Ei kovin hyviä uutisia tänään.

Luin viestiketjusi ja alkoi tuntumaan todella pahalta puolestasi.
Toisaalta sinusta saa erittäin vahvan kuvan, mutta silti olet haavoittuvainen ja hauras tällä hetkellä. Kukapa ei olisi.

Mietin kokoajan omaa isääni ja pelkään, että hänelle tapahtuu jotain kamalaa. En tiedä miten jaksaisin mitään siinä vaiheessa. Tottahan sitä hetken aikaa meneekin täysin sumussa, mutta sitten kun miettii niin elämä voittaa aina viimein.

Sinun kannattaa nyt vain antaa itsellesi aikaa surra asioita ja myös samalla varautua pahimpaan. Toivottavasti sinulla on kunnon tukiverkosto ympärilläsi, että jaksat eteenpäin.

Vedit kyllä sanattomaksi tällä kaikella. :( Olen hengessä mukana! Voimia erittäin paljon tällä hetkellä sinulle!!
 
Anteeksi etten ole ehinyt vastaamaan jokaiseen viestiin.
Kiitos jokaiselle tuesta, halauksista ja voimien toivotuksista. :heart:
Olete ihania ja lämminsydämisiä ihmisiä. :heart: :flower:
 
"vieras"
Päivittäin olet ajatuksissani, kovasti vaatii voimia sinulta/teiltä koko tilanne. Ihanaa kuitenkin, että olette pystyneet tukemaan toisianne ja saatte voimaa toisistanne. Haleja teille kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: Kais
Lämpimät kiitokset teille jokaiselle tuesta ja halauksista ! :heart:
Olette ihania ihmisiä ! :flower:

Isä nukkui yöllä pois. :'(

Muistakaa olla läheistenne kanssa ja kertokaa rakastavanne heitä, aina
kun teillä on siihen
mahdollisuus.
 
Viimeksi muokattu:
:hug:

Tiedänhän sen
että ymmärrä en
kuinka suuri on surusi määrä
siks puhu mä en, siks vaikenen
ettei sanani olisi väärä

Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen.

:hug:
 
Jossain kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportit avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa,
kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni,
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.
- Einari Vuorela -

Osanottoni, Kais ja perhe :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Lämmin osanottoni. Menetin oman isäni syövälle -kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen -ja pidin isääni kädestä kuolinhetkellä. Niin pitkään sen jälkeenkin, että sormet alkoivat kangistua käteeni. Muistan sen levollisen ilmeen, kun tuska oli vihdoin ohi. En ole pystynyt lukemaan tätä ketjua vieläkään, vaikka isän kuolemasta on 16 vuotta aikaa. Toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea parasta jatkossa sekä voimia jatkaa eteenpäin.

:hug:
 

Yhteistyössä