Mitä eroa äidillä ja isällä pienten lapsen vanhempina?

["vieras"]

[QUOTE="Nella";27081310]Kyllä meillä ainakin vauvat rauhoittuivat minun sylissäni helposti, kun taas miehen hoitaessa heitä itku vain jatkui.[/QUOTE]

Johtunee siitä, että teillä sinä olit enemmän se, joka heitä lohdutti. Niin myös yksillä tuttavillani, lopulta meni siihen että jopa puolivuotiaana saattoi itkeä lähes koko ajan kun äiti oli poissa. Meillä isä on ollut alusta asti se sylittelijä siinä missä minäkin, joten rauhoittui ihan yhtä lailla hänelle Enkä tarkoita tässä, etä äidit omii lapsen (vaikka tuttavani tapauksessa niin kyllä oli), vaan sitä että jos isä ei saa lapsen kanssa alusta asti touhuta, niin ei hän opikaan lasta niin nopeasti rauhoittamaan. Milläs oppii, kun ei ole kokemusta?

 

["vieras"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä sä otat näitä totuuksia- sullahan ei ole omia lapsia? Ei kaikki nimittäin ole kuten kasvatusoppaat sanovat..

Minäkin tahtoisin tietää, mistä Tytsi tietää mitä vauva ajattelee, en minä tiedä vaikka minulla on ollut kaksi vauvaa.

 

["vieras"]

Onko tämän ketjun tarkoitus ratkaista, kumpi vanhempi saa lapset erotilanteessa?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27081089]Aijjaa, onpa jännä kun meillä ei tuo vauva ollut millänsäkään vaikka jäi jo 7pv:n ikäisenä iskän kanssa päiväksi. Eikö siinä vaiheessa olis pitänyt muodostua jo se maaginen symbioosi? [/QUOTE]

Mistä tiedät, ettei vauva ollut millänsäkään? Tietenkään äiti ei ole vauvan vierellä 24/7, mutta se ei tarkoita etteikö esim. vauvan stressihormonien taso nousisi pitkissä eroissa.

 

[tytsi-89]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä sä otat näitä totuuksia- sullahan ei ole omia lapsia? Ei kaikki nimittäin ole kuten kasvatusoppaat sanovat..

Musta tuo tieto on lähes samaa luokkaa kuin se, että äidinmaito on normaalisti parasta ravintoa vastasyntyneelle.

 

["yökkö"]

Tutkijat löysivät ensin lapsen ja vasta sitten vauvan. Tiedon saantia hidasti se, että niin lapsi kuin vauvakin tarvitsivat kokemuksensa kertomiseen tulkin, välittäjän.

Näihin päiviin saakka vauvojen tarinaa on tutkittu haastattelemalla äitejä ja vauvojen parissa työskenteleviä. Isien havaintoja on koottu vain vähän. Luonteva selitys tähän on ollut käsitys äidin ja vauvan erityisestä symbioosista: vain äiti tietää, mikä on lapselle parasta.

Ruotsalainen vauvapsykologian uranuurtaja Margaretha Brodén on korostanut omien tutkimustensa perusteella, että symbioosin sijaan tulee tarkastella kiinnittymistä ja kiintymystä. Voidakseen kehittyä mahdollisimman hyvin omien edellytystensä mukaisesti vauvan on voitava kiinnittyä turvalliseen ja hänen tarpeisiinsa oikeaan aikaan ja oikein vastaavaan aikuiseen, jonka kanssa hän voi luoda rakastavan tunnesiteen. Suhde ei ole sidottu sukupuoleen.

 

[Khimaira]

Musta tuo tieto on lähes samaa luokkaa kuin se, että äidinmaito on normaalisti parasta ravintoa vastasyntyneelle.

Stressaannutko sinä samoista asioista kuin minä?
Ahdistuvatko kaikki lapset päiväkotiin menemisestä?
Jokainen ihminenhän on oma yksilönsä syntymästä saakka, kaikki eivät todellakaan toimi/ reagoi samalla tavalla, eikä kaikkien keho toimi samalla tavalla erilaisissa tilanteissa.

Vaikka stressihormonit nousisivatkin, ei se automaattisesti tarkoita että niistä olisi mitään haittaa..

