Mitä eroa äidillä ja isällä pienten lapsen vanhempina?

[Keittiönoita]

Vauvana on kokenut. On saattanut kovastikin stressaantua siinä vaiheessa, kun hänet on erotettu äidistään. Ei, lapsi ei myöhemmin tiedä tai muista, että hänet on vastasyntyneenä erotettu biologisesta äidistään. Se on silti aiheuttanut hylkäämiskokemuksen, joka _saattaa_ aiheuttaa tiedostamatonta oireilua myöhemmin elämässä. Eikä lapsi päädy adoptoitavaksi heti syntymänsä jälkeen ja siten saa heti pysyvää hoitajaa.

Suurin osa suomalaisista adoptioon annettavista lapsista päätyy suoraan synnäriltä lastenkotiin ja sitä kautta adoptioperheeseen. Vain hyvin harvoin lapsi päätyy ensin biologisen äitinsä luokse ja vasta sitten adoptioon. Jos nainen on adoptiostaan varma, hän ei halua edes nähdä synnyttämäänsä vauvaa. Näin olleen adoptiolapset eivät traumatisoidu tuossa synnytysvaiheessa yhtään sen enempää kuin nekään vauvat, jotka vietiin heti syntymän jälkeen pestäväksi. Kuten esim mun molemmat lapseni. Jos lapseni olisi sen pesun jälkeen kapaloituna tuotu jollekin toiselle naiselle, niin ei lapseni olisi siitä ymmärtäneet, että haa...tää ei olekaan mun mutsini, nyt olenkin hylätty.

Mulla on suvussa ihmisiä, jotka eivät ole biologisesti mulle mitään sukua. Osa heistä sellaisia, jotka ehtivät kuollakin ilman, että tiesivät todellisesta perimästään. He ihan oikeasti uskoivat, että adoptiovanhemmat olivat heidän biologiset vanhempansa eikä heillä ollut mitään muistikuvia siitä, että näin ei olisi ollutkaan.

 

[tytsi-89]

Suurin osa suomalaisista adoptioon annettavista lapsista päätyy suoraan synnäriltä lastenkotiin ja sitä kautta adoptioperheeseen. Vain hyvin harvoin lapsi päätyy ensin biologisen äitinsä luokse ja vasta sitten adoptioon. Jos nainen on adoptiostaan varma, hän ei halua edes nähdä synnyttämäänsä vauvaa. Näin olleen adoptiolapset eivät traumatisoidu tuossa synnytysvaiheessa yhtään sen enempää kuin nekään vauvat, jotka vietiin heti syntymän jälkeen pestäväksi. Kuten esim mun molemmat lapseni. Jos lapseni olisi sen pesun jälkeen kapaloituna tuotu jollekin toiselle naiselle, niin ei lapseni olisi siitä ymmärtäneet, että haa...tää ei olekaan mun mutsini, nyt olenkin hylätty.

Mulla on suvussa ihmisiä, jotka eivät ole biologisesti mulle mitään sukua. Osa heistä sellaisia, jotka ehtivät kuollakin ilman, että tiesivät todellisesta perimästään. He ihan oikeasti uskoivat, että adoptiovanhemmat olivat heidän biologiset vanhempansa eikä heillä ollut mitään muistikuvia siitä, että näin ei olisi ollutkaan.

Uskotko siis, että vauvalle/lapselle voi tapahtua mitä tahansa pahaa varhaislapsuudessa eikä se aiheuta mitään traumoja tai jälkiä kunhan lapsi ei tiedosta ja muista sitä myöhemmin? Tuon perusteella mikään kaltoinkohtelu ei olisi haitaksi, kunhan sitä ei muista.

"Hieman" eri asia viedä lapsi pesulle syntymän jälkeen kuin erottaa hänet kokonaan äidistään. Just yks tuttu kertoi kaveristaan, joka on elänyt 3 ekaa kuukautta lastenkodissa ja sen jälkeen saanut rakastavan perheen. Hän on oireillut asian takia vaikkei muistakaan hylkäämiskokemusta. Keho muistaa ja osa mielen tiedostamattomista sopukoista. Miksi vauva EI kärsisi siitä, että hänet erotetaan tutusta äidistään? Ainahan ei jää pysyviä traumoja, etenkään tietoisia. Heillekään, jonka on toinen vanhempi myöhemmin lapsuudessa hylännyt.

