Miksi lapselle ei saa sanoa ei?

["vieras"]

Kaveri valiteli miten vaikeaa on kasvattaa 1,5-vuotiasta, kun pitää yrittää ohjata mielenkiinto muualle jos tekee jotain kiellettyä. Kysyin miksi, niin kaveri sanoi että lapselle ei saa sanoa ei.

Miksei saa?

 

["vieras"]

tietysti saa ja pitääkin sanoa

 

["vieras"]

Kaverisi tulemaan olemaan ongelmissa!

 

["..."]

Joku lastenpsykologi (tai joku vastaava) on joskus sanonut, että lapselle ei saisi sanoa EI, koska se murentaa lapsen itsetuntoa. Pitäisi sanoa sama asia ns. positiiviseen sävyyn. Esim. "Ei saa heittää hiekkaa siskon päälle" -> ""Kokeileppa heittää hiekka ämpäriin" tms.

Eilen itseasiassa naureskeltiin asialle ja yritettiin ohjeistaa kahta 1.5v lasta vaihtamalla nämä EI-lauseet vastaavaan positiiviseen ilmaisuun. Kyllä meni sen verran vaikeaksi, että jääpi meillä tämä metodi käyttämättä...

 

[Mep]

Tuollaisista perheistä niitä tasapainoisia lapsia kasvaa.....
Tai sitten kaverisi on niitä valveutuneita kasvattajia, jotka ovat lukeneet, että jatkuva "ein" hokeminen lannistaa lapsen. Että pitää positiivisella tavalla kasvattaa.

Joskus kyllä riittää ja on tehokkaampi ihan pelkkä EI.

 

[kukin tavallaan]

"Ei-sanan merkitys kärsi, jos sitä käyttää liikaa (koko ajan) eikä vanhempi jaksa sesioa sanojensa takana ja lopettaa lapsen tekemistä fyysisesti, jos verbaalinen kietäminen ei riitä.

Useimmat kiellot voi myös kääntää positiivisemmiksi jolloin aikuisen on helpompi saada lapsi tottelemaan kuin käyttämällä EI-sanaa. Usein pieni lapsi tarvitsee myös apua siinä mitä voi sitten tehdä jos joku asia kielletään ja esim. kielto "ei saa juosta" tepsii paremmin, jos sanoo lapselle vai että "kävele".

Toisaalta on myös itsellä kivempaa, jos ei tartte aina kieltää lasta vaan osaa valita mukavampia sanoja ei-sanan tilalle ja ei-sana voi käyttää sitten vain kun joku asia on todella ei ja lapsi vaikkapa vaarassa."

teksti tuosta keskustelusta:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2062885-saako-lapselle-sanoa-ei-saa-ala-ota-jne/

 

["Minna"]

Miten tuollainen lapsi pärjää tulevaisuudessa kun ei-sanaa käytetään kerhossa, hoidossa, eskarissa, koulussa, töissä jne. Tuolla kasvatustavalla ei tee mitään muuta kuin hallaa ja aiheuttaa lapselleen ongelmia tulevaisuudessa. Kun lapsi oppii tuon sanan merkityksen jo aivan pienenä niin ei ole mitään hätää, mutta jos esim. eskarilaiselle yhtäkkiä sanotaankin ei niin mikä huuto siitä mahtaakaan tulla. Tuolla tavalla kasvatetaan niitä kusipäitä joiden takia muut kärsii koulussa ja työpaikoilla.

Mulle on sanottu aivan pienestä asti ei eikä mun itsetunnossa mitään vikaa ole.

 

[ap.]

[QUOTE="...";26365041]Joku lastenpsykologi (tai joku vastaava) on joskus sanonut, että lapselle ei saisi sanoa EI, koska se murentaa lapsen itsetuntoa. Pitäisi sanoa sama asia ns. positiiviseen sävyyn. Esim. "Ei saa heittää hiekkaa siskon päälle" -> ""Kokeileppa heittää hiekka ämpäriin" tms.

Eilen itseasiassa naureskeltiin asialle ja yritettiin ohjeistaa kahta 1.5v lasta vaihtamalla nämä EI-lauseet vastaavaan positiiviseen ilmaisuun. Kyllä meni sen verran vaikeaksi, että jääpi meillä tämä metodi käyttämättä... [/QUOTE]

Jostain tollasesta se kaverikin puhui. En vaan täysin ymmärtänyt miksei saa kieltää. Mun mielestä olis loogista kieltää ja sitten selittää miksei saa tehdä. Esim. "Ei saa koskea pistorasiaan kun voi tulla iso pipi" tms.

Kun mä olin pienenä äidin pyörän kyydissä ja äiti sanoi: "Älä vaan laita jalkaa tänne pyörän pinnojen väliin" muttei selittänyt miksei saa laittaa, niin mä kokeilin mitä siitä seuraa jos laittaa. Jalka meni "poikki" ja vieläkin on arpi muistona. Voin sen sitten näyttää omalle tytölleni samassa tilanteessa.

