet oli todella yllättyneitä tästä, mutta oikein mukava tietää että koiralla on hyvä olla.

Mutta tosiaan, riippuu tietysti koirasta. "huonosti käyttäytyvä" (eli stressaantunut ja onneton) koira voi hyvinkin löytää sen oman elämänhalunsa uudessa kodissa. Tosin kyllähän niitä muoriakin "vaikeita" koiria lopetetaan, niin kai tämänkin sitten voi viedä piikille kun se kuitenkin on se ihmisille yksinkertaisin vaihtoehto.

Meidän kodinvaihtaja ulkomailta vaihtoi kotiaan viidettä kertaa kun tuli meille. Ikää ei varmasti tiedetty, mutta ehkä joku 6-7 vuotta (?) Aika raasu se oli alussa, ja selvää oli että meidän koti oli sen viimeinen koti, tuli mitä tuli. Kiintyi minuun nopeasti ja eli onnellisesti vielä 4 vuotta, muita ihmisiä se arasteli aina ja kaltoinkohtelun jäljet siinä hieman näkyi. Mutta kyllä sen silmistä onni loisti kun meillä eli. Lopulta minuun syliin nukkui eläinlääkärin piikistä, kun sairaus vei. Äitin kulta <3

Kyllä se kodinvaihtaminen koiraan jäljet jättää, huonosti tuotakin oli kohdeltu ja SILTI se vielä uskaltautui luottamaan minuun, vaikka niin monesti oli jo hyljätty ihmisen toimesta jne. Koirat on hienoja eläimiä, ne unohtaa kamalimmatkin jutut ja on onnellisia jos niitä hyvin kohtelee ja osaa käsitellä.

Minusta on kamalaa kuinka välinpitämättömästi koiria otetaan ja annetaan pois, ja kuvitellaan ettei se koiraan mitään jälkeä jätä. Ja uudessa kodissa ihmetellään kun sillä on nyt tuollaisia traumoja ja käytöshäiriöitä... Mutta kyllä se vanhakin ja huonosti kohdeltu koira voi saada uuden mahdollisuuden ja alun, jos se päätyy oikeaan kotiin.
 
[QUOTE="vieras";27386099]Kuulostaa selvästi siltä että koiraa ei ole koulutettu ja se on koko tilanteesta ahdistunut. Miten se voisi tietää oikean käytöksen, ellei sille opeta, joka päivä? ja koulutukseen voi helposti upota se vuosi...

"hyppii vasten ovia ja yrittää repiä itsensä ulos"
"Vaikeinta on vahtia ettei koira pääse karkaamaan lasten perässä ulos!"
"Koiraa ei voi ottaa mukaan tallille koska se ei pysy pihassa irti,ja on vihainen muille koirille"

Miten näistä tavoista on opetettu pois?

"Laitan siis ulkohäkkiin,jossa se haukkuu koko päivän"
"vetää rallia tarhassa niin paljon että laihtuu;annan lisää ruokaa ja koira pas*oo sisälle"

Miten tämä häkissä/tarhassa koko päivän säilöminen palvelee koiran oppimista? Kuulostaa siltä että se vaan stressaa koiraa entisestään.

Joo, jos et jaksa niin et jaksa, mutta en mä oikein usko että se vika on vaan koirassa, vaan teillä ei ole resursseja hoitaa ja kuntouttaa koiraa. Miksi ihmeessä otitte kodinvaihtajan, kun on yleisesti tiedossa että ne tarvii usein extrahuoltoa ja niillä voi olla kaikenlaisia traumoja? Miksi ihmeessä piditte koiran, jos heti alussa huomasitte ettei rahkeet riitä?[/QUOTE]

Tämän ei pitänyt olla ongelmakoira.
Meillä on tätä samaa rotua 3 muuta koiraa, ja rotu on tuttu.Tässä koirassa ei ole oikeastaan mitään ´rodunomaisia´piirteitä.

