Onko kukaan palstalaisista parisuhteessa vain taloudellisen tilanteen takia?

Meillä se tilanne, että ainut asia mikä pitää yhdessä on asuntolaina. Yhteisestä kodista ja unelmasta on tullut vankila, joka pakottaa pysymään toimimattomassa parisuhteessa.

 

Vaikka ei tämä mikään vankila ole. Ei mua vaan kauheesti parisuhteet kiinnosta. Mun mies on ihan hyvä tyyppi ja eikai ne miehet siitä kummene. Olen ihan onnellinen kuitenkin.

 

todella huonosyy parisuhtelle olis tuomoinen, huonompaa en ole tainnu edes kuulla.

 

todella huonosyy parisuhtelle olis tuomoinen, huonompaa en ole tainnu edes kuulla.

Mutta minkäs teet. :/ Eron myötä lapset joutuisi vaihtamaan koulua ja kaveripiirit menisi uusiksi. Siihen ei olla valmiita, vaikka jokainen päivä onkin yhtä kärvistelyä.

 

Mutta minkäs teet. :/ Eron myötä lapset joutuisi vaihtamaan koulua ja kaveripiirit menisi uusiksi. Siihen ei olla valmiita, vaikka jokainen päivä onkin yhtä kärvistelyä.

ottaisin eron. helppo ratkaisu. tuskin ne pennut riemusta hihkuu jos kotiolot on perseestä. lapset on kummallisia ne kun vaistoaa kulissien takaisenkin elämän laaadun

 

No joo tosi huono syy kylläkin.. Talon laina kun yleensä menee tietääkseni puoliks.. jos omistatte molemmat puolikkaat asunnosta.. Ja aina sen kämpän voi myydä pois vaikka olisikin itsellä lainat pohjalla.. Ja ennemmi siitä asunnosta eroon pyrkisin kuin että jotuisi asiasta alkaa riitelee et kumpi jää kämppään asumaan jne..

 

Minä olen tullut siihen tulokseen, että tuo on aika yleistäkin ns. paremmilla alueilla ainakin. Oma lapseni nimittäin on luokallaan ja tuttavapiirissä ainoa "erolapsi" enkä jaksa uskoa että kaikkien muiden elämä olisi niin auvoista ja rakkaus kukoistaisi. Joten: luulen että elintason romahtaminen eron myötä pitää monet parit yhdessä. Itse olen siis juuri eronnut.

Aloin miettiä tätä asiaa, kun minulle on monet tokaisseet että "kyllähän lapset nykyään on tottuneet tuollaiseen kun se on niin yleistä" että ei muuten ole, ainakaan oman kokemukseni mukaan.

 

o/ Minä! Kyllä minä miehestäni välitän, mutta jos ihan totta puhutaan, mieluummin elelisin yksin tai ainakin omassa asunnossa yksin. Yhdessä avoliitossa voimme asua lukaalissa kaupungin keskustassa miehen hyvien tulojen takia - jos asuisin yksin, saisin ehkä juuri ja juuri vuokrattua itsemurhayksiön jostain 20 kilsan päästä. Samalla saisin luopua mukavasta elämästä, ravintoloista, shoppailusta, matkustelusta.

Opintovelkaakin on vielä muutama tonni maksamatta. Välillä mietin, että opintolainan maksettuani hankin sen itsariyksiön.

 

No joo tosi huono syy kylläkin.. Talon laina kun yleensä menee tietääkseni puoliks.. jos omistatte molemmat puolikkaat asunnosta.. Ja aina sen kämpän voi myydä pois vaikka olisikin itsellä lainat pohjalla.. Ja ennemmi siitä asunnosta eroon pyrkisin kuin että jotuisi asiasta alkaa riitelee et kumpi jää kämppään asumaan jne..

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että laina menee puoliksi. Halutaan, että lapset saa asua tässä, mutta kummallakaan ei ole varaa tähän yksin jäädä.

 

En taloudellisen tilanteen takia mutta arjen sujuvuuden. Ainakin siis mulla tuo syynä.

 

Minä olen tullut siihen tulokseen, että tuo on aika yleistäkin ns. paremmilla alueilla ainakin. Oma lapseni nimittäin on luokallaan ja tuttavapiirissä ainoa "erolapsi" enkä jaksa uskoa että kaikkien muiden elämä olisi niin auvoista ja rakkaus kukoistaisi. Joten: luulen että elintason romahtaminen eron myötä pitää monet parit yhdessä. Itse olen siis juuri eronnut.

Aloin miettiä tätä asiaa, kun minulle on monet tokaisseet että "kyllähän lapset nykyään on tottuneet tuollaiseen kun se on niin yleistä" että ei muuten ole, ainakaan oman kokemukseni mukaan.

