Oho
YKSITOISTA SYYTÄ LUOPUA ATOMIVOIMASTA
1. Ydinvoimaloiden polttoaine on loppumassa. Uraanivarat riittävät nykyiselle 439:lle voimalalle vain 40 vuotta ja louhiminen tulee vuosi vuodelta työläämmäksi.
2. Ydinvoimalan purku tulee kalliimmaksi kuin itse voimalan käyttö. Kun Englannissa vuonna 1989 yksityistettiin energiatuotanto, The National Power-yhtiö kieltäytyi ostamasta atomivoimaloiden osakkeita niiden purku- ja jätteenkäsittelyn kustannuksiin vedoten.
3. Taloudellisuus perustuu alihinnoitteluun. Valtio subventoi atomivoimaa vero- ja tariffipolitiikalla. Myös purku- ja jätekustannukset, onnettomuuskorvaukset ja vakuutukset on alimitoitettu.
4. Ydinvoimala asettaa kyseenalaiseksi demokraattisen päätöksenteon. Atomivoima soveltuu huonosti demokraattiseen päätöksentekoon, koska se on pääomavaltainen, vaatii suuria yksikköjä ja pitkän rakennusajan. Atomivoiman suhteen poliittiset päätöksentekijät ovat pakkotilanteessa. Tekniset tosiasiat ja teollisuuden ehdot määräävät suunnan.
5. Atomivoimalat ovat liian haavoittuvia, jotta niissä voitaisiin soveltaa työpaikkademokratiaa tai lakko-oikeutta. Suurten riskien vuoksi atomivoimaloita ja ydinmateriaalin kuljetuksia on valvottava tiukasti. Riskit lisäävät työntekijöiden ja atomivoiman vastustajien valvontaa. Jotta terroristi ei pääse sattumalta työntekijäksi, on kaikkia atomivoimalassa työskenteleviä seurattava ja heidän sukulaisuussuhteensa ja lääkärissäkäyntinsä selvitettävä.
Koska atomivoimalassa tapahtuva toimintahäiriö tai terroristi-isku aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia koko yhteiskunnassa, valtion on kehitettävä kaiken kattava varoitus-, huolto- ja pelastusverkosto. Atomivoiman käyttö lisää väistämättä yhteiskunnan päätöksenteon keskittymistä ja sen mukaan yhdenmukaistamista. Valtion on taattava kansalaisten käyttäytyminen. Virkamiesten tulee vahtia niitä henkilöitä, jotka rakentavat ja käyttävät atomivoimaloita ja kuljettavat radioaktiivisia aineita tai tavaroita. Mutta myös työntekijöiden perheitä ja ystäviä on tarkkailtava niin, että kukaan ei pysty kiristämään tai aiheuttamaan riskejä mielenhäiriössä Työntekijöiden yksityisasioiden, kuten esimerkiksi käynnit psykiatrisissa tutkimuksissa, on oltava toiminnasta vastaavien tiedossa. Yhteiskunnan tarkkailuverkoston on oltava kattava.
6. Ydinpommi on totaalinen tuhoase. 500 MW:n atomivoimala tuottaa vuodessa 150 kg plutoniumia. Yhden atomipommin valmistamiseen tarvitaan 10 kg plutoniumia. Voimalaplutoniumista voidaan rakentaa voimakkaita atomiaseita. Reaktoriplutoniumista ja uraanista amatöörinkään ei ole vaikea valmistaa pommia. Atomipommi on halkaisijaltaan puoli metriä. Se mahtuu hyvin vaikka auton tavarasäilöön.
7. Atomivoimaa varten uraani louhitaan ja jalostetaan samalla lailla kuin atomiaseita varten. Sotilaallisen ja rauhanomaisen käytön erottaminen on mahdotonta. Siksi uraanin ja ydinjätteen kuljetukset lisäävät ydinaseiden leviämistä maailmassa.
