Lapsen hankkiminen yksin/ilman parisuhdetta. Keskustelua, mielipiteitä kokemuksia. :)

[QUOTE="kuha";26882236]Mennäänpä hetkeen jolloin lapsi alkaa kysellä isästä. Miksi hänellä ei ole isää. Kaksi eri vastausta:

- Kulta sinun isäsi ei vaan halunnut olla meidän kanssa/ isä ei kyennyt perhe-elämään/ isä oli paha äidille. jne

- Kulta, äiti ei halunnut sinulle isää.


Kenestä ja kenen hyvinvoinnista kyse.[/QUOTE]

Ja tuohon väliin mahtuu miljoona muuta vastausvaihtoehtoa.

 

[QUOTE="kuha";26882236]Mennäänpä hetkeen jolloin lapsi alkaa kysellä isästä. Miksi hänellä ei ole isää. Kaksi eri vastausta:

- Kulta sinun isäsi ei vaan halunnut olla meidän kanssa/ isä ei kyennyt perhe-elämään/ isä oli paha äidille. jne

- Kulta, äiti ei halunnut sinulle isää.


Kenestä ja kenen hyvinvoinnista kyse.[/QUOTE]

- Kulta, äiti halusi sinut niin kovasti, mutta kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin. Koska kuitenkin halusin lapsen ja tiesin että rakastaisin sitä, niin olin rohkea ja tavoittelin unelmaani.

 

[QUOTE="johanna";26882209]Et vastannut kysymykseen: hyväksytkö että lapsella ei ole kasvunaikana mitään yhteyttä äitiinsä. Lapsi kasvaa äidittömänä isän hoivissa.[/QUOTE]

No kyllähän tällaisia lapsia on olemassa, syystä tai toisesta. Eräs ystävänikin on kasvanut äidittömänä, koska hänen äitinsä oli kuollut. On tietenkin eri asia, jos äiti kuolee tai lähtee - silloin lapsi on menettänyt toisen vanhempansa. Mutta jos kyseessä olisi vaikka adoptiolapsi, niin on se adoptointi toki hyväksyttävää miehelle samoin kuin naisellekin. Pääasia ei ole se, mitä sukupuolta vanhemmat ovat ja kuinka monta heitä on, vaan millaisia he ovat vanhempina ja millaisen kasvuympäristön tarjoavat lapselle.

 

[QUOTE="Vieras";26882259]- Kulta, äiti halusi sinut niin kovasti, mutta kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin. Koska kuitenkin halusin lapsen ja tiesin että rakastaisin sitä, niin olin rohkea ja tavoittelin unelmaani.[/QUOTE]

- Koska olin itsekeskeinen enkä halunnut ajatelle niin että kaipaisit isääsi - menin ja tavoittelin unelmaani silläkin uhalle että se loukka sinua.

 

[QUOTE="jenne";26882195]Täällä usea perustaa ajatustaa omalle taustalle. Teillä on ollut paska isä ja koette että elämä olisi ollut parempi ilman sitä isää. Tietenkin. Mutta sillä ei ole mitää yhtäläisyyttä sen kanssa että olisitte syntynyt niin ettette ikinä olisi isäänne tavannut, hädin tuskin edes tietänyt kuka hän on. Nämä ovat TÄYSIN ERI tilanteet. Ihan totaallisesti. Mietintä myssyt nyt takaisin päähän.[/QUOTE]

Tottakai aiemmin koettu vaikuttaa omiin ajatusmaailmoihin, mutta ei se tarkoita sitä etteikö osaisi katsoa asioita muiltakin näkökannoilta. Oikeastaan päin vastoin.

Vaikka minulla on paska isä, niin silti pidän hyvin toimivaa ydinperhettä parhaana vaihtoehtona kaikille. Mikäli tuo ei ole mahdollista, "hyväksyn" myös muut perhemuodot. Kaikki muu tulee siis toiseksi parhaina vaihtoehtoina, mutta huono parisuhde aina kaikkein viimeisimpänä verrattuna muihin. Lapsenkin kannalta ajateltuna siis.

 

[QUOTE="kuha";26882236]Mennäänpä hetkeen jolloin lapsi alkaa kysellä isästä. Miksi hänellä ei ole isää. Kaksi eri vastausta:

- Kulta sinun isäsi ei vaan halunnut olla meidän kanssa/ isä ei kyennyt perhe-elämään/ isä oli paha äidille. jne

- Kulta, äiti ei halunnut sinulle isää.