Aikamoista päättelyä melko erikoisin perustein.
Koska sä et ollut onnellinen avioliitossasi, ei siis kovin moni muukaan voi olla? Kulissia kaikki tyynni, onneksi sinä tajusit lähteä...

Elementary, dear Watson

 

[QUOTE="vieras";27347673]En taloudellisen tilanteen takia mutta arjen sujuvuuden. Ainakin siis mulla tuo syynä.[/QUOTE]

Sama juttu. Käytännön syistä, ja osittain siitä syystä ettei halua toista hylätä, kun kuitenkin välittää. Mikään ei vain henkilökohtaisella tasolla toimi.

 

Minä olen. Ilman miestä asuisin kahden lapsen kanssa vuokralla opintotuella tod. näk. yksiössä tai kaksiossa, nyt uudehkossa omakotitalossa. Erossa ei edes puolia minulle jäisi, sillä meillä on avioehto (mies perinyt runsaasti rahaa). Eipä tuota miestä täällä paljoa näy, että ei sen puoleen, on melkein aina töissä tai harrastuksissa (vai missä lie...?). Joten sama olla yhdessä, ainakin nyt siihen asti että valmistun ja pärjään omillanikin...

 

Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että laina menee puoliksi. Halutaan, että lapset saa asua tässä, mutta kummallakaan ei ole varaa tähän yksin jäädä.

No mun mielestä ero ei aina ole se ratkaisu, yrittäisin mielummin tehdä toimimattomasta parisuhteesta toimivan, parisuhde terapiaa yms. Sitten kun on kaikkensa yrittänyt, niin voi heittää ne hanskat tiskiin, oletus tälle on se ettei mies/vaimo ole väkivaltainen, alkoholisti yms, vaan suhde vaan on taantumavaiheessa.

 

Olin kyllä.

En ole enään, uskalsin vihdoin ottaa sen ratkaisevan askeleen ja erota. Kyllä sitä jotenkin pärjää lapsen kanssa kaksiossa (on puolet ajasta isällään.)

Olo on helpottonut. 10 vuoden suhteesta puolet oli eron harkitsemista, eikä tilannettav tod. voinut korjata.

 

Aikamoista päättelyä melko erikoisin perustein.
Koska sä et ollut onnellinen avioliitossasi, ei siis kovin moni muukaan voi olla? Kulissia kaikki tyynni, onneksi sinä tajusit lähteä...

Elementary, dear Watson

Ei, vaan puhdasta tilastomatikkaa. Ja realismia. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, niin miksi on olemassa asuinalueita, joissa prosenttiosuus on 5 tai alle. Hmm. mietitäänpä voisiko elintason säilyttäminen jotenkin korreloida tämän asian kanssa ennemmin kuin että parisuhteet vaan olisivat niin paljon onnellisempia tietyillä asuinalueilla.

Omalla avioliitollani ja sen onnellisuudella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

 

Nostetaan!

 

Olen ollut parisuhteessa jossa pysyin mm. taloudellisista syistä. Kai siinä jotain kiintymystäkin oli jäljellä mutta tiesin että suhde tuhoontuomittu ja ero edessä jossain vaiheessa. Sitten kun valmistuin ja pääsin töihin niin tuli erokin.

 

Ei, vaan puhdasta tilastomatikkaa. Ja realismia. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, niin miksi on olemassa asuinalueita, joissa prosenttiosuus on 5 tai alle. Hmm. mietitäänpä voisiko elintason säilyttäminen jotenkin korreloida tämän asian kanssa ennemmin kuin että parisuhteet vaan olisivat niin paljon onnellisempia tietyillä asuinalueilla.

Omalla avioliitollani ja sen onnellisuudella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Raha tekee onnelliseksi. Joillain alueilla on enemmän niitä varakkaampia ihmisiä. Heillä ei ole tarvetta erota, kun ovat onnellisia.

 

Raha tekee onnelliseksi. Joillain alueilla on enemmän niitä varakkaampia ihmisiä. Heillä ei ole tarvetta erota, kun ovat onnellisia.

 

[QUOTE="vieras";27347673]En taloudellisen tilanteen takia mutta arjen sujuvuuden. Ainakin siis mulla tuo syynä.[/QUOTE]

Arjen sujuvuuden takia olen naimisissa minäkin

Mies on kaikin puolin kunnollinen: touhuaa lasten kanssa, hoitaa osuutensa kotitöistä, ei ryyppää eikä rällää. Arki pyörii hyvin ja meillä on toimiva systeemi.

Keskinäisestä rakkaudesta ei ole enää mitään jäljellä. Arvostan miestäni mutta en halua häntä ja se ikävä kyllä näkyy...

