Toggle sidebar

Lapsen käytöksen moittiminen tabu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja random vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja random vierailija:
Mikä ihmeen äititauti joitain vaivaa? Jos menee huomauttamaan vaikkapa ruokapaikassa jo melkein tunnin karjuneen lapsen äidille, että tuo on aika ikävää, saa päälleen sellaisen haukun, ettei tosikaan. Ladellaan täyslaidallinen sitä itseään, mennään henkilökohtaisuuksiin, tullaan vielä siihen vieraan ihmisen pöytään tulkuttamaan.

Meneekö se teistä oikein, että aina pitäisi mennä lasten ehdoilla ja heidän käytöksensä on aina ok? Nyky-yhteiskunnassa näin tuntuu olevan, mikä näkyy mm. koulu- ja opiskelumaailmassa. Ammattinikin puolesta näen nykysuuntauksen valitettavan usein.

Toisaalta tuo toissapäiväinen tilanne oli jokseenkin huvittava, koska tämä äiti ei hallinnut minkäänlaisia käytössääntöjä, melkein tärisi siinä huutaessaan, kun taas itse lähinnä jatkoin syömistä ja vastailin yksisanaisesti. No, sellaiset oli lapset kuin oli äitikin...valitettavasti.

Minulla itselläni ei ole lapsia ja vaikka semisti olisikin ollut jonkinlaista vauvakuumetta, tulen näissä tilanteissa toisiin aatoksiin. Ihan lähipiirissä, mm. siskoilla, on lapsia ja heidän kanssaan ei päästetä tuollaisia tilanteita edes syntymään. Aina on joukossa joku, joka voi lähteä kiukuttelevan lapsen kanssa pois. Ei kotiin leikkimään, vaan vaikkapoa kuivin suin autoon istumaan muiden herkutellessa. Kyllä siitä oppii kovempikalloinenkin. Ja jos joku huomauttaisi käytöksestä, en alkaisi herranjumala sättimään sitä, joka siitä huomautti. Se, mikä äidin mielestä on "normaalia" käytöstä lapselle, voi toiselle olla häiriöksi.
Click to expand...

tiedän huutajia mutta ei ne lyö!!!! Itse korotin joskus ääntä autto ei mitää!
Joten päätin että kun lapsi huutaa niin oon tyynen rento ja otan syliin ja kävelen pois kaupasta! Tai sanon vaan Pelkän EI robotti maisesti! Ei nyt jaksa kiistellä ja huutaa! Lapset ei enää kokeillut! Voin keskustella asiasta mutta jos käyt huutamaan tiedän että näytät mieltäs! Itse mieluiten teen näin että maanittelen! Elä nyt ja keskustellut! ei se aina 2 veelle onnistu.
 
meillä on kyllä jo kaksivuotiaallekin sanottu, että nyt istut paikallas, lopetat sen karjumisen ja syöt.

En todellakaan jaksa kuunnella edes kotioloissa lapsen karjumista edes varttituntia pidempään. Jestas, kyllähän lapsi pitää opettaa rauhoittumaan. Lapselle kun voi tokaista, että olen kuullut pahan mielesi, rauhoitu, niin jutellaan aiheesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja random vierailija:
Mikä ihmeen äititauti joitain vaivaa? Jos menee huomauttamaan vaikkapa ruokapaikassa jo melkein tunnin karjuneen lapsen äidille, että tuo on aika ikävää, saa päälleen sellaisen haukun, ettei tosikaan. Ladellaan täyslaidallinen sitä itseään, mennään henkilökohtaisuuksiin, tullaan vielä siihen vieraan ihmisen pöytään tulkuttamaan.

Meneekö se teistä oikein, että aina pitäisi mennä lasten ehdoilla ja heidän käytöksensä on aina ok? Nyky-yhteiskunnassa näin tuntuu olevan, mikä näkyy mm. koulu- ja opiskelumaailmassa. Ammattinikin puolesta näen nykysuuntauksen valitettavan usein.

