seinään katkaistu romanssi

Kun nyt ap:n kirjoituksia lukee, niin tulee kyllä sellainen olo, ettei hänen kanssaan asioita kannata lähteä muulla tavoin hoitamaankaan. Jotkut vaan ovat sellaisia ettei heidän kanssaan voi keskustella järkevästi, vaan se vatkaaminen ja vääntäminen jatkuisi hamaan tulevaisuuteen. Ja kuka sellaista jaksaa? Ei edes suurin osa meistä naisista.

Minä ajattelen ihmisistä yleensä ehkä myönteisemmin ja vähemmän pelokkaasti. Uskon oikeasti siihen, että avoin ja asiallinen selvitys ja molemminpuolinen puhe tehoaa 95 %:ssa tapauksista hyvään ja rakentavaan lopputulokseen. Se on minusta aikuismaisempaa kuin pistorasian veto ja kilarit siitä kun toinen kysyy miksi eli ilmaisee pahan olonsa. Ymmärtääkseni ap on ollut vain tätä vailla.

 

[QUOTE="mies";27269113] Minä ajattelen ihmisistä yleensä ehkä myönteisemmin ja vähemmän pelokkaasti. Uskon oikeasti siihen, että avoin ja asiallinen selvitys ja molemminpuolinen puhe tehoaa 95 %:ssa tapauksista hyvään ja rakentavaan lopputulokseen. Se on minusta aikuismaisempaa kuin pistorasian veto ja kilarit siitä kun toinen kysyy miksi eli ilmaisee pahan olonsa. Ymmärtääkseni ap on ollut vain tätä vailla.[/QUOTE]
Ei siinä pelosta ole vaan ärsyttävyydestä kyse. Miksi jahkata kaikessa jonninjoutavuudessa ikuisuuksia, kun ei siitäsen paremmin mitään tule. Ap olisi kaivannut enemmän ja ei sitä saanut. Miksi mies antaisi ap:lle turhia toiveita valehtelemalla elämää suuremmasta rakkaudesta tai pitelisi kädestä, kun mitään tunteita ei ole. Ei mies ole mikään terapeutti.

 

Kaikilla ei ole aikaa eikä voimavaroja vatvoa tunteitaan tilanteessa, jossa lopputulos on joka tapauksessa selvillä. Minusta se voi kertoa myös herkkyydestä, ettei ole voimia avata niitä haavoja, jotka on jo kerran saanut suljettua.


Meillä muuten on nyt vain ap:n tarina tapahtuneesta, ja siinä ei kerrota edes miten mies jätti hyvästit. Tässä vielä muistin virkistys aloitusviestistä:

Aikaa kuluu vähän ja myöhemmin nainen laittaa viestiä kuulumisista miehelle. Mies vastailee ihan normaalin asiallisesti, kunnes nainen mainitsee, että on loukkaantunut siitä, miten mies lopetti homman. Tähän mies vastaa vain "ihan sama" ja naisen hämmästyessä tylyä otetta mies jatkaa samaa tylyä linjaa tyyliin "get on with it".

 

Onkos nimim. Mies ajatellut tarinan miehen oikeaa puolisoa. Onko se häntäkin kohtaan oikein, jos mies ensin tunnettuaan jotain toista naista kohtaan ja tultuaan vihdoin järkiinsä, ei vieläkään saa omistautua vaimolleen, vaan huolehtii enemmän tämän hairahduksen tunteista? En oikein ymmärrä miten miehen pitäisi suhteen poikkaseminen pitäisi hoitaa teidän mielestänne. Jos suora pue ei riitä, niin miten monta päivää ja viikkoa miehen pitäisi terapioida ja pehmitellä naista ennen kuin saa taas keskittyä omaan puolisoonsa?

 

Vaikutat kyllä hyvin kokemattomalta ihmissuhteissa. Tämä ketju ei ole ensimmäinen, missä koen yhtä aikaa ärtymystä ja myötähäpeää lukiessani viestejäsi. Anteeksi.

Toivottavasti löydät naisen, joka saa sinut loppuiäkseen sellaiseen tunteeseen, ettet koskaan enää näe mitään muuta. Toivottavasti myös ymmärrät, että muunlaisiakin tapoja olla ja rakastaa on, kuin sinun ideaalisi.

No joo, en ole naimisissa enkä ole asunut pitkään yhdessä kenenkään kanssa.

