Mitä eroa äidillä ja isällä pienten lapsen vanhempina?

["vieras"]

Niin kerrotko vielä että mikä saa nämä hormonit aikaan? onko se läheisyys vai jokin äidinmaidossa?

Jos ei ole kumpikaan näistä niin mikä?

Vauvan imiessä rintaa alkaa äidin keho erittää mm. oksitoniinia ja prolaktiinia. Oksitoniini on "hoivahormoni" joka tukee äidin ja vauvan keskinäistä vuorovaikutusta ja vaikuttaa mm. äidin jaksamiseen.

 

["vieras"]

Se että sanotaan ettei se ole samankaltainen, ei tarkoita ettäkö isällä ja lapsella ei olisi suhdetta lainkaan.

Kyllä toki meilläkin kaikilla on erityinen suhde suhteessa toisiimme tässä perheessä, mutta sitten on erikseen minun ja miehen välinen suhde, minun ja lapsen välinen suhde ja miehen ja lapsen välinen suhde. Enkä näe asiassa mitään outoa. Kaikki vähän erilaisia, kaikki tärkeitä.

Ei tarkoitakaan, mutta sitä en ymmärrä miksi pitää nostaa se äidin suhde lapseen tärkeämmäksi kuin isän suhde lapseen?

 

["vieras"]

Kukaan ei pystykkään nousemaan samalle jalustalle kuin lapsen oma biologinen isä, miten muka pystyisi. Jokaisella meistä on yksi biologinen isä, eikä kukaan muu siksi voi muuttua. Ei se silti tarkoita etteikö myös äiti ole tärkeä ja myös muut pystyy täyttämään lapsen tarpeet jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27076005]Vauvan imiessä rintaa alkaa äidin keho erittää mm. oksitoniinia ja prolaktiinia. Oksitoniini on "hoivahormoni" joka tukee äidin ja vauvan keskinäistä vuorovaikutusta ja vaikuttaa mm. äidin jaksamiseen.[/QUOTE]

Ja siltikin osa äideistä masentuu ja väsyy ihan täysin synnytyksen jälkeen imetyksestä huolimatta. Eli nuokaan hormonit ei ihmeitä tee.

 

[äiti123]

[QUOTE="vieras";27076007]Ei tarkoitakaan, mutta sitä en ymmärrä miksi pitää nostaa se äidin suhde lapseen tärkeämmäksi kuin isän suhde lapseen?[/QUOTE]

Kuka nostaa kuka ei, itse olen sitä mieltä että vauvan elämän alussa äiti on siinä mielessä "tärkeämpi" (jos väen vängällä kyseistä sanaa haluaa käyttää), koska on vauvalle tutumpi ja huolehtii ravinnon saannista. Ennemminkin sanoisin että lapsella on ehkä suurempi tarve äidille alussa kuin isälle tai mummolle, mutta sehän tasoittuu nopeasti kun ikää tulee lisää. Tietysti sitten on tapauksia joissa äitiä ei ole tai äiti ei esim. kykene lastaan hoitamaan, silloin varmasti isän rooli korostuu.

 

[äiti123]

[QUOTE="vieras";27076010]Kukaan ei pystykkään nousemaan samalle jalustalle kuin lapsen oma biologinen isä, miten muka pystyisi. Jokaisella meistä on yksi biologinen isä, eikä kukaan muu siksi voi muuttua. Ei se silti tarkoita etteikö myös äiti ole tärkeä ja myös muut pystyy täyttämään lapsen tarpeet jne.[/QUOTE]

Totta.

 

[Ken guru]

Jos se että koen olevani lapselle tärkeä ja äitinä korvaamaton tekee minusta heikkoitsetuntoisen, niin olkoon niin Mutta jos ajattelen omaa äitiäni niin on hänkin minulle se ykkönen ja täysin korvaamaton äitinä. Ehkä meidän perhe sitten on jotenkin vinksahtanut kokonaan.

Noinhan se yleensä meneekin, mutta itse taas uskon siihe että tuo on enemmäkin tulos siitä ettemme anna miehille tilaa heti alusta asti, tai miehet eivät sitä itse halua tai uskalla vaatia. Minusta olisi kamalaa jos olisin mies ja minut pakotettaisi ajattelemaan (ja hyväksymään) että olisin jotenkin vähemmän tärkeä lapselleni kuin lapsen äiti. Kun lapsi todellisuudessa on kuitenkin yhtä paljon kummankin, ja yhtä vähän kummankaan.

Ja minulle myös äitini on tärkeämpi kuin isäni, mikä onkin surullista.

