Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Eliette, tänään vähän jännitin ultraa puolestasi, vaikka olinkin luottavainen, että kaikki on hyvin Mukavaa, kun tulit kertomaan kuulumisiasi! Onneksi olkoon hyvistä uutisista Ehkä me muut vähäoireiset stressaajat voimme vähän relata ainakin siinä mielessä, että oireiden muutokset eivät välttämättä kerro yhtään mistään, vaan kaikki voi olla aivan erinomaisesti! Tosin en voi sille mitään, että kuten niin monet muutkin täällä, jännitän todella paljon 1. ultraa, joka on vasta ikuisuuden päästä - lokakuun puolivälissä :O Mitenköhän hermoni jaksavat sinne saakka...

Scarleth, kiitos lisätestausvinkistä! Taidankin pidättäytyä alkuviikon testauksesta ja testailla - mikäli rohkeutta riittää - vasta loppuviikosta. Ehkä sitä voi yrittää säästää itseään ainakin turhalta paniikilta - jos nyt mihinkään muuhun ei varsinaisesti voi vaikuttaa Mitä tulee vessassa käynteihin, niin ne tuovat välillä mukanaan aikamoista lisästressiä. Etenkin kun lääkkeellisen pas:in takia minulla lutinukset edelleenkin jatkuvat ja ne aiheuttavat aikamoisia lääkevalumia, joten välillä pitää tsekkailla, mistä oikein on kyse. Hematooma-taustalla sitä on välillä aika säikky...Minkäköhänlainen hermokimppu olen 1. ultran aattona? Facebook-ryhmä kuulostaa hyvältä, mutta myös minä komppaan Elietteä eli ehkä pienen varoajan jälkeen sitä vasta uskaltaa ottaa seuraavan stepin.

Sintu, pepponen ja Rena: olipa mukavaa lukea kuulumisianne (välillä olenkin miettinyt, mitä teille mahtaa kuulua) ja siitä, miten kaikki on edennyt hyvin ja että Sintukin olet jo tarvikkeiden hankintavaiheessa Onpa sinulla edessä todella suuri operaatio: pelkkä sektio tuntuu lasten leikiltä tulevan leikkauksesi rinnalla... Toivottavasti pystyt kuitenkin nauttimaan täysin rinnoin raskaudestasi! Kiitos kaikesta kannustuksestanne: toivottavasti tällä palstalla ollaan vielä pitkään!

Mangu, kiitos onnitteluista! Sinulla taitaa ollakin nyt the Day: tsemppiä kovasti pitkän matkan viimeiseen rutistukseen! Sitten kun jaksat, tulehan kertomaan kuulumisianne!

 

SintuSyötkö muuten jotain lisävitamiinia tms tuon karpalolmehun lisäksi?

Syön ja söin jo ennen raskautumistakin:
- Multi Vita raskaus ja imetys- tabletteja
- Lacto Seven- maitohappobakteereita
- Omega-3:sta

 

Heippa ja haaaaaukotus! Täällä on jotenkin väsymys selvästi lisääntynyt parin viime päivän aikana. Olo on kuin olis koko ajan pienessä krapulassa; ei nyt varsinaisesti okseta, mutta epämääräisen huono ja nuutunut olo. Tuntuu ihan ylipääsemättömältä voimainponnistukselta pinnistellä töissä ja asioilla vielä viiteen saakka - olen jo lounaasta asti lähinnä haaveillut, miten rojahdan sohvalle elpymään pariksi tunniksi ja sitten yritän käydä tekemässä pienen happihypyn...

Noista vitamiineista: mulla oli jo hoitojen aikana käytössä Mini-Sun Mama -vitamiinit, foolihappo, D-vitamiini, Omega-3 sekä nyt viimeisimmässä hoidossa DHEA ja ubikinoni. Omegat, D-vitskut ym. perussetti on ollut käytössä jo vuosia, ennen lapsen yritystäkin siis. Oon vähän terveysintoilija, joten kaapissa on jos jonkinlaista purnukkaa ja superfoodia yms... Nyt oon jatkanut samalla vitamiinicocktaililla ja lisäksi napsinut välillä magnesiumia, vaikken tiedä mikä sen hyöty tässä alkuvaiheessa vielä on. Noissa raskausvitskuissa on foolihappoa mutta oon lisäksi vielä ottanut sitä yksistään yhden tabun lisää, hoitosuosituksissa kun "riskiryhmille" ( = ymmärtääkseni toistuvista keskenmenoista kärsiville) suositellaan peräti 1 mg vuorokaudessa.