Kenestä ja kenen hyvinvoinnista kyse.[/QUOTE]

Hmm, vaikea kysymys. Minusta siihen ei voi muuten vastata, kuin että "sinulla ei nyt vain ole isää". Ihan samalla tavalla, kuin jos lapsi kysyy, miksi minulla ei ole siskoa tai tätiä. Vanhempana sitten tietysti voi kertoa, että äidillä ei ole ollut puolisoa, jonka kanssa hankkia lapsi, joten hän halusi lapsen sitten ihan yksin.

Eihän kyse ole siitä, ettei äiti ole halunnut isää, vaan siitä, että hän on halunnut lapsen huolimatta siitä, ettei hänellä ole ollut miestä.

 

Minä hyväksyn asian täysin,että hankkisi lapsen ilman parisuhdetta.
Mietitäänpä miten paljon on onnettomia perheita ja parisuhteita vaikka talouteen kuuluisikin mies/onko tämä sitten ideaali tilanne lapselle..
Samoin,että eroja tapahtuu todella paljon ja joissain tapauksissa lapsi on kamalan huoltajuussodan/valtataistelun keskellä ja lopuksi saattaa jäädä ilman isän läsnäoloa tulevaisuudessa.
Ja tämäkin siis ihan aikuisten vittumaisuutta.
Voihan "isättömällä" lapsella silti olla miehenmalli elämässä esim:isosisä,eno,setä..

 

[QUOTE="kuha";26882265]- Koska olin itsekeskeinen enkä halunnut ajatelle niin että kaipaisit isääsi - menin ja tavoittelin unelmaani silläkin uhalle että se loukka sinua.[/QUOTE]

en minäkään olisi syntynyt jos äitini olisi pitänyt isättä kasvamista jotenkin suurena rikoksena syntymätöntä minua vastaan.

 

Mistä se olikaan se monien ammattilaistenkin alati viljelemä sanonta, "vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti", kotoisin?

 

[QUOTE="kuha";26882265]- Koska olin itsekeskeinen enkä halunnut ajatelle niin että kaipaisit isääsi - menin ja tavoittelin unelmaani silläkin uhalle että se loukka sinua.[/QUOTE]

Kuin se sitä lasta loukkaa? Jos äiti ei olisi tavoitellut unelmaansa, koko lasta ei olisi. Luulen että lapsi kuitenkin on onnellinen siitä, että hänellä on äiti joka rakastaa häntä niin paljon, että oli valitsemaan sen " vaikeamman tien".

 

No kyllähän tällaisia lapsia on olemassa, syystä tai toisesta. Eräs ystävänikin on kasvanut äidittömänä, koska hänen äitinsä oli kuollut. On tietenkin eri asia, jos äiti kuolee tai lähtee - silloin lapsi on menettänyt toisen vanhempansa. Mutta jos kyseessä olisi vaikka adoptiolapsi, niin on se adoptointi toki hyväksyttävää miehelle samoin kuin naisellekin. Pääasia ei ole se, mitä sukupuolta vanhemmat ovat ja kuinka monta heitä on, vaan millaisia he ovat vanhempina ja millaisen kasvuympäristön tarjoavat lapselle.

Edelleenkin kysymys. Saako mies hankkia vaikka vuokrakohdun kautta itselleen lapsen jolla ei ole äitiä. Minä en puhunut vanhemman menettämisestä vaan ihan siitä että miehet alkaisivat yhtä itsekäiksi kuin äiditkin vauvankuumensa kourissa ja hankkisivat lapse tilman äitiä jos ja kun sopivaa ei eteen ole tullut.

Ei adoptiota, vaan ihan biologisen. Äidittömyys ymmärretään elämässä suureksi kriisiksi. Isättömyys mitättömäksi. Miksi?

 

[QUOTE="vieras";26881760]Ei tässä ketjussa tästä ollut kysymys.
On myös aika jännä, miten tällä palstalla mammat aina paasaavat miten lapselle tulee "hylkäämiskokemuksia" ja "turvattomuuden tunnettetta" ja ties mitä traumoja, jos hänet jättää vaikkapa mummolaan yökylään liian nuorena, esimerkiksi 8kk ikäisenä. Mutta sitten te samat mammat olette sitä mieltä, että lapselle ei ole ollenkaan pahaksi olla täysin ilman isää? Joopajoo, prioriteetit on kunnossa taas.[/QUOTE]

En kuulu niihin, jotka moista paasaavat vaan niihin, jotka saavat paskaa niskaa siitä, että uskovat lapsella olevan oikeus muihinkin läheisiin ihmissuhteisiin kuin vain äitiin.

