Meikäpoika totesi tänään, että auttavan käteen ei jää luu, vaan käsiin ja autoon oksennusta.
Niin siis, sitten se tarina.
Kauppareissulta palatessani huomasin paikallisella terassilla tutun, joka näytti olevan jo niin huppelissa, että häntä talutettiin sieltä ulos. Pysähdyin sitten "ystävä hädässä tunnetaan" -periaatteella ja tarjouduin, että voin heittää hänet kotiin.
Päästiin ihan hyvin matkaan ja ajattelin jo, että alkaa vähän selvetä, kun jutut olivat ihan suht normaaleja - kunnes sitten se tapahtui.
Eli siis aloin huomata, että nyt kaveri yökkää ihan justiin ja polkaisin jarrut pohjaan ja avasin vänkärin puolen ikkunan oman puoleni lasinnostimesta samalla huutaen "Oksenna nyt saatana sinne pihalle!", mutta tämän jätkän humalaisissa aivoissa ilmeisesti tulkinta tarkoitti päinvastaista ja niinpä kaverini laattasi suoraan siihen vaihdekepin ja jalkatilan välimaastoon, autoon sisälle.
Ja mun käteni oli tietenkin siinä vaihdekepin päällä ja käsi sai mukavan yrjösateen...
Loppumatka ja paluumatka sitten kaikki ikkunat auki semmosta reipasta satasta - mun tuurilla huomenna joku kasvohermohalvaus...
Sain kaverin sentään kunnialla kotiin.
Ja oli vielä vaimon auto, kyllä kiiteltiin, kun kotiin pääsin.
Siispä, mitä tästä opimme - älä ota humalaista kaveria kyytiin!
Niin siis, sitten se tarina.
Kauppareissulta palatessani huomasin paikallisella terassilla tutun, joka näytti olevan jo niin huppelissa, että häntä talutettiin sieltä ulos. Pysähdyin sitten "ystävä hädässä tunnetaan" -periaatteella ja tarjouduin, että voin heittää hänet kotiin.
Päästiin ihan hyvin matkaan ja ajattelin jo, että alkaa vähän selvetä, kun jutut olivat ihan suht normaaleja - kunnes sitten se tapahtui.
Eli siis aloin huomata, että nyt kaveri yökkää ihan justiin ja polkaisin jarrut pohjaan ja avasin vänkärin puolen ikkunan oman puoleni lasinnostimesta samalla huutaen "Oksenna nyt saatana sinne pihalle!", mutta tämän jätkän humalaisissa aivoissa ilmeisesti tulkinta tarkoitti päinvastaista ja niinpä kaverini laattasi suoraan siihen vaihdekepin ja jalkatilan välimaastoon, autoon sisälle.
Ja mun käteni oli tietenkin siinä vaihdekepin päällä ja käsi sai mukavan yrjösateen...
Loppumatka ja paluumatka sitten kaikki ikkunat auki semmosta reipasta satasta - mun tuurilla huomenna joku kasvohermohalvaus...
Sain kaverin sentään kunnialla kotiin.
Ja oli vielä vaimon auto, kyllä kiiteltiin, kun kotiin pääsin.
Siispä, mitä tästä opimme - älä ota humalaista kaveria kyytiin!