Vieläkin oon niin iloinen Elieten eilisistä ultrakuulumisista! Omakin toiveikkuus kasvoi ihan huikeasti. Mitä jos sittenkin kaikki onkin ihan hyvin? Ultran jälkeen lupaan kyllä vähän relata ja keskittyä ajattelemaan, että ehkä meille ihan oikeasti tulee vauva keväällä (yeah right, sen relaamisen kun näkiskin....)

Kiva tosiaan kuulla myös Sintusta!! Mahtavaa että olet jo noin pitkällä ja kaikki mennyt hyvin Melkoiset operaatiot tosiaan on edessä, mutta onhan se jokatapauksessa mahtavaa että nyt teille suotiin onnistuminen ja yksi lapsi on kuitenkin tulossa. Onneksi et luovuttanut hoidoissa, vaikka vähän kivikkoinen taival oli teilläkin!

Jännä, miten sitä tästä väsymyksestä huolimatta suhtautuu nyt kehoonsa positiivisemmin ja "armollisemmin" kuin koskaan. Normaalitilassa mikään sohvalla lorvailu ei tulisi kysymykseenkään, vaan ruoskisin itseni kuntoilemaan tms. Nyt on ihanaa vain olla laiskana - on hyvä syy antaa keholle lepoa, kun se sitä tuntuu pyytävän, eikä lorvailu tunnukaan itsekkäältä

 

Noniin, missään muualla kuin täällä en edes kehtaisi tunnustaa, mutta meninpä sitten taas hommaamaan kunnon tuulimuna-paniikin nettikeskusteluita lukemalla :headwall: Joku jossain kirjoitti, miten hän oli kyllä aavistanut tuulimunan "kun koko alkuraskauden aikana ei ollut tuntunut painon tunnetta mahassa". Öööö, aijaa. No eipä kyllä tunnu varsinaisesti mullakaan. Päivästä riippuen joko menkkajomotusta, silloin tällöin pieniä repäisyjä tai sitten ei yhtään mitään, niinkuin tänään. Voi elämä.

Netti ja google pitäis kieltää raskaanaolevilta, tai ainakin asentaa joku filtteri joka estää tiettyihin teemoin liittyviennsivujen aukeamisen kokonaan...

 

Eikä Scarleth!! Ei mullakaan ole mitään paineen tunnetta ollut mahassa. Hyvin sulla kaikki on. Nyt vaan rauhoitut :heart:. Olin kyllä alussa ihan saman lainen, kysy vaikka mun mieheltä :xmas:

 

Eikä Scarleth!! Ei mullakaan ole mitään paineen tunnetta ollut mahassa. Hyvin sulla kaikki on. Nyt vaan rauhoitut :heart:. Olin kyllä alussa ihan saman lainen, kysy vaikka mun mieheltä :xmas:

Heh... No joo, jotenkin voin kyllä uskoa etten ole ainoa jolla meinaa hieman mopo lähteä käsistä ajoittain. Kiitos taas rauhoittelusta uskomatonta miten koville tää ultran odotus ottaa!! JOS siellä onkin kaikki hyvin, niin sitten kyllä lupaan olla vouhkaamatta ja panikoimatta ainakin muutaman päivän, ja keskittyä vaan olemaan niin raskaana kuin ihminen olla ja voi

 

Scarleth, mä en usko, että vielä varhaisessa alkuraskaudessa tulee mitään voimallista paineen tuntua mahaan, joten siltä osin olisin täysin huoletonna! Itse asiassa viime raskauden kohdalla mahan ollessa jo vähän isompi (raskauden keskivaiheilla), paineen tuntua alkoi tulla, mistä minä sitten puolestaan stressasin, onko se oikeanlaista vai vääränlaista paineen tuntua Ymmärrän kyllä stressaamisen: itseänikin tuulimunakysymys mietityttää. Mutta ehkä sitä pitäisi yrittää vaan rentoutua: tilastollinen todennäköisyys on kuitenkin sen puolella, että kaikki menee hyvin Ehkä sitä pitäisi yrittää luottaa elämään vähän enemmän ja uskoa siihen, että joskus asiat voivat mennä hyvinkin

