hoidosta suositeltiin perheneuvojaa! Miksi? Mitä olen tehnyt väärin?

Olen kotona tapahtuvasta lyömisestä huolissani siksi, että jäähyt, keskustelut, huudot, ohjaukset hyväntoiminnan palkitsemiset jne. keinot eivät ole auttaneet..

Meillä on juurikin näin, eli hyvä/paha huomio ei auta mihinkään tilanteeseen.


Esimerkki meiltä: Pyykinpesukone on päällä, kuten joka päivä, lapsi menee katsomaan konetta. Minä sanon, että ei saa koskea siihen koneeseen, menee rikki. Saman tien lapsi alkaa tuhottomalla vaihdilla painella nappeja ja kiekkoa ja joudun kirjaimellisesti irroittamaan pojan pesukoneen kimpusta koska sanat eivät tehoa.


Vaikkakin kaikki haukkui tästä, niin toisaalta, tämä lapsi ymmärtää pitkiä pyyntöjä ja kehoituksia. Auttaa mielellään ja todella hyvin esim. tiskien ja pyykkien kanssa. Osaa laskea esim kiviä 20:een sekoilematta laskuissa. Osaa kirjoittaa oman nimensä mallista, piirtää hyvin tunnistettavia kuvia jne. Mutta on levoton, sotkee usein sisarustensa leikit, kokee itsensä ulkopuoliseksi ja leikkiikin paljon yksin. En ymmärrä miten yksi ja sama lapsi voi olla välistä niinkin erilainen. Silloin kun piirtää tai tekee palapeliä, edes jalat ei vispaa, ja saattaa tehdä 6 kertaa saman palapelin uudelleen kunnes vaihtaa.

näillä esimerkeillä olen esim neuvolassa puhunut ja saanut vain positiivista palautetta siitä kuinka hyvin kehittynyt lapsi tämä on ja vilkkaus ja levottomuus on ohimenevää ja ikäkauteen kuuluvaa. Olen puhunut lapsen levottomuudesta neuvolassa jo 2 vuotta ja kaivannut neuvoja/tietoa tällaisen lapsen ohjaamisesta yms. mutta on vain sanottu tällaisen "levottomuuden" menevän ohi... Tämä on surkeaa!

 

Muistin välittömästi, miksi en ole tällä palstalla käynyt. 90% näistä kommenteista on jotain niin käsittämätöntä aikuisilta (??) ihmisiltä, että johonkin ryhmäterapiaan joutaisivat! Se voisi olla terapiaa, joka suunniteltu tyhmyyksien ja kiusaamisen ehkäisyä varten.

Teidän kaikkien ap:tä kasvattajana arvostelleiden lapsista tulee taatusti kiusaajia.

 

Ei tullut mieleen kysyä niitä perusteluita hoitopaikasta? Me täällä voidaan vain arvailla.

Mutta uskon, että joko ap ei näe totutta lapsestaan tai sitten hän kaunistelee sitä. Jos ammatti-ihminen suosittelee perheneuvolaa, sille varmasti on tarvetta.

Hoitaja sanoi, että tänään oli erityislastentarhaopettaja paikalla joka suositteli perheneuvolaa, mutta hän ei tiedä asiasta enempää kun se oli toinen hoitaja joka oli keskustellut tämän elto:n kanssa. Huomenna kuulen asiasta enemmän.

Tämä on se joka tässä rassaa, minä en kaunistele tai jätä kertomatta, lukekaa nyt mun tekstit ajatuksella. Ja miettikää miltä tuntuu kuulla tällainen kommentti ja odottaa huomiseen tarkempaa tietoa! SE TÄSSÄ RASSAA!!!

 

[QUOTE="alkup";26374207]Hoitaja sanoi, että tänään oli erityislastentarhaopettaja paikalla joka suositteli perheneuvolaa, mutta hän ei tiedä asiasta enempää kun se oli toinen hoitaja joka oli keskustellut tämän elto:n kanssa. Huomenna kuulen asiasta enemmän.

Tämä on se joka tässä rassaa, minä en kaunistele tai jätä kertomatta, lukekaa nyt mun tekstit ajatuksella. Ja miettikää miltä tuntuu kuulla tällainen kommentti ja odottaa huomiseen tarkempaa tietoa! SE TÄSSÄ RASSAA!!![/QUOTE]


Ei se lapsi tähän paikkaan kuole . Eikä perheneuvola ole mikään rangaistuslaitos. Sieltä saatte apua kasvatuksen ongelmiin.