Mutta onhan ihastuminen ja ystävyys johonkin toiseen nyt jotain, mitä ei voi perustella sillä, että menee huonosti. Ymmärtääkseni tämä on parisuhdepsykologian perusasioita eivätkä ainakaan paremmin tuntemani (iältään max. n. 30) parit vain sellaista tee. Miten rakkautta voisi olla, jos ei ole halua olla sen ihmisen kanssa myös vastamäessä? Ei kai tässä nyt ole mitään idealistista?

Se on toki fakta, että yhteiskunnallisesti Suomessa ihmisten tahdonvoima ja halu tehdä töitä toisen eteen on heikennyt, mutta ei kai siitä voi johtaa, että rakkauden määritelmä kattaisi myös tämän? Rakastaminen ei voi olla tuulella käyvää eli riippuvaista siitä, miten tiettynä hetkenä "menee".

 

[QUOTE="vieras";27269100]Hei oikeasti. Kaikki eivät ole niin tunteellisia kuin sinä ja ilmeisesti ap.[/QUOTE]

Minusta kyse on etiikasta enemmän kuin tunteellisuudesta. Jokainen ihminen, joka välittää minusta, on arvokas sellaisenaan, ja siten tietyn "hyvän" käytöksen arvoinen.

 

[QUOTE="mies";27269172]No joo, en ole naimisissa enkä ole asunut pitkään yhdessä kenenkään kanssa.

Mutta onhan ihastuminen ja ystävyys johonkin toiseen nyt jotain, mitä ei voi perustella sillä, että menee huonosti. Ymmärtääkseni tämä on parisuhdepsykologian perusasioita eivätkä ainakaan paremmin tuntemani (iältään max. n. 30) parit vain sellaista tee. Miten rakkautta voisi olla, jos ei ole halua olla sen ihmisen kanssa myös vastamäessä? Ei kai tässä nyt ole mitään idealistista?

Se on toki fakta, että yhteiskunnallisesti Suomessa ihmisten tahdonvoima ja halu tehdä töitä toisen eteen on heikennyt, mutta ei kai siitä voi johtaa, että rakkauden määritelmä kattaisi myös tämän? Rakastaminen ei voi olla tuulella käyvää eli riippuvaista siitä, miten tiettynä hetkenä "menee".[/QUOTE]
Jos kuule neuvoisit vaan asioissa, joista sinulla on kokemusta.

 

[QUOTE="mies";27269195]Minusta kyse on etiikasta enemmän kuin tunteellisuudesta. Jokainen ihminen, joka välittää minusta, on arvokas sellaisenaan, ja siten tietyn "hyvän" käytöksen arvoinen.[/QUOTE]
Sinulla on ilmeisesti tietty syndrooma, joka tekee elämässä purjehtimisesta käytöksen kultaiseen kirjaan tuijottamista.

 

[QUOTE="mies";27269195]Minusta kyse on etiikasta enemmän kuin tunteellisuudesta. Jokainen ihminen, joka välittää minusta, on arvokas sellaisenaan, ja siten tietyn "hyvän" käytöksen arvoinen.[/QUOTE]

Tästä olen samaa mieltä. Silti minusta ap:n tapauksessa käytännön realiteetti on se, minkä jo aiemmin Remulta lainasin.

 

[QUOTE="mies";27269113] Minä ajattelen ihmisistä yleensä ehkä myönteisemmin ja vähemmän pelokkaasti. Uskon oikeasti siihen, että avoin ja asiallinen selvitys ja molemminpuolinen puhe tehoaa 95 %:ssa tapauksista hyvään ja rakentavaan lopputulokseen. Se on minusta aikuismaisempaa kuin pistorasian veto ja kilarit siitä kun toinen kysyy miksi eli ilmaisee pahan olonsa. Ymmärtääkseni ap on ollut vain tätä vailla.[/QUOTE]

ihanaa, kun olet mukana tässä keskustelussa. Muuten olo olisi todella lytätty. Luet tilannetta kuin avointa kirjaa. kiitos! Ja kiitos tosiaan myös muille näkökannoille. Nimenomaan halusinkin tietää mitä mieltä ihmiset tilanteesta on, en vain vahvistusta omille toiveilleni. Suurin osa ei näe, että minulla oisi syytä/oikeutta pahoittaa mieleni miehen jyrkkyydestä. Täytyy pohtia tilannetta. Se vie varmasti kauan aikaa, että ymmärtää.

