... kun kerran päästää itkun niin siitä ei tule loppua ollenkaan.
Tuntuu taas pitkästä aikaa sille, että ihan kaikki mihin ryhtyy menee päin helvettiä.
Suurilla odotuksilla yhteiseen viikoloppuvapaaseen /n. 1 krt 1-2 kk, eikö mies ole kutsuttu yhteisen ystävämme synttärijuhliin ja minua ei.
No, ei siinä. Minäpä ryhdistäydyin, ajattelin että onpa sitten kerrankin aikaa tavata omia ystäviä. Kutsuin 20 hlöä meille juhlimaan. No, 3 ilmoitti esteestään. Ostin viimeisillä rahoillani kaupasta ihania herkkuja, laitoin oikein hyvää ruokaa, siivosin ja sisustin kotia, hain ison pönikän viiniä...
1 ihminen tuli paikalle. Jei.
Tänään ajattelin, etten anna surun tulla puseroon, pakkasin eväät ja ajattelin viedä lapset pitkästä aikaa oikein ihanalle, pitkälle metsäretkelle.
Jep. Esikoinen ei suostunut tulemaan mukaan ollenkaan. Kuopus kyllä lähti mielellään, mutta päästyämme ovesta ulos ei suostunut kävelemään metriäkään.
Muutaman metrin välein hän makasi mahallaan maassa huutamassa, ja lopulta siis kannoin lasta koko matkan. Eväätkin jäi syömättä.
Ei mulla muuta tällä kertaa. :xmas:
Taidan syödä itteni henkihieveriin niistä eilisistä cannelloneista ja vetää tuon pönikän punaviiniä päälle. Perkele.
Tuntuu taas pitkästä aikaa sille, että ihan kaikki mihin ryhtyy menee päin helvettiä.
Suurilla odotuksilla yhteiseen viikoloppuvapaaseen /n. 1 krt 1-2 kk, eikö mies ole kutsuttu yhteisen ystävämme synttärijuhliin ja minua ei.
No, ei siinä. Minäpä ryhdistäydyin, ajattelin että onpa sitten kerrankin aikaa tavata omia ystäviä. Kutsuin 20 hlöä meille juhlimaan. No, 3 ilmoitti esteestään. Ostin viimeisillä rahoillani kaupasta ihania herkkuja, laitoin oikein hyvää ruokaa, siivosin ja sisustin kotia, hain ison pönikän viiniä...
1 ihminen tuli paikalle. Jei.
Tänään ajattelin, etten anna surun tulla puseroon, pakkasin eväät ja ajattelin viedä lapset pitkästä aikaa oikein ihanalle, pitkälle metsäretkelle.
Jep. Esikoinen ei suostunut tulemaan mukaan ollenkaan. Kuopus kyllä lähti mielellään, mutta päästyämme ovesta ulos ei suostunut kävelemään metriäkään.
Muutaman metrin välein hän makasi mahallaan maassa huutamassa, ja lopulta siis kannoin lasta koko matkan. Eväätkin jäi syömättä.
Ei mulla muuta tällä kertaa. :xmas:
Taidan syödä itteni henkihieveriin niistä eilisistä cannelloneista ja vetää tuon pönikän punaviiniä päälle. Perkele.