Päinvastoin. Mun mielestä taas sen symbioosin puolustajat kärjistävät asioita ja käsittävät (tahallaankin?) väärin. Ei tässä kukaan ole kumonnut etteikö äiti olisi lapselle tärkeä. Kyse on ainoastaan siitä, että lapsi voi yhtä hyvin oli hoitaja äiti tai isä, tai sijaisvanhempi, kunhan tuo henkilö turvaa lapsen perustarpeet, ja tekosyiden nojalla äidit nostaa itsejänsä johonkin jalustalle johon muka kukaan muu ei missään olosuhteessa pystyisi nousemaan. Kyse on siis siitä, että lapsi voi vauvana yhtä hyvin isän ja äidin (tai "jopa" adoptiovanhemman) luona jos kumpikin on vauvana hoidoissa mukana yhtälailla.
Ja eipä sitä voi oikein kauheasti tietää miltä tuntuu ellei sitä ole kokenut, että on loistava puoliso jota rakastaa valtavasti, ja joka on yhtä kiinnostunut lapsesta kuin itsekin on. Ja miten sitä kokee koko perheen kuuluvan tuohon symbioosiin, niin lapset, miehen kuin itsensäkin. Niinkin voi nimittäin tuntea.