 

[QUOTE="vieras";27269140]Ei siinä pelosta ole vaan ärsyttävyydestä kyse. Miksi jahkata kaikessa jonninjoutavuudessa ikuisuuksia, kun ei siitäsen paremmin mitään tule. Ap olisi kaivannut enemmän ja ei sitä saanut. Miksi mies antaisi ap:lle turhia toiveita valehtelemalla elämää suuremmasta rakkaudesta tai pitelisi kädestä, kun mitään tunteita ei ole. Ei mies ole mikään terapeutti.[/QUOTE]

Kun toinen kokee tunteitaan loukatun, asia on paljon helpompi hyväksyä jos asia hoidetaan hyvässä yhteisymmärryksessä ja rakentavasti. Kyse ei ole jonninjoutavasta jahkaamisesta sille toiselle, vaikka se tuntuisi siltä omasta itsestä. Eli tarvittaisiin kypsyyttä ja empatiaa häntä kohtaan, joka kokee vääryyttä asian hoidon tiimoilta. Hän on kuitenkin ihmisenä arvokas koska on välittänyt. Samalla se toinen osapuoli voisi myös itse kohdata niitä syitä, jotka johtivat tilanteeseen ilman että pakenee niitä, jolloin ne voivat tulla taas eteen ja syövät sitä omaa suhdetta.

Tää on musta aika yleisinhimillistä siihen, miten päästä eroon toisesta fiksusti ja nopeasti ilman että satuttaa toista.

 

[QUOTE="vieras";27269201]Jos kuule neuvoisit vaan asioissa, joista sinulla on kokemusta.[/QUOTE]

Ja teillä kaikilla on varmaan kokemusta mun tilanteesta???

 

Voiherramunjee... Naisella, joka on valmis ja halukas pettämään omaa miestään ja edesauttamaan toisten parisuhteen tuhoa, ei ole oikeutta mihinkään. Milloin sinä itse olet miettinyt jonkun muun tunteita, ap? Miehesi? Toisen pettäjäosapuolen vaimon? Millä oikeudella sinä peräänkuulutat suoraselkäisyyttä, oikeudenmukaisuutta ym. Millä tavalla oma tekosi on ollut suoraselkäinen ja oikeudenmukainen? Miksi sinulla olisi oikeus mihinkään?

 

Onkos nimim. Mies ajatellut tarinan miehen oikeaa puolisoa. Onko se häntäkin kohtaan oikein, jos mies ensin tunnettuaan jotain toista naista kohtaan ja tultuaan vihdoin järkiinsä, ei vieläkään saa omistautua vaimolleen, vaan huolehtii enemmän tämän hairahduksen tunteista? En oikein ymmärrä miten miehen pitäisi suhteen poikkaseminen pitäisi hoitaa teidän mielestänne. Jos suora pue ei riitä, niin miten monta päivää ja viikkoa miehen pitäisi terapioida ja pehmitellä naista ennen kuin saa taas keskittyä omaan puolisoonsa?

Mihin ihmeeseen on kiire? Minulle tärkein olisi tietenkin se oma suhde (vai onko, kun tuollaista pääsi käymään?). Mutta heti kakkosena se, että en loukkaisi toisen tunteita koska toinen on tuntenut minua kohtaan jotain enemmän. Ratkaisu: puida asia läpi rauhallisesti eli kohdata toisen tunteet ja omat tunteet. Tästä hyötyvät nähdäkseni kaikki, mutta kukaan ei kärsi. Tuollaiseen menisi varmaan aikaa joku puoli tuntia elämästä.

Suora puhe ei ole tehokkain keino hoitaa ihmissuhteita vaan tehokkain keino on tapa, jolla esität asiasi ja vuoropuhelu, jossa kumpikin saa sanoa. Vain itsekäs ja myös epäkypsä ihminen voi odottaa, että toinen pystyy tuosta vain nollaamaan kaiken ja kohauttamaan olkapäitään ja vielä päälle päätteeksi olemaan kaveri, jos päätät läheiseksi koetun suhteen kuin veitsellä leikaten.

 

[QUOTE="ymmyrkäinen";27269289]Ja teillä kaikilla on varmaan kokemusta mun tilanteesta???[/QUOTE]



Kysyit mitä mieltä ja kun kaikki on 95% eri mieltä kuin sinä, niin ne mielipiteet eivät kelpaa. Sinä nimenomaan haluat tukea omille ajatuksillesi, etkä totuutta.

