rietas
Ihan sama juttu mulla. Aivan sama, kuka sitä harrastaa, se on rasittavaa joka tapauksessa.Ja mua vaan nyppii tuollainen marttyyriruikutus-yhyyvoikyynel-asenne, viis siitä kenellä se on (sulla tai jollain toisella). Selitystä, valitusta, tekosyytä tekosyyn perään sille, miksi milloin mikäkin asia ei nyt vaan suju, ei onnistu, et pysty etkä kykene. Perusnegatiivisyys, itsensä surkuttelu, se on ärsyttävää.