Nyt meni jännäksi

No kertoo aika paljon suhteesta, jos annetaan toisen luottotietojen mennä tai ollaan valmis ne itse menettämään ylpeyden takia.

Etsin juuri ratkaisuja tilanteeseni. Ratkaisu ei ole mieheni kukkaro. Ylpeyttä minulla on, pidän itsestäni huolen parhaani mukaan. Se, että mieheni ei auta minua tässä tilanteessa ei ole minulle yllätys. Joskus tunnen surua siitä, että aina täytyy pärjätä yksin. Muuten suhteemme on ihan ok.

 

Etsin juuri ratkaisuja tilanteeseni. Ratkaisu ei ole mieheni kukkaro. Ylpeyttä minulla on, pidän itsestäni huolen parhaani mukaan. Se, että mieheni ei auta minua tässä tilanteessa ei ole minulle yllätys. Joskus tunnen surua siitä, että aina täytyy pärjätä yksin. Muuten suhteemme on ihan ok.

Mitä te silloin lupasitte, kun menitte naimisiin? Oliko puhe myötä- ja vastoinkäymisistä?

"joskus tunnen surua" voi herranen aika!

 

Toivottavasti ette koskaan hanki lapsia! Suhteenne ei perustu rakkauteen, vaan johonkin, mitä en halua edes tietää...

 

[QUOTE="vieras";27306992]Mitä te silloin lupasitte, kun menitte naimisiin? Oliko puhe myötä- ja vastoinkäymisistä?

"joskus tunnen surua" voi herranen aika![/QUOTE]

Emme ole naimisissa, emmekä ole hankkimassa lapsia. Voitte huokaista helpotuksesta. Kyse on minun omasta taloudellisesta ahdingosta, ei avioliitosta eikä lapsista.

 

Emme ole naimisissa, emmekä ole hankkimassa lapsia. Voitte huokaista helpotuksesta. Kyse on minun omasta taloudellisesta ahdingosta, ei avioliitosta eikä lapsista.

Okei, sitten on asia ihan selvä. Kuspäinen "miehesi" ei ole elatusvelvollinen sinuun nähden, etkä sinä häneen. Joten kai se on kukkaron nyörejä tässä höllättävä, vaikka sapettaa kyllä tuollainen.

 

[QUOTE="vieras";27307011]Okei, sitten on asia ihan selvä. Kuspäinen "miehesi" ei ole elatusvelvollinen sinuun nähden, etkä sinä häneen. Joten kai se on kukkaron nyörejä tässä höllättävä, vaikka sapettaa kyllä tuollainen.[/QUOTE]

No ihan mukava ajatus, mutta tosiaan en saa yhteiskunnalta rahaa. Kiios vaan nyörien avaamisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että yritän työllistyä mahdollisimman nopeasti. Niin ja pyytää lisää maksuaikaa laskuihin. Ehkä jopa maksan luottokortilla osan laskuistani.

 

No ihan mukava ajatus, mutta tosiaan en saa yhteiskunnalta rahaa. Kiios vaan nyörien avaamisesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että yritän työllistyä mahdollisimman nopeasti. Niin ja pyytää lisää maksuaikaa laskuihin. Ehkä jopa maksan luottokortilla osan laskuistani.

Vielä parempi.

No ei vainkaan. Eihän tuo mikään mahtava tilanne ole, mutta on kyllä vaikea ymmärtää, että haluat olla tuollaisessa suhteessa. Toivon, että saat pian työtä ja pääset jaloillesi ja kenties ihan uuteen elämään, ehkä ihmisen kanssa, joka on valmis oikeasti elämään kanssasi yhdessä, eikä vain leikkimään yhteistä elämää. Tai jos kyse on sinun leikistäsi, pääsisit sen vaiheen ylitse. Tai eläiset oikeasti yksin.

