Nyt meni jännäksi

[QUOTE="Voi";27307397]

Haluatko kertoa lisää omisyä käsityksistäsi parisuhteen olemuksesta?

Taitaa mennä hukkaan ne pohdinnat, jos sinusta tuollainen suhde on ihan ok etkä ole halukas muuttamaan mitään.

 

[QUOTE="opiskelija";27307429]Ei varmaan ainakaan henkilön mielestä, joka ehdottaa prostituutiota nuoren naisen ongelmien ratkaisemiseksi.[/QUOTE] No eihän sulle mikää ratkasu tunnu kelpaavan. Et ota armopaloja mieheltäsi, mutta yhteiskunnalta ottaisit. Haluat jostain rahaa, niin siinä helppo tienesti. Tuskin miehesi pahastuu, ja et joudu sillan alle

 

[QUOTE="vieras";27307435]Sinä oelt päättänyt tyytyä vähään. Mikäs siinä jos olet oikeasti onnellinen tuollasessa. Et varmaan voi luottaa, että muussakaan asiassa tukea saisit...[/QUOTE]

No en oikeastaan. Luotan ensin itseeni.

 

Heippa! Olen pian valmistumassa yliopistosta. Opintotukea en enää saa. Nyt tililläni on komeat 0 euroa. En saa mistään tuloja. En ole saanut töitä vielä. Sossu ei auta, sillä miehelläni on riittävät tulot. Meillä on kuitenkin erilliset taloudet eikä hän anna minulle rahaa. Tässä on käsille se hetki, kun minulle tulee maksuhäiriömerkintä. Vielä olisi aikaa maksaa rästissä olevat maksut. Ei töitä, ei tuloja. Yhtälö on huimaava. Olen aina ollut ahkera, mutta valmistumisen vuoksi en ole tällä hetkellä töissä. Olen miettynyt nopeita keinoja saada rahaa. Minulla ei ole varsinaista tukiverkostoa. Mitä Suomen työttömien nuorten pitäisi tehdä? En todellakaan tiedä.

Itse muistan valmistumisvaiheessa, että opintoraha päättyi, mutta opinnot eivät olleet valmiit erään typerän muotoseikan vuoksi. Todistuksen saaminen venyi noin 6 viikolla, jonka ajan olin siis yliopistossa kirjoilla oleva, päätoiminen opiskelija, mutta en saanut enää opintorahaa. En myöskään voinut ilmoittautua työvoimatoimistoon, koska olin opiskelija, en työtön. Olisin aivan hyvin voinut ottaa työtä vastaan, koska mitään konkreettista ei ollut enää yliopistolla kesken -ainoastaan burokraattien paperit jumittivat.

No, en minäkään rahaton halunnut olla, vaikka toki mies olisi nyt elättänytkin. Tein tuntityötä paikkaan, jossa suoritin opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lähetin lukuisia työhakemuksia jo hyvissä ajoin. Työtilanne oli ehkä silloin hiukan parempi kuin nyt, mutta aivan takuulla löydän jotakin työtä, jotta ei tarvitse maksuhäiriöitä ottaa. Ja sosiaalitoimeen nyt varmaan luulisi saavan ajan/ toimeentulotukea, jos mies todistaa, että on niin mulkku ettei anna penniäkään.

Tuskin tämä tilanne sulle ymmäryksenä on tullut, eli miten olet asiaan varautunut muutama kuukausi sitten? Vai onko miehesi alkanut kusipääksi nyt juuri tänään ja kaikki on sinulle ihan yllätystä?

 

Meillä on avomieheni kanssa yhteinen koti ja hyvä, lämmin ja huolehtiva suhde - mutta meilläkin omat rahat.

IKINÄ ei kuitenkaan voisi olla tuollaista tilannetta. Ei mitenkään. Paljon "vähemmästäkin" autellaan toista - annetaan tai ainakin lainataan, riippuu rahatilanteista ja tulotasoista ja tarpeesta. Omat rahatkin on (vielä) lähinnä siksi, että ollaan opiskelijoita/vastavalmistuneita, joten tulot on pienet ja menot todella eri paria. Aika summittaisesti kuitenkin laskeskellaan yhteisiä kuluja ja summat on aina lähinnä sinne päin.

Ja voin todellakin luottaa mieheni tukeen tilanteessa kuin tilanteessa. Koen myös "erillisistä" rahoista huolimatta olevani samaa taloutta ja perhettä.