Toisaalta tuo toissapäiväinen tilanne oli jokseenkin huvittava, koska tämä äiti ei hallinnut minkäänlaisia käytössääntöjä, melkein tärisi siinä huutaessaan, kun taas itse lähinnä jatkoin syömistä ja vastailin yksisanaisesti. No, sellaiset oli lapset kuin oli äitikin...valitettavasti.

Minulla itselläni ei ole lapsia ja vaikka semisti olisikin ollut jonkinlaista vauvakuumetta, tulen näissä tilanteissa toisiin aatoksiin. Ihan lähipiirissä, mm. siskoilla, on lapsia ja heidän kanssaan ei päästetä tuollaisia tilanteita edes syntymään. Aina on joukossa joku, joka voi lähteä kiukuttelevan lapsen kanssa pois. Ei kotiin leikkimään, vaan vaikkapoa kuivin suin autoon istumaan muiden herkutellessa. Kyllä siitä oppii kovempikalloinenkin. Ja jos joku huomauttaisi käytöksestä, en alkaisi herranjumala sättimään sitä, joka siitä huomautti. Se, mikä äidin mielestä on "normaalia" käytöstä lapselle, voi toiselle olla häiriöksi.
Click to expand...

no luuletko sä että tuo tilanne oli sille äidillekkään hauskaa? luulitko ettei se ärsytä tai stressaa häntä. jos sä lapsettomana jouduit kuuntelee lapsen huutoa ja menetit siihen hermot, mieti sitä että tuo äiti saattaa joutua kuuntelemaan viikossa vaikka kuinka monta tuntia huutoa! ja sit sä menit lisää äidin pahaa oloa ja purki sit väsymyksensä ja turhautumisen suhun. mä olisin tossa tapauksessa äidin tilalla saattanut tokaista että turpa kii kun et tiedä mitä mä joudun kestää.

eihän se ollut äidin mielestä normaalia käytöstä sitäpaitsi erityislapselle tuollainenkin voi olla normaalia käytöstä, ja jos asia on näin sitä todennäköisemmin äiti kaipaisi empatiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kkkhhh:
Aivan yksinkertaista. Ostat kaupasta uuden puuhakirjan jossa värityskuvia ja tarroja. Sit leluja, kirjoja, eväitä. Ei sen kummempaa mutta itse pitää kans nähdä vähän vaivaa viihdytykseen.
Click to expand...

Nää on niin parhaita, kun ne joiden lapset on jo 2 v ja alle jaksaneet keskittyä johonkin puuhakirjaan, jakelevat neuvoja siitä, miten vilkkaat taaperot saa pysymään paikoillaan. Eija puuhakirjat oo yleensä n. 5 v:lle suunattu?
 
Musta on tosi noloa mennä huutelemaan vieraisiin pöytiin. Tokihan se ärsyttää, mutta sivistynyt ihminen osaa käsitellä asian jollain muulla tavoin kuin mennä sättimään vanhempia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja madmae:
no luuletko sä että tuo tilanne oli sille äidillekkään hauskaa? luulitko ettei se ärsytä tai stressaa häntä. jos sä lapsettomana jouduit kuuntelee lapsen huutoa ja menetit siihen hermot, mieti sitä että tuo äiti saattaa joutua kuuntelemaan viikossa vaikka kuinka monta tuntia huutoa! ja sit sä menit lisää äidin pahaa oloa ja purki sit väsymyksensä ja turhautumisen suhun. mä olisin tossa tapauksessa äidin tilalla saattanut tokaista että turpa kii kun et tiedä mitä mä joudun kestää.

eihän se ollut äidin mielestä normaalia käytöstä sitäpaitsi erityislapselle tuollainenkin voi olla normaalia käytöstä, ja jos asia on näin sitä todennäköisemmin äiti kaipaisi empatiaa.
Click to expand...

