Mitä eroa äidillä ja isällä pienten lapsen vanhempina?

[äiti123]

[QUOTE="vieras";27076585]Mut mä mielelläni kuulisin edelleen että mitkä ovat ne biologiset tekijät joiden perusteella vauva tunnistaa isänsä isäkseen muiden miesten joukosta? Vai ollaanko yhtä mieltä siitä että isä tasavertaistuu vanhempana äidin ja isän yhteistyön ansiosta,ei biologisten tekijöiden sanelemana?

Naapurista voi siis tulla lapselle yhtä läheinen kuin isästä jos naapuri ottaa isän paikan synnytyssalista asti. Heti syntymän jälkeen vauva kuitenkin tunnistaa pelkästään äitinsä eikä esim. synnärin kätilö korvaa bioäitiä vaikka vauva olisikin kätilöiden hoidossa koko synnärilläoloajan.[/QUOTE]

Miehen ääni taitaa olla ainoa tekijä. Jos siis mies (oletettavasti isä) on ollut äidin kanssa paljon lapsen odotusaikana niin lapsi voi tunnistaa miehen äänen ja se voi tuntua hänestä rauhoittavalta myös syntymän jälkeen, koska on tuttu ääni. Tosin sen miehen ei tarvitse olla lapsen biologinen isä, vaan se voi olla kuka tahansa mies joka on äidin kanssa tiiviisti odotusaikana.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Olisiko yltiöimelää sanoa, että lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa jotka panostavat lapseen - ja että osa tästä lapseen panostamisesta on myös sitä, että vanhemmat tekevät sitä mikä tekee heidät onnelliseksi? Lapselle suurin hyöty on onnelliset vanhemmat.

Tätä minäkin yritin sanoa jokunen sivu sitten. Kauheasti keskustelua siitä ei noussut, lieneekö se sitten merkki siitä, että kaikki ovat yhtä mieltä.

Pohjoismainen malli näyttää tuottaneen hyvinvointia sekä naisille että miehille. Aika moni lastenhoitoon liittyvä asia on tänä päivänä järjestelykysymys - saamme valita erilaisten hyvien vaihtoehtojen pohjalta.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27076585]Mut mä mielelläni kuulisin edelleen että mitkä ovat ne biologiset tekijät joiden perusteella vauva tunnistaa isänsä isäkseen muiden miesten joukosta? Vai ollaanko yhtä mieltä siitä että isä tasavertaistuu vanhempana äidin ja isän yhteistyön ansiosta,ei biologisten tekijöiden sanelemana?

Naapurista voi siis tulla lapselle yhtä läheinen kuin isästä jos naapuri ottaa isän paikan synnytyssalista asti. Heti syntymän jälkeen vauva kuitenkin tunnistaa pelkästään äitinsä eikä esim. synnärin kätilö korvaa bioäitiä vaikka vauva olisikin kätilöiden hoidossa koko synnärilläoloajan.[/QUOTE]

Tästä ollaan yhtä mieltä . Enkä missään vaiheessa ole kumonnut, tai halua kumota bioäidin tärkeyttä vauvalle.

Itse puhun koko ajan vain siitä, että myös isä voi olla vauvalle yhtä tärkeä ja läheinen heti alkumetreiltä asti jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Ja vauva voi olla isälle yhtä tuttu kuin äidillekin, jos isälle vain annetaan tilaa hoitaa vauvaa, itsenäisestikin, ja myös omalla tavallaan.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Vielä Urseelelle - viesti lähti liian aikaisin.

Tämä valinnanvapautemme mahdollistaa sen, että voimme myös tunnustaa biologiset ja hormonaaliset tosiseikat. Ei hirttäytyen niihin tai tehden turhanpäiväisiä yleistyksiä - kuten sanottu, jokainen on yksilö, ja jokainen perhe luo oman dynamiikkansa. Mutta mies ja nainen ovat noin keskimäärin erilaisia, ja tämä erilaisuus pitäisi nähdä vahvuutena.