Itselläni on ollut maha turvoksissa jonkin aikaa pömpöttäen jo aika lailla. Mikäli kaikki on tulevassa ultrassa hyvin, niin voi olla, että kauhean pitkään en pysty kasvavaa kumpua salailemaan. Nyt jo joudun pitämään vähän löysempiä ja peittävämpiä vaatteita. Viimeksikin turvotus tuli aika nopeasti. Lisäksi tämä on kuitenkin käytännössä toinen raskaus, joten voi olla, että siksikin vatsa kasvaa vähän nopeammin. (Ja muutoinkin se on kovin yksilöllistä, miten ja missä vaiheessa maha kasvaa.) Mikäli itse saisin päättää, haluaisin salailla raskauden (ainakin työpaikalla) rakenneultraan saakka ... Tosin naisvaltaisella työpaikalla salailu lienee aika mahdotonta, sillä jo muutaman (!) kuukauden ajan vatsaani on joko tietoisesti tai ei-tietoisesti tarkasteltu, mikä on ollut todella ärsyttävää.

 

Kata, kiitos sinullekin tsempistä! Onhan se varmaan faktisesti näin, että turha odotella vielä tässä vaiheessa mitään massiivisia mahatuntemuksia, ja jokatapauksessa nekin tulevat varmaan aika yksilöllisesti - jotain turvottaa, jollain toisella sitten ei näy vielä missään. Tuo muiden oireiluiden lukeminen on vihoviimeistä, kun alkaa verrata itseään niihin vaikka tietää miten turhaa se on. Ja vaikka mahatuntemusten puuttuminen ei välttämättä ole merkki yhtään mistään, niin totta kai tuulimunan tai keskenmenon kokenut helposti liittää mielessään jälkikäteen tuon "oireen" ja ikävän tapahtuman toisiinsa.

Mulle on pikkuhiljaa tämän viikon aikana hiipinyt pieni pahoinvointi. Vieläkään ei tarvi pyttyä lähteä halailemaan, mutta esim. viime YÖNÄ heräilin pitkin yötä ällötyksen tunteeseen. Siis yöllä! En ole kuullut, että pahoinvointi voisi vaivata öisinkin.

Meillä on onneksi töissä aika lailla fifty-sixty naisia ja miehiä (no miehiä ehkä yksi enemmän) ja muutenkin sellainen työyhteisö, että toisten yksityisasioilla ei ihan hirveästi spekuloida. En siis usko, että kukaan pahemmin tarkkailee mun mahanseutuani, mutta onhan se selvä että jos alan yhtäkkiä pukeutua entisten istuvien yläosien sijasta telttaan ja säkkiin, niin saattaahan se vähän huomiota herättää Olen kyllä ajatellut antaa asian näkyä sitten kun on näkyäkseen, siis kunhan nyt kuitenkin ollaan edes hyvin liki 12 viikon rajan rikkoutumista siinä vaiheessa.

Mukavaa torstaita kaikille!!

t. Scarleth 7+0 POKS!

 

Moi taas,
Onpa kyllä hauskaa lukea näitä teitin juttuja: ihan samanlaista panikointia näköjään kaikilla.. Täällä päässä maha pömpöttää niin että on ollu ihan turha kuvitellakaan että pistäisin farkkuja jalkaan. Tänään mulla oli hame (ja löysä yläosa niin kuin jo pidemmän aikaa) ja kesken päivän mahaa alkoi painaa ja puristaa niin että piti jättää napit auki.. Tätä vauhtia töissä huomataan tämä selvästi ennen 12. viikkoa. Voihan tietty olla että nyt toisella kertaa masu tulee iemmin esille tai sitten se on TODELLA turvoksissa.
Töissä pari luottotyyppiä tietää, kovin monelle en oo uskaltanu kertoa vielä. Mulla pahoinvoinnin määrään vaikuttaa selkeästi kuinka väsynyt olen. Toissa yönä nukuin ehkä kuukauteen keskeytymätöntä unta 7 tuntia putkeen ja olin kuin uudestaansyntynyt! Eilen ei ollut oikeastaan ollenkaan huono olo, mutta taas viime yön valvomisen ja vessassa ravaamisen (4 kertaa!!!!) jälkeen olo on taas ällöttävä. Orastava flunssakin yrittää pukata päälle..