8. Plutonium - nimitetty Plutonin, kreikkalaisen manalan jumalan mukaan - on kaikkein varmimmin tappava myrkky. Jokainen atomivoimala tuottaa vuosittain vähintään 150 kiloa plutoniumia. Jo puoli kiloa plutoniumia aiheuttaa tasaisesti hengitysilmaan jaettuna kaikille tämän planeetan ihmisille keuhkosyövän. Niin kauan kuin atomivoimaloita käytetään pieniä plutoniummääriä pääsee jatkuvasti ilmaan. Plutonium on maailman myrkyllisin aine.
9. Ydinvoimala on helppo kiristysväline. 1980-luvulla tehtiin yhden vuoden aikana atomivoimaloissa 300 sabotaasia. Tihutöitä suorittivat rikolliset, terroristit ja vihamieliset työntekijät. Heitä kannustivat etniset, ideologiset tai taloudelliset ryhmät esittämällä uhkavaatimuksia. Puolet iskuista kohdistui kuljetuksiin uraanikaivoksilta atomivoimaloihin ja atomivoimaloista niin kutsuttuihin jälleenkäsittelylaitoksiin. Uhkauksia esitettiin myös laitosten työntekijöille. Vaikka atomivoimalat opittaisiin suojaamaan sähköhälyttimillä, kuljetuksia on mahdotonta valvoa. Ei ole kyse siitä, alkavatko terroristit käyttää hyväkseen atomivoimaloita, vaan milloin ja miten se tapahtuu. Plutonium tarjoaa ainutlaatuisen ja vahvan aseen niille, jotka ovat päättäneet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen tahtonsa läpi. Jokainen atomivoimala on kiristyskohde, joka uhkaa eettistä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta: Voisiko joku vastustaa sellaisen henkilön kiduttamista, jolla epäillään olevan yhteyksiä atomivoimaloita vastustavaan terroristijärjestöön, jos terroristijärjestö uhkaa sytyttää kokonaisen kaupungin tuleen? Olisiko epärealistista kuvitella, että pieni ryhmä akateemisesti koulutettuja intialaisten, japanilaisten ja amerikkalaisten porvarisperheiden tyttöjä ja poikia uhkaisi Bostonissa räjäyttää itse kasaamansa ydinpommin, ellei amerikkalaisten apua Aasiaan välittömästi lisätä? Ydinmateriaalin katoamista jälleenkäsittelylaitoksista ja kuljetusten aikana ei voida kontrolloida. Esimerkiksi Sudanissa on uraanin ja plutoniumin musta pörssi.
10. Ydinvoimalan jäte on pitkään tulevaisuudessakin riski. Atomivoimaloissa syntyvä korkea-aktiivinen jäte on kuolettavan radioaktiivista satoja tuhansia vuosia. Ydinjätteen varastointia ja säilytystä ei ole ratkaistu. Koko ajan syntyy lisää jätettä.
11. Energian tutkimusresurssit keskittyvät ydinvoimaan. Sitoutuminen pääomavaltaiseen ja runsaasti tutkimusta vaativaan uraanitalouteen vie resursseja muulta tutkimukselta. Yhä enemmän varoja on pakko käyttää atomivoimaloiden turvallisuus- ja jätetutkimuksiin. Uusiutuvien energialähteiden ja energian säästön tutkimiseen ei riitä varoja. Koska energiapoliittinen päätöksenteko ja tutkimuksen rahoitus on keskittynyt, kriittistä energiatutkimusta ei rahoiteta.
12. Ydinvoima on kallista. YK:n rahoittaman Brundtlandin komission raportin mukaan energian käyttöä on vähennettävä 50 prosenttia seuraavan 40 vuoden aikana. Atomivoiman lisärakentaminen tarkoittaa lisäkulutuksen hyväksymistä. Jokainen kilowatti, joka voidaan säästää, vähentää kuusi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin atomivoiman jatkuva käyttö. Nykyisellään ei paikallisia sähkön- ja lämmön tuotantomahdollisuuksia eikä teollisuuden omaa sähköntuotantoa hyödynnetä.
Atomivoimalat eivät tuota lämpöä vaan pelkästään sähköä. Tämä johtuu siitä, että atomivoimaloita ei voida onnettomuusriskin vuoksi sijoittaa lähelle suurkaupunkeja eikä voimalan tuottamaa lämpöä voida siksi hyödyntää. Tällaisessa lauhdevoimalassa haaskataan 2/3 energiasta.
