Haluatko kysyä romaneista tai romanikulttuurista?

Kiitokset todella erinomaisesta ja valaisevasta ketjusta

Itseäni on mietityttänyt, että kun kerran kotityöt yms. kuuluvat naiselle (ainakin kun muita on näkemässä) niin miten sitten jos mies onkin yksinhuoltaja (vaimo kuollut tai lähtenyt?). Miten tällaiseen tapaukseen suhtaudutaan ja onko tällaisessa tilanteessa "sallittua" että mieskin niitä vaippoja vaihtelee ja puuroja keittelee? Itse muistan yhden tapauksen jossa romanipoika asui isänsä kanssa kun äiti (en muista oliko romani vai valkolainen) asui uuden miehen kanssa joka oli valkolainen ja isä kuitenkin halusi että poika kasvaisi romanikulttuurin piirissä. Oli oikein mallikelpoinen isä tietääkseni, lääkärikäynnit ja koulun vanhempainillat hoiti oikein hienosti ja ja lapsi oli terve ja hyvin hoidettu mutta jäi vain mietityttämään että mitenköhän oma yhteisö tähän suhtautui ja oliko hän nyt sitten muiden miesten silmissä jotenkin alempiarvoinen?

 

Mukavaa, että olen saanut näitä asioista sinulle ja muillekin valaista Mielestäni romanikulttuurista kertominen on yksi avain ja askel kohti parempaa yhteisymmärrystä ja suvaitsevaisuutta, sillä kukapa meistä voisi väittää olevansa sataprosenttisen ennakkoluuloton silloin, kun on kyse tyystin vieraista asioista...

Asuvatko nämä romanit ko. valkolaisten alakerrassa tai asuuko alakerrassa joku toinen romaniperhe? Tai käykö ko. talossa ehkä muita romaneja jossain alakerran asunnossa? Noissa tapauksissa ainakin tuo lapsen asialle laittaminen voidaan perustella kulttuurisilla tavoilla, mutta jollei mikään näistä mainitsemistani asioista ole esteenä, niin ihan hyvin nainen voi käydä asialla itsekin. Monesti lapsi kuitenkin laitetaan asialle, ikään kuin nuoremmuuttaan... heh.

Kyllä voi tervehtiä vanhempaa romanimiestä, ei siinä mitään pahaa ole. Voit tervehtiä ensin, ei tarvitse odottaa

Romani pariskunta asuu luhtitalon alakerrassa, me asumme yläkerrassa.
Toisessa, viereisessä talossa asuu romaneita ja heillä käy kyllä kylässä muita romaneita.
Tuli vain mieleen, että kun tällä mukavalla romaninaisella oli asiaa, niin hän lähetti
pojat kysymään tai kutsumaan heille, voi tietysti olla myös terveydellinen syy, portaat yläkertaan on aika jyrkät.
Kiitos vastauksista, olet hieno ihminen.

 

[QUOTE="vieras";26661674]Oletko kuullut romanin kääntyvän muuhun uskontoon esim. Islam, buddhismi, juutalaisuus?[/QUOTE]

Hmm... en muistaakseni ole.

 

Missä on isoäidiltäni kotoaan varastetut korut??? tämä rehellinen rotu kun meni sinne, murtautui sisään kun vanha isoäitini oli vielä itse paikalla. Ja toinen porvoon mäkkäri nälkäinen on tappanut jo 4 lähipiirini ihmistä, hienoa jatkakaa!

 

En näemmä osaa lainkaan pitää näppejäni kurissa ja rajoittaa kysymysten määrää. :ashamed:

Tuli kuitenkin vielä mieleeni, että olen joskus kuullut väittämän, että kuolleen romanin tavaroita (mm. vaatteita, koruja) ei saisi käyttää. Onko se totta ja jos on, mitä niille tapahtuu? Naiset kuitenkin näkyvät käyttävän runsaasti koruja, joten niitähän kertyy melko tavalla joka sukupolvelta. Pidetäänkö ne sellaisenaan säilössä? Entä vaatteet, pitääkö ne hävittää jollain tietyllä tavalla, kun ei niitä ainakaan kirppiksille ja/tai roskiin näy päätyvän?