 

Eliette, mä olen huomannut saman eli mitä huonommin on nukkunut, sitä enemmän tämä "krapulaolo" vaivaa. Viime yönä nukuin edellisyötä paremmin ja nyt olokin on lähestulkoon normaali. Mulla ei nuo mahaturvottelut ole kovinkaan mainittavia, farkut menee kyllä jalkaan lähes kuten ennenkin, mutta oon kuitenkin halunnut pukeutua mukavammin enkä ole niihin sulloutunut vaan käyttänyt joustavampia vaatteita. Eli maha ehkä pömpöttää vähän mutta ei mun mielestä läheskään siten, että kukaan voisi siitä mitään päätellä.

Huh, edessä viikonlopun piina eli ultran odotus! Yritän varmaan pysytellä siihen asti täältä poissa ja ajatella ihan muita asioita, jospa aika kuluisi sitten nopeammin. Tulen toki maanantaina kertomaan kuulumiset...

Scarleth 7+1

 

Hei!
Kotiuduttiin sitten eilen sairaalasta oman "pingumme" kanssa. Neiti näki päivänvalon ma 24.9. klo 9.32. Strategiset mitat olivat 3010g ja 49cm!
Leikkaus oli vaikeampi ja pidempi kuin mitä odotettiin; sen seurauksena olin pari ekaa pvää melko lailla pelistä pois vauvanhoidosta... Mutta yllättävän nopeasti se olo siitä sitten paranee. Ja tuota pienokaista ei väsy ihmettelemään!!!
Palailen vielä tuonnempana kirjoittelemaan!!!
Tsemppiä Susirouvalle, joka taitaa olla lähimpänä h-hetkeä! Ja tietty kaikille muillekin; jokainen päivä on kotiinpäin!!!!!

 

Onnea Mangu ja pieni poikanen!

Scarleth, kaikki peukut ja varpaat on pystyssä teille maanantaiksi! Tulehan heti sitten kertomaan kuulumiset!

Täällä odotellaan ekaa neuvolaa ensi viikolle. Samat jorinat varmaankin kuin viimeksi, tuntui sillon vuosi sitten että se eka käynti oli aika turha. Tiedä sitten kääntyykö tarina enempi näihin pelkoihin kun ollaan jo toista kertaa samassa tilanteessa. En valitettavasti saanut kovin hyvää kuvaa koko tuosta meidän neuvolasta viimeksi, joten toivotaan etten ole siellä turhan asenteellinen. Siellä mm. muka kuultiin sikiön sydänäänet päivää ennen ultraa, jossa selvisi ettei vauva ole ollut hengissä enää kolmeen viikkoon..

Viikonloppuja kaikille!

 

Mangu, sydämelliset onnittelut Pingu-neidin johdosta :heart: Mukavaa, että kaikki on nyt hyvin, vaikka leikkaus jälkikuvioineen vaikuttikin aika rajulta. Nauttikaa olostanne ja uudesta tulokkaasta!

Scarleth, täältä myös kovasti tsemppiä huomiseen ultraan! Olen luottavaisin mielin, mutta ymmärrän kyllä, jos jännittää. Toivottavasti saat tänään edes jollakin tavalla nukutuksi. Tulen heti huomenna lukemaan mahdollisia kuulumisiasi!

