Mä en voi käsittää, että kaupassa vanhemmat antavat syödä ties mitä..

No eikai sitä ENÄÄN kehtaa kun lapsille pitää näyttää oikeaa esimerkkiä (olivat silloin niin pikkuriikkisen pieniä).
Eikä edes välttämättä syödä ENNEN kauppaan menoa, ja hyvin kaikki jaksaa olla kiltisti kaupassa

Saanko kysyä vielä mikä idea oli aina syöttää lapsille karjalanpiirakkaa kaupassa? Joku perhetraditio, vai?

 

Hahaa, niimpä! Meilläpä lapset pienempänä söivät aina karjalanpiirakkaa kaupassa, vaikka ei piirakat olleet vielä maksettu Se oli ihan perinne

Olkoon vaan väärin. Nykyään tosin eivät enään syö.

Saanko minä tulla syömään teidän ruokapöytään??

 

Saanko kysyä vielä mikä idea oli aina syöttää lapsille karjalanpiirakkaa kaupassa? Joku perhetraditio, vai?

Itse sain pienenä karjalanpiirakan käteen kun mentiin kauppaan ja minusta se oli kivaa Eli joo, kai se oli vähän perhetraditiokin sitten.

 

Saanko minä tulla syömään teidän ruokapöytään??

Jos et ovella lähtiessäs tarjoa kuolaisia käärepapereita

 

[QUOTE="vieras";27304827]Tätä asiaa on puitu tällä palstalla tuhansia kertoja. Joka kerta tulee 15 sivuinen ketju. JOKA kerta .

Lopputuloksena joka toisen kakspluspalstamamman lapsella on diabetes...[/QUOTE]

No, nyt on kuusi sivua ja vain kaksi diabeetikkoa.

Itse aikuisena diabeetikkona en ole joutunut 30 vuoden sairastamisen aikana ottamaan kaupasta hätäevästä.

Sen sijaan ymmärrän oikein hyvin, että kauppaan tullessa saattaa olla ihan normaali olo ja 5 minuutin päästä liki taju pois. Siinä on ihan turha nostaa nokkaa pystyyn ja selittää, että ei sellaista sairautta ole ettei kauppareissusta selviä.

Mukana laukussa on aina pillimehu, mutta viimeksikin mietin, että mitä sitten teen, jos joku vartija/myyjä väittää, että olen ottanut hyllystä. Millä sen todistat että oli laukussa?

 

Mä en ymmärrä. Usein väsyneiden ja kiukkuisten kanssa joutuu kauppaan menemään, mutta ei se ole mikään syy syödä tai juoda jo kaupassa. Kyllä ne siitä oppii käyttäytymään. Eivätkä varmasti opi jos aina palkitaan vaikka jollain pillimehulla jo kaupassa.

 

No, nyt on kuusi sivua ja vain kaksi diabeetikkoa.

Itse aikuisena diabeetikkona en ole joutunut 30 vuoden sairastamisen aikana ottamaan kaupasta hätäevästä.

Sen sijaan ymmärrän oikein hyvin, että kauppaan tullessa saattaa olla ihan normaali olo ja 5 minuutin päästä liki taju pois. Siinä on ihan turha nostaa nokkaa pystyyn ja selittää, että ei sellaista sairautta ole ettei kauppareissusta selviä.

Mukana laukussa on aina pillimehu, mutta viimeksikin mietin, että mitä sitten teen, jos joku vartija/myyjä väittää, että olen ottanut hyllystä. Millä sen todistat että oli laukussa?

Kolmas diabeetikko! =)

Meilläkin toki hypoeväät kulkee mukana, mutta eipä siinä palstamamma tai kaupan henkilökunta eroa näe, onko välipalakeksi otettu hyllystä vai omasta laukusta.

Toistaiseksi ei ole tarvinnut koskaan mitään maksamatonta kaupassa syödä, mutta en yhtään ihmettelisi jos joskus sellainenkin vahinko kävisi.

 

Ja - mikä mielenkiintoisinta - yhtään tuntemaani kauppiastakaan ei haittaa eli paheksunta osalla asiakkaista, ei mahdollisella edunmenettäjällä.

Ei kai kauppiasta sinänsä haittaakaan, kunhan tuote tulee maksettua. Kassahenkilöä asia voi taas vähän ärsyttää, kun joutuu niitä limaisia kuoria käpistelemään/seisottamaan jonoa, kun hakee ehjän viivakoodin tilalle jne.

 

Munkin mielestä tuo on aivan käsittämätöntä!

 

Pitäisköhän itekin alkaa vaikka siideripullosta hörppiä ennen kassaa? Vois tulla sanomista.