 

[QUOTE="mies";27269288]Kun toinen kokee tunteitaan loukatun, asia on paljon helpompi hyväksyä jos asia hoidetaan hyvässä yhteisymmärryksessä ja rakentavasti. Kyse ei ole jonninjoutavasta jahkaamisesta sille toiselle, vaikka se tuntuisi siltä omasta itsestä. Eli tarvittaisiin kypsyyttä ja empatiaa häntä kohtaan, joka kokee vääryyttä asian hoidon tiimoilta. Hän on kuitenkin ihmisenä arvokas koska on välittänyt. Samalla se toinen osapuoli voisi myös itse kohdata niitä syitä, jotka johtivat tilanteeseen ilman että pakenee niitä, jolloin ne voivat tulla taas eteen ja syövät sitä omaa suhdetta.

Tää on musta aika yleisinhimillistä siihen, miten päästä eroon toisesta fiksusti ja nopeasti ilman että satuttaa toista.[/QUOTE]
Välittänyt ja välittänyt. Paskassa suhteessa vapaaehtoisesti elävä ihminen, joka ihastuu varattuun mieheen ja sitten kun varattu alkaa hoitamaa omaa suhdettaan, niin rypee itsesäälissä, ei minusta kovin paljon ymmärrystä kaipaa. Missä on ap:n empatiakyky omaa meistä kohtaan? Itsekeskeinen huomionkipeä akka.

 

[QUOTE="ymmyrkäinen";27269289]Ja teillä kaikilla on varmaan kokemusta mun tilanteesta???[/QUOTE]

Luulen että hyvin monella on.

 

[QUOTE="vieras";27269219]Sinulla on ilmeisesti tietty syndrooma, joka tekee elämässä purjehtimisesta käytöksen kultaiseen kirjaan tuijottamista.[/QUOTE]

Hm, kannattaisi ennen psykologisointia tutustua vaikka Kohlbergin moraaliteoriaan. Sen korkein taso on välittäminen ihmisistä ihmisinä, riippumatta heidän asemastaan.

Lawrence Kohlberg's stages of moral development - Wikipedia, the free encyclopedia

Level 3 (Post-Conventional)

5. Social contract orientation
6. Universal ethical principles

(Principled conscience)

"In Stage six (universal ethical principles driven), moral reasoning is based on abstract reasoning using universal ethical principles. Laws are valid only insofar as they are grounded in justice, and a commitment to justice carries with it an obligation to disobey unjust laws. Legal rights are unnecessary, as social contracts are not essential for deontic moral action. Decisions are not reached hypothetically in a conditional way but rather categorically in an absolute way, as in the philosophy of Immanuel Kant.[18] This involves an individual imagining what they would do in another’s shoes, if they believed what that other person imagines to be true.[19] The resulting consensus is the action taken. In this way action is never a means but always an end in itself; the individual acts because it is right, and not because it is instrumental, expected, legal, or previously agreed upon. Although Kohlberg insisted that stage six exists, he found it difficult to identify individuals who consistently operated at that level.[15]"

 

Kysyit mitä mieltä ja kun kaikki on 95% eri mieltä kuin sinä, niin ne mielipiteet eivät kelpaa. Sinä nimenomaan haluat tukea omille ajatuksillesi, etkä totuutta.

Tottakai iloitsen tuesta, mutta haluan kuulla myös muut mielipiteet. Toteaisin mielelläni, että ei ole syytä vihoitella. En vain ole siitä vielä varma. "Miehen" kommentit herättävät ajatuksia, että ehkä en ole ihan pöhkö ja pöljä.

 

[QUOTE="ymmyrkäinen";27269413]Tottakai iloitsen tuesta, mutta haluan kuulla myös muut mielipiteet. Toteaisin mielelläni, että ei ole syytä vihoitella. En vain ole siitä vielä varma. "Miehen" kommentit herättävät ajatuksia, että ehkä en ole ihan pöhkö ja pöljä.[/QUOTE]
No vihoittele vaan ja avoimesti miehelle. Antaa hänele erittäin suuren syyn panostaa omaan suhteeseensa. Oikein kauhukokemus.

 

[QUOTE="ymmyrkäinen";27269413]Tottakai iloitsen tuesta, mutta haluan kuulla myös muut mielipiteet. Toteaisin mielelläni, että ei ole syytä vihoitella. En vain ole siitä vielä varma. "Miehen" kommentit herättävät ajatuksia, että ehkä en ole ihan pöhkö ja pöljä.[/QUOTE]

Ai että kun on toinenkin hölmö löytynyt niin se kumoaa todellisuuden ja molemmat onkin ihan fiksuja.

 

Täällä on satakunta kirjoittajaa. Nyt yksi (jolla ei kokemusta parisuhteista) ymmärtää ap:ta ja muut (joista monella varmasti kokemusta ihastumisista) ovat sitä mieltä, että siirry eteenpäin elämässäsi.

Joten.