Jos nainen on keskimäärin hormonaalisesti valmiimpi ottamaan vastaan vastasyntyneen monine tarpeineen, miehellä on omat tehtävänsä, joita ei voi korvata. Kuten olen useaan otteeseen todennut, isäsuhde on varsinkin tytön paras henkivakuutus.

 

[Urseele]

[QUOTE="vieras";27076585]Mut mä mielelläni kuulisin edelleen että mitkä ovat ne biologiset tekijät joiden perusteella vauva tunnistaa isänsä isäkseen muiden miesten joukosta? Vai ollaanko yhtä mieltä siitä että isä tasavertaistuu vanhempana äidin ja isän yhteistyön ansiosta,ei biologisten tekijöiden sanelemana?
[/QUOTE]

Minusta asetelma on niin, että kenellä olisi yhtä kova biologisesti virittynyt kiinnostus sitoutua lapsen hoitoon kuin biologisella vanhemmalla? Ehkä vauvalle on tärkeää, että isä tunnistaa hänet - ei hän isäänsä. Tämä siis on omaa arvailuani.

Oletan itse, että esimerkiksi naapurin Erkki voi olla minulle kovin ystävällinen ja läheinen, mutta jos hänen olisi pelastettava palavasta talosta ensin yksi lapsi, se olisi todennäköisesti hänen oma jälkeläisensä, vaikka hän ei minullekaan mitään pahaa haluaisi.

 

["vieras"]

Minusta asetelma on niin, että kenellä olisi yhtä kova biologisesti virittynyt kiinnostus sitoutua lapsen hoitoon kuin biologisella vanhemmalla? Ehkä vauvalle on tärkeää, että isä tunnistaa hänet - ei hän isäänsä. Tämä siis on omaa arvailuani.

Oletan itse, että esimerkiksi naapurin Erkki voi olla minulle kovin ystävällinen ja läheinen, mutta jos hänen olisi pelastettava palavasta talosta ensin yksi lapsi, se olisi todennäköisesti hänen oma jälkeläisensä, vaikka hän ei minullekaan mitään pahaa haluaisi.

On sillä varmaan vauvan turvallisuuden tunteen kannalta merkitystä että tunnistaako vauva hoitajansa vai ei. Vauva tunnistaa äitinsä tuoksusta ja jopa liikkeiden rytmistä,isää vauva ei kykene näin tunnistamaan. Ja biologinen vanhemmuus ei todellakaan aina tarkoita sitä että vanhemmalla on yhtään mitään mielenkiintoa lasta kohtaan.

 

[Ultramariini]

Kirja-arviot

 

[Ultramariini]

Kirja-arviot

tämä sivuaa aihetta jo varsin löyhästi, mutta vaikka lapsuus luo perustan monelle, ei se käsikirjoita koko aikuisuutta.

 

[tytsi-89]

Kukaan ei ole mitätöinyt ketään, päin vastoin, korostanut sitä että äiti ja isä ovat yhtä tärkeitä ja läheisiä vauvalle, kun siihen vaan annetaan tilaisuus.

Ja naisista en puhu niin rumasti että puhuisin ämmistä...eli en tunne ämmiä. Tämä tuohon yhteen kommentiin.

Jos isä on vauvalle yhtä läheinen niin eikö isä käy päivisin lainkaan töissä? Pieni vauva kiintyy eniten siihen, joka häntä enimmäkseen hoitaa.

 

[Ken guru]

Jos isä on vauvalle yhtä läheinen niin eikö isä käy päivisin lainkaan töissä? Pieni vauva kiintyy eniten siihen, joka häntä enimmäkseen hoitaa.

Käy, mutta vain 8 tuntia päivässä. Isyysloman on kotona. Ja jää hoitovapaalle (plus käyttäää sen pidennetyn isyysvapaan).