 

[QUOTE="johanna";26882278]Edelleenkin kysymys. Saako mies hankkia vaikka vuokrakohdun kautta itselleen lapsen jolla ei ole äitiä. Minä en puhunut vanhemman menettämisestä vaan ihan siitä että miehet alkaisivat yhtä itsekäiksi kuin äiditkin vauvankuumensa kourissa ja hankkisivat lapse tilman äitiä jos ja kun sopivaa ei eteen ole tullut.

Ei adoptiota, vaan ihan biologisen. Äidittömyys ymmärretään elämässä suureksi kriisiksi. Isättömyys mitättömäksi. Miksi?[/QUOTE]

Kyllähän jotkut miehet näin tekevätkin.

 

Mistä se olikaan se monien ammattilaistenkin alati viljelemä sanonta, "vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti", kotoisin?

Ja jos vanhempien hyvä parisuhde on kahden isän tai kahden äidin välinen suhde?

 

[QUOTE="Vieras";26882277]Kuin se sitä lasta loukkaa? Jos äiti ei olisi tavoitellut unelmaansa, koko lasta ei olisi. Luulen että lapsi kuitenkin on onnellinen siitä, että hänellä on äiti joka rakastaa häntä niin paljon, että oli valitsemaan sen " vaikeamman tien".[/QUOTE]

..., että oli valmis valitsemaan...

 

[QUOTE="johanna";26882278]Edelleenkin kysymys. Saako mies hankkia vaikka vuokrakohdun kautta itselleen lapsen jolla ei ole äitiä. Minä en puhunut vanhemman menettämisestä vaan ihan siitä että miehet alkaisivat yhtä itsekäiksi kuin äiditkin vauvankuumensa kourissa ja hankkisivat lapse tilman äitiä jos ja kun sopivaa ei eteen ole tullut.

Ei adoptiota, vaan ihan biologisen. Äidittömyys ymmärretään elämässä suureksi kriisiksi. Isättömyys mitättömäksi. Miksi?[/QUOTE]

Lisätään tähän vielä se että todella, todella harva mies tuohon toki lähtisi yksin. Koska miehillä tarve perheelle on suurempi. Kun taas osalle naisita tuntuu riittävän vaan se lapsi. Miehille ei,

 

[QUOTE="kuha";26882236]Mennäänpä hetkeen jolloin lapsi alkaa kysellä isästä. Miksi hänellä ei ole isää. Kaksi eri vastausta:

- Kulta sinun isäsi ei vaan halunnut olla meidän kanssa/ isä ei kyennyt perhe-elämään/ isä oli paha äidille. jne

- Kulta, äiti ei halunnut sinulle isää.


Kenestä ja kenen hyvinvoinnista kyse.[/QUOTE]

Siis onko sinusta tämä ensimmäinen vastausvaihtoehto jotenkin hyvä??? Ei TODELLAKAAN ole! Isän dissaaminen ei todellakaan ole hyväksi lapselle, joka pahimmassa tapauksessa alkaa miettiä, että on "pahan ihmisen" jälkeläinen tai saattaa jopa tuntea sitä kautta syyllisyyttä äitinsä kärsimyksistä.

Ja tuo kakkosvaihtoehtohan on valehtelemista. Miksi ehdotat, että lapselle valehdellaan? Eihän lapsen hankkimiseen yksin ole syynä se, että EI HALUAISI LAPSELLE ISÄÄ, vaan se, että puoliso ei satu olemaan ja kuitenkin haluaa lapsen. "halusin kovasti lapsen, jota rakastaa ja jolle antaa onnellisen kodin." Pienelle lapselle voi kertoa, että joku kiltti setä antoi vauvansiemeniä, jotta lapsi voisi syntyä. Jos luovuttaja on rekisteröity, voi myös kertoa, että isompana lapsi voi saada tietää, kuka tämä luovuttaja on. Isomman lapsen kanssa asioista tietenkin puhutaan lapsen iän mukaisesti. Pointti kuitenkin se tässäkin, että sekä äiti että sperman luovuttaja (joka ei siis ole "isä") halusivat molemmat, että lapsi syntyy.