 

Minun täytyy myöntää, että kerran avasin äidinmaitokorviketölkin kaupassa ja pistin sitä vauvan tuttipulloon. Nuorimmaiseni oli n. 1kk ikäinen koliikkitapaus ja sai aivan hirveät huutoraivarit keskellä isoa kauppaa ruuhka-aikaan. Omat eväät olivat pullossa mukana, mutta loppuivat neidin mielestä kesken. Ihan oman ja muiden asiakkaiden kuulon säilyttämiseksi tarjosin tyllerölle maksamatonta korviketta. En ole ottanut tavaksi ja nykyään on aina extra-eväät mukana, kun johonkin lähdetään.

 

Pitäisköhän itekin alkaa vaikka siideripullosta hörppiä ennen kassaa? Vois tulla sanomista.

Eeeehheeheee.. Mitäköhä tuumittas kun tyynen rauhallisesti korkkais keppanan ja jatkais ostoksiaan sitä särpien.. "kun tuli niin jano"...

 

Pitäisköhän itekin alkaa vaikka siideripullosta hörppiä ennen kassaa? Vois tulla sanomista.

"On niin karmeet vieroitusoireet, et on pakko"

 

Tulee mieleen kaksi asiaa. Kuinka ihmeen kauan te kuppaatte kaupassa jos lapselle ehtii tulla niin kova nälkä tai jano ettei voi odottaa kassojen ulkopuolelle?

Entäpä tämä vesipolitiikka... Lapset on usein janoisia ja olen tuttavapiirissäni havainnut että vesipulloja kannetaan ahkeraan mukana...Hoitolaukussa, vaunuissa, omassa kassissa tai lapsen tarha/koulurepussa. Miksi ne pullot jää ottamatta mukaan juuri kauppareissuille? Tässäkin ketjussa joku tiesi jo etukäteen että perjantaina on kiire ostamaan suoraan tarhasta synttäritarvikkeita ja lapsella on taatusti kova nälkä. Miksei voi kantaa vesipulloa mukana ja täyttää sitä vaikka päiväkodilla. Myös banaani tai karjalanpiirakka kulkee hyvin mukana ja lapsen voi pikasyöttää jo matkalla kauppaa.

Mulle tää on enemmänkin periaatekysymys kuin laki.

 

[QUOTE="vieras";27304212]taidanpa seuraavan kerran avata olueni jo kaupassa kun jano yllättää [/QUOTE]

Mikset ota samalla useampaa.. muistat vaan illalla hieman ennen kaupan sulkemisaikaa maksaa juomasi oluet. Pullonpalautuksestakaan ei tarvitse huolehtia. Siitä onkin sitten kätevä siirtyä viereiseen kuppilaan jatkamaan illanviettoa.

 

Täyttä asiaa koko juttu!! :flower:

Ja mitään lakeja että kaupassa saa syödä ei-ostettuja tuotteita ei ole.

Lakihan on aina tulkinnanvarainen, sillä jokaikiselle tilanteelle ei voida kirjoittaa lakia erikseen. Minä lukisin tässä tilanteessa lakia näin:

1. Kalle Kauppias ostaa omilla rahoillaan/omistamansa yrityksen rahoilla keskusvarastolta/tukusta tuotteita.
-> tavarat eli pillimehut ja karjalanpiirakat ovat Kalle Kauppiaan omaisuutta
2. Mikä laki oikeuttaa ihmisen syömään toisen omistamia karjalanpiirakoita ilman lupaa/vastikkeetta (rahaa)?
-> ei mikään, kyseessä on näpistys

Se, että tavarat ovat kaupassa myytävinä ei tee niistä vapaata riistaa jota saa käyttää ja kohdella miten mielii. Omistussuhde muuttuu vasta maksun jälkeen, siihen asti niitä kohdellaan toisen ihmisen omaisuutena.

 

[QUOTE="leenuliinu";27304521]Mutta onko tässä nyt osattu erotella asiat? Sillä hätätapauksiahan sattuu. Vaikka eikö teille tule IKINÄ yllätyksiä lapsen kanssa? Kaupunkireissu venyykin paljon luultua pitemmäksi syystä X? Pihalla on kova helle, olette touhunneet puistossa ja unohdit erehdyksissäsi vesipullon kotiin, mikä on inhimillistä? Se, että tällaisissa tilanteissa vaikka selittää lapselle mikä tilanne on ja miksi nyt tehdään näin ja miksi on tärkeää kysyä myyjältä lupa veden aukaisemiseen. Missä siis ongelma?

On taas ihan eri asia, jos tämän tästä pitää lapselle avata ruokapaketteja hyllystä.