 

[Ultramariini]

Joko tässä kysyttiin, että onko miehillä jotakin, jota naisilla ei ole?
( paitsi penis)

 

[fifiia]

"n. 5 vrk:n ikäinen lapsi pystyy erottamaan oman äidin maidon sen tuoksusta. Vauva oppii tunnistamaan vanhempiensa ihon tuoksun, kun hän saa olla sylissä ja lähellä."
http://www.socom.fi/mieite/mie_ite_ryhma_0_1_vuotiaan_kehitys.pdf

"Vastasyntynyt tunnistaa äidin ja isän äänet ja erottaa matalan äänen korkeasta."
0-3 kk - Vauvan ehdolla

"Isällä on mahdollisuus luoda yhtä hyvä suhde vauvaan kuin äidilläkin, ja hänellä on omat tehtävänsä lapsen kehityksessä ja kasvussa. Hoivaava isä kasvattaa pojan pitkäjänteisyyttä, sosiaalisia taitoja ja itsenäisyyttä. Isän hoiva, helliminen ja kehuminen vaikuttavat, kun tyttö luo omaa identiteettiään ja pohjaa myöhemmille miessuhteille."
Aamulehti.fi | Teemat | 8 myytti

"äiti tuo enemmän lohtua"
Äiti lohduttaa isää enemmän

"vauva oppii tekemään eron äidin ja muiden naisten välillä jo kahden ensimmäisen elinviikon aikana"
Miten vauva tunnistaa äitinsä muista naisista?

 

[tytsi-89]

Pieni vauvahan kokee olevansa yhtä äitinsä kanssa, eli lapsen ja äidin välillä on symbioosi. Isän tehtävä on rikkoa tuo symbioosi. Isä on yleensä vauvan ensimmäinen varsinainen ihmissuhde kun vauva kokee olevansa äidin "jatke". Molemmilla on siis oma tehtävänsä.

 

["vieras"]

Pieni vauvahan kokee olevansa yhtä äitinsä kanssa, eli lapsen ja äidin välillä on symbioosi. Isän tehtävä on rikkoa tuo symbioosi. Isä on yleensä vauvan ensimmäinen varsinainen ihmissuhde kun vauva kokee olevansa äidin "jatke". Molemmilla on siis oma tehtävänsä.

Isän tehtävä on rikkoa se symbioosi? Mistä sinä näitä oikein revit....

Ja oikeasti, jos olisit oikeassa parisuhteessa ja sulla olis hyvä ja rakastava mies, niin et edes epäröis onko se isä yhtä tärkeä vauvalle kuin äiti.

 

["vieras"]

"n. 5 vrk:n ikäinen lapsi pystyy erottamaan oman äidin maidon sen tuoksusta. Vauva oppii tunnistamaan vanhempiensa ihon tuoksun, kun hän saa olla sylissä ja lähellä."
http://www.socom.fi/mieite/mie_ite_ryhma_0_1_vuotiaan_kehitys.pdf

"Vastasyntynyt tunnistaa äidin ja isän äänet ja erottaa matalan äänen korkeasta."
0-3 kk - Vauvan ehdolla

"Isällä on mahdollisuus luoda yhtä hyvä suhde vauvaan kuin äidilläkin, ja hänellä on omat tehtävänsä lapsen kehityksessä ja kasvussa. Hoivaava isä kasvattaa pojan pitkäjänteisyyttä, sosiaalisia taitoja ja itsenäisyyttä. Isän hoiva, helliminen ja kehuminen vaikuttavat, kun tyttö luo omaa identiteettiään ja pohjaa myöhemmille miessuhteille."
Aamulehti.fi | Teemat | 8 myytti

"äiti tuo enemmän lohtua"
Äiti lohduttaa isää enemmän

"vauva oppii tekemään eron äidin ja muiden naisten välillä jo kahden ensimmäisen elinviikon aikana"
Miten vauva tunnistaa äitinsä muista naisista?

