Miksi tuota Tapio Suomisen suhdetta kauhistellaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Akaatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26885080]
Yleensä parisuhde sekä vanha että uusi ovat niin tärkeitä asioita ettei niitä minuutissa solmita tai rikota.[/QUOTE]

Järkipuhetta. Ei välttämättä aukene ap:lle, mutta se ei muiden vika ole.
 
En ole narsisti. Päinvastoin on narsista olettaa, että aviopuoliso on velvoitettu oleman koko loppuelämä puolisonsa kanssa, ettei saa koskaan rakastua keneenkään toiseen ihmiseen jne. Itse olen hyvin empatiakykyinen ihminen, mutta en ymmärrä sitä, ettei saisi löytää uutta rakkautta.

Oletko koskaan ollut pitkässä suhteessa? Ilmeisesti ainakin ajattelet hyvin eri tavoin kuin valtaosa ihmisistä. Minusta eroaminen on ok, mutta pitää ymmärtää että toinen osapuoli siitä voi kärsiä, vaikka se toinen kuinka olisi löytänyt elämänsä rakkauden. Kuvittele, että olet ollut yhdessä miehen kanssa vaikka 20 vuotta.. siihen yhteiseen elämään TOTTUU, tottuu siihen että toinen on läsnä, se henkilö kenen kanssa vaihdetaan ajatuksia ja joka jakaa se arjen. Ja jos puoliso yhtäkkiä ilmoittaa että on löytänyt toisen niin se ei todellakaan silloin ole ok!

Jotenkin näiden sinun kirjoituksien perusteella en usko, että pystyt täysin asettautumaan sen petetyn tilanteeseen.
 
Eli et hyväksy avioeroa? Kukaan ei saisi erota, kun on kerran naimisiin mennyt.

Sä et nyt taida oikein ymmärtää. Kyllä saa erota ja oon ittekki eronnu avoliitosta. Mutta ei silti tarvitte panna muiden kans suhteen aikana ja vasta sitte erota.

*Laskee sekunteja siihen, että palaa käämit ap:n typeryyden takia.*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;26884993:
:laugh: No sellaista se nyt naimisissa ollessa pitäisi olla; että ei saa rakastua muihin naisiin :D Eihän tuolla ole mitään tekemistä mustasukkaisuuden kanssa, jossain ne suhteen rajat menee ihan kaikilla. Sinustako olisi ok, että olet suhteessa puolisosi kanssa vuosia ja kun mies rakastuisi toiseen niin suhtautuisit siihen kypsästi ja ymmärtäväisesti? :D


Ap ei vastannut tähän...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;26885112:
Oletko koskaan ollut pitkässä suhteessa? Ilmeisesti ainakin ajattelet hyvin eri tavoin kuin valtaosa ihmisistä. Minusta eroaminen on ok, mutta pitää ymmärtää että toinen osapuoli siitä voi kärsiä, vaikka se toinen kuinka olisi löytänyt elämänsä rakkauden. Kuvittele, että olet ollut yhdessä miehen kanssa vaikka 20 vuotta.. siihen yhteiseen elämään TOTTUU, tottuu siihen että toinen on läsnä, se henkilö kenen kanssa vaihdetaan ajatuksia ja joka jakaa se arjen. Ja jos puoliso yhtäkkiä ilmoittaa että on löytänyt toisen niin se ei todellakaan silloin ole ok!

Jotenkin näiden sinun kirjoituksien perusteella en usko, että pystyt täysin asettautumaan sen petetyn tilanteeseen.

Kyllä varmaan yllätyksenä/järkytyksenä monissa tilanteissa tuollainen tulee, mutta mielestäni kukaan ei voi olettaa, että omistaisi toisen ihmisen. Jos mies rakastuu uuteen naiseen, niin sitten siinä käy niin. Ei se vaimo voi miestä omistaa ja päättää, että mies ei saa rakastua toiseen naiseen. Miehellä pitää olla oikeus päättää omasta elämästään. Samoin tietysti myös naisellakin. Ei ole sen miehen asia, jos vaimo rakastuu toiseen mieheen ja haluaa erota.
 