 

[tytsi-89]

Suurin osa suomalaisista adoptioon annettavista lapsista päätyy suoraan synnäriltä lastenkotiin ja sitä kautta adoptioperheeseen. Vain hyvin harvoin lapsi päätyy ensin biologisen äitinsä luokse ja vasta sitten adoptioon. Jos nainen on adoptiostaan varma, hän ei halua edes nähdä synnyttämäänsä vauvaa. Näin olleen adoptiolapset eivät traumatisoidu tuossa synnytysvaiheessa yhtään sen enempää kuin nekään vauvat, jotka vietiin heti syntymän jälkeen pestäväksi. Kuten esim mun molemmat lapseni. Jos lapseni olisi sen pesun jälkeen kapaloituna tuotu jollekin toiselle naiselle, niin ei lapseni olisi siitä ymmärtäneet, että haa...tää ei olekaan mun mutsini, nyt olenkin hylätty.

Mulla on suvussa ihmisiä, jotka eivät ole biologisesti mulle mitään sukua. Osa heistä sellaisia, jotka ehtivät kuollakin ilman, että tiesivät todellisesta perimästään. He ihan oikeasti uskoivat, että adoptiovanhemmat olivat heidän biologiset vanhempansa eikä heillä ollut mitään muistikuvia siitä, että näin ei olisi ollutkaan.

Tähän vielä sen verran, että kyllä se vastasyntynyt tiedostaa, jos hänet viedään "väärälle" äidille. Vauvahan tuntee äitinsä maidon tuoksun, hajun muutenkin, sydämen lyönnit jne.

 

[Keittiönoita]

Uskotko siis, että vauvalle/lapselle voi tapahtua mitä tahansa pahaa varhaislapsuudessa eikä se aiheuta mitään traumoja tai jälkiä kunhan lapsi ei tiedosta ja muista sitä myöhemmin? Tuon perusteella mikään kaltoinkohtelu ei olisi haitaksi, kunhan sitä ei muista.

"Hieman" eri asia viedä lapsi pesulle syntymän jälkeen kuin erottaa hänet kokonaan äidistään. Just yks tuttu kertoi kaveristaan, joka on elänyt 3 ekaa kuukautta lastenkodissa ja sen jälkeen saanut rakastavan perheen. Hän on oireillut asian takia vaikkei muistakaan hylkäämiskokemusta. Keho muistaa ja osa mielen tiedostamattomista sopukoista. Miksi vauva EI kärsisi siitä, että hänet erotetaan tutusta äidistään? Ainahan ei jää pysyviä traumoja, etenkään tietoisia. Heillekään, jonka on toinen vanhempi myöhemmin lapsuudessa hylännyt.

En usko, että vauvalle voisi tapahtua mitä tahansa pahaa ilman, että sillä olisi vaikutusta. Kuitenkin maailmassa on paljon nk vaihdokkaita, jotka ovat päätyneet synnytyssairaalassa väärälle äidille. Eikä heillä ole mitään oireita eikä traumoja asiasta ennenkuin heille asiasta kerrotaan. On myös paljon niitä, jotka eivät biologisista vanhemmistaan tiedä yhtään mitään. Anteeksi, kun nyt puutun sun ikääsi, mutta mulla on "serkuissanikin" niitä, jotka eivät tänäkään päivänä tiedä, että eivät biologisesti kuulu meidän sukuun. Ja jos mennään yksi sukupolvi taaksepäin, niin tässä maassa on liuta ihmisiä, joilla isä tai äiti voi olla geneettisesti ihan vierasta sukua.

Suomalaisessa adoptiossa kyse on yleensä siitä, että vauvaa ei erotetakaan tutusta äidistään vaan äiti ei koskaan ehdi tulla vauvalle tutuksi. Lapsi viedään sieltä synnytyssalista pois ennenkuin vauva on edes ehtinyt nähdä äitiään. Biologinen äiti on vauvalle vieraampi ihminen kuin synnytyksen hoitanut kätilö. Eikä vauvan pitäisi kokea ahdistusta siitä, että kätilö ei ottanutkaan häntä kasvattaakseen? Tilanne on toki ihan toinen, jos lapsi on jo ehtinyt elää äitinsä kanssa.