 

Miksi ihmeessä ihmiset "panikoivat" heti jos heidän lapselleen ehdotetaan apua?
Perheneuvolassa työskentelee mm. psykologeja ja puheterapeutteja. Lisäksi voi olla siellä tai muussa yksikössä toimintaterapeutteja. Ensimmäisen ja viimeisen hommiin kuuluu arvioida, millaisista tukitoimista lapsi hyötyisi.
Meidän pojan pitäisi päästä syksyllä toimintaterapiaan jossa leikin avulla harjaannutaan lisää kuuntelemaan omaa kehoa ja sen hallintaa. Vilkas, herkkä keskospoika.

 

Ymmärrän kyllä, että epätietoisuus harmittaa. Kun ei tiedä mitä epäilevät. Googletapa sensorisen integraation häiriö - tuntuuko tutulta?

 

mun teksti katos.

Siis mulla on mielikuva, että perheneuvolassa terkke ja sossuntäti ja joku psykologi tenttaavat vanhempia siitä miten ovat kasvattaneet ja sen jälkeen antavat ohjeet joiden mukaan kasvattaa... Tämä minun käsitykseni...

 

[QUOTE="alkup";26374291]mun teksti katos.

Siis mulla on mielikuva, että perheneuvolassa terkke ja sossuntäti ja joku psykologi tenttaavat vanhempia siitä miten ovat kasvattaneet ja sen jälkeen antavat ohjeet joiden mukaan kasvattaa... Tämä minun käsitykseni... [/QUOTE]

ja meidän lapsi on kans keskonen... sikäli ku siitä mitää haittaakaa on...

 

[QUOTE="alkup";26374182]Meillä on juurikin näin, eli hyvä/paha huomio ei auta mihinkään tilanteeseen.


Esimerkki meiltä: Pyykinpesukone on päällä, kuten joka päivä, lapsi menee katsomaan konetta. Minä sanon, että ei saa koskea siihen koneeseen, menee rikki. Saman tien lapsi alkaa tuhottomalla vaihdilla painella nappeja ja kiekkoa ja joudun kirjaimellisesti irroittamaan pojan pesukoneen kimpusta koska sanat eivät tehoa.
Vaikkakin kaikki haukkui tästä, niin toisaalta, tämä lapsi ymmärtää pitkiä pyyntöjä ja kehoituksia. Auttaa mielellään ja todella hyvin esim. tiskien ja pyykkien kanssa. Osaa laskea esim kiviä 20:een sekoilematta laskuissa. Osaa kirjoittaa oman nimensä mallista, piirtää hyvin tunnistettavia kuvia jne. Mutta on levoton, sotkee usein sisarustensa leikit, kokee itsensä ulkopuoliseksi ja leikkiikin paljon yksin. En ymmärrä miten yksi ja sama lapsi voi olla välistä niinkin erilainen. Silloin kun piirtää tai tekee palapeliä, edes jalat ei vispaa, ja saattaa tehdä 6 kertaa saman palapelin uudelleen kunnes vaihtaa.

näillä esimerkeillä olen esim neuvolassa puhunut ja saanut vain positiivista palautetta siitä kuinka hyvin kehittynyt lapsi tämä on ja vilkkaus ja levottomuus on ohimenevää ja ikäkauteen kuuluvaa. Olen puhunut lapsen levottomuudesta neuvolassa jo 2 vuotta ja kaivannut neuvoja/tietoa tällaisen lapsen ohjaamisesta yms. mutta on vain sanottu tällaisen "levottomuuden" menevän ohi... Tämä on surkeaa![/QUOTE]

kuin meidän tytöstä puhuisi...Paljon samaa. Juurikin tuossa neiti tiskasi lattiaa... pk:n neuvot unohtaneena sanoin "Hei, ei lattiaa saa tiskata..." ja harja alkoi heilua vielä vimmatummin... No onneksi muisti palasi ja sain sanottua.. "..tai siis, käy hakemassa astioita teidän keittiöstä ja tiskaa niitä vessassa!" Ja heti homma alkoi toimia. Nyt neiti tiskaa astioita tuolla vessassa ilman raivareita ja lyömisiä. Samoin kävi saippuakuplia puhaltaessa. Tytöillä tuli ilmi riita, kun neiti hajotti kaikki siskojen kuplat. Siskot olivat toistuvasti sanoneet "ei saa hajottaa" mutta tästä neiti vain innostui. Menin paikalle ja sanoin "Saat hajottaa omat kuplat, ja ihailkaa yhdessä siskojen kuplia" ja jo alkoi homma toimia. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu. Tsemppiä teillekin. :hug:

 

Ole kiitollinen että nykyään asioihin puututaan ajoissa! Jos vaan joku olis ajoissa huomannut mun ylivilkkauden, niin olisin ehkä voinut käydä peruskoulun. Kyllä, olin lahjakas. Turhauduin ja hermostuin kun koulussa oli liian helppoa enkä jaksanut keskittyä. Aloin häiriköimään muita.