Meidän lapsille on joskus (se kerran vuodessa ehkä) avattu luvalla vesipullo kaupassa. Silti meillä osataan käyttäytyä, odottaa omaa vuoroa, eikä todellakaan olla opittu siihen, että kaiken saa heti.
On varmaan kasvatuksessa vikaa sitten vähän laajemminkin, jos kerta ongelma syntyy siitä, että kerran vuodessa avataan vesipullo.[/QUOTE]
Useinkin voi käydä näin, mutta silloin ostamme ensin tarvittavat eväät, syömme ne kaupan ulkopuolella ja menemme sitten oikeasti ostoksille. Koska maksamattomat tuotteet eivät ole meidän. Ja meidän lapset saavat myös oppia sen sekä siinä samalla odottamisen taidon.

Mä en ymmärrä miksi lapsilla muka koko ajan olisi nälkä, miksi pitää ruoka-aikana lähteä kauppaan? Saako teillä lapset kotona ollessaankin koko ajan välipaloja? Monella lapsella tuntuu olevan "näkönälkä" kun näkee ruokaa niin tuleekin nälkä. Kun anmat periksi, niin ainahan ne kinuavat ja on niin nälkä.
Normaali kauppareissu ei kestä niin kauan että lapsi ei voisi odottaa. Jos on ruuhka-aika älkäö menkö väsyneen ja nälkäisen lapsen kanssa kauppaan tai antakaa sille evästä vaikka sillä matkalla p.kodista kauppaan.

 

[QUOTE="Maira";27305101]Eeeehheeheee.. Mitäköhä tuumittas kun tyynen rauhallisesti korkkais keppanan ja jatkais ostoksiaan sitä särpien.. "kun tuli niin jano"... [/QUOTE]

 

Lakihan on aina tulkinnanvarainen, sillä jokaikiselle tilanteelle ei voida kirjoittaa lakia erikseen. Minä lukisin tässä tilanteessa lakia näin:

1. Kalle Kauppias ostaa omilla rahoillaan/omistamansa yrityksen rahoilla keskusvarastolta/tukusta tuotteita.
-> tavarat eli pillimehut ja karjalanpiirakat ovat Kalle Kauppiaan omaisuutta
2. Mikä laki oikeuttaa ihmisen syömään toisen omistamia karjalanpiirakoita ilman lupaa/vastikkeetta (rahaa)?
-> ei mikään, kyseessä on näpistys

Se, että tavarat ovat kaupassa myytävinä ei tee niistä vapaata riistaa jota saa käyttää ja kohdella miten mielii. Omistussuhde muuttuu vasta maksun jälkeen, siihen asti niitä kohdellaan toisen ihmisen omaisuutena.

En minäkään hae naapurilta lihapulleja muusilla - vaan sen takia ettei ne oo mulle tehty.
Kiitos tästä selvennyksestä. Olen itse kaupassa töissä, en ruokakaupassa, mutta silti.

 

[QUOTE="Maira";27304657]Mulla on melko tuittupää taapero joka vetää kilarit jossain kohtaa joka kauppareissulla, en mä silti sille evästä anna, leikkikööt avaimilla, lompakolla tms. tai jos ei miellytä niin huutakoot.

Ei lapsia tartte opettaa siihen et huutamalla saa esim. namia.

Ja ei, vaikka lainasin tekstiäsi, en tarkoittanut kaikkea juuri sinulle.[/QUOTE]

No mut just tota mä en tajua et miks sitä lasta pitäis huudattaa. Vaikka toi meidän lapsi saikin pienenä kaupassa mitä halus, niin kun ikää tuli lisää niin ei enää mitään pyytänyt. Ei meillä ainakaan mee niin et jos vuoden ikäselle jotakin antaa, niin se vinkuu vielä kolmevuotiaanakin.

 

[QUOTE="Martta";27304305]Me käydään täällä Vaasassa keskustan Citarissa ruokakaupassa. Sielä on usein jopa 20min jonot kassalle ja joskus pitemmätkin. Meillä ei ole vielä ikinä tarvinnut avata sitä pulloa kaupassa, mutta jos tilanne tulisi, niin en näe ongelmaa kysyä lupaa. Nää on aika ääritapauksia, mutta esim. meillä on viikonloppuna synttärit. Perjantaina sielä ruokakaupassa varmasti vierähtää kauan, koska pitää ajan kanssa miettiä ja hakea kaikenlaista. Mennään sinne suoraan eskarista. Joten jos tyttö rupeaa valittamaan janoaan tai itselleni tulee kova jano sielä kaupassa, niin todellakin menen myyjältä kysymään onko ok, jos juon vettä pullosta ja maksan kassalla. Miksi helvet*** tästä pitää tehdä niin kauhean vaikeaa?! Helpointa se olisi tehdä juuri näin, kuin jättää osa jo kärryyn laitetuista ostoksista kauppaan ja mennä kassalle puoleksi tunniksi jonottamaan ja sitten takaisin kauppaan.
Kyse on VESIPULLOSTA?!?! JOS lupaa ei juomiseen saa, niin se on eri asia tottakai.