[QUOTE="vieras";26885134]Ap ei vastannut tähän...[/QUOTE]

En tekisi asiasta ongelmaa. Sitten mietittäisiin se avioero ja miten jatkossa menisi jos lapsia, missä lapset asuvat jne. En tule koskaan omistamaan ketään miestä. En voi päättää siitä rakastuuko mies johonkin toiseen naiseen vai ei.
 
[QUOTE="vieras";26885063]Saa toki rakastua mutta mielellään niin että itse on jo eronnut ja sinkku.[/QUOTE]

No hoh hoh. Jos on naimisissa, ja oikeasti pitää sitä suhdetta maailman parhaana. Sitten jossain sattuukin törmäämään ihmiseen, joka vaan vie jalat alta (siis kai parisuhteessa olevat saa kulkea ihmisten ilmoilla ja jopa jutellakin muiden ihmisten kanssa) niin, miten siinä voisi olla rakastumatta ennen eroa? :O Kun vaan rakastuu. Ehkei se rakastuminen ole tahdon asia?

Enkä ymmärrä tuota sinkkunaolemis-juttuakaan. Jos rakastuu, niin miksi pitää väkisin olla sinkkuna joku kaikkien mielestä säädyllinen aika (mikähän se sitten olisikaan?) ennen kuin saa heittäytyä yhteen sen rakastamansa ihmisen kanssa?

Tosiaan se ihastuminen ja rakastuminen voi alkaa niin salakavalasti, ihan kaveruudesta. Tällöinhän pitäisi varmuuden vuoksi erota kumppanistaan heti, jos aikoo koskaan kenenkään muun kanssa edes jutella, kun eihän sitä tiedä, jos siitä sattuukin joskus jotain suurempaa syntymään.

Kahdessa suhteessa roikkuminen (ellei satu olemaan osapuolten tietoinen hyväksytty valinta) taas ei minustakaan ole ok. Ei sänkyyn hyppääminen sen uuden kanssa ennen kuin se edellinen suhde on päätetty. Sen verran ihminen pystynee odottamaan, vaikkei rakastumista voisikaan estää.
 
[QUOTE="vieras";26885143]Ihan sama, pointti oli että aloitti uuden suhteen ollessaan vielä vanhassa suhteessa.[/QUOTE]

Mielestäni voi aloittaa uuden suhteen ollessaan vielä vanhassa. Kun ei sitä avioeroa saa sillä samalla sekunnilla kuitenkaan.
 
[QUOTE="vieras";26885140]Älä turhaan, se ei nimittäin auta mitään :D Akaatilla on se hetki viikossa, että hän venyttää toisten pinnaa ja hihittelee näppiksellään, kuinka saa muut raivon valtaan :D Ei kiusallakaan suututa, ei rikota aurinkolaseja, eikä jätetä pizzoja syömättä.[/QUOTE]

Tämä Akaatti on mulle viä aika tuntematon ku en oo enää niin paljo palstalla ollu, mutta oon huomannu jostaki ketjusta että aika "persoonallisia" vastauksia...
 
Varattu mies tapaa naisen, rakastuu, eroaa vaimostaan.

Ei ennenkuulumatonta.

Olisihan se toki aina fiksumpaa ekana päättää vanha suhde ennen kun alkaa uuteen suhteeseen, muttamutta...ei aina tarvitse olla fiksu.
 
[QUOTE="vieras";26885151]Oletko myös siinä samaa mieltä, että on sairaalloisen mustasukkaista, jos toivoo, ettei aviopuoliso tuosta vaan rakastu toiseen ja rakastaa sitä omaa puolisoaan?[/QUOTE]

Kirjoitin, että tässä on pakko peesata Akaattia, koska en voi taata, että olisi samaa mieltä kaikesta hänen nyt tai tulevaisuudessaan sanomasta.