 

Saatko sä lähteä lenkille verkkareissa ja t-paidassa?
vai miten pukeudut lenkille?

 

Miten käytännössä noita asuinpaikkakysymyksiä yms. koordinoidaan? Siis jos romaniperhe haluaa muuttaa Lohjalta Ivaloon tai isommassa kaupungissa kaupunginosasta ja talosta toiseen, miten varmistetaan, että se sopii paikalla ennestään asuville/miten tiedetään, onko alueella ylipäätään romaneja? Onko romaniyhteisö tosiaan niin pieni ja tiivis, että aina joku tuttu tai tutuntuttu tietää asianlaidan vai onko jossakin jokin kirjanpito asiasta?

Millainen on perheen itsemäärämisoikeus muuttoasioissa? Voiko perhe muuttaa asiasta neuvottelematta toisaalle, vai tarvitseeko toimi hyväksynnän esim. vanhemmilta romaneilta? Entä muissa asioissa, onko vanhemmilla yhteisön jäsenillä paljon sanavaltaa ja jos on, niin millaisiin asioihin esim?

Kyllä se useimmiten menee niin, että romaniyhteisössä elävällä on mahdollisuudet ottaa kontaktia vieraisiin romaneihin pitkänkin matkan päähän; useimmiten sen yhteyden aina jollakin tavalla sinne päähän saa. Kyselemällä muilta romaneilta selviää, onko paikkakunnalla romaneja. Yleensä vanhat ihmiset on näihin asioihin hyvä tietolähde. Mun tietääkseni mitään kirjanpitoa ei ole

Isommille paikkakunnille, esim. Helsinkiin, muuttaa paljon ihmisiä ihan kyselemättäkin. Pienempien kaupunkien ja kuntien kohdalla nuo luvat yleensä kysellään, jollei tosiaan samaa sukua olla.

Taannoin tuli televisiossa yhdestä kaaleennaisesta, Tamarasta, ja hänen miehestään (valkolainen) joilla oli ollut ongelmia asumiskysymysten kanssa. Olikohan Järvenpää tuo tapahtumapaikkakunta, en ole nyt ihan varma. Pariskunta oli hakenut asuntoa paikkakunnalta, mutta kun paikalliset mustalaiset ei olleet tuota naista paikoilleen halunneet, ei asuntoa ollut alkanut kuulumaankaan. Juttu meni käsittääkseni ihan käräjille asti, se nainen sen lopulta sitten voitti...

Vanhemmat ihmiset ne yleensä sen viimeisen sanan asioihin sanoo, eikä heidän sanan yli saisi hyppiä. Vastaväitteitä ei saisi esittää, ja pitäisi toteuttaa heidän tahtonsa. Käytännössä asiat ei tietenkään mene noin yksinkertaisesti tai mustavalkoisesti, mutta periaate on tuo. Vanhemmat ihmiset esimerkiksi ovat ne, jotka sen luvan joko epäävät tai antavat paikkakunnalleen muuttoon, samalla tavalla voivat hyväksyä tai olla hyväksymättä jonkun nuoremman kumppaniehdokkaan...

 

[QUOTE="Kifa";26661717]Kiitokset todella erinomaisesta ja valaisevasta ketjusta

Itseäni on mietityttänyt, että kun kerran kotityöt yms. kuuluvat naiselle (ainakin kun muita on näkemässä) niin miten sitten jos mies onkin yksinhuoltaja (vaimo kuollut tai lähtenyt?). Miten tällaiseen tapaukseen suhtaudutaan ja onko tällaisessa tilanteessa "sallittua" että mieskin niitä vaippoja vaihtelee ja puuroja keittelee? Itse muistan yhden tapauksen jossa romanipoika asui isänsä kanssa kun äiti (en muista oliko romani vai valkolainen) asui uuden miehen kanssa joka oli valkolainen ja isä kuitenkin halusi että poika kasvaisi romanikulttuurin piirissä. Oli oikein mallikelpoinen isä tietääkseni, lääkärikäynnit ja koulun vanhempainillat hoiti oikein hienosti ja ja lapsi oli terve ja hyvin hoidettu mutta jäi vain mietityttämään että mitenköhän oma yhteisö tähän suhtautui ja oliko hän nyt sitten muiden miesten silmissä jotenkin alempiarvoinen?[/QUOTE]

On kyllä ihan sallittua, mutta periaatteessa siivoamisissa ym. asioissa miehen pitäisi saada apua esim. sisareltaan, naispuoliselta serkultaan, veljen vaimoltaan - lastenhoitoon liittyen taas vaikkapa omalta äidiltään. Tietysti jokaisella on oma elämänsä, kukaan ei kerkeä toista jatkuvasti avustamaan eikä kaikki edes muilta sitä apua halua - moni hoitaakin asiansa siis ihan itsenäisesti. Tosin ei se mies niistä tekemisistään muille miehille sillä tavalla huutele, eli tavallaan kuitenkin tekee nämä asiat "piilossa". Jotkut miehet haluavat yksinhuoltajaksi jäätyään hoidattaa lapsensa järkijään omalla äidillään tai sisarellaan.

 

Missä on isoäidiltäni kotoaan varastetut korut??? tämä rehellinen rotu kun meni sinne, murtautui sisään kun vanha isoäitini oli vielä itse paikalla. Ja toinen porvoon mäkkäri nälkäinen on tappanut jo 4 lähipiirini ihmistä, hienoa jatkakaa!

Lienee enemmänkin Poliisin tehtävä selvittää korujen olinpaikka kuin minun. Porvoossa tapahtunut asia oli todella surullinen, osanottoni.

 

Onko romaneilla jotain perinneruokia?

 

En näemmä osaa lainkaan pitää näppejäni kurissa ja rajoittaa kysymysten määrää. :ashamed:

Tuli kuitenkin vielä mieleeni, että olen joskus kuullut väittämän, että kuolleen romanin tavaroita (mm. vaatteita, koruja) ei saisi käyttää. Onko se totta ja jos on, mitä niille tapahtuu? Naiset kuitenkin näkyvät käyttävän runsaasti koruja, joten niitähän kertyy melko tavalla joka sukupolvelta. Pidetäänkö ne sellaisenaan säilössä? Entä vaatteet, pitääkö ne hävittää jollain tietyllä tavalla, kun ei niitä ainakaan kirppiksille ja/tai roskiin näy päätyvän?

Eipä niitä mitenkään tarvitse rajoittaa Kysyt vain, mitä mieleen tulee ja mä koitan parhaani mukaan vastailla ymmärrettävästi

Kuulemasi väite on ihan totta. Tosin jos kuollut on elinaikanaan antanut jotain toiselle (vaikkapa nyt koruja) niin niitä voi edelleen käyttää ja säilyttää. Jos taas henkilö kuolee ja häneltä silloin jää jotain "jakamatonta omaisuutta", niin osa hävitetään (laitetaan roskiin tai joissain tapauksisa poltetaan), annetaan pois, tai säilytetään muistona (esim. korut) jossain varmassa paikassa, kuitenkaan niihin sen kummemmin kajoamatta.

Jos on yleisessä tiedossa, että kuolleen henkilön on ollut tarkoitus antaa jotain jollekin tietylle henkilölle, huolehtii kuolleen läheiset tästä.

Vaatteet voidaan polttaa tai repiä ja viedä roskiin tai viedä roskiin sellaisenaan.

 

hei, minulla on tuttavapiirissä useita romaneja, kuuluvat kaikki samaan sukuun. ihan on heistä hyvät kokemukset jne, mutta yksi asia ihmetyttää. kun näemme kaupungilla, heistä kaikki välillä ovat niinkuin eivät tuntiskaan, eivät tervehdi mutta selvästi välttelevät katsomasta päin, ja välillä ollaan taas tuttavallisia ja ystävällisiä. liittyykö tähän jokin kulttuurillinen juttu? pitäisikö minun osata päätellä jotain? kun en useimmiten ainakaan ole mielestäni loukannutkan mitenkään..

ja tätä vielä pohdin, että missä ne nuoret oikein käy pesulla ja vessassa, ne jotka ei voi käydä kotona. aika mahdottomalta kuulostaa... vai lähteekö vanhemmat ulos siksi aikaa ihan tarkoituksella? en siis mitenkään pahalla näitä kysele, tähän aikaan vaan ei enää oikein jaksa muotoilla lauseita hienosti.

 

[QUOTE="heii";26661779]Saatko sä lähteä lenkille verkkareissa ja t-paidassa?
vai miten pukeudut lenkille?
[/QUOTE]

Saan, kunhan en lenkkeile muiden romanien edessä - tai ainakaan muiden, kuin lähimmän naispuolisen ystäväni Lenkille pukeudun juuri verkkareihin ja t-paitaan tai toppiin, tai johonkin vastaavaan, lenkkeilyyn sopivaan asuun

 

Onko romaneilla jotain perinneruokia?

Eipä oikeastaan, vaikka joskus joku puhuukin "romanosopasta" - joka on itse asiassa ihan perus lihakeittoa...

Me syödään samoja ruokia kuin valtaväestökin. Erona kenties se, että ruuissa saatetaan käyttää enemmän mausteita, kermaa, rasvaa ja suolaa. Kukin tietysti makunsa mukaan tässäkin asiassa.

 

hei, minulla on tuttavapiirissä useita romaneja, kuuluvat kaikki samaan sukuun. ihan on heistä hyvät kokemukset jne, mutta yksi asia ihmetyttää. kun näemme kaupungilla, heistä kaikki välillä ovat niinkuin eivät tuntiskaan, eivät tervehdi mutta selvästi välttelevät katsomasta päin, ja välillä ollaan taas tuttavallisia ja ystävällisiä. liittyykö tähän jokin kulttuurillinen juttu? pitäisikö minun osata päätellä jotain? kun en useimmiten ainakaan ole mielestäni loukannutkan mitenkään..

ja tätä vielä pohdin, että missä ne nuoret oikein käy pesulla ja vessassa, ne jotka ei voi käydä kotona. aika mahdottomalta kuulostaa... vai lähteekö vanhemmat ulos siksi aikaa ihan tarkoituksella? en siis mitenkään pahalla näitä kysele, tähän aikaan vaan ei enää oikein jaksa muotoilla lauseita hienosti.

Ei tuohon mitään kulttuurillista liity, tai ainakaan minä en yhteyttä tapakulttuuriimme keksi. Haluavatko sitten vain välillä olla omissa oloissaan...

Vanhemmat lähtee monessa kodissa pois ihan tarkoituksella siksi aikaa, jotta nuoret voi käydä pesulla. Nuori voi ihan sano vanhemmilleen, että lähtekää vähäksi aikaa pois. Ne, jotka eivät kertakaikkiaan kotona voi peseytyä, käyvät jonkun nuoremman sukulaisen luona tai uimahallissa pesulla.

Joo enkä minä mitenkään loukkaannu, itsekin taidan kirjoitella vähän miten sattuu... tosin hyssyttelen tässä samalla vauvaa...

 

Miten suhtaudutte henkilöön joka haluaa "erota" tai on "eronnut" yhteisöstä? En nyt tiedä voiko romaniyhteisöstä samalla tavalla erota kun vaikka jostain uskonlahkosta, mutta jos joku syntyperäinen romani nyt haluaisi lopettaa romanitapojen noudattamisen ja pukeutumisen tai olisi niin tehnyt, niin miten häneen suhtauduttaisiin?

Ja tuosta erosta tulikin mieleen, miten suhtaudutte avioeroon?

 

Ei tuohon mitään kulttuurillista liity, tai ainakaan minä en yhteyttä tapakulttuuriimme keksi. Haluavatko sitten vain välillä olla omissa oloissaan...

Vanhemmat lähtee monessa kodissa pois ihan tarkoituksella siksi aikaa, jotta nuoret voi käydä pesulla. Nuori voi ihan sano vanhemmilleen, että lähtekää vähäksi aikaa pois. Ne, jotka eivät kertakaikkiaan kotona voi peseytyä, käyvät jonkun nuoremman sukulaisen luona tai uimahallissa pesulla.

Joo enkä minä mitenkään loukkaannu, itsekin taidan kirjoitella vähän miten sattuu... tosin hyssyttelen tässä samalla vauvaa...

Mut eikö tää johda harvaan pesulla käymiseen, tuskin ainakaan joka päivä viitsii uimahalliin mennä..? Saako hampaat pestä kotona vanhempien aikana? Ja pitääkö (runsaidenkin) kuukautisten aikaan noudattaa näitä vaivalloisia sääntöjä? (iiik, tulehdukset!) Ovatko kuukautiset muuten muuten jotenkin häpellinen asia tai tabu? (voiko esim. pyytää miestä ostamaan siteitä jos mies on menossa kauppaan tms.)

 

miten helkkarissa sen ison hameen kanssa hoidetaan vessassa käyminen?

 

Vielä tulee kysymyksiä mieleen

Kun noissa vessajutuissa ollaan noin tarkkoja, niin "saako" yleisissä vessoissa (kauppakeskus tms.) käydä? Kun ihan hygieeniseltä kannalta ajateltuna nehän nyt vasta likaisia saattavat ollakin...

 

Hmm, en minä ainakaan ajattele mitään erityistä... Eihän pitkät, mustat hameet ole mikään romanien yksinoikeus tms., tuo kyseinen vaateparsihan on ihan normaali. Kenties jollekin saattaa pälkähtää päähän tulla kysymään, oletko kaaleita.

Mulle yks vanha romanimies (kuoli ihan hiljattain) sanoi tyylistäni, että miksi en ryhdy kaaleitten porukkaan. Hänen mielestään se letti mulla oli juuri oikein ja asenne heidän/teidän arvomaailmaansa sopiva. Mulle ei ole romanimiestä, joten en näe syytä "ryhtyä" mustalaiseksi. Meillä on geeneissä "tumma veri" äitin puolelta ja ulkoisesti he näyttävät ns mustalaisilta, vaikka eivät pukeudukaan niin.

Nuorena seurustelin hetken aikaa mustalaismiehen kanssa. Ei tullut kuitenkaan pitempää juttua siitä..

 

mites kun se nuori (esim 15 tyttö)"karkaa" niin ollaanko siitä huolissaan ja kysellään perään vai onko se ihan ok että karkaa? onko eroa tyttöjen ja poikien karkureissuilla? entä jos onkin harrastanut seksiä niin saako palata enää kotiin (jos seksi tulee vanhempien tietoon)? tai saako ylipäätään palata karkureissulta enää kotiin vanhempien luo? miten toimitaan jos hyvin nuori tyttö, esim 15v tulee raskaaksi?

 

[QUOTE="gemma";26661884]Miten suhtaudutte henkilöön joka haluaa "erota" tai on "eronnut" yhteisöstä? En nyt tiedä voiko romaniyhteisöstä samalla tavalla erota kun vaikka jostain uskonlahkosta, mutta jos joku syntyperäinen romani nyt haluaisi lopettaa romanitapojen noudattamisen ja pukeutumisen tai olisi niin tehnyt, niin miten häneen suhtauduttaisiin?

Ja tuosta erosta tulikin mieleen, miten suhtaudutte avioeroon?[/QUOTE]

Mun mielestä uskonlahkosta ja romaniyhteisöstä eroamista voi verrata toisiinsa siinä mielessä, että molemmissa tapauksissa erotaan yhteisöstä ja taakse jää usein ystäviä, sukulaisia, tuttuja... ja oikeastaan koko entinen elämäkin.

Kyllähän niitä on, jotka on päättäneet ryhtyä elämään valtakulttuurissa ihan täysin. Suhtautuminen näihin henkilöihin vaihtelee, ja alku voi olla todella hankalaa, mutta pitemmän päälle nämä tietämäni ja tuntemani henkilöt on jätetty rauhaan, eli heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään ei kommentoida yhteisössä tai ko. henkilölle itselleenkään.

Minä ajattelen, että ihmisen pitää olla siinä, missä on hyvä olla. Jos romanielämä ei tunnu omalla kohdalla hyvältä ja oikealta, niin miksi väkipakolla yrittää elää sitä, kun toisiakin vaihtoehtoja on olemassa. Omalla tavallaan tämä on tietysti surullistakin.

Moni pitää yhteisöstä lähtemistä huonona ja paheksuttavana asiana.

Avioeroja tapahtuu meillä samoin kuin muillakin. Avioliiton ajatellaan yleensä olevan elämän pituinen, joten ei se ero tietystikään mikään riemukas tapahtuma ole. Itse näen sen viimeisimpänä vaihtoehtona ja ajattelen, että kun se ero tulee, on sille varmasti syynsä.

 

[QUOTE="vieras";26661903]miten helkkarissa sen ison hameen kanssa hoidetaan vessassa käyminen?[/QUOTE]

Helposti, helmoja nostamalla Samaan tapaa, kuin kevyemmänkin pitkän hameen

 

hei, minulla on tuttavapiirissä useita romaneja, kuuluvat kaikki samaan sukuun. ihan on heistä hyvät kokemukset jne, mutta yksi asia ihmetyttää. kun näemme kaupungilla, heistä kaikki välillä ovat niinkuin eivät tuntiskaan, eivät tervehdi mutta selvästi välttelevät katsomasta päin, ja välillä ollaan taas tuttavallisia ja ystävällisiä. liittyykö tähän jokin kulttuurillinen juttu?

Mä olen ollut huomaavinani, että jos tuntemillani/miehen tuntemilla (ikäisilläni) romaneilla on seurassaan vanhempia romaneja, niin silloin ei moikkailla tms. Mutta jos sattuvat olemaan omanikäisessään porukassa, saattavat tulla jotakin puhelemaankin.

Mä olen arvellut, että kyse voisi olla siitä, että romanin ei olisi hyväksyttävää kaveerata valkolaisen kanssa, jolloin asia salattaisiin niiden paikallaolevien vanhempien takia, mutta tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että kyse voisi olla esim. siitä, että tahtovat varmistaa, ettei valkolaiskaveri mene murjaisemaan jotain sopimatonta vanhempien romanien aikana. (?)

Olen yhden kerran käynyt romanikodissa nuoren romanitytön (oppilaani) kanssa, silloin ei ollut muita kotona. Vierailu oli lyhyt, mutta ehdin saada liudan ohjeita ja myös pahoittelut, ettei hän voinut päästää minua juuri eteistä pidemmälle. Visiitti oli kyllä sikäli yllättävä kokemus, että koti oli hirmuisen siisti, kun olin jotenkin kuvitellut, että siellä on jonkinlainen sekamelska (kuten meillä kotona ) Aikaa ohjeiden sisäistämiseen oli niin vähän, että katsoin parhaaksi seistä hyvin hiljaa keskellä eteistä ja pitää kassin visusti kainalossani. Toisaalta koin kunniaksi, että pääsin tytön kotona käymään, toisaalta pelkäsin ihan kauheasti, mitä sitten, jos muita tulisi kotiin. Jännä fiilis, miten sitä on ihan vieraassa elinpiirissä, kun astuu tavallisesta kerrostaloasunnon ovesta sisään.

 

Ja tuo minun käyttämäni nimitys mustalainen, ei ole solvaava vaan kaunis ja rehti sana mielessäni. Yleensä kyllä käytän nimitystä "tummat" (niinkuin se iäkäs romanimies itse sanoi), mutta se jotenkin johtaa itseänikin harhaan, kun itsekin olen tumma, mutta en tiettävästi romani. Romani nimitystäkin voin opetella kohteliaisuussyistä käyttämään.