Vauva kyllä monien tutkimusten mukaan tunnistaa äitinsä jo syntyessään mm. äänestä, ja osaa myös erottaa esim. tutut naishenkilöt (jotka olleet äidin lähipiirissä raskauden aikana) toisistaan puheäänien perusteella.

Ihminen on taituri jo syntyessään - Tiede.fi

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27080037]Isän tehtävä on rikkoa se symbioosi? Mistä sinä näitä oikein revit....

Ja oikeasti, jos olisit oikeassa parisuhteessa ja sulla olis hyvä ja rakastava mies, niin et edes epäröis onko se isä yhtä tärkeä vauvalle kuin äiti. [/QUOTE]

Se ON isän/muun lapselle läheisen ihmisen tehtävä.

 

[peesi]

[QUOTE="joo";27063145]Mä uskon että suurimmat syyt löytyvät näiden miesten kotikasvatuksesta ja jotkut on äiteinä sellaisia etteivät tavallaan salli miestensä osallistuvan. Tietyllä tavalla voidaan kai sanoa että naisen "syy", oli sitten kyseessä rooliinsa alistunut tai tarkoituksella asettunut anoppi tai miehen oma vaimo.

Mä en usko että tässä on kyse miesten ja naisten välisestä erosta, ihan kuin monessa muussakin jutussa "pojat on poikia" -ajatus on käsittämätön.[/QUOTE]

peesi. vanhanaikaiset kasvatustraditiot ovat syynä eroihin jos niitä on.

 

["hmmm"]

lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa ja sitoutuvan vanhemman, ei ole mitään väliä sukupuolella, missään iässä. yksi kiintymyssuhde riittää, se voi olla äiti, isä, täti, kummi, eno, adoptioäiti, mummi, pappa,.. you name it.

kuka ikinä ottaa lapsesta huolehtiakseen.

 

[voi voi voi]

Pieni vauvahan kokee olevansa yhtä äitinsä kanssa, eli lapsen ja äidin välillä on symbioosi. Isän tehtävä on rikkoa tuo symbioosi. Isä on yleensä vauvan ensimmäinen varsinainen ihmissuhde kun vauva kokee olevansa äidin "jatke". Molemmilla on siis oma tehtävänsä.

Kysehän symbioosissa ei ole niinkään äidistä, vaan siitä ettei lapsi tajua eroa subjektiivisen itsensä ja muun maailman välillä, tähän lukeutuu esim. äiti. Miten lapsi voisi samaan aikaan ymmärtää olevansa erillinen olio isästä, mutta yhtenevä äitiin. Mahdotonta.

Ei symbioosi ole mikään äidin ja lapsen yliluonnollinen tapahtuma

 

[tytsi-89]

Kysehän symbioosissa ei ole niinkään äidistä, vaan siitä ettei lapsi tajua eroa subjektiivisen itsensä ja muun maailman välillä, tähän lukeutuu esim. äiti. Miten lapsi voisi samaan aikaan ymmärtää olevansa erillinen olio isästä, mutta yhtenevä äitiin. Mahdotonta.

Ei symbioosi ole mikään äidin ja lapsen yliluonnollinen tapahtuma

Höpöhöpö. Jos äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, ajattelee vauva olevansa yhtä äitinsä kanssa ja ahdistuu joutuessaan äidistä eroon.

 

["vieras"]

Höpöhöpö. Jos äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, ajattelee vauva olevansa yhtä äitinsä kanssa ja ahdistuu joutuessaan äidistä eroon.

Aijjaa, onpa jännä kun meillä ei tuo vauva ollut millänsäkään vaikka jäi jo 7pv:n ikäisenä iskän kanssa päiväksi. Eikö siinä vaiheessa olis pitänyt muodostua jo se maaginen symbioosi?

 

[Khimaira]

Höpöhöpö. Jos äiti on vauvan ensisijainen hoitaja, ajattelee vauva olevansa yhtä äitinsä kanssa ja ahdistuu joutuessaan äidistä eroon.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä sä otat näitä totuuksia- sullahan ei ole omia lapsia? Ei kaikki nimittäin ole kuten kasvatusoppaat sanovat..

