Niin, tutun kuuloisia tunteita.
Ja harjoitsmateriaaliakin tuollaisen lempeälle suostutelulle ja järkeen vetoamiselle olisi kyllä, siitä ei ole puuteta kotona.Joskus siinä onnistuukin, joskus taas ei.
Mutta tuollaisissa 12v tytöissä on se ihanuus, että heillä on niitä hyviä hetkiä, jolloin keskutelu-ulotuuvuudet ovat huikeat ja antaa molemille. Ja sitten niitä hetkiä, jolloin pelkästään se, että olen on liikaa.
Näin asiasta eksyen, mutta omiltaan sitä osaa odottaakin vastarintaa ja vääntöä. Mutta hämmentävää ja hätkähdyttävää on välillä, kun jo pieniltä lapsilta puuttuu täysin sellainen kunnioitus vieraita aikuisia kohtaan. En tarkoita sitä, että pitäisi olla sellaista mieletöntä aukoriteettivaltaa, dikatuuria,mutta sellainen täydellinen välinpitämättömyys jota joskus lapsissa kohtaa hätkädyttää.