Eliette, ymmärrän kyllä, jos luottamuksesi neuvolaan on aikamoisen kardinaalimokan (huh!) jälkeen aika lailla mennyt. (Voi olla aikamoista arpapeliä sen suhteen, kuinka kokeneet ja osaavat neuvolatyypit sattuvat kohdalle. Jos yhtään alkaa epäilyttää, kannattaa välillä kääntyä yksityisen puoleen.) Itse en ole vielä uskaltanut varata koko neuvola-aikaa, mutta ehkä ensimmäisen ultran jälkeen varailen, jos kaikki on hyvin. Itsekin olen tuuminut sitä, että neuvolalla ei ehkä suuresti ole annettavaa tälle toiselle kierrokselle, mutta ehkä tosiaan peloista puhumiselle ja mahdolliselle ekstraultralle tai ekstratutkimuksille (mahdollisten tulehdusten tsekkauksen takia) voisi tarjoutua hyvä tilaisuus.

Kävin tällä viikolla erinäisten oireiden takia gynekologilla tsekkauttamassa mahdollisen tulehdustilanteen (virtsatien/emätintulehdus). Intuitioni ei ollut väärässä, sillä virtsatientulehdushan sieltä löytyi ja sain antibiootit. (Gynekologi ultrasi kohdun ja sieltä löytyi normaalin oloinen sikiöpussi. Sydänääniä ei ollut vielä varhaisuuden takia mahdollista kuulla/nähdä. Eli pikkuinen on ainakin oikeassa paikassa ) Nyt tänään pyyhittäessä paperiin tuli vähän vaalenapunertavaa, mutta ei mitään kunnon vuotoa. Toisaalta tilanne huolestuttaa kovinkin, mutta toisaalta en ole aivan paniikissa, vaikka tietenkin pelko mahdollisesta keskenmenosta (tai tuulimunasta) onkin mielessä. Tämä ja huominen päivä tulevat varmasti paljastamaan, mihin suuntaan tässä asiat ovat oikein kääntymässä... Olen tässä miettinyt, että voisivatkohan lutinukset 3 x pv (mahdollisesti yhdessä antibiootin kanssa) pitkäaikaisessa käytössä alkaa ärsyttää limakalvoja? Viime raskaudessa, jossa ei lugesteroneja ollut juurikaan käytössä, limakalvot olivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa aika arat. Olisikohan kenelläkään (esim. lääkkeellisen pas:n läpikäyneet) kokemusta tai tietoa asiasta? Pohdiskelen myös sitä, voiko hematooma uusia seuraavassa eli tässä raskaudessa. (Onkohan kenelläkään tietoa tästä asiasta?) Todella stressaavia sunnuntaipäivän pohdintoja siis käynnissä... Toivon kuitenkin kovasti, että jos tällä kerralla kuitenkin kaikki voisi mennä hyvin...

 

Lämpimät onnittelut Mangulle ja koko perheellenne! Voi hurja, nyt se kauan kaivattu vauva on siinä!

Scarleth itse en ole voinut pahoin, mutta ystäväni (4 lasta) heräsi juurikin myös öisin etovaan oloon. Hän oli muutenkin hyvin herkkä: e-pilllerit aiheuttivat myös pahoinvointia ja huimausta, vaikka useaa eri merkkiä kokeili. Eli myös yöllä voi herätä pahoinvointiin, valitettavasti. Onnea ultraan!

Eliette toivottavasti neuvolakäynti ei ole ihan turha. Varmasti aiempi kokemuksesi vaikuttaa asiaan, vaikuttaisi jokaisella tuollaisen tilanteen kokeneella. Itse en ole aiemmin neuvolassa käynyt, nyt 3 kertaa ja täytyy todeta, että eipä noista käynneistä vielä ole mitään erityistä apua/hyötyä ollut. Paljon olen saanut lippuslappusia luettavaksi, mutta ehkä vaihtuvat työntekijät (3 käyntiä, 3 eri terv.hoitajaa - nyt vasta tapasin alueeni varsinaisen hoitajan) vaikuttavat asiaan myös. Sekä se, että ei tässä alussa ole kamalasti ollut tutkittavaa/ohjattavaa. En oikein ole tiennyt mitä odottaa, joten aika ympäripyöreitä ovat käynnit olleet. Mutta katsotaan, muuttuvatko käynnit ajan myötä.