 

[QUOTE="alkup";26374207]

Tämä on se joka tässä rassaa, minä en kaunistele tai jätä kertomatta, lukekaa nyt mun tekstit ajatuksella. Ja miettikää miltä tuntuu kuulla tällainen kommentti ja odottaa huomiseen tarkempaa tietoa! SE TÄSSÄ RASSAA!!![/QUOTE]

Hei ap...
Ei varmaan ole syytä olla noin huolissaan asiasta!
Jos erityislastentarhanope on kuunnellut hoitajilta että lapsi on aika vilkas, eikä teitä tunne, niin ei voi tietää onko teillä asiat hyvin vai huonosti kotona. Niinpä suosittelee perheneuvolaa (ei pakota/velvoita/uhkaile).

Sehän on erinomaisen hyvä, että perheneuvola olisi sellainen matalan kynnyksen paikka, johon voi mennä vaikka ongelmat olisi pieniä tai vasta alkamassa. Varmaan on sellaisia kasvatuksellisia juttuja, joita ette ole tulleet ajatelleeksi ja joita perheneuvolassa voidaan ehdottaa. Kun sama kasvatusmalli ei vaan kaikille lapsille osu (kun sanoit että samallalailla on kaksi muutakin kasvatettu).

Hoitaja taas varmaan ei tahtonut ruveta arvailemaan elton näkemyksiä ja laittamaan sanoja tämän suuhun, jos ei ihan oikeasti olleet asiasta sen kummemmin keskustelleet. Varmaan ei ymmärtänyt että asia noin pelottavana otetaan.

Mutta jos sinne perheneuvolaan sitten menee, niin jos tahtoo siitä hyötyä saada kannattaa miettiä oma asenne kuntoon: yhteistyössä ja hyvässä hengessä mietitään miten teidän perhe tahtoo toimia. Eikä että herne nenässä menette sinne paasaamaan kuinka teitä syyttä yritetään neuvoa ja pakottaa vaikka itse tiedätte kaiken paremmin. (mikä tuntuu olevan tämä palstalähestymistapa usein)

 

Hei, tuli vielä mieleen yksi asia, vaikka jo ennätin sinulle aiemmin vastailla... Kannattaa hakea tietoa ja lukea lapsen eri kehitysvaiheista. On paljon rauhallisempi olo, kun tietää asioista itsekin, eikä ole täysin muiden armoilla. Muistaakseni 3-vuotiaana lapsi on kaikkein väkivaltaisimmillaan. Saatan muistaa tämän väärin, joten käy itse lukemassa enemmän. Älä takerru vain yhteen asiaan, lue yleisesti 2-4-vuotiaiden kehityksestä, tuolla aikajanalla tapahtuvista muutoksista ym. Voi kummasti hillitä paniikkia, kun tunnistaa oman lapsen piirteitä noista ammattilaisten kirjoittamista teksteistä. Tsemppiä teille!

 

Hei, tuli vielä mieleen yksi asia, vaikka jo ennätin sinulle aiemmin vastailla... Kannattaa hakea tietoa ja lukea lapsen eri kehitysvaiheista. On paljon rauhallisempi olo, kun tietää asioista itsekin, eikä ole täysin muiden armoilla. Muistaakseni 3-vuotiaana lapsi on kaikkein väkivaltaisimmillaan. Saatan muistaa tämän väärin, joten käy itse lukemassa enemmän. Älä takerru vain yhteen asiaan, lue yleisesti 2-4-vuotiaiden kehityksestä, tuolla aikajanalla tapahtuvista muutoksista ym. Voi kummasti hillitä paniikkia, kun tunnistaa oman lapsen piirteitä noista ammattilaisten kirjoittamista teksteistä. Tsemppiä teille!

Juurikin näin! Siinä iässä tapahtuu samanlainen tunnemyrsky kuin murrosiässä. "Uhmaikäinen" ei osaa hallita tunteitaan eikä voimiaan ja ne tunteet vasta kehittyy. Niiden käsittelyyn voi tarvita aikuista.

 

miksei näitä viisaita sanoja voinu kukaa ennemmin sanoa... Mä vain pelästyin, ku se hoitaja olis voinu jättää sanomatta ku sit huomenna joku kuitenkin olis puhunu mun kans tästä. ja siis mulla on kolme samanikäistä jotka saa samaa kasvatusta mut tää yks on erilainen... Hyvässä ja pahassa.