13. Onnettomuudet lisääntyvät voimaloiden ikääntymisen myötä. Atomivoimalan sisustan sulamisonnettomuus voi sattua yhdessä reaktorissa kerran 10.000 vuodessa. Kun maailmassa on 400 reaktoria tämä tarkoittaa, että tällainen onnettomuus voi tapahtua kerran 27 vuodessa. Enemmistö maailman reaktoreista (439) on 20-30 vuotta vanhoja. Arvioitu elinikä on 30-40 vuotta. Merkittävä osa on siis suljettava lähitulevaisuudessa. Atomivoimaloiden vanhetessa onnettomuusriski kasvaa. Lisäkäyttö lisää jätetuotantoa, jätteenkuljetusta ja välivarastointia. Onnettomuus on ihmisaisteille nöyryyttävä: säteily ei näy, haise eikä maistu.
14. Uraanin louhinta tuhoaa ympäristön. Yhden uraanitonnin louhiminen tuottaa 4000 tonnia jätettä. Malmin murskaamiseen ja jauhamiseen käytetään rikkihappoa. Tämä menetelmä synnyttää rikkipitoista ja radioaktiivista hiekkamassaa. Uraanin louhinnan ja atomiteollisuuden vuoksi radioaktiivisuus leviää ilmaan ja vesistöihin. Myös atomivoimaloiden normaalikäytössä leviää radioaktiivisia aineita.
15. Ydinvoima kehittää pahanlaatuisia kasvaimia. Uraaniteollisuuden ympäristössä ihmiset sairastuvat keuhkosyöpään. Ionisoiva säteily ja pienet säteilyannokset heikentävät ihmisten vastustuskykyä, synnyttävät leukemiaa ja pahanlaatuisia kasvaimia. Jälkeläisillä on kehityshäiriöitä ja perinnöllisiä sairauksia. Yleensä paras lääke sairauksiin on ennaltaehkäisy. Säteilysairauksissa ennaltaehkäisy on ainut lääke.
1. Ydinvoimaloiden polttoaine on loppumassa. Uraanivarat riittävät nykyiselle 439:lle voimalalle vain 40 vuotta ja louhiminen tulee vuosi vuodelta työläämmäksi.
2. Ydinvoimalan purku tulee kalliimmaksi kuin itse voimalan käyttö. Kun Englannissa vuonna 1989 yksityistettiin energiatuotanto, The National Power-yhtiö kieltäytyi ostamasta atomivoimaloiden osakkeita niiden purku- ja jätteenkäsittelyn kustannuksiin vedoten.
3. Taloudellisuus perustuu alihinnoitteluun. Valtio subventoi atomivoimaa vero- ja tariffipolitiikalla. Myös purku- ja jätekustannukset, onnettomuuskorvaukset ja vakuutukset on alimitoitettu.
4. Ydinvoimala asettaa kyseenalaiseksi demokraattisen päätöksenteon. Atomivoima soveltuu huonosti demokraattiseen päätöksentekoon, koska se on pääomavaltainen, vaatii suuria yksikköjä ja pitkän rakennusajan. Atomivoiman suhteen poliittiset päätöksentekijät ovat pakkotilanteessa. Tekniset tosiasiat ja teollisuuden ehdot määräävät suunnan.
5. Atomivoimalat ovat liian haavoittuvia, jotta niissä voitaisiin soveltaa työpaikkademokratiaa tai lakko-oikeutta. Suurten riskien vuoksi atomivoimaloita ja ydinmateriaalin kuljetuksia on valvottava tiukasti. Riskit lisäävät työntekijöiden ja atomivoiman vastustajien valvontaa. Jotta terroristi ei pääse sattumalta työntekijäksi, on kaikkia atomivoimalassa työskenteleviä seurattava ja heidän sukulaisuussuhteensa ja lääkärissäkäyntinsä selvitettävä.
