Jaksamisia
Perhis ja
Heisu81, pahoittelut myös
sunshine9 toisen menetyksestä, varmasti tavallaan ehtinyt asennoitumaan, että kaksi on tulossa. Tarrasukkia toiselle pikkuiselle.
Nimiasiaa olitte täällä pohtineet. Mulla olisi pojalle nimi, mutta se nimi on myös erään lähipiiriin kuuluvan isän nimi, ja tiedän taustan takia, että se loukkaa kovasti tätä mulle rakasta ihmistä, jos se nimi annettaisiin. :/ Tytölle mulla olisi nimi ollut jo vuosikausia ja olen sen kaikille kavereilleni jo aikoja sitten sanonut, että jos saan joskus lapsen ja se on tyttö niin tämä tulee nimeksi. Harmi vaan kun nyt tämän pikkuisen isä ei voi sietää nimeä. Noh, ehkä tästä vielä keskustellaan.
Jos vaikka kutsun sitä sillä nimellä koko lopuraskauden niin ehkä siihen tottuu.
Kerrottu ei olla vieläkään kenellekään, hirveän suuri salaisuus kannettavana. Ja salassa aiotaan pitää suunnitelman mukaan reilu neljä viikkoa vielä. Toivottavasti masu ei rupea nyt parin viikon aikana kovin nopeasti kasvamaan. Viikot meneen kyllä jotenkin tosi nopeasti.
Oireista täällä on edelleen väsymys, nännit kipeät ja rinnat kasvaneet älyttömästi. Huimaa myös todella helposti, lähes joka kerta saa ottaa tukea pöydästä kun nousee. Tuo väsymys näkyy vissiin ulospäin myös, työkaveri kysyi töissä viikonloppuna, että onko sulla kaikki hyvin, näytät ihan hirveän väsyneeltä, ooksä nukkunu ollenkaan, meinaatko oikeasti jaksaa tullla huomenna töihin. Siinä olla, että joo joo, kaikki hyvin, "vähän" vaan väsyttää. Eka kerta kun siis kukaan kommentoinu mitään mun oloja.
Enemmän ja enemmän alan ymmärtämään kuinka ihana mies mulla on rinnalla. Ainahan se on täydellinen ollu, mutta nyt vielä vähän päälle. Se jaksaa ettiä tietoa raskaudesta, mikä on mun hyvinvoinnille tärkeää, mikä taas pikkusen. On netistä ladannu, jos jonkinlaisia tietopaketteja. Se on jaksanu lukea kaikki opukset mitä ollaan neuvolasta saatu ja yrittää kovasti toimia myös niitten ohjeitten mukaan, että mulla olis hyvä olla. Mun epätoivon hetkellä se kertoo, että kaikki on hyvin ja tuo kuuluu tämän ajan oireisiin. Kehottaa juomaan riittävästi vettä, limsoihin ei anna enää ees koskea eikä oikein muihinkaan makeutusainemömmöihin. Vessaan mulla ei oo mitään asiaa sillon kun kissojen vessaa siivoaa, tiedä mitä kaikkia pöpöjä ilmas voi sillon leijua.
Sipsiä tekee ihan koko ajan mieli, mutta niitäkään ei mies osta kun tosi harvoin, itse ostan todella harvoin mitään herkkuja kaupasta, se on jo kauan sitten opittu tapa. Oon ollu aina semmonen kiukkupussi, nyt välillä vähän enemmänkin, mies jaksaa vaan nauraa mulle vaikka kuinka äksyilen, ja se osaa käsitellä mua tilantees just oikein, että lepyn heti. Muistaa mua helliä ja hoivata. Oon kyllä onnekas kun oon tommosen elämänkumppanin saanu.
Olipas tunteikasta, varmaan nää hormonit saa näin pehmosia puhumaan.
Ensi viikolla nt-ultra, jännää.
minttu ja kääpiö 11+0