 

Minä olen ajatellut päiväkodissa ottaa puheeksi oman 3-vuotiaani vilkkauden, sitä on päiväkodistakin aika ajoin kommentoitu kun virtaa piisaa ja tuppaa säheltämään.

Minä haluaisin että lapsi saisi tarpeeksi ajoissa apua, jolloin toivottavasti koulun aloitus olisi helpompaa ja tarpeen vaatiessa pääsisi pienryhmään.

Meillä päin tuo on ainoa keino, jos haluaa lapselle apua. Eli vanhemman on aktiivisesti sitä haettava ja toivottava. Muuten lapset voivat huoletta hakata toista joka päivä. Kuristamisyrityksiäkin tottakai on ollut, ja hillitöntä toisen repimistä ym. Uskokaa tai älkää, mutta tässä rikkaassa eteläsuomalaisessa kaupungissa erityistä tukea tarvitsevat eivät sitä saa.

Rahapula kuitenkin olevinaan päivähoidolla valtava.

 

[QUOTE="alkup";26375150]miksei näitä viisaita sanoja voinu kukaa ennemmin sanoa... Mä vain pelästyin, ku se hoitaja olis voinu jättää sanomatta ku sit huomenna joku kuitenkin olis puhunu mun kans tästä. ja siis mulla on kolme samanikäistä jotka saa samaa kasvatusta mut tää yks on erilainen... Hyvässä ja pahassa.[/QUOTE]

Anteeksi, ei tullut mieleen aiemmin. Ihan yhtäkkiä vaan hoksasin, että olen lukenut kolmevuotiaista silloin, kun tutkin oman esikoiseni kehitystä. Ja lapset ovat erilaisia. Jospa tämä yksi on sitten tempperamenttisempi tai uhma vaan häneen vaikuttaa voimakkaammin. Hyvä siellä perheneuvolassa on käydä kysymässä. Minulta ainakin kaikkonivat kaikki ennakkoluulot ja pelot, kun olin itse nähnyt mistä oli kyse. Hyvin kaikki vielä menee =)

 

 

Mitä ne päiväkodin tädit tekevät, kun eivät ehdi tenavia vahtia? Tee valitus, että päiväkodin tädit eivät vahdi lapsia. Kurjaa, että lasta ja lapsen vanhempia syyllistetään.

 

Ei se perheneuvoja ole mikään paha juttu, eikä se ole sama asia kuin joku lastensuojeluviranomainen. Mene sinne vain muksun kanssa ja sillä hyvä. Siellähän ramppaa yksi jos toinenkin, milloin mistäkin syystä. Meidänkin lapsi on käynyt. Käytännössä saatte muutaman keskustelukerran, jossa kartoitatte onko tarvetta lisätutkimuksiin.

Luulen että hoitopaikassa lukee ihan ohjeissa, että aina jos on jotain tappelua, niin perheneuvojalle suositus. Arvatkaas miksi niitä on niin paljon nykyään!

Eikä siis mikään kamala asia kuintenkaan. 3-vuotias! Onko hän nähnyt Simpsoneita telkusta? ;-)

 

Olen lähes kateellinen tuolle tapahtumalle, että lapsen vanhemmalle on erityislastentarhanopettajan toimesta ehdotettu jotain. Jos meillä päin joku loukkaantuu pysyvästi, sitten ehkä vasta alkaa tapahtua jotain.

 

[QUOTE="vieras";26375248]Mitä ne päiväkodin tädit tekevät, kun eivät ehdi tenavia vahtia? Tee valitus, että päiväkodin tädit eivät vahdi lapsia. Kurjaa, että lasta ja lapsen vanhempia syyllistetään.[/QUOTE]

Päiväkodissa lasten pitäisi kuitenkin jaksaa olla vahingoittamatta toista. Jokaiselle ei löydy omaa kiinnipitäjää. Ei todellakaan, koska väkivaltaista käytöstä on pahimmillaan joka kymmenes minuutti.

 

[QUOTE="lastentarhanope";26375179]Meillä päin tuo on ainoa keino, jos haluaa lapselle apua. Eli vanhemman on aktiivisesti sitä haettava ja toivottava. Muuten lapset voivat huoletta hakata toista joka päivä. Kuristamisyrityksiäkin tottakai on ollut, ja hillitöntä toisen repimistä ym. Uskokaa tai älkää, mutta tässä rikkaassa eteläsuomalaisessa kaupungissa erityistä tukea tarvitsevat eivät sitä saa.