 

["vieras"]

Mistä tiedät, ettei vauva ollut millänsäkään? Tietenkään äiti ei ole vauvan vierellä 24/7, mutta se ei tarkoita etteikö esim. vauvan stressihormonien taso nousisi pitkissä eroissa.

Kerrotko minulle, mitä vaarallista siinä on vauvalle, että stressihormonin taso hetkellisesti nousee? Kun innokkaasti joka ketjuun (unikoulu esim.) olet tuota lausetta tukkimassa. Eikö vauvalle ole ihan hyväksi välillä se, että stressaantuu, eihän tuo muuten edes opi stressiä koskaan sietämään? Ajattelitko kenties kasvattaa joskus mahdollisesti tulevat lapsesi pumpulissa? Tiesitkö, että joka kerta itkiessä vauvan stressihormonitasso nousee? Mitä eroa siinä nousussa on jos verrataan tätä kuvitteellista stressihormonitason nousua mun vauvalla, joka oli isänsä kanssa päivän? Eli miten vauvani vahingoittuu siitä, tai ylipäänsä kuka tahansa vauva, jolla hetkellisesti tuo taso nousee?

 

[tikka]

Höpöhöpö. Jos äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, ajattelee vauva olevansa yhtä äitinsä kanssa ja ahdistuu joutuessaan äidistä eroon.

Aika paha vastaväite, höpöhöpö!

Jos isä on ensisijainen hoitaja, lapsi ahdistuu joutuessaan isästä eroon.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27088346]Kerrotko minulle, mitä vaarallista siinä on vauvalle, että stressihormonin taso hetkellisesti nousee? Kun innokkaasti joka ketjuun (unikoulu esim.) olet tuota lausetta tukkimassa. Eikö vauvalle ole ihan hyväksi välillä se, että stressaantuu, eihän tuo muuten edes opi stressiä koskaan sietämään? Ajattelitko kenties kasvattaa joskus mahdollisesti tulevat lapsesi pumpulissa? Tiesitkö, että joka kerta itkiessä vauvan stressihormonitasso nousee? Mitä eroa siinä nousussa on jos verrataan tätä kuvitteellista stressihormonitason nousua mun vauvalla, joka oli isänsä kanssa päivän? Eli miten vauvani vahingoittuu siitä, tai ylipäänsä kuka tahansa vauva, jolla hetkellisesti tuo taso nousee?[/QUOTE]

Tytsiä linjoilla? Tähän kaipailisin vastausta.

 

[tytsi-89]

Stressaannutko sinä samoista asioista kuin minä?
Ahdistuvatko kaikki lapset päiväkotiin menemisestä?
Jokainen ihminenhän on oma yksilönsä syntymästä saakka, kaikki eivät todellakaan toimi/ reagoi samalla tavalla, eikä kaikkien keho toimi samalla tavalla erilaisissa tilanteissa.

Vaikka stressihormonit nousisivatkin, ei se automaattisesti tarkoita että niistä olisi mitään haittaa..

Mä uskon, että jotkut biologiset tosiasiat eivät oikeastaan ole kovin yksilökohtaisia. Kuten se, ettei pienen vauvan ole hyvä olla paljon erossa ensisijaisesta hoitajastaan. Se on toinen fakta, ettei päiväkoti ole hyvä paikka alle 1-vuotiaalle lapselle. Isomman lapsen kohdalla yksilölliset erot näkyvät jo paremmin.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27088346]Kerrotko minulle, mitä vaarallista siinä on vauvalle, että stressihormonin taso hetkellisesti nousee? Kun innokkaasti joka ketjuun (unikoulu esim.) olet tuota lausetta tukkimassa. Eikö vauvalle ole ihan hyväksi välillä se, että stressaantuu, eihän tuo muuten edes opi stressiä koskaan sietämään? Ajattelitko kenties kasvattaa joskus mahdollisesti tulevat lapsesi pumpulissa? Tiesitkö, että joka kerta itkiessä vauvan stressihormonitasso nousee? Mitä eroa siinä nousussa on jos verrataan tätä kuvitteellista stressihormonitason nousua mun vauvalla, joka oli isänsä kanssa päivän? Eli miten vauvani vahingoittuu siitä, tai ylipäänsä kuka tahansa vauva, jolla hetkellisesti tuo taso nousee?[/QUOTE]

Esimerkiksi liian pieninä liian pitkiä päiviä päiväkodissa viettävillä lapsilla nousee stressitasot haitallisen suuriksi ja kestää pitkään, että ne tasoittuvat.