Niin, siis yritän kai sanoa ap:lle, että mieti nyt tuota suhdettasi ja surujasi vielä. Ja muille, että ei ne erilliset rahat välttämättä sitoutumatonta suhdetta tarkoita.

 

Jos olisin rahaton, niin yrittäisin saada lainaa seuraavassa järjestyksessä:

- Omat vanhemmat tai oma mies riippuen rahamäärästä (vanhemmilla sitä enemmän, joten isommat summat heiltä)
- Luottokortti, maksujen eräpäivien siirto jne.
- Yhteiskunta (en kuitenkaan lähtisi huijaamaan) sossu, kela, diakonia tms.
- Ystävät (isoa summaa en haluaisi lainata ystävältä)

Viimeisenä vaihtoehtona sitten pikavipit, joka tuonkuuloisessa tilanteessa johtaa hyvin nopeasti kyllä maksuhäiriömerkintään.

Onko ap nyt oikeasti sanonut avopuolisolleen, että on täysin rahaton ja laskut pitäisi maksaa? Mikä on miehen reaktio? Kylmästikö hän toteaa, että ei ole hänen ongelmansa?

 

Itse muistan valmistumisvaiheessa, että opintoraha päättyi, mutta opinnot eivät olleet valmiit erään typerän muotoseikan vuoksi. Todistuksen saaminen venyi noin 6 viikolla, jonka ajan olin siis yliopistossa kirjoilla oleva, päätoiminen opiskelija, mutta en saanut enää opintorahaa. En myöskään voinut ilmoittautua työvoimatoimistoon, koska olin opiskelija, en työtön. Olisin aivan hyvin voinut ottaa työtä vastaan, koska mitään konkreettista ei ollut enää yliopistolla kesken -ainoastaan burokraattien paperit jumittivat.

No, en minäkään rahaton halunnut olla, vaikka toki mies olisi nyt elättänytkin. Tein tuntityötä paikkaan, jossa suoritin opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lähetin lukuisia työhakemuksia jo hyvissä ajoin. Työtilanne oli ehkä silloin hiukan parempi kuin nyt, mutta aivan takuulla löydän jotakin työtä, jotta ei tarvitse maksuhäiriöitä ottaa. Ja sosiaalitoimeen nyt varmaan luulisi saavan ajan/ toimeentulotukea, jos mies todistaa, että on niin mulkku ettei anna penniäkään.

Tuskin tämä tilanne sulle ymmäryksenä on tullut, eli miten olet asiaan varautunut muutama kuukausi sitten? Vai onko miehesi alkanut kusipääksi nyt juuri tänään ja kaikki on sinulle ihan yllätystä?

No ei sossu todellakaan anna penniäkään, vaikka ap:n mies kertoisi heille, millainen mulkku on. Ainoa mikä niitä kiinnostaa, on talouden tulot, joiden perusteella ei rahaa sossusta tipu.

 

Mulla ja avopuolisollani on myös ns. erillistaloudet eli kumpikin maksaa omat kulunsa ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Itse opiskelijana olen joutunut joitakin kertoja lainaamaan mieheltä rahaa, mitä en tietenkään mielelläni ole tehnyt. Mutta yleensä juurikin mies on tätä ehdottanut, kun hänellä paljon suuremmat tulot. Ja näkee hädän.. Totta kai toista autetaan hädässä! Ihan molemmin puolin. Mitä mieltä miehesi on siitä, jos menettäisit luottotietosi, olisiko se ihan ok? Eikö yritä auttaa?
Ajattelen kuitenkin niin, että tällainen opiskelijana olo ja kituuttaminen on vaan hetkellinen tilanne ja lainan maksan miehelle sitten kun pääsen työelämään. Ongelmiakin, taloudellisia tai muita, tulee joskus parisuhteeseen (olivatpa ne yhteisiä tai ei) ja niistä myös selvitään yhdessä!

 

[QUOTE="Heihei";27307531]Meillä on avomieheni kanssa yhteinen koti ja hyvä, lämmin ja huolehtiva suhde - mutta meilläkin omat rahat.

IKINÄ ei kuitenkaan voisi olla tuollaista tilannetta. Ei mitenkään. Paljon "vähemmästäkin" autellaan toista - annetaan tai ainakin lainataan, riippuu rahatilanteista ja tulotasoista ja tarpeesta. Omat rahatkin on (vielä) lähinnä siksi, että ollaan opiskelijoita/vastavalmistuneita, joten tulot on pienet ja menot todella eri paria. Aika summittaisesti kuitenkin laskeskellaan yhteisiä kuluja ja summat on aina lähinnä sinne päin.