Rahapula kuitenkin olevinaan päivähoidolla valtava.[/QUOTE]

Tähän on vielä pakko kommentoida, koska asia on lähellä sydäntä. Olen törmännyt esikoisen kanssa jatkuvasti sanaan 'kustannus'. Ei ole kyse väkivallasta vaan nyt tutkitaan neurologisia ongelmia, kyse on enemmän oppimiseen ja motoriikkaan liittyvistä asioista. Poika on kiltti ja kultainen, joten itse en ole ollut niin hirveän huolissani, koska olen ajatellut, että Suomessa löytyy aina joku keino... Mutta eipä löydy. Ei löydy aikoja, ei ammattilaisia, ei avustajia, ei terapeutteja. Aivan uskomaton tilanne!

Tästä Lastentarhanopen kirjoituksesta tuli mieleen, että ehkä rikkaillakaan kaupungeilla ei ole varaa erityistukea tarvitseville, koska pyritään pitämään yllä rikkaan kaupungin kulisseja. Se raha niille kulisseille on kiskottava jostain, ja valitettavasti se kiskotaan yleensä sieltä, mikä ei suurelle yleisölle näy: erityislapsilta, vanhuksilta, vammaisilta etc. Ja nuo massamurhaajat, joiden mielenterveysongelmia sitten kauhistellaan... Miettikää kuinka moni mielenterveysongelma olisi jäänyt kytemättä ja kehittymättä, jos jo lapsuudessa olisi asioihin puututtu. Jos ei olisi vedottu kustannuksiin vaan olisi hommattu ne ammattilaiset auttamaan ja avustajat tukemaan, kiinnitetty huomiota oireisiin, joita varmasti on ollut näkyvissä jo aiemmin.

Minä en asu rikkaassa kaupungissa. Täällä pohjoisessa kyllä kusee kaikki ja joka helvetin asia on niin pirun vaikeaa ja monen mutkan takana. Mutta täältä löytyy vielä ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa, jotta noista mutkista selvitään. En ikipäivänä muuttaisi takaisin etelään. Minulla on kaksi lasta - ja tänne muutto oli lottovoitto.

 

mä oon vähän tyhmä mut en edes ollu ajatellu missään vaiheessa et perheneuvola on jotenkin "huono" juttu tai et jotkus sosiaaliviranomaiset liittyis siihen jotenkin. Mut siis ymmärrän ap:n pointin et tosi tyhmä kertoo tollanen suositus ja sit sanoo et joo saatte huomenna tietää tarkemmin. Olis ollu hiljaa siitä tänää ja huomenna vasta sit puhuttu ku tiedetään edes jotain.

 

Tämä on minun kokemukseni kasvatus ja perheneuvolasta, jonka asiakkaina ollaan oltu jo 6 vuotta.
Siellä on sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja lääkäreitä. Käymme juttelemassa heille lapsen ongelmista (noin kerran kk:ssa). Yleensä paikalla on psykologi ja/tai sosiaalityöntekijä. He kertovat näkemyksensä asioista, kyselevät ja kuuntelevat, antavat neuvoja arjen tilanteisiin. Antavat myös neuvoja päiväkotiin ja opettajille, jotta heilläkin olisi arki lapsemme kanssa helpompaa. Ovat mm. käyneet tarkkailemassa lasta ryhmässä päiväkodissa ja koulussa.

En ole kokenut että mihinkään olisi painostettu. Perheneuvolan tyypit on ihan mukavia ja keskusteleminen heidän kanssaan ihan mukavaa ja toisinaan antoisaakin.
Alunperin päiväkodin ja neuvolan yhteistyöstä mentiin perheneuvolaan ja sittemmin taas päiväkodin pyynnöstä parin vuoden päästä uudelleen ja nyt kun olemme koulumaailmassa niin koulun pyynnöstä uudelleen. En koe että kotona meillä olisi suurempia ongelmia, mutta ongelmat ovatkin alusta asti liittyneet ryhmätilanteisiin varsinkin suuremmissa ryhmissä ja siksi ne kärjistyvät juuri silloin kun ollaan isoissa ryhmissä.

Joka tapauksessa perheneuvolan tyyppejä ei tarvitse pelätä - töitään tekeviä ihmisiä ne siellä vaan on. Niiden on tarkoitus antaa asiakkailleen arkea helpottavia neuvoja ja ajattelemisen aihetta, josta voi olla hyötyä lapsen tulevaisuutta ajatellen.
Kannattaa ottaa apu vastaan silloin kun sitä on tarjolla: "pienet lapset, pienet ongelmat - isot lapset, isot ongelmat"

 

Ottakaa apu vastaan. Jotain on vialla pojan käyttäytymisessä. Ei ole normaalia.