 

["vieras"]

Tytsi ei vielä tajua, että teoria on erikseen ja käytäntö erikseen. Jos ei ole mitään kokemusta vastasyntyneen äitinä tai isänä olemisesta, niin olisin tästäkin aiheesta ihan hiljaa...

 

["Nella"]

Taisin miettiä liian alkukantaisesti tätä. Moderni maailma on tosiaan monimutkaisempi.

Pystyisiköhän ketjun aihetta ratkaisemaan aikuisen näkökulmasta? Jos mietitte omaa tilannettanne, olemme kaikki yhden naisen ja yhden miehen lapsia, niin kumpi teille on tärkeämpi vai ovatko molemmat vanhemmat yhtä tärkeitä?

Onko toinen korvaamaton mutta toinen ei,

onko toinen kyennyt pitämään teidän paremmin hengissä,

lisääntymiskykyisenä ja toimintakykyisenä kuin toinen vanhempi?

Jos toinen on läheisempi, olisiko ideaalitilanne silti mielestänne sellainen, että myös toinen vanhempi olisi yhtä läheinen?


Vastaan omasta puolestani, että ilman muuta minusta on paras vaihtoehto se, että minulla on sekä äiti että isä jotka ovat tehneet kaikkensa sen eteen, että minusta kasvaa onnellinen, terve ja turvallisen lapsuuden elänyt yksilö. Totta kai kaksi korttia on parempi kuin yksi, jos ne on mahdollista saada. Jos taas on tyytyminen vähempään, niin sillä mennään. Mutta ajatuksena: kaksi elinvoimaista aikusita, mies ja nainen, tekemässä työtä jälkikasvunsa eteen tarvittaessa jopa henkensä uhalla.

Päätän omalta osaltani ketjuun kirjoittamisen omaan loppupäätelmääni, että uskon ideaalitilanteessa molempien vanhempien intressin olevan täysi panostaminen lapseensa. Symbioosi/imetysvaiheen voisin kuvitella olevan vain yksi elämänvalmiuksien osa pitkällä matkalla aikuisuuteen. Geenitekniikan tutkimuksissakin on havaittu, että nainen - vaikka voikin tulla raskaaksi - pyrkii koko raskauden ajan mahdollisimman vähän kuluttavaan raskauteen ja naisen keho ei todellakaan veny äärimmilleen vaan pyrkii vaimentamaan sikiön geenejä jotta ne eivät veisi kaikkia mehuja äidistä. Uhrautunut ja väsynyt äiti ei edesauta jälkikasvun valmiuksia aikuisuuteen, eli näkisin vastuunjaon biologisesti tavoiteltavana.

Minulle on ehdottomasti ollut äiti läheisempi, turvallisempi ja tärkeämpi. 70-luvulla eivät isät juurikaan osallistuneet lasten hoitoon, joten äitiin turvauduttiin kaikessa. Isä on jäänyt etäiseksi ja muutenkin on kohteli perhettään niin huonosti, että olen pärjännyt ilman isää vallan mainiosti.

Tapaan isääni kerran vuodessa. Hänen kuolemansa ei tule olemaan minulle mikään mahdoton asia. Sen sijaan äitini kuolemasta en tule pääsemään koskaan yli. Hän on minulle erittäin rakas ihminen. Äitini ansiosta sain onnellisen elämän. Hän on siis ehdottomasti parempi kuin isä.

 

["Nella"]

[QUOTE="vieras";27081089]Aijjaa, onpa jännä kun meillä ei tuo vauva ollut millänsäkään vaikka jäi jo 7pv:n ikäisenä iskän kanssa päiväksi. Eikö siinä vaiheessa olis pitänyt muodostua jo se maaginen symbioosi? [/QUOTE]

Kyllä meillä ainakin vauvat rauhoittuivat minun sylissäni helposti, kun taas miehen hoitaessa heitä itku vain jatkui.