Kata kylläpä sinua nyt koetellaan. Toivottavasti antibiootit purevat ja tulehdus menee ohi. Positiivista on, että sikiöpussi on oikeassa paikassa! Mutta ikävää, jos tuhruttaa jotain. Joillekin pähkinäallergikoille Lutinus/Lugesteron on aiheuttanut pulmia limakalvojen kanssa, käsittääkseni limakalvot ovat menneet rikki. Muuten en osaa asiaa kommentoida. Meidän klinikalla oli (uutena) ohjeena, että plussatestin jälkeen tuoresiirrossa lopetettiin Lutinus/Lugesteron 4 päivässä asteittain vähentäen. Aiemmissa ohjeissa jatkettiin alkuraskauteen aika pitkälle. Itse lopetin ne 4 päivässä ja silloin jäi kyllä rehellisesti sanottuna yksi huoli vähemmälle, kun ei jatkuvasti valunut jotain pöksyihin. Ei tarvinnut koko ajan miettiä, että valuiko nyt verta vai Lutinus-mössöä. Meillä klinikka ohjeisti myös niin, että neuvolaan otettiin yhteyttä vasta klinikan tekemän ar-ultran jälkeen (joka oli meillä viikolla 8 jotain klinikan kesätauon vuoksi). Kata voimia viikonlopun raskaisiin pohdintoihisi.

Itsellä ei ihmeempää. Luulin, että väsymys oli jo taakse jäänyttä elämää, mutta eipä tosiaan ole niin! Olen nyt viikonloppuna nukkunut ennätyspitkään ja viikolla tarvinnut taas päiväunet. Maha on pullahtanut niin paljon esille, että töissä on tällä hetkellä tullut varovaisia kysyelyjä mahdollisesta perheenlisäyksestä.

pepponen 17+3

 

Kiitos paljon Mangu, ja valtavasti onnea kotiinpääsyn johdosta!! Ihanaa että kaikki on nyt hyvin :heart:!

Nyt vaan pikaisesti kirjoittelen, kovasti sitä synnytystä jo odottaa. Olo alkaa olemaan aika raskas kaikkina hetkinä. Mutta mihinkään en tätäkään vaihtaisi, vaikka se luonto järjestää tämänkin niin hienosti, että sitä alkaa olemaan jo valmis kokemaan ne synnytyskivutkin, kunhan pääsee taas seuraavaan etappiin.

Paljon tsemppiä kaikille odottajille :flower:!

Susirouva ja sudenpentu 38+5

 

Mangulle ihan hirmusti onnitteluita Pingun johdosta!!:heart:

ON: Ultrassa käyty. Huh! Siellä näkyi oikein vahva ja nopea syke :heart: Voi että, olo on melko pöllämystynyt. Alkion koko jäi mulle vähän epäselväksi, olin näkevinäni näytön reunassa mm-lukeman joka näytti musta vähän pieneltä, mutta kysyessäni lääkäri sanoi, että kyllä se ihan riittävällä tarkkuudella viikkoja vastaa, ja että "meidän laite on niin epätarkka" (olin siis naistentautien polilla jossa hoidotkin on tehty) eli äitiyspolilla sitten kuulemma seuraavassa ultrassa saadaan tarkempia mittoja. Äitiyskorttiin lääkäri kirjoitti vain, että "koko vastaa raskausviikkoja". Joten yritän nyt olla tuosta kokoasiasta panikoimatta tässä vaiheessa, tärkeintä kai että se sydän siellä pompotteli kiivaasti :heart:
Aika hassu fiilis. Jokohan vihdoinkin uskaltaisin uskoa tämän todeksi?

 

Mangulle ihan hirmusti onnitteluita Pingun johdosta!!:heart:

ON: Ultrassa käyty. Huh! Siellä näkyi oikein vahva ja nopea syke :heart: Voi että, olo on melko pöllämystynyt. Alkion koko jäi mulle vähän epäselväksi, olin näkevinäni näytön reunassa mm-lukeman joka näytti musta vähän pieneltä, mutta kysyessäni lääkäri sanoi, että kyllä se ihan riittävällä tarkkuudella viikkoja vastaa, ja että "meidän laite on niin epätarkka" (olin siis naistentautien polilla jossa hoidotkin on tehty) eli äitiyspolilla sitten kuulemma seuraavassa ultrassa saadaan tarkempia mittoja. Äitiyskorttiin lääkäri kirjoitti vain, että "koko vastaa raskausviikkoja". Joten yritän nyt olla tuosta kokoasiasta panikoimatta tässä vaiheessa, tärkeintä kai että se sydän siellä pompotteli kiivaasti :heart:
Aika hassu fiilis. Jokohan vihdoinkin uskaltaisin uskoa tämän todeksi?