Ja voin todellakin luottaa mieheni tukeen tilanteessa kuin tilanteessa. Koen myös "erillisistä" rahoista huolimatta olevani samaa taloutta ja perhettä.

Niin, siis yritän kai sanoa ap:lle, että mieti nyt tuota suhdettasi ja surujasi vielä. Ja muille, että ei ne erilliset rahat välttämättä sitoutumatonta suhdetta tarkoita.[/QUOTE]

Meilläkin on omat tilit joihin toisella ei ole käyttöoikeutta. Sitä en ymmärrä, että toinen ei halua auttaa omaa puolisoaan vaikeassa tilanteessa. Tai että ennemmin sossun pitäisi kustantaa/ottaisi maksuhäiriömerkinnän kuin että käyttäisi tilapäisesti luottokorttia tai pyytäisi edes apua perheeltä.

 

Ap ei taida edes uskaltaa kertoa tilanteestaan miehelleen.

 

En ymmärrä sitä, että lainataan rahaa omalta puolisoltaan, ja sitten joutuu vielä maksamaan takaisin. Miksi ei sitten asuta erillään, jos ei ole valmis edes yhteisiin menoihin.

 

Jos joku tässä tilanteessa on tyhmä niin se olen minä. Oma moka, että olen hoitanut asiani huonosti. Olisin voinut valita paremmin. En vaan huomannut varautua tällaiseen tilanteeseen ajoissa.

No siis tästä nimenomaan on kyse, ollaan sitten mitä mieltä tahansa parisuhteen tyylistää tai lajista. Ap ei ole mitenkään ymmärtänyt katsoa eteensä. Tyhmä. Sitä on sitten vaikka ilman ruokaa tai kerjää. Vinkki: vuokratyönantajilta saat AINA töitä. Puhelinmyyntiä tai postinjakelua löytyy aina. Joten älä länkytä vaan mene töihin.

 

[QUOTE="hmh";27307931]No siis tästä nimenomaan on kyse, ollaan sitten mitä mieltä tahansa parisuhteen tyylistää tai lajista. Ap ei ole mitenkään ymmärtänyt katsoa eteensä. Tyhmä. Sitä on sitten vaikka ilman ruokaa tai kerjää. Vinkki: vuokratyönantajilta saat AINA töitä. Puhelinmyyntiä tai postinjakelua löytyy aina. Joten älä länkytä vaan mene töihin.[/QUOTE]

Nyt ollaan asian ytimessä. Kiitos stä kommentista. Juui tässä töitä katselen. Toivotaan parasta.

 

[QUOTE="Heihei";27307531]Meillä on avomieheni kanssa yhteinen koti ja hyvä, lämmin ja huolehtiva suhde - mutta meilläkin omat rahat.

IKINÄ ei kuitenkaan voisi olla tuollaista tilannetta. Ei mitenkään. Paljon "vähemmästäkin" autellaan toista - annetaan tai ainakin lainataan, riippuu rahatilanteista ja tulotasoista ja tarpeesta. Omat rahatkin on (vielä) lähinnä siksi, että ollaan opiskelijoita/vastavalmistuneita, joten tulot on pienet ja menot todella eri paria. Aika summittaisesti kuitenkin laskeskellaan yhteisiä kuluja ja summat on aina lähinnä sinne päin.

Ja voin todellakin luottaa mieheni tukeen tilanteessa kuin tilanteessa. Koen myös "erillisistä" rahoista huolimatta olevani samaa taloutta ja perhettä.

Niin, siis yritän kai sanoa ap:lle, että mieti nyt tuota suhdettasi ja surujasi vielä. Ja muille, että ei ne erilliset rahat välttämättä sitoutumatonta suhdetta tarkoita.[/QUOTE]
Kuulostaa tosi mukavalta. Onnea teille!

 

Jos olisin rahaton, niin yrittäisin saada lainaa seuraavassa järjestyksessä:

- Omat vanhemmat tai oma mies riippuen rahamäärästä (vanhemmilla sitä enemmän, joten isommat summat heiltä)
- Luottokortti, maksujen eräpäivien siirto jne.
- Yhteiskunta (en kuitenkaan lähtisi huijaamaan) sossu, kela, diakonia tms.
- Ystävät (isoa summaa en haluaisi lainata ystävältä)

Viimeisenä vaihtoehtona sitten pikavipit, joka tuonkuuloisessa tilanteessa johtaa hyvin nopeasti kyllä maksuhäiriömerkintään.