Harvemmin kai vahinkovauvan saaneet vanhemmatkaan kertovat lapsen alkuperästä negatiivisen kautta, tyyliin "emme olisi halunneet enää lapsia emmekä olisi halunneet sinuakaan, mutta tyydyimme sitten kohtaloomme, kun emme raaskineet tehdä aborttiakaan".

 

Ja jos vanhempien hyvä parisuhde on kahden isän tai kahden äidin välinen suhde?

No mun mielestäni vanhempien hyvä parisuhde ei sisällä itsessään vaatimusta siitä, että vanhempien pitäisi olla eri sukupuolta. Eiköhän se pääpointti ole nimenomaan tuossa hyvässä parisuhteessa (mikä ei ole ihan helppo määriteltävä sekään). Eli tiivistettynä, mulle mainitsemasi kaltainen tilanne on täysin ok.

 

[QUOTE="johanna";26882291]Lisätään tähän vielä se että todella, todella harva mies tuohon toki lähtisi yksin. Koska miehillä tarve perheelle on suurempi. Kun taas osalle naisita tuntuu riittävän vaan se lapsi. Miehille ei,[/QUOTE]

Ei, vaan miehelle tuo on myös moninverroin hankalampaa. On hankalampaa löytää sijaissynnyttäjä, koska sellainen ei ole virallista tietä edes laillista Suomessa ja epävirallisesti hankalampi järjestää. Miehet myös varmaan ajattelevat, ettei yksinäiselle miehelle kuitenkaan annettaisi adoptiolasta.

Toisaalta myöskään yhteisön paine ja kulttuurinen malli ei ohjaile miehiä samalla tavalla perhekeskeiseen malliin ja vanhemmuuteen kuin naisia. Jo lapsina tyttöjä ohjaillaan nukkeleikkiin (ovathan he potentiaalisia "tulevia äitejä"). Ja toisaalta naiset ovat tietoisia siitä, että hedelmällinen aika on rajallinen - naisilla ei ole aikaa odottaa niin pitkään kuin miehillä. Tietoisuus tästä muuttaa ajattelua lasten hankkimisen suhteen. Mies voi haluta vanhemmaksi todella paljonkin, mutta koska ei ole samanlaista kiirettä aikaa vastaan eikä toisaalta paljonkaan realistisia mahdollisuuksia hankkia lasta yksin, hän saattaa hyvinkin kokea, että ainoa vaihtoehto on löytää puoliso, jonka kanssa lapsen voi hankkia.

 

[QUOTE="Vieras";26882277]Kuin se sitä lasta loukkaa? Jos äiti ei olisi tavoitellut unelmaansa, koko lasta ei olisi. Luulen että lapsi kuitenkin on onnellinen siitä, että hänellä on äiti joka rakastaa häntä niin paljon, että oli valitsemaan sen " vaikeamman tien".[/QUOTE]

Jopas olet ylhäiselle pallille itsesi nostanut. Kummarran sinne korkeuksiin.

ettäkö lapsen tulee olla oikein kiitollinen olemastaolostaa ja isättömyydestä äidille - joka valitsi sen vaikeimman tien. Siitäkö pitäisi kiittä että äiti on kokenut olevansa täysin oikeutettu poistamaan lapsensa elämästä yhden henkilön, eli isän. Joka noin biologisesti on aina olemassa oleva.

Kannataskohan vähän laskeutua sieltä äitipallilta alaspäin.

 

[QUOTE="Vieras";26882290]..., että oli valmis valitsemaan...[/QUOTE]

Elämä on valintoja.

 

Siis onko sinusta tämä ensimmäinen vastausvaihtoehto jotenkin hyvä??? Ei TODELLAKAAN ole! Isän dissaaminen ei todellakaan ole hyväksi lapselle, joka pahimmassa tapauksessa alkaa miettiä, että on "pahan ihmisen" jälkeläinen tai saattaa jopa tuntea sitä kautta syyllisyyttä äitinsä kärsimyksistä.