 

Mieheni ei ole taloudellisesti riippuvainen minusta. Jos hänellä jostain syytä menisi taloudellisesti näin heikosti, olisi oletettavaa, että hän kuittaisi sen lainalla tms. Tosiasia on se, että minun tilanne johtuu siirtymävaiheesta. Pian olen töissä, toivottavasti.

Tämän on pakko olla provo tai ap:lla on järki nyt ihan jäässä. Jos sinun miehelläsi olisi tilillä 0 euroa eikä töitä, ei tukia eikä muitakaan tuloja, niin MILLÄ hän maksaisi lainan?

Minä en ole mieheni elätettävänä myöskään. Kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin (koti ja lapset), kumpikin hoitaa omat kulunsa ja molemmilla on omat tilit. Juuri nyt minä elelen laihemmin, kun olen kotihoidontuella. Jos mulla olisi enemmän rahaa ja mies olisi täysin persaukinen, totta hitossa auttaisin häntä. Joko antaisin rahaa tai lainaisin sitä hänelle, miten vaan sovitaan. Paitsi, etten mä halua hänen joutuvan kerjuulle, en halua hänen myöskään menettävän luottotietojaan tilapäisen rahapulan takia. Se kun hankaloittaa mahdollisesti meidän kaikkien neljän elämää.

Näin toimisimme, vaikka rahaa olisi käytössä vain vähän. Kunhan sitä on tarpeeksi, miksi ihmeessä jonkun ulkopuolisen pitäisi maksaa meidän kulujamme? Joskus olen mm. lainannut miehelle rahaa harrastevälineeseen, kun edullinen tuli tarjolle mutta miehellä ei ollut tarpeeksi rahaa käytettävissä juuri silloin. Mies nimenomaan halusi lainata rahaa, ei saada sitä. Hän hoopo aikoi mennä hakemaan pankista lainaa, kun minä pistin hanttiin. Mulla sattui olemaan niin paljon, joten miksi ihmeessä maksella pankille korkoja?

 

[QUOTE="vieras";27307042]Vielä parempi.

No ei vainkaan. Eihän tuo mikään mahtava tilanne ole, mutta on kyllä vaikea ymmärtää, että haluat olla tuollaisessa suhteessa. Toivon, että saat pian työtä ja pääset jaloillesi ja kenties ihan uuteen elämään, ehkä ihmisen kanssa, joka on valmis oikeasti elämään kanssasi yhdessä, eikä vain leikkimään yhteistä elämää. Tai jos kyse on sinun leikistäsi, pääsisit sen vaiheen ylitse. Tai eläiset oikeasti yksin.[/QUOTE]

Minä en ymmärrä taas ollenkaan, mikä siinä on niin vaikeaa, että meillä on eri taloudet. Siis omat laskut, kulut jne. Ihan normaalilta se tuntuu. En tajua ollenkaan, että minun pitäisi saada rahaa mieheltäni. On kai suhde kuitenkin aivan jotain muuta kuin valuuttakauppaa. En vaan käsitä. Olisinko jotenkin onnekkaampi jos mieheni elättäisi minua? No en olisitässä tilanteessa varmastikaan, mutta ei se tunnu yhtään luontevalta.

 

Minä en ymmärrä taas ollenkaan, mikä siinä on niin vaikeaa, että meillä on eri taloudet. Siis omat laskut, kulut jne. Ihan normaalilta se tuntuu. En tajua ollenkaan, että minun pitäisi saada rahaa mieheltäni. On kai suhde kuitenkin aivan jotain muuta kuin valuuttakauppaa. En vaan käsitä. Olisinko jotenkin onnekkaampi jos mieheni elättäisi minua? No en olisitässä tilanteessa varmastikaan, mutta ei se tunnu yhtään luontevalta.

Sinä olet ainoa joka puhuu elättämisestä, me muut puhumme toisen auttamisesta hädässä. Kyllä mä lainaisin rahaa myös veljelleni ja ystävilleni, jos he olisivat sinun tilanteessasi vaikka en todellakaan heitä elätä.