 

[Ultramariini]

Minun on vaikea uskoa, että suoraan synnytysalista adoptoiduille lapsille tulisi " vääräälle " äidille tai vaikkapa isälle antamisesta todella suuria hylkäämiskokemuksia.
( toki niitä voi tulla myöhemmin)
En mitenkään halua mitätöidä ihmisten traumoja, hylkäämiskokemuksia, enkä voi niitä kyseenalaistakaan.
Mutta joskus tuntuu, ( tai siis minusta tuntuu, rajoitettuneine näkeymyksineni) että joskus sellaisessa mieletttömässä todella pitkälle ulottuvassa menneisyyden tonkimisessa luodaan ihmiselle traumoja ka kokemuksia, joita hänellä ei ehkä ole ollutkaan.

( näin kärjistäen )

 

[tytsi-89]

En usko, että vauvalle voisi tapahtua mitä tahansa pahaa ilman, että sillä olisi vaikutusta. Kuitenkin maailmassa on paljon nk vaihdokkaita, jotka ovat päätyneet synnytyssairaalassa väärälle äidille. Eikä heillä ole mitään oireita eikä traumoja asiasta ennenkuin heille asiasta kerrotaan. On myös paljon niitä, jotka eivät biologisista vanhemmistaan tiedä yhtään mitään. Anteeksi, kun nyt puutun sun ikääsi, mutta mulla on "serkuissanikin" niitä, jotka eivät tänäkään päivänä tiedä, että eivät biologisesti kuulu meidän sukuun. Ja jos mennään yksi sukupolvi taaksepäin, niin tässä maassa on liuta ihmisiä, joilla isä tai äiti voi olla geneettisesti ihan vierasta sukua.

Suomalaisessa adoptiossa kyse on yleensä siitä, että vauvaa ei erotetakaan tutusta äidistään vaan äiti ei koskaan ehdi tulla vauvalle tutuksi. Lapsi viedään sieltä synnytyssalista pois ennenkuin vauva on edes ehtinyt nähdä äitiään. Biologinen äiti on vauvalle vieraampi ihminen kuin synnytyksen hoitanut kätilö. Eikä vauvan pitäisi kokea ahdistusta siitä, että kätilö ei ottanutkaan häntä kasvattaakseen? Tilanne on toki ihan toinen, jos lapsi on jo ehtinyt elää äitinsä kanssa.

Mistä tiedät, ovatko vauvana kokeneet stressiä ja muuta oireilua, kun joutuivat eroon äidistään? Ihmisellä voi olla (aikuisiälläkin) monenlaisia oireita ja ongelmia, joiden syyt ovat varhaislapsuudessa. Eikä niitä aina osata yhdistää siihen hylkäämiskokemukseen tai muuhun huonoon kokemukseen.

Vertaat äitiä kätilöön? Vauva tuntee äitinsä jo kohdussa. Kasvaa siellä sen 9 kk ja tuntee/tunnistaa syntymän jälkeenkin äitinsä tuoksusta, maidon tuoksusta, sydämen lyönneistä yms.

 

[tytsi-89]

Uskoisin, että kaikille adoptiolapsista haaveilevillekin kerrotaan siitä, miten adoptiolapsella on aina hylkäämiskokemus takanaan?

 

[korjaan]

Vertaat äitiä kätilöön? Vauva tuntee äitinsä jo kohdussa. Kasvaa siellä sen 9 kk ja tuntee/tunnistaa syntymän jälkeenkin äitinsä tuoksusta, maidon tuoksusta, sydämen lyönneistä yms.

Siis oppii tuntemaan synnytyksen jälkeen, ei tunnista heti synnyttyään. Näin ollen, voisi yhtä hyvin oppia sijaisäidin tuoksut jne. Näin olleen mitään kärsimystä ei tapahdu.

 

[tytsi-89]

Siis oppii tuntemaan synnytyksen jälkeen, ei tunnista heti synnyttyään. Näin ollen, voisi yhtä hyvin oppia sijaisäidin tuoksut jne. Näin olleen mitään kärsimystä ei tapahdu.

Tunnistaa jo syntyessään äitinsä äänen ja sydämenlyönnit ym. Kuvitteletko, että vauva on täysin aistiton sen 9 kk?

 

[fifiia]

Uskoisin, että kaikille adoptiolapsista haaveilevillekin kerrotaan siitä, miten adoptiolapsella on aina hylkäämiskokemus takanaan?

Yleisimmillään hylkäämiskokemus syntyy siitä että vauvan tarpeisiin ei ole vastattu, vaan hänellä on ollut hätä ravinnosta (maidosta), hoivasta ja turvasta. Vauva aistii turvallisen hoidon ja ympäristön, mutta ei välttämättä sitä kuka sen tarjoaa. Luonnollista on että useimmiten turvallisen hoidon tarjoaja on biologinen äiti, mutta se voi olla myös isä tai joku muu, jos äiti ei sitä syystä tai toisesta ole.

 

[Keittiönoita]

Mistä tiedät, ovatko vauvana kokeneet stressiä ja muuta oireilua, kun joutuivat eroon äidistään? Ihmisellä voi olla (aikuisiälläkin) monenlaisia oireita ja ongelmia, joiden syyt ovat varhaislapsuudessa. Eikä niitä aina osata yhdistää siihen hylkäämiskokemukseen tai muuhun huonoon kokemukseen.

Vertaat äitiä kätilöön? Vauva tuntee äitinsä jo kohdussa. Kasvaa siellä sen 9 kk ja tuntee/tunnistaa syntymän jälkeenkin äitinsä tuoksusta, maidon tuoksusta, sydämen lyönneistä yms.

En tiedäkään. Pitää kysyä omilta lapsiltani.

Ei lapsi tunnista äitiään maidon tuoksusta, jos ei ole koskaan äitinsä maitoa haistanut. Suurimmalla osalla ei maitoa edes erity heti synnytyksen jälkeen ja koska adoptioon annettava vauva viedään samantien salista pois, miten lapsi ehtisi äitinsä maitoa edes haistaa? Ja se on ihan oikeasti aika desinfiointiaineiden tuoksu, mihin lapsi syntyy. Tai ainakin omien lasteni ensimmäinen hajuelämys taisi olla sen desinfiointiaineen haju, jolla ennen episiotomiaa alapääni läträttiin. Kaukana mun omasta ominaishajustani. Ja mitä tulee sydämen sykkeeseen, niin se on aika samanlainen kaikilla niillä, joilla ei sykkeessä ole mitään poikkeavaakaan. Huomaat asian, kun olet kuunnellut ensimmäiset 300 sykettä eri ihmisiltä.

Sulla on aika ihannoiva käsitys siitä, että vauva tunnistaisi biologisen äitinsä, vaikkei ole äitinsä lähellä synnytystapahtumaa lukuunottamatta koskaan ollut.

 

[tytsi-89]

Uskotte siis, ettei äidin ja vauvan välille kehity minkäänlaista suhdetta odotusaikana?

 

["vierailija"]

Uskotte siis, ettei äidin ja vauvan välille kehity minkäänlaista suhdetta odotusaikana?

Puhu sitten kun olet ollut raskaana piste

 

["jaahas"]

Tunnistaa jo syntyessään äitinsä äänen ja sydämenlyönnit ym. Kuvitteletko, että vauva on täysin aistiton sen 9 kk?

En kuvitellut, enkä myöskään väittänyt niin. Sinä puhuit äidin tuoksusta ja äidinmaidon tuoksusta, mitä lapsi ei tunnista heti synnyttyään, ainakaan minun tietojeni mukaan. Kerro toki jos sinulla on asiasta parempaa tietoa.

 

[fifiia]

Uskotte siis, ettei äidin ja vauvan välille kehity minkäänlaista suhdetta odotusaikana?

Tottakai vauvalla ja äidillä on "suhde" odotusaikana. Kiintymyskokemuksena kuitenkin mieluummin niinpäin että äidillä on suhde vauvaan. Äidin "tempperamentti", tapa puhua, ääni (samoin kun isän) voi olla vauvalle tuttu ja tuttuudessaan turvallinen, mutta ei kuitenkaan asia joka automaattisesti johtaa hylkäämiskokemukseen aistimuksien muuttuessa.

 

[jaahasta]

Uskotte siis, ettei äidin ja vauvan välille kehity minkäänlaista suhdetta odotusaikana?

Syntyy, muttei ihan sellaista kuin haet, koska äiti on aivan erilailla tietoinen lapsesta kuin lapsi äidistä.

 

[Keittiönoita]

Uskotte siis, ettei äidin ja vauvan välille kehity minkäänlaista suhdetta odotusaikana?

Uskon. Omalta kohdaltani voin sanoa, että tiedän. Mulla ei ollut mitään suhdetta kumpaankaan lapseeni niin kauan, kun he eivät olleet syntyneet. Vasta sen jälkeen suhde alkoi kehittyä. Tosin tiedän niitäkin, jotka itkevät menetettyä lastaan joka kuukautistensa alettua. Mutta he eivät lapsiaan adoptioon antaisikaan.