Ja tuo kakkosvaihtoehtohan on valehtelemista. Miksi ehdotat, että lapselle valehdellaan? Eihän lapsen hankkimiseen yksin ole syynä se, että EI HALUAISI LAPSELLE ISÄÄ, vaan se, että puoliso ei satu olemaan ja kuitenkin haluaa lapsen. "halusin kovasti lapsen, jota rakastaa ja jolle antaa onnellisen kodin." Pienelle lapselle voi kertoa, että joku kiltti setä antoi vauvansiemeniä, jotta lapsi voisi syntyä. Jos luovuttaja on rekisteröity, voi myös kertoa, että isompana lapsi voi saada tietää, kuka tämä luovuttaja on. Isomman lapsen kanssa asioista tietenkin puhutaan lapsen iän mukaisesti. Pointti kuitenkin se tässäkin, että sekä äiti että sperman luovuttaja (joka ei siis ole "isä") halusivat molemmat, että lapsi syntyy.

Harvemmin kai vahinkovauvan saaneet vanhemmatkaan kertovat lapsen alkuperästä negatiivisen kautta, tyyliin "emme olisi halunneet enää lapsia emmekä olisi halunneet sinuakaan, mutta tyydyimme sitten kohtaloomme, kun emme raaskineet tehdä aborttiakaan".

Kakkonen ei ole valhe. Koska kyse on juurin vain äidin tahdosta toteuttaa jotain. Lapsi ei synny ilman isää.

Sinulla lienee huono isäsuhde. Minulla äitisuhde. Silti olen onnellisempi että minulla on kuitenkin ollut se äiti. Koska äidittömyys on ihan eri asia. Kannattaa miettiä.

 

Kun mä tulin raskaaksi niin mies yritti alkujärkytyksessä painostaa mua aborttiin, ja päätin että pidän lapsen yksin jos mies ei halua isäksi ryhtyä

meillä oli sama juttu. sanoin erittäin selkeästi että joko sä olet tässä mukana tai sitten et. itsekästä ehkä mutta mä en halua abortoitavaks, mulle ihan yks lysti jos muut niitä tehtailee.

ja itse kysymykseen niin jos tosiaan olis käynny niin "huono tsäkä" ettei elämänkumppania olis tiettyyn rajapyykkiin asti löytynyt ja alkais ikä tulee vastaan lapsen saannin suhteen niin varmasti olisin ollut valmis hankkimaan lapsen yksinkin. tavasta en tiedä. en ainakaan olisi lähtenyt kusetus meininkiin "syön pillereit, pane vaan paljaalt".

 

[QUOTE="kuha";26882321]Jopas olet ylhäiselle pallille itsesi nostanut. Kummarran sinne korkeuksiin.

ettäkö lapsen tulee olla oikein kiitollinen olemastaolostaa ja isättömyydestä äidille - joka valitsi sen vaikeimman tien. Siitäkö pitäisi kiittä että äiti on kokenut olevansa täysin oikeutettu poistamaan lapsensa elämästä yhden henkilön, eli isän. Joka noin biologisesti on aina olemassa oleva.

Kannataskohan vähän laskeutua sieltä äitipallilta alaspäin.[/QUOTE]

Ei kun lapsen elämästä ei ole "poistettu" yhtään ketään. Sitä isää ei ole koskaan ollutkaan. Sukusolujen luovuttaja ei ole isä.

Ja ei, ei lapsen tarvitse olla "kiitollinen" äidille tai isällekään olemassaolostaan. Mutta elämästä voi silti nauttia ja veikkaan, että suurin osa näkee paljon positiivisia puolia siinä, että on olemassa - jos toinen vaihtoehto on se, että ei olisi olemassa. Ja siinä mielessä voi toki olla onnellinen siitä, että äiti halusi lapsen ja mahdollisti lapselle olemassaolon.

Eivät ydinperheessä kasvaneetkaan lapsen yleensä ole onnellisia siitä, että heillä on ollut YDINperhe, vaan siitä, että heillä on ollut PERHE. Okei, ydinperhefanaatikot ovat toki asia erikseen, mutta yleensä ihmiset eivät ajattele perhettään jonkin mallin mukaan, vaan perhe on läheiset ihmiset, joiden kanssa on hyvä elää. Ja se perhe voi olla kokoonpanoltaan erilainen.

 

Mun mielestä lasten hankkiminen on aina itsekästä.

Jaa, mun mielestä taas itsekkyyttä osoittaa se, että lapsia ei hanki ollenkaan. Lapsia hankkiessahan nimenomaan luopuu siitä omasta ajasta ja itseensä keskittymisestä. Lapseton voi taas ikuisesti syytää rahaa vain itseensä ja tehdä kirjaimellisesti mitä huvittaa, muista piittaamatta.