kelppis
Olipahan kuluvalla viikolla hieno episodi.
Reilu 3v poikani on "sattuneesta syystä" vähän väliä sairaana. Siis todella kipeänä. Saa kipukohtauksia toisinaan joita lääkitään sitten kotioloissa tarpeen mukaan.
Tälle viikolle osui yksi kohtaus, kiljui ja huusi noin 10minuuttia suoraa huutoa, kunnes lääke alkoi vaikuttaa.
Kerrostalon asukkaana tottakai, naapurista hakattiin seinää, huudettiin, käytiin jopa oven takana. Ovea en mennyt avamaan koska olin yksin lapsen kanssa kotona ja käytin aikani lohduttamiseen ja kivun jonkinlaiseen lievitykseen sylissä pitämällä.
Seuraavaksi tuli poliisit. Jotka onneksi ymmärsivät että lapsi oli kipeä ja itki sen vuoksi, pahoittelivat häiriötä ja toivottivat parempaa jatkoa. Ja siis nämä poliisit tulivat naapurin soittamana, koska he eivät ilmeisesti kyenneet nukkumaan lapsen huudon vuoksi. : / Kello oli noin 11 illalla.
Naapurilla itselläänkin lapsia, eivätkä nämä aikuiset naapurissa todellakaan ole sitä hiljaisinta sorttia, melutaan yökausia milloin humalassa milloin muuten vain (?) ja aina olen niellyt asian, edelliset sen asunnon asukkaat aiheuttivat melua vain vauvan jatkuvan itkun myötä, enkä IKINÄ MILLOINKAAN edes harkinnut että ottaisin poliisiin yhteyttä keskellä yötä sen vuoksi.
Jotenkin putosi pohja äitiydeltä, olenko huono äiti koska lapseni huusi ja tulee huutamaan jatkossakin toisinaan sen kymmenisen minuuttia jopa keskellä yötä, kun ainoa mikä rauhoittaa on kipulääke vaikuttaessaan.
Montakohan kertaa meillä tulee vielä poliisit vierailemaan samasta syystä, jos naapuri on näin herkkänahkainen?
Jotenkin olen kuvitellut että jokainen ihminen tässä maailmassa käsittää, varsinkin lapsia itsekin omaavat, että pienet lapset ja isotkin vain yksinkertaisesti joskus itkevät, voivat jopa kiljua kivusta kuten meillä. Ilman että hätää silti on. Miksi nämä ihmiset luulevat että se seinien räiviminen, ovikellon soittelu ym rauhottaisivat lapsen paremmin kuin äidin tai isän syli lääkkeen vaikutusta odotellessa?
Toisaalta tulin ajatelleeksi, että jos tämä kyseinen perhe on ongelmallinen itse, ehkä eivät ymmärrä että lapsi voi itkeä muutenkin kuin laiminlyötynä tms. Tai mistäs tiedän. Yhä vieläkin mietin asiaa, että meillä, normaalissa päihteettömässä perheessä kävi poliisi yöllä lapsen itkun vuoksi. Ja on niin paha mieli. Anopin luona majailtu tuosta asti enkä tiedä kykenenkö menemään enää kotiin.
Reilu 3v poikani on "sattuneesta syystä" vähän väliä sairaana. Siis todella kipeänä. Saa kipukohtauksia toisinaan joita lääkitään sitten kotioloissa tarpeen mukaan.
Tälle viikolle osui yksi kohtaus, kiljui ja huusi noin 10minuuttia suoraa huutoa, kunnes lääke alkoi vaikuttaa.
Kerrostalon asukkaana tottakai, naapurista hakattiin seinää, huudettiin, käytiin jopa oven takana. Ovea en mennyt avamaan koska olin yksin lapsen kanssa kotona ja käytin aikani lohduttamiseen ja kivun jonkinlaiseen lievitykseen sylissä pitämällä.
Seuraavaksi tuli poliisit. Jotka onneksi ymmärsivät että lapsi oli kipeä ja itki sen vuoksi, pahoittelivat häiriötä ja toivottivat parempaa jatkoa. Ja siis nämä poliisit tulivat naapurin soittamana, koska he eivät ilmeisesti kyenneet nukkumaan lapsen huudon vuoksi. : / Kello oli noin 11 illalla.
Naapurilla itselläänkin lapsia, eivätkä nämä aikuiset naapurissa todellakaan ole sitä hiljaisinta sorttia, melutaan yökausia milloin humalassa milloin muuten vain (?) ja aina olen niellyt asian, edelliset sen asunnon asukkaat aiheuttivat melua vain vauvan jatkuvan itkun myötä, enkä IKINÄ MILLOINKAAN edes harkinnut että ottaisin poliisiin yhteyttä keskellä yötä sen vuoksi.
Jotenkin putosi pohja äitiydeltä, olenko huono äiti koska lapseni huusi ja tulee huutamaan jatkossakin toisinaan sen kymmenisen minuuttia jopa keskellä yötä, kun ainoa mikä rauhoittaa on kipulääke vaikuttaessaan.
Montakohan kertaa meillä tulee vielä poliisit vierailemaan samasta syystä, jos naapuri on näin herkkänahkainen?
Jotenkin olen kuvitellut että jokainen ihminen tässä maailmassa käsittää, varsinkin lapsia itsekin omaavat, että pienet lapset ja isotkin vain yksinkertaisesti joskus itkevät, voivat jopa kiljua kivusta kuten meillä. Ilman että hätää silti on. Miksi nämä ihmiset luulevat että se seinien räiviminen, ovikellon soittelu ym rauhottaisivat lapsen paremmin kuin äidin tai isän syli lääkkeen vaikutusta odotellessa?
Toisaalta tulin ajatelleeksi, että jos tämä kyseinen perhe on ongelmallinen itse, ehkä eivät ymmärrä että lapsi voi itkeä muutenkin kuin laiminlyötynä tms. Tai mistäs tiedän. Yhä vieläkin mietin asiaa, että meillä, normaalissa päihteettömässä perheessä kävi poliisi yöllä lapsen itkun vuoksi. Ja on niin paha mieli. Anopin luona majailtu tuosta asti enkä tiedä kykenenkö menemään enää kotiin.