 

["vieras"]

Jännä että täällä yritetään mitätöidä äidin osuutta vastasyntyneen elämään vaikka vauva on kasvanut kohdussa ja saa pääasiallisen ravintonsa äidin rinnoista. Sit sanotaan että isä on täysin samalla viivalla ja biologisesti vauvan kannalta aivan yhtä tärkeä kuin äitikin. Siis...jos vauvalle on ihan sama että onko äidin paikalla oma biologinen äiti vai joku sijaisperheen täti niin millä logiikalla se tekee isästä vauvalle yhtään minkään,paitsi hiljalleen tutustumisen ja kiintymisen kautta? Tuolla samalla logiikalla lähikaupan Pera on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin isikin,eli kiva setä jonka sylissä on kiva köllötellä. Jos kerran äidin ääni,tuoksu,maidon ominaishaju ja vartalon liikeet eivät merkkaa vauvalle mitään niin mitä ihmeen väliä sillä isällä sitten on?

 

["vieras"]

Noinhan se yleensä meneekin, mutta itse taas uskon siihe että tuo on enemmäkin tulos siitä ettemme anna miehille tilaa heti alusta asti, tai miehet eivät sitä itse halua tai uskalla vaatia. Minusta olisi kamalaa jos olisin mies ja minut pakotettaisi ajattelemaan (ja hyväksymään) että olisin jotenkin vähemmän tärkeä lapselleni kuin lapsen äiti. Kun lapsi todellisuudessa on kuitenkin yhtä paljon kummankin, ja yhtä vähän kummankaan.

Ja minulle myös äitini on tärkeämpi kuin isäni, mikä onkin surullista.

Mun mieheni ei kyllä kokenut itseään mitenkään loukatuksi tai uhatuksi vaikka ei alussa pystynytkään vauvaa ruokkimaan.

Vähän asian vierestä,tunnetteko muka oikeasti sellaisia ämmiä jotka eivät anna miehen koskea lapseen tai kyttäävät vieressä kun mies on lapsen kanssa? En tunne yhtä ainutta ja siksi mietin että missä niitä oikein sikiää.

 

[äiti123]

Noinhan se yleensä meneekin, mutta itse taas uskon siihe että tuo on enemmäkin tulos siitä ettemme anna miehille tilaa heti alusta asti, tai miehet eivät sitä itse halua tai uskalla vaatia. Minusta olisi kamalaa jos olisin mies ja minut pakotettaisi ajattelemaan (ja hyväksymään) että olisin jotenkin vähemmän tärkeä lapselleni kuin lapsen äiti. Kun lapsi todellisuudessa on kuitenkin yhtä paljon kummankin, ja yhtä vähän kummankaan.

Ja minulle myös äitini on tärkeämpi kuin isäni, mikä onkin surullista.

Enhän mä suinkaan sanonut että äitini on tärkeämpi kuin isäni, sanoin että ÄITINÄ hän on korvaamaton ja tärkein Ja mulla on ollut osallistuva ja omistautuva isä myös aina.

 

[äiti123]

[QUOTE="vieras";27076116]Jännä että täällä yritetään mitätöidä äidin osuutta vastasyntyneen elämään vaikka vauva on kasvanut kohdussa ja saa pääasiallisen ravintonsa äidin rinnoista. Sit sanotaan että isä on täysin samalla viivalla ja biologisesti vauvan kannalta aivan yhtä tärkeä kuin äitikin. Siis...jos vauvalle on ihan sama että onko äidin paikalla oma biologinen äiti vai joku sijaisperheen täti niin millä logiikalla se tekee isästä vauvalle yhtään minkään,paitsi hiljalleen tutustumisen ja kiintymisen kautta? Tuolla samalla logiikalla lähikaupan Pera on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin isikin,eli kiva setä jonka sylissä on kiva köllötellä. Jos kerran äidin ääni,tuoksu,maidon ominaishaju ja vartalon liikeet eivät merkkaa vauvalle mitään niin mitä ihmeen väliä sillä isällä sitten on?[/QUOTE]

Samaa mieltä. Ihmeellistä äitien mitätöintiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27076134]Mun mieheni ei kyllä kokenut itseään mitenkään loukatuksi tai uhatuksi vaikka ei alussa pystynytkään vauvaa ruokkimaan.