Äidille olisi kovin paljon helpompi olla empaattinen jos se tekisi jotain lapselleen joka häiritsee toisten ravintolaillasta nautiskelua. Jos äiti tulee silmille niin mä toivotan edelleen sen ainakin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, vähemmän kauniin sanakääntein.
 
[QUOTE="mää";26772044]Nää on niin parhaita, kun ne joiden lapset on jo 2 v ja alle jaksaneet keskittyä johonkin puuhakirjaan, jakelevat neuvoja siitä, miten vilkkaat taaperot saa pysymään paikoillaan. Eija puuhakirjat oo yleensä n. 5 v:lle suunattu?[/QUOTE]

No sempä takia siihen tarvitaan sinun avustusta kun on vanhemmille suunnattu. kyllä 2v osaa tarroja liimata ja tuhertaa kynällä. ja lisäksi pikkuautoja ja muita leluja yms. vähemmän tv:tä ja enemmän kirjoja niin keskittymiskykykin paranee. en oo muuten tähän päivään mennessä tavannut taaperoa joka ei tykkäis piirtää. tms. ehkä äitien innostamisen/laiskuuden puutetta. kun se tv on vaan helpompi laittaa viihdyttämään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kikka89:
Niin puolensa ja puolensa.. Mites jos ( siis jos nyt koitat itse ajatella itsesi perheelliseksi ) olisitte perheen kanssa kauan odotetulla vapaaviikonlopulla, ja koko perheen voimin menisitte syömään ravintolaan tai vaikka vaan kahvilaan, ja vajaa 3v tekee omiaan, vanhemmat kieltävät ja lapsi raivostuu.. Olisitko itse valmis jättämään ruuat siihen ja pyytämään laskun ?
Itsekin olen kyllä sitä mieltä että lapsia pitää komentaa ja toisille olisi hyvä pyrkiä antamaan rauha, mutta tällä logiikalla vilkkaiden/ tempparementtisten lasten vanhemmat pitäisi pitää pois " ihmisten ilmoilta " Ja kyllä itselläni on erittäin vilkas tyttö, jota kyllä kiellän ja komennan jos muita häiritsee, mutta kun kiellot ei tehoa ja nappaan syliin alkaa sen luokan mesoaminen, huutaa , potkii, uhoaa yms, enkä millään haluaisi pysytellä vain kotona lapsen " huonon käytöksen " takia
Click to expand...

haittaako se jos ppysyy pois ehkä 10 vuotta?
 
Jos lapseni huutaisi ravintolassa vaikkapa siksi ettei se pääse juoksentelemaan ympäriinsä tms. ja olisin jo tehnyt kaikkeni että lapsi hiljenisi niin en todellakaan kaipaa minkään naapuri pöydän akan kasvatus vinkkejä! Mun mielestä se on pienempi paha että lapsi osoittaa mieltään huutamalla, kuin se että lapset juoksentelee ympäriinsä tai konttii pöytien alla.


Meillä lapset ovat pysyneet hyvin paikallaan junassa kun pienin on istunut koko matkan rattaissa ja isommille on sanottu että junassa pitää istua paikallaan niinkuin autossakin eli jos lapset eivät tiedä että he voivat juoksennella junassa niin ne eivät sitä ees keksi haluta.
 
[QUOTE="vieras";26772068]Musta on tosi noloa mennä huutelemaan vieraisiin pöytiin. Tokihan se ärsyttää, mutta sivistynyt ihminen osaa käsitellä asian jollain muulla tavoin kuin mennä sättimään vanhempia.[/QUOTE]

Luepa ketju tarkemmin. Minä sanoin asiasta salaattipöydän luona. Se oli se äiti joka asiasta kuultuaan tuli huutamaan meidän pöytään. Minä en todellakaan kehtaisi marssia kannat kopisten huutamaan toisen ruaon yläpuolelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Jos lapseni huutaisi ravintolassa vaikkapa siksi ettei se pääse juoksentelemaan ympäriinsä tms. ja olisin jo tehnyt kaikkeni että lapsi hiljenisi niin en todellakaan kaipaa minkään naapuri pöydän akan kasvatus vinkkejä! Mun mielestä se on pienempi paha että lapsi osoittaa mieltään huutamalla, kuin se että lapset juoksentelee ympäriinsä tai konttii pöytien alla.