Koska atomivoimalassa tapahtuva toimintahäiriö tai terroristi-isku aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia koko yhteiskunnassa, valtion on kehitettävä kaiken kattava varoitus-, huolto- ja pelastusverkosto. Atomivoiman käyttö lisää väistämättä yhteiskunnan päätöksenteon keskittymistä ja sen mukaan yhdenmukaistamista. Valtion on taattava kansalaisten käyttäytyminen. Virkamiesten tulee vahtia niitä henkilöitä, jotka rakentavat ja käyttävät atomivoimaloita ja kuljettavat radioaktiivisia aineita tai tavaroita. Mutta myös työntekijöiden perheitä ja ystäviä on tarkkailtava niin, että kukaan ei pysty kiristämään tai aiheuttamaan riskejä mielenhäiriössä Työntekijöiden yksityisasioiden, kuten esimerkiksi käynnit psykiatrisissa tutkimuksissa, on oltava toiminnasta vastaavien tiedossa. Yhteiskunnan tarkkailuverkoston on oltava kattava.
6. Ydinpommi on totaalinen tuhoase. 500 MW:n atomivoimala tuottaa vuodessa 150 kg plutoniumia. Yhden atomipommin valmistamiseen tarvitaan 10 kg plutoniumia. Voimalaplutoniumista voidaan rakentaa voimakkaita atomiaseita. Reaktoriplutoniumista ja uraanista amatöörinkään ei ole vaikea valmistaa pommia. Atomipommi on halkaisijaltaan puoli metriä. Se mahtuu hyvin vaikka auton tavarasäilöön.
7. Atomivoimaa varten uraani louhitaan ja jalostetaan samalla lailla kuin atomiaseita varten. Sotilaallisen ja rauhanomaisen käytön erottaminen on mahdotonta. Siksi uraanin ja ydinjätteen kuljetukset lisäävät ydinaseiden leviämistä maailmassa.
8. Plutonium - nimitetty Plutonin, kreikkalaisen manalan jumalan mukaan - on kaikkein varmimmin tappava myrkky. Jokainen atomivoimala tuottaa vuosittain vähintään 150 kiloa plutoniumia. Jo puoli kiloa plutoniumia aiheuttaa tasaisesti hengitysilmaan jaettuna kaikille tämän planeetan ihmisille keuhkosyövän. Niin kauan kuin atomivoimaloita käytetään pieniä plutoniummääriä pääsee jatkuvasti ilmaan. Plutonium on maailman myrkyllisin aine.
9. Ydinvoimala on helppo kiristysväline. 1980-luvulla tehtiin yhden vuoden aikana atomivoimaloissa 300 sabotaasia. Tihutöitä suorittivat rikolliset, terroristit ja vihamieliset työntekijät. Heitä kannustivat etniset, ideologiset tai taloudelliset ryhmät esittämällä uhkavaatimuksia. Puolet iskuista kohdistui kuljetuksiin uraanikaivoksilta atomivoimaloihin ja atomivoimaloista niin kutsuttuihin jälleenkäsittelylaitoksiin. Uhkauksia esitettiin myös laitosten työntekijöille. Vaikka atomivoimalat opittaisiin suojaamaan sähköhälyttimillä, kuljetuksia on mahdotonta valvoa. Ei ole kyse siitä, alkavatko terroristit käyttää hyväkseen atomivoimaloita, vaan milloin ja miten se tapahtuu. Plutonium tarjoaa ainutlaatuisen ja vahvan aseen niille, jotka ovat päättäneet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen tahtonsa läpi. Jokainen atomivoimala on kiristyskohde, joka uhkaa eettistä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta: Voisiko joku vastustaa sellaisen henkilön kiduttamista, jolla epäillään olevan yhteyksiä atomivoimaloita vastustavaan terroristijärjestöön, jos terroristijärjestö uhkaa sytyttää kokonaisen kaupungin tuleen? Olisiko epärealistista kuvitella, että pieni ryhmä akateemisesti koulutettuja intialaisten, japanilaisten ja amerikkalaisten porvarisperheiden tyttöjä ja poikia uhkaisi Bostonissa räjäyttää itse kasaamansa ydinpommin, ellei amerikkalaisten apua Aasiaan välittömästi lisätä? Ydinmateriaalin katoamista jälleenkäsittelylaitoksista ja kuljetusten aikana ei voida kontrolloida. Esimerkiksi Sudanissa on uraanin ja plutoniumin musta pörssi.