Ei sellainen toive minusta ole sairalloisen mustasukkainen.
 
Kirjoitin, että tässä on pakko peesata Akaattia, koska en voi taata, että olisi samaa mieltä kaikesta hänen nyt tai tulevaisuudessaan sanomasta.

Ei sellainen toive minusta ole sairalloisen mustasukkainen.

Hyvä sentään :) Olenkin pitänyt sinua järki-ihmisenä. Ja tuo mitä peesasit oli suht järjellistä, mutta muuten ap provoilee tavalliseen tapaansa saadakseen huomioannoksensa :D
 
[QUOTE="vieras";26885171]Hyvä sentään :) Olenkin pitänyt sinua järki-ihmisenä. Ja tuo mitä peesasit oli suht järjellistä, mutta muuten ap provoilee tavalliseen tapaansa saadakseen huomioannoksensa :D[/QUOTE]

En hae mitään huomiota eikä tämä juttu ole provo. Sinä tunnut olevan ainoa, joka mitään huomiota hakee. Näitä ketjujahan ei ole pakko avata jos aihe ei kiinnosta.
 
No hoh hoh. Jos on naimisissa, ja oikeasti pitää sitä suhdetta maailman parhaana. Sitten jossain sattuukin törmäämään ihmiseen, joka vaan vie jalat alta (siis kai parisuhteessa olevat saa kulkea ihmisten ilmoilla ja jopa jutellakin muiden ihmisten kanssa) niin, miten siinä voisi olla rakastumatta ennen eroa? :O Kun vaan rakastuu. Ehkei se rakastuminen ole tahdon asia?

Enkä ymmärrä tuota sinkkunaolemis-juttuakaan. Jos rakastuu, niin miksi pitää väkisin olla sinkkuna joku kaikkien mielestä säädyllinen aika (mikähän se sitten olisikaan?) ennen kuin saa heittäytyä yhteen sen rakastamansa ihmisen kanssa?

Tosiaan se ihastuminen ja rakastuminen voi alkaa niin salakavalasti, ihan kaveruudesta. Tällöinhän pitäisi varmuuden vuoksi erota kumppanistaan heti, jos aikoo koskaan kenenkään muun kanssa edes jutella, kun eihän sitä tiedä, jos siitä sattuukin joskus jotain suurempaa syntymään.

Kahdessa suhteessa roikkuminen (ellei satu olemaan osapuolten tietoinen hyväksytty valinta) taas ei minustakaan ole ok. Ei sänkyyn hyppääminen sen uuden kanssa ennen kuin se edellinen suhde on päätetty. Sen verran ihminen pystynee odottamaan, vaikkei rakastumista voisikaan estää.

Toki rakastua voisi. Itse en vaan voisi elää kaksoiselämää. Ensin muuttaisin pois ja laittaisin eron vireille, vasta sitten tapailisin uutta. Oli sitten lapsellista tai ei.
En voisi satuttaa toista.
 
En tekisi asiasta ongelmaa. Sitten mietittäisiin se avioero ja miten jatkossa menisi jos lapsia, missä lapset asuvat jne. En tule koskaan omistamaan ketään miestä. En voi päättää siitä rakastuuko mies johonkin toiseen naiseen vai ei.

Eihän kukaan voi tietenkään määrätä tai päättää toisen puolesta ihastuuko/rakastuuko johonkin toiseen. Mutta jos todella väität että ei olisi mikään ongelma, että rakastamasi puoliso löytää toisen ja eroatte, niin joko sinulla ei ole tunteita lainkaan tai ei ehkä vielä kokemusta pitkästä suhteesta? Silloin kun puolisolla ei ole niin väliä niin voi varmasti suhtautua noin niin kuin sinä ajattelet.

Ja se minkä takia moni "kauhistelee" tuon henkilön suhdetta, johtuu juuri siitä miten yleensä ihmiset ajattelee tilannetta että joutuisi itse samalla tavalla petetyksi.
 

Yhteistyössä