tee suppareista sosekeittoa? se on kuulemma hyvää... mun kielen vei mennessään, kun kylässä sain syödä suppilovahverokastiketta ja grillattuja jauhelihapihvejä, joihin oli taikinavaiheessa sekotettu cremebonjourin pippurituorejuustoaAika unholassa tämä on kyllä ollut.Itsellä on muutama päivä mennyt sairastelun ja kiireen keskellä.
Aineellista siunausta on ollut viime päivinä. Eräs tuttu toi laatikollisen suppilovahveroita, kiitoksena mun miehen jelppailuista niiden tontilla. Mitähän noista tekisi, olen vielä ainut joka meidän perheessä syö sieniruokia...
Sitten kirjoitin jossain vaiheessa tätä ketjua, että meidän vanha kuvaputki-telkkarinrohjo ei näytä ohjelmia kuin silloin tällöin. No, veli kävi viikonloppuna ja toi niiden vanhan 37-tuumaisen taulu-tv:n, ja mitään korvausta ei suostunut ottamaan vastaan. Halusivat kuulemma isomman tv:n, vaikka katseluetäisyyttä ei heillä ole kuin n.2-3 metriä...:O
Mutta, onhan tuo nyt kivemman näköinen katsella kuin entinen laatikko, ja kaikki kanavat näkyy. Ihanaa kun ei tarvinnut tuosta huolehtia, tuo on ihan Jumalan lahja - pitää vaan pitää huoli ettei liimaudu tuon töllöttimen ääreen kaikiksi illoiksi.
Jumala on tehnyt meistä erilaisia, ja tehnyt meille jokaiselle oman maun ja tyylin. Materiaan ja tavaraan ei saa liikaa mieltään kiinnittää, mutta Jumala tuntuu ainakin omalla kohdalla lahjoittaneen juuri oman makuni mukaisia sisustusjuttuja ja vaatteita. Joskus tuntuu että mitä vähemmän jotain tavaraa hakee, niin sen varmemmin sen saa jotakin kautta, ja oikeaan aikaan. Heräteostokset on ainakin mulla niitä parhaimpia ostoksia, tuntuu että jokin tavara tai vaate oikein tyrkätään siihen silmien eteen. Kun taas sitten kun jotain tavaraa etsii itse väen vängällä, niin ei meinaa millään löytää sopivaa.
kävi kyllä yhteen mainiosti ne pihvit ja kastike + perunat. tuleekohan niistä millasta sienisalaattia? minä olen kans kokenut jonkinlaista siunausta nyt lähipäivissä
ykskin päivä oli aika ihmettelemisen arvonen, kun löytyi kauan aikaa hukassa olleita tavaroita ihan silmien edestä :O löysin puolivuotta kateissa olleen pienen ristinikin joka on roikkunut kaulaketjussa. ensin meinasin laittaa mun miehen ristin kaulaan ja mielessäni huokailin, etten enää ikinä tule löytämään omaa ristiäni... aloin etsimään miehen ristiin sirompaa ketjua, kävelin suoraan meidän keittiön hyllykön luokse, jossa on koristeena yksi muumimuki. Ajattelin, että oonpas ovela ja katson tuonne mukiin, jos sinne on joskus tyrkätty jotain... Kappas, siellä se minun pieni risti oli ja ainoastaan se oli koko mukissa :O kyllä äimistelin kauan aikaa, että voiko olla mahdollista että löydän sen ilman etsimistä ja ihan ensimmäisestä paikasta, mistä aloin etsiä jotakin muuta selkeääkin selkeämpää johdatusta! samoin mun sellanen tötterö katosi missä olen säilyttänyt hiuspompuloita, tuona ristin löytymisen aamuna mies huusi vessasta " ootko sä muka etsiny tätä hiuspompula juttuas kauankin aikaa, kun sehän on ihan silmin nähtävästi tässä vessan hyllyssä!?" sanoin että olin katsonut todellakin monta kertaa paikat läpi, mutta siellä se nyt omalla paikallaan nökötti ihan kuin ei olisi edes ollut hukassa :O
pieniä juttuja, mutta tuo päivä oli kyllä tosi ihmeellinen muutenkin, tunsin olevani siunauksessa koko päivän ja sen päivän seurakunnan kokouskin oli aivan mahtava