 

Sinä olet ainoa joka puhuu elättämisestä, me muut puhumme toisen auttamisesta hädässä. Kyllä mä lainaisin rahaa myös veljelleni ja ystävilleni, jos he olisivat sinun tilanteessasi vaikka en todellakaan heitä elätä.

Niin, minä en ottaisi koskaan rahaa vastaan ystäviltäni. Mutta minun täytyy nyt ryhtyä hoitamaan asioitani. Tämä keskustelu vaan tuntuu junnaavan sellaisisa seikoissa, joista ei ole minulle mitään hyötyä.

 

Sinä olet ainoa joka puhuu elättämisestä, me muut puhumme toisen auttamisesta hädässä. Kyllä mä lainaisin rahaa myös veljelleni ja ystävilleni, jos he olisivat sinun tilanteessasi vaikka en todellakaan heitä elätä.

Eikä se ole minusta edes auttamista, vaan jakamista. Yhteisen elämän jakamista.

 

[QUOTE="vieras";27307086]Eikä se ole minusta edes auttamista, vaan jakamista. Yhteisen elämän jakamista.[/QUOTE]

Ei vaan rahan jakamista. Elämää me elämmä
yhdessä.

 

Etsin juuri ratkaisuja tilanteeseni. Ratkaisu ei ole mieheni kukkaro. Ylpeyttä minulla on, pidän itsestäni huolen parhaani mukaan. Se, että mieheni ei auta minua tässä tilanteessa ei ole minulle yllätys. Joskus tunnen surua siitä, että aina täytyy pärjätä yksin. Muuten suhteemme on ihan ok.

Nyt mä kyllä astun varmasti rajaviivan yli, mutta tahtoisin silti kysyä, että millainen suhde teillä oikein on? Ei tietenkään tarvitse vastata, jätä tämä kokonaan huomiotta, jos loukkaan. :ashamed:

Jos asutaan samassa taloudessa, kyse ei siis liene pelkästä fuckbuddy-systeemistä. Ettekä ole vain kämppiksiä. Teillä siis ilmeisesti on parisuhde. Mutta minun näkökulmastani sana tarkoittaa nimenomaan sitä, että PARINA ollaan suhteessa ja YHDESSÄ eletään arkea ja ratkotaan vastaan tulevia haasteita. Ettei tarvitse pärjätä yksin.

Jos tuollaista pohjaa ei ole, mikä sitten on sitä hyvää suhteessa? Miksi ylipäätään olette suhteessa?

Ainoa tilanne, jolloin ymmärtäisin tuon, että mies vetäytyy vastuusta (sanot, ettei ole yllätys, ettei hän auta), olisi se, että sinä olet joko ryypännyt rahasi tai peliriippuvainen tms, eli sinulla pitäisi olla tällä hetkellä rahaa, mutta hassasit ne jälleen ja mies on kypsä auttamaan. Ehkä hän haluaisi sinun oppivan ottamaan itsestäsi vastuuta.

Ei kuitenkaan vaikuta oikein siltäkään, että tilanne olisi tuonkaltainen? Epäilen ennemmin, että mies on uskotellut sinulle, että aikuisten tulee aina pärjätä omin voimin (missä toki onkin totuutta runsaasti mukana), mutta syynä onkin vain pelko siitä, että sinä heikentäisit hänen elintasoaan vaatimalla rahaa, jos näin ei olisi sovittu.

Kiinnostaisi todella tietää, mikä tämän systeemin takana on, enkä tarkoita pahalla. Aivoissa vaan surisee, kun tekisi mieli ymmärtää.

 

Ei vaan rahan jakamista. Elämää me elämmä
yhdessä.

Joo, tosiaan sinun on viisainta keskittyä siihen varsinaiseen ongelmaan.

 

Niin, minä en ottaisi koskaan rahaa vastaan ystäviltäni. Mutta minun täytyy nyt ryhtyä hoitamaan asioitani. Tämä keskustelu vaan tuntuu junnaavan sellaisisa seikoissa, joista ei ole minulle mitään hyötyä.

