Kävin hiekkalaatikolla kyseisen keskustelun ja minulle jäi kyllä todella kumma tunne kun äidit selitti, että ei me tarvita kahdestaan miehen kanssa missään käydä? Siis minusta ollaan lapsistamme vastuussa mutta myös parisuhteestamme. On kait se lastenkin etu että vanhemmat suht onnellisesti yhdessä olisivat...vai?
Parisuhteessa kahdenkeskinen aika, tarvitaanko sitä?
- Viestiketjun aloittaja mamma6v
- Ensimmäinen viesti
Eiköhän se riipu ihan perheestä, joillekin kahdenkeskinen aika on sitä että lasten nukahdettua katsellaan yhdessä telkkaria tms.
Me ei saada juuri koskaan molempia lapsia hoitoon ja monilla tuttavaperheillä sama homma. Eli todella harvoin ollaan ihan kahdestaan, kevättalvella taisi viimeksi niin olla. Miehen työvuorot yms rajottaa myös aika paljon.
Me ollaan vaan asennoiduttu niin, että tän on vaan riitettävä.
Monilla suurperheillä voisin kuvitella olevan myös sama ongelma, jos on vaikka 6 pientä niin tuskin niitä kovin helposti hoitoon saa.
Me ei saada juuri koskaan molempia lapsia hoitoon ja monilla tuttavaperheillä sama homma. Eli todella harvoin ollaan ihan kahdestaan, kevättalvella taisi viimeksi niin olla. Miehen työvuorot yms rajottaa myös aika paljon.
Me ollaan vaan asennoiduttu niin, että tän on vaan riitettävä.
Monilla suurperheillä voisin kuvitella olevan myös sama ongelma, jos on vaikka 6 pientä niin tuskin niitä kovin helposti hoitoon saa.
"vaimo"
Tottakai tarvitaan. Meillä sitä on joka ilta lasten mentyä nukkumaan ellei jompi kumpi ole menossa jossain.
Lisäksi pidetään n. kerran kuukaudessa lapsivapaa yö kun lapset ovat mummolassa tms.
Pari kertaa vuodessa pidetään kahdenkeskinen viikonloppu kokonaan ja ensi kuussa meillä on jopa kolmen yön reissu kahdestaan tiedossa
Mä tarvitsen mun miestä, se tarvitsee minua ja me tarvitaan meitä. Lapset kuitenkin ovat valtaosan ajasta meidän kanssamme joten sitä todellista aikuisten seurusteluaikaa me otetaan tosiaan lasten mentyä nukkumaan ja isovanhempien avulla säännöllisesti.
Lisäksi pidetään n. kerran kuukaudessa lapsivapaa yö kun lapset ovat mummolassa tms.
Pari kertaa vuodessa pidetään kahdenkeskinen viikonloppu kokonaan ja ensi kuussa meillä on jopa kolmen yön reissu kahdestaan tiedossa
Mä tarvitsen mun miestä, se tarvitsee minua ja me tarvitaan meitä. Lapset kuitenkin ovat valtaosan ajasta meidän kanssamme joten sitä todellista aikuisten seurusteluaikaa me otetaan tosiaan lasten mentyä nukkumaan ja isovanhempien avulla säännöllisesti.
Kai se on jotenkin toivottavaa esittää ulospäin, ettei aikuisilla ole nykyään mitään omia toiveita? Minulle tullut vaikutelma, että lapsimyönteisyys on sitä, että lapsi on kaikki ja muu ei ole mitään. Mie oon sitä vanhaa polvea, jonka mielestä aikuisten pitää saada keskustella loppuun rauhassa, eikä antaa lasten keskeyttää joka puheenvuoroa. Lasten ei pidä aina saada haluamaansa ja aikuisetkin voivat viettää aikaa yhdessä kaksin vailla syyllisyyttä.
Minusta oli turvallista muksuna mennä nukkumaan, kun aikuiset jäivät valvomaan. Enkä saanut traumoja siitä, että kävivät pikkujouluissa tms. kahdestaan.
Minusta oli turvallista muksuna mennä nukkumaan, kun aikuiset jäivät valvomaan. Enkä saanut traumoja siitä, että kävivät pikkujouluissa tms. kahdestaan.