Vähän asian vierestä,tunnetteko muka oikeasti sellaisia ämmiä jotka eivät anna miehen koskea lapseen tai kyttäävät vieressä kun mies on lapsen kanssa? En tunne yhtä ainutta ja siksi mietin että missä niitä oikein sikiää.[/QUOTE]

Sehän tässä onkin niin surullista, että tunnen. Tai tunsin ennen, nykyään en jaksa olla hänen kanssaan missään tekemisissä, alkoi kommentit jo olla sitä luokkaa etten jaksanut kuunnella. Nämä symbioosivanhemmat on yleensä nimittäin myös sitä mieltä, että jos lapsen laittaa hoitoon alle kouluikäisenä tai alle 3-vuotiaana, niin äiti/isä on vähintäänkin saatanasta seuraava, joka hylkää oman lapsensa ja aiheuttaa hänelle elinikäiset traumat.

 

[Ken guru]

Enhän mä suinkaan sanonut että äitini on tärkeämpi kuin isäni, sanoin että ÄITINÄ hän on korvaamaton ja tärkein Ja mulla on ollut osallistuva ja omistautuva isä myös aina.

Olet kyllä sanonut että olet mielestäsi vauvalle tärkeämpi kuin vauvan isä.

 

[Ken guru]

Samaa mieltä. Ihmeellistä äitien mitätöintiä.

Kukaan ei ole mitätöinyt ketään, päin vastoin, korostanut sitä että äiti ja isä ovat yhtä tärkeitä ja läheisiä vauvalle, kun siihen vaan annetaan tilaisuus.

Ja naisista en puhu niin rumasti että puhuisin ämmistä...eli en tunne ämmiä. Tämä tuohon yhteen kommentiin.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27076116]Jännä että täällä yritetään mitätöidä äidin osuutta vastasyntyneen elämään vaikka vauva on kasvanut kohdussa ja saa pääasiallisen ravintonsa äidin rinnoista. Sit sanotaan että isä on täysin samalla viivalla ja biologisesti vauvan kannalta aivan yhtä tärkeä kuin äitikin. Siis...jos vauvalle on ihan sama että onko äidin paikalla oma biologinen äiti vai joku sijaisperheen täti niin millä logiikalla se tekee isästä vauvalle yhtään minkään,paitsi hiljalleen tutustumisen ja kiintymisen kautta? Tuolla samalla logiikalla lähikaupan Pera on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin isikin,eli kiva setä jonka sylissä on kiva köllötellä. Jos kerran äidin ääni,tuoksu,maidon ominaishaju ja vartalon liikeet eivät merkkaa vauvalle mitään niin mitä ihmeen väliä sillä isällä sitten on?[/QUOTE]

Jos se lähikaupan Pera on vauvan ainoa ja ensisijainen hoitaja vauvan syntymästä asti, niin sitten on vauvalle se tärkein ihminen. Muuten tuo oli aivan älytön vertaus.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27076155]Sehän tässä onkin niin surullista, että tunnen. Tai tunsin ennen, nykyään en jaksa olla hänen kanssaan missään tekemisissä, alkoi kommentit jo olla sitä luokkaa etten jaksanut kuunnella. Nämä symbioosivanhemmat on yleensä nimittäin myös sitä mieltä, että jos lapsen laittaa hoitoon alle kouluikäisenä tai alle 3-vuotiaana, niin äiti/isä on vähintäänkin saatanasta seuraava, joka hylkää oman lapsensa ja aiheuttaa hänelle elinikäiset traumat.[/QUOTE]

Ai ovat yleensä? Ja yksinhuoltajat polttaa tupakkaa ja vanhat ensisynnyttäjät antavat lapsilleen luontonimiä. Oisko vielä muita yleistyksiä?

Omakohtainen kokemus on se että vauvan ensimmäiset 3-4kk vauva on ollut siellä missä minäkin mutta en tosiaan ymmärrä miten se liittyy johonkin päivähoidon aloittamiseen tms.?

 

[äiti123]

Olet kyllä sanonut että olet mielestäsi vauvalle tärkeämpi kuin vauvan isä.

Niin, jos puhutaan pienestä vauvasta ja jos välttämättä halutaan käyttää termiä "tärkeämpi", niin varmasti olen pienelle vauvalle ollut isää tärkeämpi. Niinkuin oma äitinikin on varmasti ollut minulle tärkein silloin vastasyntyneenä, sain häneltä ravintoa jne.

Mutta nyt olen jo aikuinen joten äidillä ja isällä on jo kauan ollut yhtä tärkeä rooli elämässäni, molempiin olen luonut jo suhteen ja osaan jo hankkia ravintonikin ihan itse. ;D Ihan samalla tapaa oma lapseni on pikkuhiljaa kasvanut ja luonut suhteen isäänsä, jolloin meistä on pikkuhiljaa kasvanut tasavertaiset vanhemmat ja huolehtijat ja kun se pieni vauva kasvaa, hän ei enään ole niin riippuvainen äidistä kuin silloin syntymän hetkellä ja sen jälkeen.

