Millaisista syistä olette eronneet?

...niin, siinäpä se kysymys.

 

Mies oli alkoholisti.

 

Viina, väkivalta ja vieraat naiset.

 

Tapahtui liian paljonAasiat ajoivat meidät lopulta erilleen,vaikka kovasti taistelimme vastaan.

 

Vieraat naiset, hermoilu!

 

näitä kyselen siksi, että itse mietin eroa... en pysty arvostamaan itseäni, minulla on jatkuvasti huono olla, olen hyvin ahdistunut tässä suhtessa. Ongelmia on ollut paljon miehen osalta(niistä ei sen enempää), osata päästy yli, mutta lisää vaan tuntuu tulevan ja voimat alkaa olla totaalisesti loppu. Parisuhdeterapiasta ei ollut hyötyä- miehellä ei ilmeisesti minkäännäköistä halua yrittää selvittää asioita.

 

- 1.mies: arvaamaton ja muut naiset
- 2.mies: lopuksi ällötti jo miehen kosketus, jatkuva seksin vonkaaminen ja hirveät raivarit, jos ei saanu.

 

Miksi et arvosta itseäsi? Tekeekö mies olosi huonoksi ? Miten? Miksi mies ei halua selvittää asioita?

 

Mies oli piittaamaton. Piti minua itsestäänselvyytenä eikä viettänyt yhtään aikaa minun kanssani. Valkoiset pienet valheet oli vähän isompia ja lopulta en voinut luottaa häneen edes perusarjessa.

 

Jaksaminen ja rakastuminen uudelleen ja uudelleen loppuivat.

 

Eka mies tuli ääriuskonnolliseksi ja uhkaili väkivallalla myös.

Toka mies läks menemään ja jätti.

 

On se, kun syy eroon löytyy aina miehestä. Ittessähän ei ole mitään vikaa.
Mies on hyvä vaan silloin, kun tekee mitä nainen käskee. Monet erot vältettäisiin, kun rouva viittis kattoa vähän peiliin ja lopettaa turhat odotukset ja nalkutukset.
Jos mies haluis täydellisyyttä, niin ois moni nainen jäänyt kuin nalli kallioille. Yleensä miehet vaan tyytyy vähän vähempään.

 

Mies sairastui psyykkisesti ja ryhtyi lääkitsemään itseään alkoholilla. Sairauden olisin vielä kenties kestänyt, vaikka se kuormittikin kamalasti...mutta jos toinen vain nostaa kädet pystyyn ja antaa mennä kun on alamäki, niin eipä siinä sitten jää paljoa vaihtoehtoja.

 

On se, kun syy eroon löytyy aina miehestä. Ittessähän ei ole mitään vikaa.
Mies on hyvä vaan silloin, kun tekee mitä nainen käskee. Monet erot vältettäisiin, kun rouva viittis kattoa vähän peiliin ja lopettaa turhat odotukset ja nalkutukset.
Jos mies haluis täydellisyyttä, niin ois moni nainen jäänyt kuin nalli kallioille. Yleensä miehet vaan tyytyy vähän vähempään.

Itse katsoi ennen ero peiliin ja mietin mitä teen väärin. Pudotin painoa jotta kelpaisin paremmin (painoin vähemmän kun suhteen alussa) en nalkuttanut (en ole koskaan harrastanut) enkä pyytänyt edes kauppaan avuksi. Mutta minkäs teet, en tiedä mitä olisi itsessä pitänyt muuttaa että mies valehtelisi ja luistaisi lupauksistaan vähemmän ja näyttäisi rakkauttaan enemmän niin kuin ennenkin.

 

Miksi et arvosta itseäsi? Tekeekö mies olosi huonoksi ? Miten? Miksi mies ei halua selvittää asioita?

Mies saa minut tuntemaan täysin nollaksi: Olen ihan nätti ja yritän laittaa itseäni miehen mieliksi, hän ei kuitenkaan ole minusta kiinnostunut vaan on muiden naisten perään ja flirttailee niiden kanssa- vaikka olen hänen seurassa(tämä ahdistaa todella paljon). Vaikka sanon, että mielestäni naimisissa olevan ei tulisi käyttäytyä noi, hän tekee sitä silti.

En saa mieheltä minkäännäköistä huomiota, kaikki muu kiinnostaa enemmän- läheisyyttä on vain silloin, kun mies haluaa seksiä(tietty annan, koska minullakin on haluja)... Mies vain lupailee, että joo-joo, kyllä yrittää suhteessa enemmän, mitään ei kuitenkaan tapahdu vaan kaikki jatkuu kuten ennenkin.

Tätä tunnetta on todella vaikea pukea sanoiksi ja selittää mistä johtuu kun syynä on niin monet asiat.