Eiköhän se ole parikohtasta. Meillä se kyllä näkyy että pariaikaa ei ollut kohta 5vuoteen pikasta ja harvinaista parintunnin poissa oloa kotipiiristä. Laps kun saattaa nukahtaa vasta 22 ni ei siitä tunteja revitä kun aamulla on jaksettava nousta.
Kyllä sitä suurin osa tarvitsee ja saakin tarvita. Itse en koe, että tunti-kaksi illalla miehen kanssa kaksin riittäisi loputtomiin, vaan että me tarvitsemme vaikka sen ravintolaillallisen kaksin. Suhdetta hoidamme arjen keskellä kyllä, siitä ei ole kyse että jättäisimme sen vain kahdenkeskisiin hetkiin.
Kepsis
Näinhän se on. Tavalla tai toisella sitä aikaa tarvitaan, kuinka paljon ja millaista onkin sitten ihmisistä kiinni.
"vaimo"
Kenenkään ei väkisin tarvitse olla tai tehdä kahdestaan miehensä kanssa muuta kuin lasten mentyä nukkumaan.
Mutta minä haluan välillä viettää aikaa miehen kanssa myös siten ettei tarvitse olla kuuloetäisyydellä lapsista ilta ja yöaikaan. Ja ettei tarvitse miettiä aikaista herätystä vaan voidaan parantaa maailmaa miehen kanssa vaikka aamuun saakka kun päivällä saa nukkua.
Ja ei se oikein pienten lasten kanssa onnistu että lähdetään pärrällä ajelemaan. Tai jos haluamme vaikka viihteelle tai kutsua lapsettomia vieraita, silloin ei kaivata siihen lapsia hoidettavaksi.
Tietenkään myös alkoholin käyttöä ei kovinkaan voi harrastaa jos lapset ovat paikalla, en kuulu siihen porukkaan joiden mielestä on ok olla hiprakassa lasten läsnäollessa.
Me ollaan yleensä kahdestaan ainakin osan aikaa iltaa, valvotaan vieraiden lähdettyä ja aamu lojutaan sängyssä. Tuleva reissumme on 3 vuorokautta erämaassa ihan kahdestaan. Nämä ovat niitä juttuja jotka pitävät ainakin meillä (ja useimmilla tutuillakin) sitä kipinää yllä.
Useimmat ihmiset (eivät kaikki) kaipaavat sitä arjesta irrottautumista välillä. Arki meillä on onnellista ja leppoisaa, mutta välillä kaipaa uutta koettavaa ja nähtävää ja ainakin minä haluan ne kokea mieheni kanssa. Meillä on lähes 10 vuoden liitto takana ja silti meillä kipinää on vaikka muille jakaa eikä kummallakaan ole ollut mitään tympääntymis/rakastanko enää/ toinen vituttaa-kriisejä, ei siis koskaa. Ja epäilen että se johtuu juuri siitä että me ollaan huollettu suhdettamme.
Mutta minä haluan välillä viettää aikaa miehen kanssa myös siten ettei tarvitse olla kuuloetäisyydellä lapsista ilta ja yöaikaan. Ja ettei tarvitse miettiä aikaista herätystä vaan voidaan parantaa maailmaa miehen kanssa vaikka aamuun saakka kun päivällä saa nukkua.
Ja ei se oikein pienten lasten kanssa onnistu että lähdetään pärrällä ajelemaan. Tai jos haluamme vaikka viihteelle tai kutsua lapsettomia vieraita, silloin ei kaivata siihen lapsia hoidettavaksi.
Tietenkään myös alkoholin käyttöä ei kovinkaan voi harrastaa jos lapset ovat paikalla, en kuulu siihen porukkaan joiden mielestä on ok olla hiprakassa lasten läsnäollessa.
Me ollaan yleensä kahdestaan ainakin osan aikaa iltaa, valvotaan vieraiden lähdettyä ja aamu lojutaan sängyssä. Tuleva reissumme on 3 vuorokautta erämaassa ihan kahdestaan. Nämä ovat niitä juttuja jotka pitävät ainakin meillä (ja useimmilla tutuillakin) sitä kipinää yllä.
Useimmat ihmiset (eivät kaikki) kaipaavat sitä arjesta irrottautumista välillä. Arki meillä on onnellista ja leppoisaa, mutta välillä kaipaa uutta koettavaa ja nähtävää ja ainakin minä haluan ne kokea mieheni kanssa. Meillä on lähes 10 vuoden liitto takana ja silti meillä kipinää on vaikka muille jakaa eikä kummallakaan ole ollut mitään tympääntymis/rakastanko enää/ toinen vituttaa-kriisejä, ei siis koskaa. Ja epäilen että se johtuu juuri siitä että me ollaan huollettu suhdettamme.