Taitaa tämä asia nyt vaivata enemmän kyylämammoja, kuin itse kauppaa.[/QUOTE]

Cittarin yhteydessä on yleensä joku Hese tai kahvila niin mikset syöttäisi ja juottaisi lastasi siellä jo ennen kauppaan menoa jos tiedät että kaupassa tulee menemään kauan ja että lapsi tulee suoraan eskarista...

 

[QUOTE="mona";27305262]No mut just tota mä en tajua et miks sitä lasta pitäis huudattaa. Vaikka toi meidän lapsi saikin pienenä kaupassa mitä halus, niin kun ikää tuli lisää niin ei enää mitään pyytänyt. Ei meillä ainakaan mee niin et jos vuoden ikäselle jotakin antaa, niin se vinkuu vielä kolmevuotiaanakin.[/QUOTE]

Se on kauppa eikä mikään huvipuisto ja elämä nyt ei vaan aina ole reilua ja on pakko tehdä asioita vaikkei aina huvittaskaan. En ala tuolle lahjonta linjalle ollenkaan koska tunnen lapseni ja tiedän että hän ainakin hyvin helposti hokasee et huutamalla saa juttuja ja se ei ole oikein. Eli meidän mukulat saa edelleen jatkaa sitä huutoaan kaupassa, anteeksi jo etukäteen niille jotka meidän kanssa samaan aikaan kauppaan osuvat.

 

No, nyt on kuusi sivua ja vain kaksi diabeetikkoa.

Itse aikuisena diabeetikkona en ole joutunut 30 vuoden sairastamisen aikana ottamaan kaupasta hätäevästä.

Sen sijaan ymmärrän oikein hyvin, että kauppaan tullessa saattaa olla ihan normaali olo ja 5 minuutin päästä liki taju pois. Siinä on ihan turha nostaa nokkaa pystyyn ja selittää, että ei sellaista sairautta ole ettei kauppareissusta selviä.

Mukana laukussa on aina pillimehu, mutta viimeksikin mietin, että mitä sitten teen, jos joku vartija/myyjä väittää, että olen ottanut hyllystä. Millä sen todistat että oli laukussa?

Siinä 5 minuutissa ehtis aika kivasti kassan kautta kaupan ulkopuolelle huilailemaan ja vetämään mehuja, jos lähtisi heti kun alkaa heikottaa.

 

ainahan tuon ikäiset jostakin hermostuu. Senkun vinkuvat. Jos rauhassa haluaa ostoksensa tehdä niin lasten kanssa ei kauppaan kannata lähteä. Ainakaan taaperoikäisten. Meillä tosin aikansa taapero ( 1v5kk ) on nyt yrittänyt ties mitä vinkuvankua, mutta en ota kuuleviin korviini. Nyt sitten pari-kolme reissua mennyt ihan ilman vinkumisia. Nopeasti ne oppii.

No mut jos saan rauhassa tehä ostokset ku 1v syö keksiä, niin miksen sitä vois antaa. Eikä se sitä joka kerta halunnut. Joskus 1,5v oppi et eka pitää oottaa maksamista. Ite en huutamista jaksa kuunnella ja aika outoa jos en vois lapsen kanssa kaupassa käydä..

 

[QUOTE="Maira";27305286]Se on kauppa eikä mikään huvipuisto ja elämä nyt ei vaan aina ole reilua ja on pakko tehdä asioita vaikkei aina huvittaskaan. En ala tuolle lahjonta linjalle ollenkaan koska tunnen lapseni ja tiedän että hän ainakin hyvin helposti hokasee et huutamalla saa juttuja ja se ei ole oikein. Eli meidän mukulat saa edelleen jatkaa sitä huutoaan kaupassa, anteeksi jo etukäteen niille jotka meidän kanssa samaan aikaan kauppaan osuvat.[/QUOTE]

Niin siis mun puolesta sä voit huudattaa sun lapsia, mut itse en sitä aio tehdä myöskään tämän kuopuksen kohdalla. Lapsethan on erilaisia ja meillä tosiaan ikä auttoi siihen että lapsi tajusi odottaa ensin maksamista..