Mutta molemmat olemme tähän liittoon sitoutuneet emmekä kumpikaan halua eroa, joten näin mennään eteenpäin.

 

Ei, vaan puhdasta tilastomatikkaa. Ja realismia. Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, niin miksi on olemassa asuinalueita, joissa prosenttiosuus on 5 tai alle. Hmm. mietitäänpä voisiko elintason säilyttäminen jotenkin korreloida tämän asian kanssa ennemmin kuin että parisuhteet vaan olisivat niin paljon onnellisempia tietyillä asuinalueilla.

Omalla avioliitollani ja sen onnellisuudella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Hmm. Mietitäänpä voisiko korkea koulutus, vanhempana perheen perustaminen ja avioliittoon astuminen sekä rahasta johtuvien riitojen vähyys olla syynä siihen, että tietyillä asuinalueilla liitot säilyvät pidempään?

Ja tuolla korkealla koulutuksella tarkoitan sitä, että ihmiset ovat opiskelleet pidempään-> ikään on tullut lisää-> itsetuntemus on kasvanut-> menevät naimisiin sen oikean ihmisen kanssa, eivätkä sen ensimmäisen joka tulee vastaan.

 

Minä olen tullut siihen tulokseen, että tuo on aika yleistäkin ns. paremmilla alueilla ainakin. Oma lapseni nimittäin on luokallaan ja tuttavapiirissä ainoa "erolapsi" enkä jaksa uskoa että kaikkien muiden elämä olisi niin auvoista ja rakkaus kukoistaisi. Joten: luulen että elintason romahtaminen eron myötä pitää monet parit yhdessä. Itse olen siis juuri eronnut.

Aloin miettiä tätä asiaa, kun minulle on monet tokaisseet että "kyllähän lapset nykyään on tottuneet tuollaiseen kun se on niin yleistä" että ei muuten ole, ainakaan oman kokemukseni mukaan.

Kyllähän tämä varmasti hyvin pitkälti pitää paikkansa.

Onnettomasta suhteesta kannattaa mielestäni lähteä pois. Jos taas ei kestä normaalia arkea ja peruselämää, jossa onni koostuu pienistä arkipäiväisistä asioista, niin ei kannata edes alkujaan mennä naimisiin.

 

[QUOTE="vieras";27348725]Hmm. Mietitäänpä voisiko korkea koulutus, vanhempana perheen perustaminen ja avioliittoon astuminen sekä rahasta johtuvien riitojen vähyys olla syynä siihen, että tietyillä asuinalueilla liitot säilyvät pidempään?

Ja tuolla korkealla koulutuksella tarkoitan sitä, että ihmiset ovat opiskelleet pidempään-> ikään on tullut lisää-> itsetuntemus on kasvanut-> menevät naimisiin sen oikean ihmisen kanssa, eivätkä sen ensimmäisen joka tulee vastaan.[/QUOTE]

Kyllähän "sen oikean" löytäminen ja itsetuntemus varmaan vaikuttaa asiaa osittain, mutta ennenkaikkea ihminen haluaa tuntea rakastumisten tunteita ja tunteiden paloa sekä himoa. Jossain vaiheessa se oikeakaan ei enää kolahda samalla tavalla. Siinä vaiheessa tulee ero jos on tunteiden ja himon vietävissä. Paitsi jos on joku muu syy pysyä liitossa, kuten omakotitalo, autot, kesämökki, veneet yms. yms. Voi se olla lapsetkin ja kulissien ylläpito ympäristölle, asema työelämässä tms.

 

[QUOTE="vieras";27348797]Kyllähän "sen oikean" löytäminen ja itsetuntemus varmaan vaikuttaa asiaa osittain, mutta ennenkaikkea ihminen haluaa tuntea rakastumisten tunteita ja tunteiden paloa sekä himoa. Jossain vaiheessa se oikeakaan ei enää kolahda samalla tavalla. Siinä vaiheessa tulee ero jos on tunteiden ja himon vietävissä. Paitsi jos on joku muu syy pysyä liitossa, kuten omakotitalo, autot, kesämökki, veneet yms. yms. Voi se olla lapsetkin ja kulissien ylläpito ympäristölle, asema työelämässä tms.[/QUOTE]

Näin. Eikä se elämä nelikymppisenä sinkkuna enää niin kivaa ole kuin jos eroaisi vaikka 25-vuotiaana. Kun muut ovat naimisissa edelleen, siis ns. koko tuttavapiiri. Tällä viittaan siis siihen että vanhemmalla iällä solmitut liitot olisivat onnellisempia. Kyse voi olla puhtaasti siitä kulissien ja aseman säilyttämisestä, ymmärretään elämän realiteetit.