Meillä lapset ovat pysyneet hyvin paikallaan junassa kun pienin on istunut koko matkan rattaissa ja isommille on sanottu että junassa pitää istua paikallaan niinkuin autossakin eli jos lapset eivät tiedä että he voivat juoksennella junassa niin ne eivät sitä ees keksi haluta.
Click to expand...

Opetatko kenties lapsellesi hyviä käytöstapoja puhumalla akoista, ämmistä jne.? Eipä ihmetytä, jos alle klouluikäisetkin jo haistattelevat v*ttua ihan suvereenisti. Kotoa ne tavat, niin hyvät kuin huonot, opitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja random vierailija:
Luepa ketju tarkemmin. Minä sanoin asiasta salaattipöydän luona. Se oli se äiti joka asiasta kuultuaan tuli huutamaan meidän pöytään. Minä en todellakaan kehtaisi marssia kannat kopisten huutamaan toisen ruaon yläpuolelle.
Click to expand...
Avausviestissäsi toinen lause: " Jos menee huomauttamaan vaikkapa ruokapaikassa jo melkein tunnin karjuneen lapsen äidille, että tuo on aika ikävää, saa päälleen sellaisen haukun, ettei tosikaan."

Huomautitko lapsen isälle salaattipöydässä, vai lapsen äidille?
 
Minusta tuntuu, että nykyään aika moni on antanut lapselleen lähes aikuisen oikeudet, mutta ilman velvollisuuksia. Siitä ei hyvä seuraa. Lapset eivät ole aikuisia. Heiltä ei voi vaatia samoja velvollisuuksia - siitä kyllä muistetaan mainita usein - mutta se tarkoittaa myös sitä, että lapsille ei ole aikuisten oikeuksiakaan. Minusta olisi hyvä jos palattaisiin siihen, että muiden lasten käytökseen saa puuttua. Minusta aikuisilla on oikeus puuttua lasten käytökseen jos se on häiritsevää, vaikka kyse ei ole omista lapsista. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsia ei voi pitää tynnyrissä. Ei niin, mutta silloin pitää ottaa se riski, että joku muukin puuttuu lasten käytökseen. Jos taas ei halua, että muut puuttuvat, silloin kannattaakin harkita sitä tynnyrin ostoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pitäydy tarinassa;26772670:
Avausviestissäsi toinen lause: " Jos menee huomauttamaan vaikkapa ruokapaikassa jo melkein tunnin karjuneen lapsen äidille, että tuo on aika ikävää, saa päälleen sellaisen haukun, ettei tosikaan."

Huomautitko lapsen isälle salaattipöydässä, vai lapsen äidille?
Click to expand...

Isälle sanoin ja siellä salaattien luona. Toki sitten äidillekin, kun tuli kannat kopisten pöytäämme. Huusi ja kaukaa, että onko sulla joku ongelma. Minä en koe mokanneeni. Puhuin koko ajan noin muutenkin normaalilla äänellä, EN TÄHÄN SÄVYYN kuten äiti. Mietin vain, miksei isä voinut hoitaa asiaa kanssani, häipyi salaatteineen kertomaan vaimolleen asiasta ja siitä se rulla sitten lähti liikkeelle.

Anteeksi, jos aloitusviesti oli huonosti muotoiltu.
 
