Nyt meni jännäksi

Asiallinen kysymys. En ole hassannut rahojani mihinkään. Siis olen aivan ns. normaali nuori opiskelija, joka on tottunut kuluttamaan maltilla. Kun muutimme miehen kanssa yhteen, sovimme että maksamme omat kulut. Molemmat on pitäneet tästä kiinni. No siis miksi emme jaa taloudellista vastuuta? Siinä on varmaan kyse molempien persoonallisuukista. Ehkä mieheni ei halua kantaa minusta vastuuta taloudellisesti, en tiedä, kun hän ei ole koskaan käytännössä tällaiseen tilanteeseen joutunut. Minä taas olen jokseenkin itsepäinen, olen tottunut tulemaan toimeen omillani hyvin pienestä. pidän myös siitä, että raha-asiat on kunnossa ja minun hallinnassa.
En osaa oikein vastata siihen, millainen meidän suhde on. Pääasiassa molemmat kantavat vastuuta itsestään. Tekemisestä, menoista ja hyvinvoinnistaan. Kumppani on kyllä tukena, mutta viime kädessä vastuu on itsellä. En oikin osaa rakentavasti vastata tähän. Selvää on se, että toinen on tukena, mutta kuinka paljon, en osaa vastata.

Mä ymmärrän ihan hyvin sen, että parisuhteessa halutaan pitää erilliset taloudet. Mutta sitä en käsitä, että puolisoa ei auteta hädässä. Mikä parisuhde se sellainen on missä ei tueta toinen toistaan? Mies nyt sinua, kun sinä olet sen tarpeessa ja sinä miestä silloin kun hänellä menee huonommin. Oletteko te muutenkaan toistenne tukena? Jos toinen joutuu sairaalaan niin meneekö toinen tueksi vai pitääkö siitäkin selvitä yksin? Jos toinen ei jaksa tänään tiskata niin tiskaako puoliso?

 

Vitsin dille! Juuri etsin ratkaisua. Elämä on vähän haastavampaa näin, mutta ainakaan en roiku keskustelupalstoilla morkkaamassa muita. Paitsi sinua nyt lempeällä otteella.

Vai etsit sinä täältä ratkaisua rahapulaasi.Joo,tietty kuva tulee kyllä heti kättelyssä. pihi isäntä ja itsekäs emäntä :=0

 

[QUOTE="vieras";27307192]Minusta elämässä on tärkeää osata myös ottaa apua vastaan sekä itse auttaa muita silloin kun mahdollista. Tuollainen on vain typerää. Joskus tulet sen varmaan oppimaan

Jaah, sehän auttaa minua juuri nyt. Kiitos tästä.

 

Ehkä jopa maksan luottokortilla osan laskuistani.

todellakin maksat. siis mieluummin m,enetät luottotiedfot kuin käytätä luottokorttia?? haloo!!!

 

Asiallinen kysymys. En ole hassannut rahojani mihinkään. Siis olen aivan ns. normaali nuori opiskelija, joka on tottunut kuluttamaan maltilla. Kun muutimme miehen kanssa yhteen, sovimme että maksamme omat kulut. Molemmat on pitäneet tästä kiinni. No siis miksi emme jaa taloudellista vastuuta? Siinä on varmaan kyse molempien persoonallisuukista. Ehkä mieheni ei halua kantaa minusta vastuuta taloudellisesti, en tiedä, kun hän ei ole koskaan käytännössä tällaiseen tilanteeseen joutunut. Minä taas olen jokseenkin itsepäinen, olen tottunut tulemaan toimeen omillani hyvin pienestä. pidän myös siitä, että raha-asiat on kunnossa ja minun hallinnassa.
En osaa oikein vastata siihen, millainen meidän suhde on. Pääasiassa molemmat kantavat vastuuta itsestään. Tekemisestä, menoista ja hyvinvoinnistaan. Kumppani on kyllä tukena, mutta viime kädessä vastuu on itsellä. En oikin osaa rakentavasti vastata tähän. Selvää on se, että toinen on tukena, mutta kuinka paljon, en osaa vastata.

Te jaatte saman talouden sillä että te asutte samassa taloudessa sillä teidän vuorasopimus on yhteinen. Jos asuisitte 2 vuorasopimuksella asunnossanne teillä olisi eri taloudet joten nyt on päässyt käymään niin että teidän on elettävä yhteiskunnan taloudella.

 

Mie en vaan ymmärrä, en kerta kaikkiaan.

 

Mie en vaan ymmärrä, en kerta kaikkiaan.

Niin no joskus näin käy, että rahat loppuu. Me ihniset olemme hyvin erilaisia.

 

Muuta sellaiselle paikkakunnalle, jossa töitä on tarjolla.

 

provo

 

Aidossa liitossa ollaan tasaveroisia - myös taloudellisesti. Onni, hätä, ilo, tuska jne jaataan täysin tasapuolisesti.
Jos toista ei edes taloudellisella tasolla (se sieltä helpoimasta päästä) kohtaa niin muukin kohtaaminen "leikkiä".

Ap:n miellän sitoutumishäiriöiseksi sinkuksi ja toivon hänelle yhteiskunnan apua.

 

Asumme yhdessä, mutta maksamme omat kulut. Tämä on meidän yhteinen sääntö enkä oleta, että puolisoni tulisi tässäkään tilanteessa minua elättää. Ei siinä ole kyse rakkaudeata vaan arjen hallinnasta. Ei yksinkertaisesti ole yhteistaloutta. Sossun mukaan tietysti on yhteistalous. Opintolainaan en ole enää oikeutettu. Ehkäpä tuo kirkko sitten voisi auttaa. Kiitos vinkistä. Niin ja työnhaun olen aloittanut, minua ei edes kutsuta haastatteluun ns. hanttihommiin vanjan työkokemukseni vuoksi.