 

[QUOTE="mies";27269372]Mihin ihmeeseen on kiire? Minulle tärkein olisi tietenkin se oma suhde (vai onko, kun tuollaista pääsi käymään?). Mutta heti kakkosena se, että en loukkaisi toisen tunteita koska toinen on tuntenut minua kohtaan jotain enemmän. Ratkaisu: puida asia läpi rauhallisesti eli kohdata toisen tunteet ja omat tunteet. Tästä hyötyvät nähdäkseni kaikki, mutta kukaan ei kärsi. Tuollaiseen menisi varmaan aikaa joku puoli tuntia elämästä.

Suora puhe ei ole tehokkain keino hoitaa ihmissuhteita vaan tehokkain keino on tapa, jolla esität asiasi ja vuoropuhelu, jossa kumpikin saa sanoa. Vain itsekäs ja myös epäkypsä ihminen voi odottaa, että toinen pystyy tuosta vain nollaamaan kaiken ja kohauttamaan olkapäitään ja vielä päälle päätteeksi olemaan kaveri, jos päätät läheiseksi koetun suhteen kuin veitsellä leikaten.[/QUOTE]

Noh.....
Petettynä osapuolena voin ihan rehellisesti ja suoraan sanoa, että jos mieheni olisi naisystävänsä jättäesään ja sen jälkeen kiinni jäätyään, alkanut pidellä sitä näistä kädestä ja viettänyt aikaa hänen kanssaan, jotta kummatkin saisivat oikean "päätöksen" asialle ja voisivat hyvillä mielin jatkaa elämäänsä, niin minä en olisi edes harkinnut anteeksiantoa. En vaikka meillä oli lapsi ja talo ja minulla koulu kesken jne.jne.jne. Onneksi oli edes siinä yhdessä asiassa järkevä.
Eli kyllä, se satuttaa kyllä jotakuta. Jostain syystä et osaa asiaa ajatella kenenkään muun kannalta kuin tämän pettäjänaisen. Kummallinen tuo moraali sinulla.

 

no, mitä nyt palstaa olen lueskellut, niin harvoin täällä monimutkaisemmissa asioissa tukea saa, päinvastoin. Mielellään ollaan ruoskimassa. Mutta kuuntelen myös teidän ääntänne, menen itseeni ja mietin, olenko ollut täyshölmö. Elämä ei ole helppoa eikä aina niin siloistakaan.

 

[QUOTE="vieras";27269382]Välittänyt ja välittänyt. Paskassa suhteessa vapaaehtoisesti elävä ihminen, joka ihastuu varattuun mieheen ja sitten kun varattu alkaa hoitamaa omaa suhdettaan, niin rypee itsesäälissä, ei minusta kovin paljon ymmärrystä kaipaa. Missä on ap:n empatiakyky omaa meistä kohtaan? Itsekeskeinen huomionkipeä akka.[/QUOTE]

Tietenkin lähtökohta on epäeettinen koska hyvä parisuhde huonoimmillaankin pystyy uskoakseni ehkäisemään jonkin toisen ihmisen kehittymisen läheiseksi. Mutta syitä on sysissä kuin sepissä, jos ap puhuu totta. Eikä siitä minusta voi johtaa mitään siitä, miten asia pitäisi hoitaa loppuun. Eihän huoraakaan saa hakata, vaikka hän on "pelkkä" huora.

Virhe tuli tehtyä ja on hyvä että se korjataan. Mutta sen voi korjata monella eri tavalla, joista minusta tärkein ja hyödyllisin jatkoa ajatellen olisi avoin ja dialoginen keskustelu. Jäädytysoperaatio kuulostaa hieman epäkypsältä paniikkiratkaisulta eikä ole mielestäni läheskään yhtä rakentava tulevaa, miehen suhdetta tai ap:n tunteita ajatellen.

-tulevan kannalta olisi helpompi tulla toimeen jos asia olisi sopuisasti ratkaistu ja ap:lle tehtäisiin selväksi myönteisellä tavalla hänen paikkansa ja vaikka erikseen sovittu että jos hän siitä lipeää, kaveruus loppuu

-miehen suhteen tulevaisuuden kannalta olisi eduksi, että hän kohtaisi ne syyt ja tunteet, jotka ajoivat hänet tilanteeseen ap:n kanssa, eikä lakaisisi niitä maton alle

-ap:n tunteiden kannalta olisi hyvä hoitaa asia lähempänä ap:n tapaa selvittää asia --> ap:lle kokemus siitä, että hänen tunteensa kuullaan ja otetaan vakavasti