1,5veen kanssa matkustamisesta. Omanikin on sellainen vilivilperi, joka ei kotona yleensä pysy hetkeäkään paikallaan, eikä etenkään ulkona. Mutta junat ja bussit ovat olleet lapselle sellainen elämys, että on tuntikausia jaksanut vain tapittaa ikkunasta ulos ja vilkuilla ympärilleen. Jotenkin sellaisessa poikkeavassa tilanteessa se kotona näkyvä vilkkaus on kaikonnut. Ja kyllä matkustellessa on tullut muutaman kerran hetkiä, kun lapsi on halunnut lähteä käytävälle juoksemaan.. en ole päästänyt, vaan olen sen hänelle sanonut ja pitänyt väkisin sylissä - mitäs muutakaan voi. Lopulta on rauhoittunut ja lakannut yrittämästäkään.
 
[QUOTE="vieras";26772808]Minusta tuntuu, että nykyään aika moni on antanut lapselleen lähes aikuisen oikeudet, mutta ilman velvollisuuksia. Siitä ei hyvä seuraa. Lapset eivät ole aikuisia. Heiltä ei voi vaatia samoja velvollisuuksia - siitä kyllä muistetaan mainita usein - mutta se tarkoittaa myös sitä, että lapsille ei ole aikuisten oikeuksiakaan. Minusta olisi hyvä jos palattaisiin siihen, että muiden lasten käytökseen saa puuttua. Minusta aikuisilla on oikeus puuttua lasten käytökseen jos se on häiritsevää, vaikka kyse ei ole omista lapsista. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsia ei voi pitää tynnyrissä. Ei niin, mutta silloin pitää ottaa se riski, että joku muukin puuttuu lasten käytökseen. Jos taas ei halua, että muut puuttuvat, silloin kannattaakin harkita sitä tynnyrin ostoa.[/QUOTE]

Totta joka sana. Vedän tämän keskustelun nyt laajemmalle tasolle ja otan mukaan lähinnä yläkouluikäiset nuoret. Näkee, kenet on kasvatettu saamaan vain oikeuksia ja kenelle on kerrottu oikeuksien tuovan mukanaan myös vastuuta. Näitä "mulla on oikeus kuunnella mun IPodii, mulla on oikeus syödä tunnilla karkkia, mulla on oikeus sitä ja tätä ja jos en saa, kerron vanhemmille ja ope sä oot sitte kusessa"-tapauksia näkee liian usein.

Mutta tähän huutoa ravintolassa -asiaan. Eikös se ennen ollut niin, että lasta kasvatti koko kylä? Välitti, huomioi, palautti raiteilleen ja opetti hyviä käytöstapoja? Minusta on väärin ajatella, että lapsi pettyy, jos se ei saakaan tehdä jotain. Jos aina mennään lapsen tahdon mukaan (no se nyt haluaa kuudennen jäätelön, no se nyt haluaa vähän laulaa ihmisten syödessä, se nyt vähän haluaa repiä teidän pihalta kukkia), on kova paikka joutua joskus isompana tilanteeseen, jossa ei voikaan tehdä oman maun mukkaan. Ei olekaan keinoja käsitellä pettymyksen tai epäonnistumisen tunnetta. Sitten saadaan joku ihme raivari tai lähdetään leikkimään pyssyjen kanssa Jokeria...
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26772985:
En kehtaisi tuntia olla huutavan muksun kanssa ravintolassa, sen verran täytyy kanssaihmisiä ajatella. Toisaalta pidän huonona käytöksenä myös ap:n käytöstä.
Click to expand...

Niin, kerrotko? Eli nyt sain vastauksen jo aloitusviestiin laittamaani kysymykseen: huonosti käyttäytyvän lapsen vanhemmmalle EI SAA mennä sanomaan asiasta? Ja lapsen käytös pitää hyväksyä tilanteessä kuin tilanteessa? Vähän sama kuin nykysuuntaus: hullut ja kovaäänisimmät sanelee yhteiskunnan ehdot.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa