[QUOTE="Puhkarhu";27071803]Oikeastiko tänä päivänä on suurikin huolenaihe vakaumuksellinen uskontokasvatus?
Itse olen pyhäkoulut käynyt ja muistini mukaan kerhoissa, pk:ssa ja koulissa uskontoa opetettiin "totuutena". Vanhempani ei olleet uskonnollisia, isovanhemmat kyllä. Luin mummolassa lasten raamattua ja iltarukous luettiin kotona. Uskonnon muistan tuoneen ennen kaikkea turvaa. Jollain lailla sitä piti samaan tapaan totena kuin muumejakin.
Että enpä jaksa kovin vakavasti suhtautua tuon opetuksen vaikutukseen. Osaan kotona kuitenkin asiat selittää omien vakaumusteni mukaisesti. Lapset pelkää milloin pimeää, milloin muumien mörköä tai äitin kuolemista tai sitten sitä ylösnoussutta ruumista. Vanhemmat ja muut aikuiset on sitä varten että selittävät sitten lapselle, mistä on kyse. Itse uskon tavallani. Kuulun kirkkoon, mutta en usko raamatun olevan totuus. Pikemmin vertauskuvia (vähän niin kuin opettavaiset eläinsadut tyyliin...
) Oma lapseni on osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin ja iloisesti selitti koulun alkaessa: "siellä uskonnon tumneilla varmaan kerrotaan niist ä jumalista. Herkuleksesta ja muista."
Oli katsonut siis disneyn herkules leffan, johon tietämys jumalasta rajoittui. Vaikka siis on useampaan kertaan käynyt seurakunnan kerhoissa ja kirkon tilaisuuksissa päiväkodin kanssa.
Enempi olisin huolissaan netin ja telkkarin välittämästä "tiedosta" ja maailmankuvasta jonkun muutaman vaivaisen uskonnontunnin sijaan....[/QUOTE]
Niin sitten tulee nämä: "minulle on ihan sama, miksi muut jaksaa välittää" ja "maailmassa on suurempiakin murheita". Oikea loistoargumenttien kokoonpano tässä ketjussa...