No jokatapauksessa raskaus ei ollut suunnitelmissa,mutta erittäin toivottu.Vauvan kanssa +( kahden alle kouluikäisen siihen lisäksi),en kerkeä koiraa kouluttamaan yhtään enempää kuin tähänkään asti.
Olen yrittänyt opettaa pois tuosta puremisesta,totuttanut kissoihin ja hevosiin (piti siis olla jo tottunut),mutta irti tätä ei voi koskaan laskea.Tai sitten lähtee naapurin koirilta henki.
Koiran karkaaminen olisi ´maailmanloppu´,sitä ei saa kiinni,se on vihainen muille koirille...Miten varsimistan että se ei tule pääsemään irti? laitan lapset liekaan etteivät vahingossa karkuuta koiraa ulos..?
 
[QUOTE="vieras";27386198]Meidän kodinvaihtaja ulkomailta vaihtoi kotiaan viidettä kertaa kun tuli meille. Ikää ei varmasti tiedetty, mutta ehkä joku 6-7 vuotta (?) Aika raasu se oli alussa, ja selvää oli että meidän koti oli sen viimeinen koti, tuli mitä tuli. Kiintyi minuun nopeasti ja eli onnellisesti vielä 4 vuotta, muita ihmisiä se arasteli aina ja kaltoinkohtelun jäljet siinä hieman näkyi. Mutta kyllä sen silmistä onni loisti kun meillä eli. Lopulta minuun syliin nukkui eläinlääkärin piikistä, kun sairaus vei. Äitin kulta <3

Kyllä se kodinvaihtaminen koiraan jäljet jättää, huonosti tuotakin oli kohdeltu ja SILTI se vielä uskaltautui luottamaan minuun, vaikka niin monesti oli jo hyljätty ihmisen toimesta jne. Koirat on hienoja eläimiä, ne unohtaa kamalimmatkin jutut ja on onnellisia jos niitä hyvin kohtelee ja osaa käsitellä.

Minusta on kamalaa kuinka välinpitämättömästi koiria otetaan ja annetaan pois, ja kuvitellaan ettei se koiraan mitään jälkeä jätä. Ja uudessa kodissa ihmetellään kun sillä on nyt tuollaisia traumoja ja käytöshäiriöitä... Mutta kyllä se vanhakin ja huonosti kohdeltu koira voi saada uuden mahdollisuuden ja alun, jos se päätyy oikeaan kotiin.[/QUOTE]

Minusta on törkeää,ettei koiramme myyjä kertonut näistä asioista meille etukäteen.varmasti oli tiedossa että koira puree itsensä mistä vaan.
Laitoin kettinkiinkin mutta onnistui syömään kaulassaan olevan nahkapannan...Tämä on tosi erikoinen tapaus.
Olisipa ollut surku jos olisi kerennyt karata,ja olisi tappanut kissat / käynyt naapurin koirien päälle.
kerran oli karkaaminen lähellä,kun tuli yllätysvieras (anoppi),ja koira lähti väkisin tunkemaan ovesta ulos.Anooppi jäi alle,minä roikuin hännässä ettei koira pääse karkaamaan.

pahimmillaan koira on tehnyt lattialle 5 minuuttia iltalenkin jälkeen,mikä minusta on aivan uskomatonta!

Noh mahdollisuuden on saanut,eikä koirassa sinällään ole vikaa,on ystävällinen lapsillekin. Sillä vaan pitäisi oll aktiviteettia se 24/7.
 
[QUOTE="aapee";27386219]Tämän ei pitänyt olla ongelmakoira.
Meillä on tätä samaa rotua 3 muuta koiraa, ja rotu on tuttu.Tässä koirassa ei ole oikeastaan mitään ´rodunomaisia´piirteitä.