Hienoa Scarleth että ultrasta hyviä uutisia! :heart:

Meidänkin "toukka" oli rv 7+5 kooltaan vain 13,5mm eli reilun sentin kokoinen ja vastasi viikkoja.

 

Hyvin teillä menee Sintu . Ja onnea hyvin menneestä ultrasta!! Se on kyllä vähän ärsyttävää kun sitä menee niin paniikkiin aina pienistä. Mulle riitti jotkut ihan mitättömät lausahdukset tuottamaan paniikkia siellä alkuvaiheessa.

Mulla todettiin tänään neuvolassa että vauva on nyt laskeutunut. Päätä oli kuulemma vaikea enää tuntea, ja olkapäät oli ne mitkä siinä enää tuntui. Hyvä juttu, mutta tuo ei kyllä valitettavasti tarkoita että synnytys olisi lähiaikoina. Tai, no, eihän se nyt kauhean pitkällä enää ole, mutta olisin jo valmis synnyttämään vaikka tänään. Kävelykin alkaa olla jo vaivalloista. Muuten täällä on kaikki ennallaan.

Susirouva ja sudenpentu 38+6

 

Onnea Scarleth! Mahtavaa nähdä se pieni sydän, eikö? Milloin menet seuraavaan ultraan? Minä jänishousu jo ensi ma, mutta saatiin lasku edellisestä (Kela-korvauksen jälkeen 157 e!) joten voi olla että kolmanteen itse maksettavaan ei enää mennä.

Ihan karsea olo taas koko päivän, huonosti nukutun yön jälkeen.. Töissä menee ihan puolilla valoilla, ja joutuu valitettavasti lusmuilemaan aina kun pystyy. En tiedä voiko tähän unettomuuteen saada saikkua tai jotain kevennystä työssä. Täytyy kysyä ke neuvolassa..

-Eliette 7+5

 

Scarleth, olet ollut tänään mielessäni ja piti tulla heti töiden jälkeen kurkkailemaan, mitä sinulle kuuluu: sydämelliset onnittelut loistavan ultran johdosta :heart: Ehkä voit nyt antaa itsellesi ainakin hetkeksi luvan nauttia raskaudesta ja siitä, että kaikki on hyvin (Nyt kannattaa uskoa lääkäriä )

Susirouva, kovin pitkään ei tarvitse enää kärvistellä! Tosin jos olo on varsin vaikea, päiväkin voi tuntua pitkältä. Hyvä, että vauva on jo laskeutunut tositoimia varten. Voi olla, että asiat voivat alkaa nopeastikin kehkeytyä sopivaan suuntaan Oletko ajatellut vauhdittaa luonnollisilla menetelmillä synnytyksen käynnistymistä (akupunktio, 3 S:n menetelmä tms.)?

Pepponen, suuret kiitokset tsemppauksesta ja tiedoista! Vaikka todella vaatimatonta tuhruttelua on edelleenkin, niin mieleni on aavistuksen rauhoittuneempi: mitään kunnon vuotoa ei ole alkanut. Tietenkin olisi helpompi olla, jos tuhruttelu loppuisi kokonaan. En ole viitsinyt soittaa ollenkaan klinikalle, sillä kukaan ei pysty sanomaan, onko tämä kaikki hyvästä vai pahasta: ensimmäisessä ultrassa tulee paljastumaan, missä nyt oikein mennään. Toistaiseksi yritän vielä mahdollisuuksien mukaan pitää kiinni toivosta, sillä toisen vaihtoehdon miettiminen on liian ahdistavaa. Ultraan olen menossa jo ensi viikon keskiviikkona, sillä mies ei pääse varsinaiselle ultrakerralle klinikalle lokakuun puolivälin jälkeen: en halua mennä ultraan yksin, jos huonoa uutisia on tulossa. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin ja toivottavasti voin lopettaa lääkkeet mahdollisimman pian, niin pääsee kaikenmaailman (lääke)vuoteluilta rauhaan. (Muutoinkin vessassa käyminen on nykyään turhan jännittävää...)