Muuttaisit mielummin sillan alle asumaan kuin lainaisit ystävältä rahaa? Onhan se hyvä, että ihmisellä on periaatteita, mutta joku raja sentään.

 

Kaveri mursi jalkansa kun oltiin ulkona, jätin sen siihen ja käskin tilata taksin, minä en ala ketään hyysätä, jokainen huolehtikoon itsestään.

...ihan oikeasti nyt. Joskus elämässä vaan tulee tilanteita, että hetkellisesti ei pysty, ja silloin on ihan ok että toinen auttaa. Se on siis auttamista, ei hyysäämistä.

Jos mies ei todellakaan suostu auttamaan, niin sitten ainoa keino lienee siirtää kirjat muualle ja hakea tukea. Ikävä asenne kyllä, kenelle tahansa voi tulla elämässä, ja parisuhteessa, aikoja että tarvitsee hetkellisesti toisen apua. Ei kannattaisi olla liian polleaa hyvinä aikoina.

 

onko tollasia ihmisiä = lue miehiä olemassa vielä?

 

Mitä elämää te elätte yhdessä, jos mies ajaa sut noin ahtaalle?

 

Asiallinen kysymys. En ole hassannut rahojani mihinkään. Siis olen aivan ns. normaali nuori opiskelija, joka on tottunut kuluttamaan maltilla. Kun muutimme miehen kanssa yhteen, sovimme että maksamme omat kulut. Molemmat on pitäneet tästä kiinni. No siis miksi emme jaa taloudellista vastuuta? Siinä on varmaan kyse molempien persoonallisuukista. Ehkä mieheni ei halua kantaa minusta vastuuta taloudellisesti, en tiedä, kun hän ei ole koskaan käytännössä tällaiseen tilanteeseen joutunut. Minä taas olen jokseenkin itsepäinen, olen tottunut tulemaan toimeen omillani hyvin pienestä. pidän myös siitä, että raha-asiat on kunnossa ja minun hallinnassa.
En osaa oikein vastata siihen, millainen meidän suhde on. Pääasiassa molemmat kantavat vastuuta itsestään. Tekemisestä, menoista ja hyvinvoinnistaan. Kumppani on kyllä tukena, mutta viime kädessä vastuu on itsellä. En oikin osaa rakentavasti vastata tähän. Selvää on se, että toinen on tukena, mutta kuinka paljon, en osaa vastata.

 

Ota vaan se maksuhäiriömerkintä mielummin kun pyydät apua tai vaikkapa vain lainaksi mieheltäsi rahaa laskuihin. Joo ota vaan häiriömerkintä..yliopisto immeinen ja keinot ja apupyynnöt vähissä ja nolon tympee kun ei mieheltään voi jeesiä pyytää

 

Kyllähän sitä voi tehä asiat vaikeeks jos haluaa...

 

Ota vaan se maksuhäiriömerkintä mielummin kun pyydät apua tai vaikkapa vain lainaksi mieheltäsi rahaa laskuihin. Joo ota vaan häiriömerkintä..yliopisto immeinen ja keinot ja apupyynnöt vähissä ja nolon tympee kun ei mieheltään voi jeesiä pyytää

Vitsin dille! Juuri etsin ratkaisua. Elämä on vähän haastavampaa näin, mutta ainakaan en roiku keskustelupalstoilla morkkaamassa muita. Paitsi sinua nyt lempeällä otteella.

 

Minusta elämässä on tärkeää osata myös ottaa apua vastaan sekä itse auttaa muita silloin kun mahdollista. Tuollainen on vain typerää. Joskus tulet sen varmaan oppimaan.

 

Kukaan ei vaan ymmärrä, kuinka jotkut pariskunnat toimivat noin. Mitä muuta erillistä teidän parisuhteessa on? Jos tällaisessa asiassa ei puoliso auta, niin auttaako muussakaan?