No jokatapauksessa raskaus ei ollut suunnitelmissa,mutta erittäin toivottu.Vauvan kanssa +( kahden alle kouluikäisen siihen lisäksi),en kerkeä koiraa kouluttamaan yhtään enempää kuin tähänkään asti.
Olen yrittänyt opettaa pois tuosta puremisesta,totuttanut kissoihin ja hevosiin (piti siis olla jo tottunut),mutta irti tätä ei voi koskaan laskea.Tai sitten lähtee naapurin koirilta henki.
Koiran karkaaminen olisi ´maailmanloppu´,sitä ei saa kiinni,se on vihainen muille koirille...Miten varsimistan että se ei tule pääsemään irti? laitan lapset liekaan etteivät vahingossa karkuuta koiraa ulos..?[/QUOTE]

Todellakin kannattaisi aina sopia jonkinlainen koeaika alussa.. ilmeisesti ette niin tehneet. Kävittekö edes katsomassa koiraa ennen sen ottamista, jos kaikki tuli uun takaa? Koskaan ei voi olettaa saavansa täysin huoletonta koiraa, kun koira alkaa kotia vaihtamaan.

Miten olet yrittänyt opettaa? En nyt tiedä varmaksi mikä sun tarkoitusperä oli tätä kirjoittaessa, hakea vain hyväksyntää lopetuspäätökselle vai saada apua... ?

Kouluttamallahan noi asiat varmistetaan, koiralle opetetaan toimintamalli miten se toimii, kun ovi aukeaa. Irti luonnossa sitä ehkä et voi koskaan päästää, tai et ainakaan lähiaikoina, ja se on vaan hyväksyttävä. Hyvin pitkän koulutuksen jälkeen tuokin voi onnistua.
 
[QUOTE="aapee";27386247]Minusta on törkeää,ettei koiramme myyjä kertonut näistä asioista meille etukäteen.varmasti oli tiedossa että koira puree itsensä mistä vaan.
Laitoin kettinkiinkin mutta onnistui syömään kaulassaan olevan nahkapannan...Tämä on tosi erikoinen tapaus.
Olisipa ollut surku jos olisi kerennyt karata,ja olisi tappanut kissat / käynyt naapurin koirien päälle.
kerran oli karkaaminen lähellä,kun tuli yllätysvieras (anoppi),ja koira lähti väkisin tunkemaan ovesta ulos.Anooppi jäi alle,minä roikuin hännässä ettei koira pääse karkaamaan.

pahimmillaan koira on tehnyt lattialle 5 minuuttia iltalenkin jälkeen,mikä minusta on aivan uskomatonta!

Noh mahdollisuuden on saanut,eikä koirassa sinällään ole vikaa,on ystävällinen lapsillekin. Sillä vaan pitäisi oll aktiviteettia se 24/7.[/QUOTE]

Koiralle ei ole opetettu tapoja ja ehkä se ei saa tarpeeksi aktiviteettia? Kannattaisi lähteä ihan peruskäskyistä, kuten istu.. paikka..jätä... ilmeisesti sille ei ole edes niitä opetettu? Ja varmistaa nenätyö ja liikunnan saaminen.
 
:confused: ei ollukaan vitsi, niin eläimet hävitetään ilman ylimääräistä tuskaa. varsinkin maalla.

Näin juuri. Mulla on melkosen monta jo edesmennyttä koiraa ja onnellisin loppu oli sillä, joka sai loppunsa pihalla kirmaten. Pam ja sitten koira oli poissa. Ei reissua eläinlääkäriin, vaan sai olla viimeiseen saakka tietämätön tulevasta.
 
Tuosta juoksunarusta senvertaa, että ne kaikki juoksunarut mitä mä olen nähnyt, on metallivaijeria, jota ei kyllä koira poikki pure. Joten kannattaa hankkia oikeasti koiranpitävä juoksunaru, jos semmoisessa koiraa meinaa edes yrittää pitää.

Mutta itse asiaan. Jos et jaksa koiraa, niin sitten et jaksa. Sitten paat sen pois. Mitä sitä päätään seinään hakkaamaan.

meillä koira on vaijerissa ja on sen kyllä saanut poikki purtua :D et kyllä ne koiran hampaat vaan melko vahvat on
 

Yhteistyössä