10. Ydinvoimalan jäte on pitkään tulevaisuudessakin riski. Atomivoimaloissa syntyvä korkea-aktiivinen jäte on kuolettavan radioaktiivista satoja tuhansia vuosia. Ydinjätteen varastointia ja säilytystä ei ole ratkaistu. Koko ajan syntyy lisää jätettä.
11. Energian tutkimusresurssit keskittyvät ydinvoimaan. Sitoutuminen pääomavaltaiseen ja runsaasti tutkimusta vaativaan uraanitalouteen vie resursseja muulta tutkimukselta. Yhä enemmän varoja on pakko käyttää atomivoimaloiden turvallisuus- ja jätetutkimuksiin. Uusiutuvien energialähteiden ja energian säästön tutkimiseen ei riitä varoja. Koska energiapoliittinen päätöksenteko ja tutkimuksen rahoitus on keskittynyt, kriittistä energiatutkimusta ei rahoiteta.
12. Ydinvoima on kallista. YK:n rahoittaman Brundtlandin komission raportin mukaan energian käyttöä on vähennettävä 50 prosenttia seuraavan 40 vuoden aikana. Atomivoiman lisärakentaminen tarkoittaa lisäkulutuksen hyväksymistä. Jokainen kilowatti, joka voidaan säästää, vähentää kuusi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin atomivoiman jatkuva käyttö. Nykyisellään ei paikallisia sähkön- ja lämmön tuotantomahdollisuuksia eikä teollisuuden omaa sähköntuotantoa hyödynnetä.
Atomivoimalat eivät tuota lämpöä vaan pelkästään sähköä. Tämä johtuu siitä, että atomivoimaloita ei voida onnettomuusriskin vuoksi sijoittaa lähelle suurkaupunkeja eikä voimalan tuottamaa lämpöä voida siksi hyödyntää. Tällaisessa lauhdevoimalassa haaskataan 2/3 energiasta.
13. Onnettomuudet lisääntyvät voimaloiden ikääntymisen myötä. Atomivoimalan sisustan sulamisonnettomuus voi sattua yhdessä reaktorissa kerran 10.000 vuodessa. Kun maailmassa on 400 reaktoria tämä tarkoittaa, että tällainen onnettomuus voi tapahtua kerran 27 vuodessa. Enemmistö maailman reaktoreista (439) on 20-30 vuotta vanhoja. Arvioitu elinikä on 30-40 vuotta. Merkittävä osa on siis suljettava lähitulevaisuudessa. Atomivoimaloiden vanhetessa onnettomuusriski kasvaa. Lisäkäyttö lisää jätetuotantoa, jätteenkuljetusta ja välivarastointia. Onnettomuus on ihmisaisteille nöyryyttävä: säteily ei näy, haise eikä maistu.
14. Uraanin louhinta tuhoaa ympäristön. Yhden uraanitonnin louhiminen tuottaa 4000 tonnia jätettä. Malmin murskaamiseen ja jauhamiseen käytetään rikkihappoa. Tämä menetelmä synnyttää rikkipitoista ja radioaktiivista hiekkamassaa. Uraanin louhinnan ja atomiteollisuuden vuoksi radioaktiivisuus leviää ilmaan ja vesistöihin. Myös atomivoimaloiden normaalikäytössä leviää radioaktiivisia aineita.
15. Ydinvoima kehittää pahanlaatuisia kasvaimia. Uraaniteollisuuden ympäristössä ihmiset sairastuvat keuhkosyöpään. Ionisoiva säteily ja pienet säteilyannokset heikentävät ihmisten vastustuskykyä, synnyttävät leukemiaa ja pahanlaatuisia kasvaimia. Jälkeläisillä on kehityshäiriöitä ja perinnöllisiä sairauksia. Yleensä paras lääke sairauksiin on ennaltaehkäisy. Säteilysairauksissa ennaltaehkäisy on ainut lääke.