 

[endie2]

Esimerkiksi liian pieninä liian pitkiä päiviä päiväkodissa viettävillä lapsilla nousee stressitasot haitallisen suuriksi ja kestää pitkään, että ne tasoittuvat.

mikä on haitallisen suuri stressitaso ? mitä haittaa siitä on ? ja kuinka kauan kestää, että se tasoittuu näillä "päiväkodissa pitkää päivää viettävillä" lapsilla ?

 

[Lettuperkele]

Esimerkiksi liian pieninä liian pitkiä päiviä päiväkodissa viettävillä lapsilla nousee stressitasot haitallisen suuriksi ja kestää pitkään, että ne tasoittuvat.

Ai. Ei me olla huomattu mitään. Lapsi ollut aina iloinen mennessään ja tullessaan, puhkunut intoa kun puhuu päiväkodistaan. Ei ole ollut itkua tai ahdistusta aamuisin. Millä tavalla sen sitten pitäisi näkyä lapsessa? Ja ketkä luokitellaan "liian pieniksi" ja mikä on "liian pitkä päivä"? Alle kahden vuoden vanha ja yli viisi tuntia? Alle vuoden vanha ja kahdeksan tuntia? Kuka edes päättää tällaiset määreet?

 

[äiti123]

mikä on haitallisen suuri stressitaso ? mitä haittaa siitä on ? ja kuinka kauan kestää, että se tasoittuu näillä "päiväkodissa pitkää päivää viettävillä" lapsilla ?

Onhan noista kaikenlaisia tutkimuksia, itse en niitä muista ulkoa enkä jaksa nyt kaivaa...

..mutta jos mietin itseäni.. kun olen päiväkodeissa töitä tehnyt niin itsellänikin stressitaso siellä nousee jo ihan pelkästä melusta - ja se aiheuttaa mm. ärtyneisyyttä ja päänsärkyä. Eli en yhtään epäile etteikö pienten lasten stressitasot nouse siellä myös ja aiheuttaa lapsille myös erilaisia oireita.

 

[endie2]

Onhan noista kaikenlaisia tutkimuksia, itse en niitä muista ulkoa enkä jaksa nyt kaivaa...

..mutta jos mietin itseäni.. kun olen päiväkodeissa töitä tehnyt niin itsellänikin stressitaso siellä nousee jo ihan pelkästä melusta - ja se aiheuttaa mm. ärtyneisyyttä ja päänsärkyä. Eli en yhtään epäile etteikö pienten lasten stressitasot nouse siellä myös ja aiheuttaa lapsille myös erilaisia oireita.

en epäillyt etteikö stressitaso nousisi. olen itsekin päiväkodissa töissä, joten tiedän mitä se pahimmillaan olla - ja toisaalta myös mitä se voi olla parhaimmillaan

olis vaan mielenkiintoista tietää tarkemmin näitä asioita, kuin vain lukea hienoja lauseita kuinka se nousee ja se vaikuttaa ja tasoittuminen kestää.muuten se jää vähän epäselväksi sanahelinäksi ja on vaikea tietää kuinka paljon on jotenkin asenteellisesti tuotu asiaa esiin.

kolmanneks, voi miettiä, onko tämä sitten Ongelma ihan oikeasti - islooa oolla. vai onko meillä vaan jo ihan liikaa aikaa etsiä ja miettiä tän kaltaisia asioita ja tehdä vanhemmuudesta jonkinsortin paremmuuskilpailua.etsiä kaikkea sitä mikä on väärin ja huonosti ja unohtaa sen kaiken mikä on hyvin ja sujuu.

mä olen itse päiväkotilapsi enkä koe siitä olleen itselleni mitään haittaa.pitäisikö ?

 

["vieras"]

Esimerkiksi liian pieninä liian pitkiä päiviä päiväkodissa viettävillä lapsilla nousee stressitasot haitallisen suuriksi ja kestää pitkään, että ne tasoittuvat.

