Mikä on tatuoinnin logiikka? Jos joku on ostanut vaikka laadukkaan massiivipuisen keittiönpöydän, niin ei siihenkään kukaan raavi kuvia. Miksi sitten ihoon, joka on kaunis elin?!
Ja tuo, että kaikki tärkeät asiat on hakattava ihoon, on täyttä kukkua. Eikö sen asian voisi käsitellä vaikka ostamalla itsellensä jonkun laadukkaan muistokorun tai kirjoittamalla pöytälaatikot täyteen vuodatusta.
Nämä ovat makuasioita. Kuten sananlasku sanoo, niistä on turha kiistellä
Jotainhan tatuoinneissa täytyy olla, kun niitä on vuosisatojen ja tuhansien kuluessa eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa ollut ihmisillä. Vaikka Suomessa joitakin kymmeniä vuosia sitten tatuointeja oli vain linnakundeilla ja merimiehillä, niin historiallisesti tilanne onkin ihan toinen.
Minulla on joitakin tatuointeja sekä pieni lävistys nenässä. Tarkoitus on ottaa vuoden sisällä yksi kuva lisää, ja tulevaisuudessa ainakin yksi iso kuva myös lisää. Olen joitakin vuosia päälle 30, äiti, ammatiltani palvelulaitoksen johtaja, siisti, tyylikäs, hoikka, ja varmaan useimpien mielestä kaunis. Ystäväpiirissäni joillakin on tatuointeja, ja tällaisia akateemisia yli kolmekymppisiä olemme kaikki.
Minusta tatuoinnit vain ovat esteettisiä. Eivät tietenkään kaikki, mutta monet. Minusta on kaunista, että iho kertoo ihmisen tarinaa (sen lisäksi että pidän niitä kuvia ihan vain esteettisessä mielessäkin kauniina). Sinun ei silti tarvi pitää niistä.