 

Mä erosin koska mies ei osannut kunnioittaa mun tunteita. Esim. löi vyön alla kuvainnollisesti, haukkui kun häntä ahdisti, katosi henkisesti ja myös fyysisesti kun olisi pitänyt käsitellä asioita.
Olen tullut siihen tulokseen, ett mun pitää opetella arvostamaan itse itseäni ja tunteitani, niin silloin mun elämäänkin tulee mies joka kunnioittaa minua ja tunteitani. On tarpeeksi vahva rinnalleni. Nyt olen onnistunut ottamaan vierelleni pelokkaita ja huonon itsetunnon omaavia, jollaisia en enää kaipaa. Pidän huolta itsestäni ja opetteln rakastamaan itseäni ensin, silloin olen valmis antamaan toisen rakastaa minua ehdoitta ja minä häntä.
Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä jos tuntuu, ettei asiat muutu lukuisista yrityksistä huolimatta tai jos on jatkuvasti huono olo. Vain itseensä voi vaikuttaa ja itseään voi muuttaa. Joko hyväksyy miehensä sellaisenaan kuin hä on tai eroaa.

 

Mies alkoi välinpitämättömäksi minua kohtaan, vältteli ja väisti. Nyt sitten haluaa eron. En olisi sitä halunnut, mutta hetken mietittyäni tajuan, että todellakin ansaitsen parempaa. Harmi vaan lapsia

 

Lyhyesti sanottuna erosimme koska olimme liian erilaisia emmekä enää tulleet toimeen keskenämme.

Minun puolelta syyt olivat miehen ajankäyttö, rahankäyttö ja alkoholinkäyttö. Mies varmasti sanoisi syyksi minun valittamisen, nalkuttamisen ja sen ettei mikään muka kelpaa minulle.

 

[QUOTE="...";26845890]Lyhyesti sanottuna erosimme koska olimme liian erilaisia emmekä enää tulleet toimeen keskenämme.

Minun puolelta syyt olivat miehen ajankäyttö, rahankäyttö ja alkoholinkäyttö. Mies varmasti sanoisi syyksi minun valittamisen, nalkuttamisen ja sen ettei mikään muka kelpaa minulle.[/QUOTE]

Kuulostaapa tutulta! Nuo sanat olisin voinut itsekin sanoa. Mun mielestä riittävä syy erota itselle, jos ei vaan enää kumpikaan pysty toista ymmärtämään.

 

On se, kun syy eroon löytyy aina miehestä. Ittessähän ei ole mitään vikaa.
Mies on hyvä vaan silloin, kun tekee mitä nainen käskee. Monet erot vältettäisiin, kun rouva viittis kattoa vähän peiliin ja lopettaa turhat odotukset ja nalkutukset.
Jos mies haluis täydellisyyttä, niin ois moni nainen jäänyt kuin nalli kallioille. Yleensä miehet vaan tyytyy vähän vähempään.

Jos meille joskus ero tulee, (eikä ole epätodennäköisintä tässä maailmassa se), se johtuu lähinnä siitä että mies ei suostu tekemään mitään muuta kuin mitä minä käsken. Laittaa itsensä niin tiukkaan tossun alle jumiin, ettei sitä tahdo sieltä kaksinkäsin kiskomallakaan saada pois. Varsinaisesti mitä voin tässä tilanteessa itse tehdä asian eteen? Paitsi muuttua itse samanlaiseksi, joka sekin tietysti johtaisi eroon. Jos ei tuo mies opi jotain haluamaan ja itseään kunnioittamaan, on ero kyllä edessä.

 

Monta syytä. Nytkään en olisi tässä enää jos ei olisi pakko.

 

Vanhempani erosivat, kun isä löysi uuden ja nuoremman. Luulen että vikaa oli myös äidissäni.

 

Väkivalta, huumeet, hormonit, toiset naiset ja alkoholi.

Asuttiin ex avomiehen kanssa 4v yhessä ja kolme vuotta oli täyttä helvettiä. Kerran lähin tavaroitteni kanssa ja exä haki seuraavana päivänä takas ja taas sama meno jatku, siitä vaan ei päässy eroon. Lopulta päädyin ite pettämään ja siihempä toi koko touhu kaatu, onneks. Mussakin oli vikaa, en kiellä sitä. Osaan olla täys vittupää kun sille tuulelle satun.

 

Ex petti, eikä mitään yhen illan sekoiluja vaan kuukausien suhteita. Mun tietoon niitä tuli 2 (tiedä sit kuinka paljon niitä oli..), ja toisella kertaa lens ukko ulos kirjaimellisesti siltä istumalta.
Olis pitäny erota jo ekasta pettämisestä, meni monta vuotta hukkaan vielä.

 

Monta syytä. Nytkään en olisi tässä enää jos ei olisi pakko.

Mitä tarkoitat, oletko siis eronnut vai et vai suunnitteletko vasta?