"vieras"
Me tarvitaan. Välillä se on ollut kortilla ja sitten se yhteinen aika otetaan keskellä yötä, unisena, ihanaa viettää laatuaikaa kaksin
meillä lapsia on yleensä hoitanut anoppi
lucifer
meillä menevät mummolaan jos tarvetta on
kfpa
Meillä lapset nyt 12v, 9v ja 5v. Kahdenkeskinen aika on tähän mennessä ollut lähinnä sitä aikaa, joka jää lasten nukkumaanmenon jälkeen, ehkä kerran pari vuodessa olemme leffassa käyneet. Ja kyllä me ainakin nautimme hurjasti siitä ajasta, kun irrottaudumme kotijutuista. Parin kolmen vuoden päästä ei tarvitse lapsenvahtijuttujakaan miettiä, vaan lapset voi jättää illaksi keskenään. Ei meillä sen kummallisempia haaveita ole asian suhteen; kun vaan voitaisiin vähän vapaammin ( = useammin) lähteä kaksin syömään, leffaan tai vaikka ihan vaan ostoksille.
Meillä samoin, tai oma isäni ja äitipuoleni.
"vieras"
No kyllä tarttee. Ei tarvii aina lähteä edes yöksi pois mutta musta on ihanaa käydä miehen kanssa leffassa,syömässä,IKEASSA.. ihan kaikessa rauhassa ja nauttia kiireettömyydestä. Pari kertaa vuodessa lapset menee mummoille ja sit me tehdään kaksistaan joku pieni reissu. Myös se yhteinen aika iltaisin on mulle tosi tärkeää.
ihan kaikessa rauhassa ja nauttia kiireettömyydestä. Pari kertaa vuodessa lapset menee mummoille ja sit me tehdään kaksistaan joku pieni reissu. Myös se yhteinen aika iltaisin on mulle tosi tärkeää.
lucifer
meillä laatuaikaa on kun lähdetään metsään kahdestaan, mennään yöksi tai pariksi jonnekin laavulle syksyisin, joskus talvellakin.
tai pika laatuaikaa on kun mennään autolla ajelemaan ja upotetaan se jonnekin suohon. siinä menee aika kivasti sitä sieltä irrotellessa tai suhde paranee kun laadukkaasti keskustellaan kumman vika asia oli joskus kun sattuu arviointi virheitä ja vinssi ei ylläkään puuhun niin kuin aluksi suunitteli tapahtuvan jos jumii....:snotty:
tai pika laatuaikaa on kun mennään autolla ajelemaan ja upotetaan se jonnekin suohon. siinä menee aika kivasti sitä sieltä irrotellessa tai suhde paranee kun laadukkaasti keskustellaan kumman vika asia oli
joskus kun sattuu arviointi virheitä ja vinssi ei ylläkään puuhun niin kuin aluksi suunitteli tapahtuvan jos jumii....:snotty:
"xXx"
No me ainakin tarvitaan. Ei olla miehenä ja naisena kadottu mihinkään vaikka lapsi onkin. Mä ainakin haluan haluta mun miestä ihan miehenä, eikä "vaan" isänä. Sama toisinpäin. Uskon ja tiedän että kun vanhempien parisuhde voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Meille ei riitä omaksi ajaksi tv:n töllöttäminen viikonloppuisin, vaan halutaan tehdä muutakin. Joskus se on ulkona syöminen, toisinaan yö kahdestaan tms. Ja ei, lapsi ei todellakaan ole traumatisoitunut siitä että on silloin tällöin mummolassa.
Haha, meillä on harrastettu joskus laatuaikaa vinssaamalla vaunua irti ja tappelemalla kumman vika oli että ostettiin liian lyhyt talja...Ja silleenmeillä laatuaikaa on kun lähdetään metsään kahdestaan, mennään yöksi tai pariksi jonnekin laavulle syksyisin, joskus talvellakin.
tai pika laatuaikaa on kun mennään autolla ajelemaan ja upotetaan se jonnekin suohon. siinä menee aika kivasti sitä sieltä irrotellessa tai suhde paranee kun laadukkaasti keskustellaan kumman vika asia oli