No nyt ei puhuta päiväkodista, vaan pikkuvauvasta. Ja vaikka pk:ssa nuo tasot nousisivat, niin mitä konkreettista haittaa siitä on?

 

["vieras"]

Onhan noista kaikenlaisia tutkimuksia, itse en niitä muista ulkoa enkä jaksa nyt kaivaa...

..mutta jos mietin itseäni.. kun olen päiväkodeissa töitä tehnyt niin itsellänikin stressitaso siellä nousee jo ihan pelkästä melusta - ja se aiheuttaa mm. ärtyneisyyttä ja päänsärkyä. Eli en yhtään epäile etteikö pienten lasten stressitasot nouse siellä myös ja aiheuttaa lapsille myös erilaisia oireita.

No entä jos lapseni on aloittanut hoidon 1v2kk-iässä, eikä ole kertaakaan hoidossa tai hoidon jälkeen ollut kivuliaan oloinen tai ärtyinen, vaan ihan sama iloinen itsensä riippumatta siitä, onko hoitopäivä vai ei. Voinko siis ajatella, että lapsellani ei stressitaso hoidosta nouse? Vaikka verrattain pienenä on hoitoon mennyt?

 

[äiti123]

en epäillyt etteikö stressitaso nousisi. olen itsekin päiväkodissa töissä, joten tiedän mitä se pahimmillaan olla - ja toisaalta myös mitä se voi olla parhaimmillaan

olis vaan mielenkiintoista tietää tarkemmin näitä asioita, kuin vain lukea hienoja lauseita kuinka se nousee ja se vaikuttaa ja tasoittuminen kestää.muuten se jää vähän epäselväksi sanahelinäksi ja on vaikea tietää kuinka paljon on jotenkin asenteellisesti tuotu asiaa esiin.

kolmanneks, voi miettiä, onko tämä sitten Ongelma ihan oikeasti - islooa oolla. vai onko meillä vaan jo ihan liikaa aikaa etsiä ja miettiä tän kaltaisia asioita ja tehdä vanhemmuudesta jonkinsortin paremmuuskilpailua.etsiä kaikkea sitä mikä on väärin ja huonosti ja unohtaa sen kaiken mikä on hyvin ja sujuu.

mä olen itse päiväkotilapsi enkä koe siitä olleen itselleni mitään haittaa.pitäisikö ?

No siis jos koulutettu henkilö olet, niin kyllä sulla varmasti on hajua siitä mitä kaikkea stressiä päivähoito voi aiheuttaa pienelle lapselle, ja miten se lapsessa näkyy. Ainakin pitäisi olla käsitys! Sitä vartenhan me siellä töissä ollaan, yksi meidän tehtävistä on tehdä hoitoympäristöstä mahd. hyvä lapsille jotta heidän olisi hyvä olla ja tunnistaa ongelmat ja oireet. Mutta miltei jokainen (ainakin isoissa kaupungeissa) työtä tehnyt tietää, että nykyisillä resursseilla se voi olla kovin vaikeaa...

Ja kyllä se on nykyään ongelma päiväkodeissa, ihan isolla O:lla. Olot liian usein ei vastaa sitä mitä pitäisi, se aiheuttaa lapsille (ja aikuisille) stressiä ja kaikennäköistä oirehtimista; päänsärkyjä, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia, ahdistuneisuutta, levottomuutta, itkuisuutta, agressiivisuutta... you name it. Mutta eihän se ole niinkään vanhempien syy, vaan niiden jotka päättää päivähoidon resursseista nykyisistäkin resursseista usein haluttaisiin leikata puolet pois.

Itse en siis ole päivähoidon vastustaja, vaan kyseenalaistan niitä oloja mitkä niissä liian usein vallitsee..

 

[äiti123]

[QUOTE="vieras";27093644]No entä jos lapseni on aloittanut hoidon 1v2kk-iässä, eikä ole kertaakaan hoidossa tai hoidon jälkeen ollut kivuliaan oloinen tai ärtyinen, vaan ihan sama iloinen itsensä riippumatta siitä, onko hoitopäivä vai ei. Voinko siis ajatella, että lapsellani ei stressitaso hoidosta nouse? Vaikka verrattain pienenä on hoitoon mennyt?[/QUOTE]

Voidaan ajatella niin, ehkä teillä on käynyt tosi munkki ja teillä on hyvät resurssit ja olot päiväkodissa.