Siis minkä ihmeen takia olette yhteen muuttaneet, jos ette kerran halua yhteistaloutta????? Ei tajua ei.

 

Te jaatte saman talouden sillä että te asutte samassa taloudessa sillä teidän vuorasopimus on yhteinen. Jos asuisitte 2 vuorasopimuksella asunnossanne teillä olisi eri taloudet joten nyt on päässyt käymään niin että teidän on elettävä yhteiskunnan taloudella.

Ei sossusta tukea tipu, vaikka avoparilla olisi erilliset vuokrasopimukset, ei ne siellä niin aivottomia ole, että tollasella voisi huijata. Sama Kelan kanssa.

 

Rupea maksulliseksi

 

Kyllä se raha on tarkoitettu ns oikeasti rahan puutteessa oleville. Ei niille, jotka on liian ylpeitä pyytämään apua perheeltään tai (hui kauhistus) käyttämään luottokorttiaan väliaikaisesti.

 

Aidossa liitossa ollaan tasaveroisia - myös taloudellisesti. Onni, hätä, ilo, tuska jne jaataan täysin tasapuolisesti.
Jos toista ei edes taloudellisella tasolla (se sieltä helpoimasta päästä) kohtaa niin muukin kohtaaminen "leikkiä".

Ap:n miellän sitoutumishäiriöiseksi sinkuksi ja toivon hänelle yhteiskunnan apua.
[/QUOT

Luin jo että syömishäiriöiseksi. Ei minä en ole mitään noista edellä mainituista. Taloudellinen kohtaaminen ei ole mikään onnen esikartano, josta edetään syvemmille tasoille. Jos minulla olisikin huono parisuhde niim ei swn hokeminen minua auta. Toki Suomi on vapaa maa ja mölyä
tähän maailmaan mahtuu.

 

Rupea maksulliseksi

Olisitko ensimmäisenä jonossa ostamassa. Hyi olkoon, mitä juttua.

 

Ota Pikavippi jolla maksat rästissä olevat kiireellisimmät laskut ja sen jälkeen hanki heti jotain töitä opiskelun oheen.

 

Aidossa liitossa ollaan tasaveroisia - myös taloudellisesti. Onni, hätä, ilo, tuska jne jaataan täysin tasapuolisesti.
Jos toista ei edes taloudellisella tasolla (se sieltä helpoimasta päästä) kohtaa niin muukin kohtaaminen "leikkiä".

Ap:n miellän sitoutumishäiriöiseksi sinkuksi ja toivon hänelle yhteiskunnan apua.
[/QUOT

Luin jo että syömishäiriöiseksi. Ei minä en ole mitään noista edellä mainituista. Taloudellinen kohtaaminen ei ole mikään onnen esikartano, josta edetään syvemmille tasoille. Jos minulla olisikin huono parisuhde niim ei swn hokeminen minua auta. Toki Suomi on vapaa maa ja mölyä
tähän maailmaan mahtuu.

Ei, et sinä ymmärrä. Tässä ei haettu sitä porkkanapussi puoliksi a 0,5e-juttua. Vaan että asiat jaetaan tyyliin minulla on kaksi leivosta ja sinulla ei yhtään; ota toinen leivokseni. Parisuhde on antamista ja jakamista, ei mitään itsekästä nyhväämistä ja kinaamista.

 

Aika kylmän oloinen parisuhde. Varmaan aika yksinäinen olo tuollaisessa suhteessa.

 

[QUOTE="Voi";27307397][QUOTE="Opiskelija";27307368]

Ei, et sinä ymmärrä. Tässä ei haettu sitä porkkanapussi puoliksi a 0,5e-juttua. Vaan että asiat jaetaan tyyliin minulla on kaksi leivosta ja sinulla ei yhtään; ota toinen leivokseni. Parisuhde on antamista ja jakamista, ei mitään itsekästä nyhväämistä ja kinaamista.[/QUOTE]

Haluatko kertoa lisää omisyä käsityksistäsi parisuhteen olemuksesta?

 

Olisitko ensimmäisenä jonossa ostamassa. Hyi olkoon, mitä juttua.

Eipä noi omat juttusikaan terveiltä vaikuta

 

Aika kylmän oloinen parisuhde. Varmaan aika yksinäinen olo tuollaisessa suhteessa.

Välillä on, välillä ei. Ei varmaan normaalia enempää. En tiiä, suhteita on niin moneksi.

 

[QUOTE="jooooo";27307392]Ota Pikavippi jolla maksat rästissä olevat kiireellisimmät laskut ja sen jälkeen hanki heti jotain töitä opiskelun oheen.[/QUOTE] Ja millä maksaa vippien suuret maksuerät? Ei ole mikään halpa ja paras vaihtoehto.

 

Eipä noi omat juttusikaan terveiltä vaikuta

Ei varmaan ainakaan henkilön mielestä, joka ehdottaa prostituutiota nuoren naisen ongelmien ratkaisemiseksi.

 

Välillä on, välillä ei. Ei varmaan normaalia enempää. En tiiä, suhteita on niin moneksi.

Sinä oelt päättänyt tyytyä vähään. Mikäs siinä jos olet oikeasti onnellinen tuollasessa. Et varmaan voi luottaa, että muussakaan asiassa tukea saisit...