 

["vieras"]

Jos se lähikaupan Pera on vauvan ainoa ja ensisijainen hoitaja vauvan syntymästä asti, niin sitten on vauvalle se tärkein ihminen. Muuten tuo oli aivan älytön vertaus.

Miten niin älytön? Ei vauvalla ole isään mitään aisteihin perustuvaa sidettä ennen kuin tutustuu isään ja kiintymyssuhde syntyy. Kohdussa taas vauva tuntee äidin tavan liikkua,äidin ominaistuoksun.. Jos siihen laitettaisiin Pera ja äiti vierekkäin niin kumpiko olisi tärkeämpi? Eli me TEHDÄÄN isästä tasavertainen,biologiselta kantiltahan se ei sitä ole. Mun mielestä siinä isän tasavertaistamisessa ei ole mitään pahaa ja niin nyky-yhteiskunta toimii,mutta automaattisesti ja luonnon määräämänä niin ei ole.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27076245]Miten niin älytön? Ei vauvalla ole isään mitään aisteihin perustuvaa sidettä ennen kuin tutustuu isään ja kiintymyssuhde syntyy. Kohdussa taas vauva tuntee äidin tavan liikkua,äidin ominaistuoksun.. Jos siihen laitettaisiin Pera ja äiti vierekkäin niin kumpiko olisi tärkeämpi? Eli me TEHDÄÄN isästä tasavertainen,biologiselta kantiltahan se ei sitä ole. Mun mielestä siinä isän tasavertaistamisessa ei ole mitään pahaa ja niin nyky-yhteiskunta toimii,mutta automaattisesti ja luonnon määräämänä niin ei ole.[/QUOTE]

Mutta ei kai kukaan nyt oletakaan että kuka tahansa, milloin tahansa kadulta revästy ihminen olisi lapselle paras huoltaja.

 

["vieras"]

Mutta ei kai kukaan nyt oletakaan että kuka tahansa, milloin tahansa kadulta revästy ihminen olisi lapselle paras huoltaja.

Miten se kadulta reväisty ihminen eroaa isästä vauvan näkökulmasta?

Mitkä tekijät muodostavat sen vauvan parhaan huoltajan? Tässä ketjussa on nyt esitetty näkemyksiä että vauva ei traumatisoidu eikä edes huomaa jos hänet adoptoidaan suoraan synnäriltä,eikö se ole jo verrattavissa siihen kadulta reväistyyn? Eli osa on sitä mieltä että vauvan kannalta on ihan sama kuka häntä hoitaa ja osa sitä mieltä että isä on äidin kanssa samalla viivalla jopa biologisesti ajateltuna?

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27076336]Miten se kadulta reväisty ihminen eroaa isästä vauvan näkökulmasta?

Mitkä tekijät muodostavat sen vauvan parhaan huoltajan? Tässä ketjussa on nyt esitetty näkemyksiä että vauva ei traumatisoidu eikä edes huomaa jos hänet adoptoidaan suoraan synnäriltä,eikö se ole jo verrattavissa siihen kadulta reväistyyn? Eli osa on sitä mieltä että vauvan kannalta on ihan sama kuka häntä hoitaa ja osa sitä mieltä että isä on äidin kanssa samalla viivalla jopa biologisesti ajateltuna?[/QUOTE]

Näin juuri. Kunhan se kadulta revästy hoitaa vauvaa ensi metreiltä lähtien. Ei traumatisoidu. Ja kunhan on hyvä hoitaja. Se on sitten toinen juttu että mitä tuntee jälkeenpäin kuullessa ettei hänen biologiset vanhemmat ole häntä hoitaneet.

 

[Urseele]

Uusi päivä ja osallistun keskusteluun.

Olen alkanut itse kallistua sille kannalle, että ihmisuroksetkin on luotu huolehtimaan jälkeläisistään läheisessä vuorovaikutuksessa. Mielestäni aihetta ei kannata pohtia tai perustella vain "luolamiesajan" mukaisesti, vaan tässä ajassa. Mitä ihmislapsi tarvitsee tänä päivänä, vuonna 2012, kasvaakseen terveeksi, itseluottavaiseksi, onnelliseksi ja ongelmanratkaisukykyiseksi sekä seksuaalisesti terveeksi?