*muoks* Mutta mä kysyn huomenna kuopukselta, millaisia traumoja sille on jäänyt, kun sen 2,5 kk - 4,5 kk sen pääasiallinen hoitaja oli joku muu kuin minä. Nyt toi jätkä nukkuu enkä viitsi mennä sitä herättämäänkään.

 

[Madicken04]

Noista traumoista... Ihan oikeasti; kuka on elänyt koko lapsuutensa niin pumpulisissa ideaaliolosuhteissa missä ei ole ollut mitään mahdollisia trauman aiheuttajia?

 

[tytsi-89]

Uskotteko, ettei sillä olisi mitään (negatiivisia) vaikutuksia yhteiskunnassa, jos tästä lähtien suurin osa äideistä lähtisi lähes suoraan synnytyksestä työelämään ja isät jäisivät vauvojen kanssa kotiin? Vauvaa syötettäisiin enimmäkseen pullosta jne. Mä uskon, että äidillä on paremmat edellytykset toimia vauvan ensisijaisena hoitajana eikä siihen yleensä kannattaisi puuttua.

 

["vieras"]

Mä uskon että pieni vauva kiintyy siihen henkilöön joka häntä pääasiallisesti ruokkii ja hoivaa. En usko että esim. tilanteessa missä äiti häviäisi synnytyksen jälkeen vauvalle tulisi mitään traumoja isänsä kanssa. Samallalailla sillä isälläkin se pulssi kuuluu mitä vauva tykkää kuunnella ja isänkin ääni on mahasta tuttu.

 

["vieras"]

Uskotteko, ettei sillä olisi mitään (negatiivisia) vaikutuksia yhteiskunnassa, jos tästä lähtien suurin osa äideistä lähtisi lähes suoraan synnytyksestä työelämään ja isät jäisivät vauvojen kanssa kotiin? Vauvaa syötettäisiin enimmäkseen pullosta jne. Mä uskon, että äidillä on paremmat edellytykset toimia vauvan ensisijaisena hoitajana eikä siihen yleensä kannattaisi puuttua.

Juu ja taas päästiin tähän korvikeasiaan?

 

[jaahasta]

Uskotteko, ettei sillä olisi mitään (negatiivisia) vaikutuksia yhteiskunnassa, jos tästä lähtien suurin osa äideistä lähtisi lähes suoraan synnytyksestä työelämään ja isät jäisivät vauvojen kanssa kotiin? Vauvaa syötettäisiin enimmäkseen pullosta jne. Mä uskon, että äidillä on paremmat edellytykset toimia vauvan ensisijaisena hoitajana eikä siihen yleensä kannattaisi puuttua.

keksitkö yhtään muuta syytä tuohon jne. kohtaan? Onko pullosta äidinmaidon saaminen traumatisoivaa? Onko mitään perusteluja tälle uskomukselle, muuta kuin usko?

 

[tytsi-89]

keksitkö yhtään muuta syytä tuohon jne. kohtaan? Onko pullosta äidinmaidon saaminen traumatisoivaa? Onko mitään perusteluja tälle uskomukselle, muuta kuin usko?

Eiköhän se imetyksen vähentämistä käytännössä tarkoittaisi.

 

["vieras"]

Eiköhän se imetyksen vähentämistä käytännössä tarkoittaisi.

Siis mitä sitten? pullostahan sitä silloin saisi eikä itse tissin lutkutuksella olisi juurikaan virkaa? ja ennen kuin joku läheisyydestä valittaa niin miksei isä voisi köllötellä vaippasillaan olevan vauvan kanssa? ja miten se olisi vähemmän läheisempää kuin äidin kanssa?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27073206]Siis mitä sitten? pullostahan sitä silloin saisi eikä itse tissin lutkutuksella olisi juurikaan virkaa? ja ennen kuin joku läheisyydestä valittaa niin miksei isä voisi köllötellä vaippasillaan olevan vauvan kanssa? ja miten se olisi vähemmän läheisempää kuin äidin kanssa?[/QUOTE]

Tuskin kaikki jaksaisivat/pystyisivät jatkamaan äidinmaidon antamista tuossa tilanteessa vaan korvikkeen käyttö yleistyisi. Imetyksessä muuten erittyy hormoneja, jotka mm. edistävät kiintymyssuhdetta. Ei se siis IHAN sama asia ole kuin syöttää pullosta.