Onko ap nyt oikeasti sanonut avopuolisolleen, että on täysin rahaton ja laskut pitäisi maksaa? Mikä on miehen reaktio? Kylmästikö hän toteaa, että ei ole hänen ongelmansa?

Mieheni on hyvin kartalla tilanteesta. Omat on sotkuni. Olisi pitänyt varautua ajoissa.

 

Mieheni on hyvin kartalla tilanteesta. Omat on sotkuni. Olisi pitänyt varautua ajoissa.

Onneksi omassa elämässäni on ollut läheisiä, jotka ovat auttaneet minua silloin, kun olen "sotkenut" asiani. Ilman heitä olisin todennäköisesti luottotiedoton.

Kuulostat korostetun julmalta ja joustamattomalta itseäsi kohtaan, ap.

 

Onneksi omassa elämässäni on ollut läheisiä, jotka ovat auttaneet minua silloin, kun olen "sotkenut" asiani. Ilman heitä olisin todennäköisesti luottotiedoton.

Kuulostat korostetun julmalta ja joustamattomalta itseäsi kohtaan, ap.

Elämä on. Nyt pitäisi vaan saada niitä töitä.

 

Elämä on. Nyt pitäisi vaan saada niitä töitä.

Vaikka saisitkin nyt töitä, niin ehtisikö palkka tulla ennenkuin luottotiedot menee?

 

Sä olet ap tyhmänylpeä.Vaikka miten varautuisi kaikkeen,niin SILTI voi tulla aina jotain odottamatonta ja se on vaan elämää.Opettele luottamaan muihin kun itseesi ja pyydä oikeasti vaikka lainaa ystäviltä tai vanhemmilta.Ei ole helppoa,joo,mut oman elämäsi vaan teet entistä hankalammaksi tuolla älyttömällä periaattellasi.

 

Mikset käytä sitä luottokorttiasi?

 

Minusta on hassua tehdä rahasta joku ihmeen tabu ja erottaa se täysin erilliseksi osaksi muusta elämästä. Jos elämä ja arki on päätetty jakaa, niin silloin luulisi voivan myös jakaa ne ongelmat, ml. rahaan liittyvät. Ja tällä en tarkoita sitä että pitäisi välttämättä olla yhteinen talous tai että toisen pitäisi elättää toista, mutta elämän isommissa ongelmakohdissa pitäisi voida luottaa siihen että se ihminen jonka kanssa on elämänsä päättänyt jakaa, auttaa jos vain voi - kuka muukaan? Kehen muuhun tukeutuisi tuollaisessa tilanteessa? Yhteiskuntaan mieluummin kuin läheisiin? Kaksplussan keskustelupalstaan? Siinä ei ole mitään sankarillista.

Ap:n ehkä kannattaisi vaan ottaa se maksuhäiriömerkintä ja heittäytyä yhteiskunnan elätiksi, ap:lla on oikea mentaliteetti sitä varten. Sitten voi rauhassa leikkiä marttyyria ja pyöriskellä omassa pätevyydessään. Hienosti selvitty, äiti kato ihan ite! Muista kuitenkin että se merkintä vaikuttaa luoton, asuntolainan, vuokra-asunnon ja joissain tapauksissa jopa työpaikan saantiin.

 

Etsin juuri ratkaisuja tilanteeseni. Ratkaisu ei ole mieheni kukkaro. Ylpeyttä minulla on, pidän itsestäni huolen parhaani mukaan. Se, että mieheni ei auta minua tässä tilanteessa ei ole minulle yllätys. Joskus tunnen surua siitä, että aina täytyy pärjätä yksin. Muuten suhteemme on ihan ok.

Ratkaisu ei ole miehesi kukkaro, mutta ratkaisu voisi olla yhteiskunnan kollektiivinen kukkaro? Ylpeyttä sinulla on, mutta sosiaalinen luototus kuulostaa oikein järkevältä ratkaisulta?

 

[QUOTE="vieras";27309011]Ratkaisu ei ole miehesi kukkaro, mutta ratkaisu voisi olla yhteiskunnan kollektiivinen kukkaro? Ylpeyttä sinulla on, mutta sosiaalinen luototus kuulostaa oikein järkevältä ratkaisulta?
[/QUOTE]

AIvan ihmeellistä porukkaa. Koittakaa nt ymmäsrtää, että tämä ei ole mikään lopullinen valinta. Valmistun ja työllistyn, toivottavasti.
Mukavaa viikonloppua kaikille kommentoijille!

 

Käy dyykkaamassa.

Silläkö nykyään laskut maksetaan? Vau!