Näkisin, että sukupuoliroolien lähentyminen saattaisi olla kummakin sukupuolen etu. Luin Ruotsin tilastokeskuksen raportin "Ruotsalaisten kuolinsyyt" ja siinä näkyi, kuinka käsittääkseni tasa-arvoisessa ja ns. modernissa yhteiskunnassa miesten ja naisten kuolinsyyt, odotettu elinikä ym. ovat jo hyvin lähellä toisiaan. Ilmeisesti äidin kouluttautuminen ja paluu työelämään on lapsia monelta sosioekonomiselta riskiltä suojaava tekijä. Isän työpanoksen jakautuminen kotiin ja töihin taas suojaa miestä mm. työelämän paineilta, koska työpaikan asiat eivät ole koko elämä (--> itsemurhien määrän väheneminen)

Omasta mielestäni tärkein kasvatuksen tavoite on kasvattaa lapsi pärjäämään omien tunteidensa kanssa. Alussa tähän tarvitaan äidin rintaa tai pulloa ja syliä. Siitä eteenpäin tarvitaan myös kummankin vanhemman onnellisuutta.

Olisiko yltiöimelää sanoa, että lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa jotka panostavat lapseen - ja että osa tästä lapseen panostamisesta on myös sitä, että vanhemmat tekevät sitä mikä tekee heidät onnelliseksi? Lapselle suurin hyöty on onnelliset vanhemmat.

 

["Entinen Ksantippa S."]

[QUOTE="vieras";27076012]Ja siltikin osa äideistä masentuu ja väsyy ihan täysin synnytyksen jälkeen imetyksestä huolimatta. Eli nuokaan hormonit ei ihmeitä tee.[/QUOTE]

Kyllä oksitosiini on minun mielestäni melkoinen ihmeidentekijä. Oksitosiinin avulla ihminen rakastuu. Oksitosiinilla saadaan moniavioinen jyrsijäuros muuttumaan yksiavioiseksi. Mies muuttuu - keskimäärin - yhtä empaattiseksi kuin nainen, kun hänen aivojensa oksitosiinipitoisuutta kasvatetaan. Oksitosiini on perhesuhteiden kannalta keskeinen hormoni.

Kaikilla eivät hormonit toimi niin kuin pitäisi. Joltakulta puuttuu oksitosiinia, toiselta jotakin muuta hormonia. Silloin onneksi lääketiede voi auttaa. Joku mies voi olla aivoiltaan "naisellisempi" kuin nainen keskimäärin.

Mutta se, että kaikilla systeemi ei toimi samalla tavalla, ei sulje pois sitä faktaa, että yleensä oksitosiiniverkosto muuttuu naisen aivoissa jo odotusaikana. Se on kemiallista kasvua äitiyteen. Oksitosiiniryöppy on luonnon täsmäase lapsen selviytymismahdollisuuksien kasvattamiseksi. Ja noin keskimäärin se tekee naisesta ensi hetkillä valmiimman hoivaamiseen kuin miehestä. Mies on myös korvaamaton, toisin tavoin.

 

["vieras"]

Näin juuri. Kunhan se kadulta revästy hoitaa vauvaa ensi metreiltä lähtien. Ei traumatisoidu. Ja kunhan on hyvä hoitaja. Se on sitten toinen juttu että mitä tuntee jälkeenpäin kuullessa ettei hänen biologiset vanhemmat ole häntä hoitaneet.

Mut mä mielelläni kuulisin edelleen että mitkä ovat ne biologiset tekijät joiden perusteella vauva tunnistaa isänsä isäkseen muiden miesten joukosta? Vai ollaanko yhtä mieltä siitä että isä tasavertaistuu vanhempana äidin ja isän yhteistyön ansiosta,ei biologisten tekijöiden sanelemana?

Naapurista voi siis tulla lapselle yhtä läheinen kuin isästä jos naapuri ottaa isän paikan synnytyssalista asti. Heti syntymän jälkeen vauva kuitenkin tunnistaa pelkästään äitinsä eikä esim. synnärin kätilö korvaa bioäitiä vaikka vauva olisikin kätilöiden hoidossa koko synnärilläoloajan.

 

[jaahasta]

[QUOTE="vieras";27076005]Vauvan imiessä rintaa alkaa äidin keho erittää mm. oksitoniinia ja prolaktiinia. Oksitoniini on "hoivahormoni" joka tukee äidin ja vauvan keskinäistä vuorovaikutusta ja vaikuttaa mm. äidin jaksamiseen.[/QUOTE]

Niin, mutta siis eikö lapsi saa samat asiat kuin pullosta annettuna? ajattele nyt, saa läheisyyden ja saa kaiken äidinmaidosta. Mitä se lapsi siis siinä menettää, kun on jonkun sylissä mutta syökin pullosta? Vai onko siinä nännissä jokin mitä koskettamalla lapsi saa jotain erikoista?