 

Katalle ja Eliettelle myöskin kiitokset myötäelämisestä! Olihan se ultra aika ainutlaatuinen kokemus. Olin seuraavaksi ajatellut mennä vasta yhteiskunnan kustantamaan ekaan ultraan, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi selvittää, milloin se on. Jos siihen on kovin monia viikkoja aikaa, käyn varmaankin yhdessä ultrassa yksityisellä sitä ennen. Eilinen alkuraskauden ultra tehtiin samaisen poliklinikan toimesta, jossa oltiin hoidoissakin.

Kata, toivottavasti vuodot ovat vähenemään päin. Kyllähän tuollainen säikyttää, vaikka miten tietää että voivat olla ihan asiaankuuluvaakin.

Täällä on nyt pienoisena huolenaiheena alaselän jomotus, jota oli mulla ennen plussaamista ja sen aikoihin jatkuvasti, varmaan yli viikon putkeen. Sitten se katosi, mutta on ajoittain aina ilmestynyt päiväksi-pariksi takaisin. Olen miettinyt, voisiko se johtua jonkinlaisesta virtsatieinfektiosta - ja pahimmissa kauhutarinoissahan se on keskenmeno-oirekin. Kipu ei tosin ole erityisen kovaa, vaan kuukautiskipujen tapaista tasaisen jäytävää polttoa. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?

 

Kata, kiitos! Näinhän se on. Olen vain lenkkeillyt, siivonnut ja saunonut joka päivä, mutta eipä ne kuitenkaan taida hirmuisesti synnytystä edistää.

Ikävää että joudut miettimään tuollaisia, mutta kyllä ne keskenmenot taitaa yleensä olla ihan kunnon vuotoja, ja tuollainen tuhruttelu voi olla ihan normaalia. Sinullahan pitäisi nyt olla se vti hoidettukin. Jaksamisia ultran odotteluun!! :hug:

Scarleth, sinuna kävisin kyllä testauttamassa että onko sitä vti:tä. Ei tarvitse sitten turhaan arvuutella. Ihan hyvillä raskausviikoilla kyllä alat jo olemaan.

Susirouva ja sudenpentu 39+0

 

Susirouva, mulla on perjantaina eka neuvola, ja siellähän oletettavasti ottavat pissanäytteen (tai jos eivät niin voisin sitten pyytää). Ajattelisin, että asia nyt ehtii kolme päivää vielä odottaakin, jos ei jomotus tuosta varsinaiseksi kivuksi muutu?

 

Minun neuvolakuulumiseni tältä päivältä:

- Paino oli noussut 600g viime punnituksesta ja painonnousu +156g/vko.
Painoa on tullut koko raskauden aikana 350g, koska aluksi paino laski lähtötilanteesta.

- Hb 140
- RR 127/85

- Sikiön sydämensyke oli 148/min.
Pikkuinen liikuskeli kovasti sydänäänien kuuntelun aikana ja välillä kuului dopplerista todella kovia "tömähdyksiä". Terkkari sanoi näiden olevan vauvan potkuja ja saatoin ne ajoittain jopa tunteakkin.
Varmaankin viikon sisällä alan tuntemaan liikkeet muutenkin.

Sintu74 & masukki 17+6... huomenna poksuu. =)

 

Susirouva, mulla on perjantaina eka neuvola, ja siellähän oletettavasti ottavat pissanäytteen (tai jos eivät niin voisin sitten pyytää). Ajattelisin, että asia nyt ehtii kolme päivää vielä odottaakin, jos ei jomotus tuosta varsinaiseksi kivuksi muutu?

Niin, ei sinulla varmasti ole mitään hätää. Itse kyllä varmaan silti soittaisin ja tilaisin nyt jo lähetteen labraan kun sen näytteen käy nopeasti antamassa. Sitten sinulla on taas yksi huoli vähemmän.