 

["vieras"]

Voidaan ajatella niin, ehkä teillä on käynyt tosi munkki ja teillä on hyvät resurssit ja olot päiväkodissa.

No tuo on kyllä totta, pieni päiväkoti ja saatiin osa-aikaisena aloittaa ja pitkään mennä.

Mutta edelleen tytsi vois vastata tuohon pikkuvauvan stressihormonitason nousuun ja sen vaikutukseen lapsessa, siis sen takia että vauva joutuu eroon äidistään. Nouseeko tasot myös silloin, vaikka lapsi jää isälle, joka on lasta paljon hoitanut, isyyslomalla ollessaan yhtä paljon? Heitätkö linkkiä tutkimukseen?

 

["vieras"]

Meillä isäntä tulee töistä kotiin ja lukee lehden,siirtyy lukemaan tekstitv:tä ja sit koneelle. Ei kuuntele päivän kulkua ku selitän mitä lapsilla tänään ollu mielenpäällä. Nukkuu sohvalle. Ainoo jota voi joskus olemaan lasten kanssa on anoppi ja silloinkin vaan viikonloppusin ja ikinä ei oo ukko äidiltänsä kysyny et ootko lasten kanssa et sais mun kans vapaata vaan mun pitää aina kysyä sen äidiltä.

 

[endie2]

No siis jos koulutettu henkilö olet, niin kyllä sulla varmasti on hajua siitä mitä kaikkea stressiä päivähoito voi aiheuttaa pienelle lapselle, ja miten se lapsessa näkyy. Ainakin pitäisi olla käsitys! Sitä vartenhan me siellä töissä ollaan, yksi meidän tehtävistä on tehdä hoitoympäristöstä mahd. hyvä lapsille jotta heidän olisi hyvä olla ja tunnistaa ongelmat ja oireet. Mutta miltei jokainen (ainakin isoissa kaupungeissa) työtä tehnyt tietää, että nykyisillä resursseilla se voi olla kovin vaikeaa...

kuvitellaan, etten tiedä.kerro minulle ja muille ?

ja entä se stressitason nousu ? onko siitä lukemina jokin taulukko ? missä vaiheessa siitä tulee haitallista ? vai miten se menee - kuinka suurista nousuista puhutaan ? näitä mä en ihan rehellisesti tiedä.

 

[äiti123]

kuvitellaan, etten tiedä.kerro minulle ja muille ?

ja entä se stressitason nousu ? onko siitä lukemina jokin taulukko ? missä vaiheessa siitä tulee haitallista ? vai miten se menee - kuinka suurista nousuista puhutaan ? näitä mä en ihan rehellisesti tiedä.

No kerroin jo tuossa konkreettisia esimerkkejä, miten stressitason nousu voi lapsessa näkyä. (?)

Sanoisin että stressitason nousu on haitallista siinä kohtaa, kun ihminen alkaa siitä _oirehtimaan_ pitkäjaksoisesti ja ei siihen varmaan ole mitään taulukkoa, en tiedä millä yksittäisellä mittayksiköllä sitä voisi mitata... luulisin että aika vaikeaa on ihmisen stressitasoa mitata millään yksiköllä. Tietysti se stressi voi näkyä esim. verenpaineissa, mutta se on vain yksi oire ja yksi tapa millä sitä voidaan mitata.

Loppupeleissä se on myös yksilöstä kiinni, toiset stressaantuu helpommin kuin toiset, ja ihmiset stressaantuu eri asioista ja oirehdimme eri tavoin, koska olemme yksilöitä. Joku voi oirehtia oikein rajusti esim. ahdistumalla kovin, toisella voi olla hyvin lieviä oireita, vaikka hajamielisyyttä. Ja aikuinen tietysti osaa nimetäkin itse oireitaan, pienet lapset eivät.

 

[Aamuäree]

Meidän perheessä vastaus on että auktoriteetti