 

[Mep]

Lähinnä kai tuota ein jatkuvaa hokemista kehotetaan hillitsemään ADHD lasten tai vastaavien kanssa, joiden elämä olisi yhtä eitä.....
Että edes välillä muotoiltaisiin asia toisin.

Mutta kun meidän 7 vuotias kiipeää paloportaita ilman lupaa, karjun kyllä ei sinne, heti alas niin että tienoo raikaa.....

 

[viisikymppinen isoäiti]

no kyllä saa sanoa ei. ja pitää sanoa. kuka sitä voi koko lapsen iän juosta perässä ja yrittää saada mielenkiinto johonkin ei kiellettyyn. sellainen on ihan höpö höpö hömpötystä

 

[MarieHos]

Vähän sitä itse tulee lapsille sanottua EI.
Ainoastaan silloin, jos tilanne on jollain tapaa vaarallinen tai siitä voi aiheutua suurta vahinkoa. Esim, lapsi menossa kurottamaan keittiön pöydältä jotain ja hella helottaa täysillä. Silloin tulee sanottua napakasti EI ja lapsi uskoo samantien komennon.

Jos lapsi tekee tuhmuuksiaan, sanon useimmiten "älä viitsi tehdä tollasta, toi on ihan typerää.." tms. Onko se sitten enemmän kehoittamista kun kieltämistä, hyvin toimii kyllä tuokin.

En tosissaan viljele EI-sanaa liiaksi, jotta sillonkun se ei on ei, niin se menee myös perille.

 

["vieras"]

Minä olen vähän sitä mieltä, että mitä pienempi lapsi, sitä lyhyemmästä virsi kaunis ja kyllä ja ei ovat niitä millä pitkään pärjää. Ei tietenkään niin, ettei lapselle muuta puhuttaisi, mutta tärkeissä asioissa ne toimivat kuin se kuuluisa junan vessa. Sitten isommalle aletaan perustella ja siirtää huomiota muuhun ja parhaiten se taktiikka toimii aikuisten kesken. Juonitellaan, niin että huomio kiinnittyy ihan toisaalle. Vaikka seksiin, sitä voi käyttää hyvin, jos ei halua, että toinen huomaa tiskaamattomia tiskejä.

 

["vieras"]

Ihan pieni lapsi ei vielä ymmärrä sitä kieltoa lauseessa, joten se ei sana ei hyödytä mitään vaan lapsen on helpompi ymmärtää se lause positiivisena. Vasta jostain 2 vuotiaasta eteenpäin lapsi alkaa ymmärtämään paremmin ne kiellot, mutta siihen asti lapsi yrittää ymmärtää kehonsa kautta eli tekemällä sen asian ja siinä tilanteessa se kielto antaa juuri päinvastaisen kehoituksen lapselle. Koittakaapa sanoa pienelle lapselle esimerkiksi, että kaapin ovea ei saa avata niin lapsi yleensä menee juuri sen kaapin ovelle ja avaa sen, näyttääkseen, että on ymmärtänyt. Sitä vastoin lause "kaapin ovi pysyy kiinni" tai joku vastaava on pienelle paljon yksinkertaisempi ymmärtää...

 

[Mep]

[QUOTE="vieras";26365121]Minä olen vähän sitä mieltä, että mitä pienempi lapsi, sitä lyhyemmästä virsi kaunis ja kyllä ja ei ovat niitä millä pitkään pärjää. Ei tietenkään niin, ettei lapselle muuta puhuttaisi, mutta tärkeissä asioissa ne toimivat kuin se kuuluisa junan vessa. Sitten isommalle aletaan perustella ja siirtää huomiota muuhun ja parhaiten se taktiikka toimii aikuisten kesken. Juonitellaan, niin että huomio kiinnittyy ihan toisaalle. Vaikka seksiin, sitä voi käyttää hyvin, jos ei halua, että toinen huomaa tiskaamattomia tiskejä.[/QUOTE]

Tämän vois laittaa johonkin kasvatusoppaaseen osioon, p.s muista myös puolisoasi ;-)) Ihana!

 

[ap.]

Vähän sitä itse tulee lapsille sanottua EI.
Ainoastaan silloin, jos tilanne on jollain tapaa vaarallinen tai siitä voi aiheutua suurta vahinkoa. Esim, lapsi menossa kurottamaan keittiön pöydältä jotain ja hella helottaa täysillä. Silloin tulee sanottua napakasti EI ja lapsi uskoo samantien komennon.

Jos lapsi tekee tuhmuuksiaan, sanon useimmiten "älä viitsi tehdä tollasta, toi on ihan typerää.." tms. Onko se sitten enemmän kehoittamista kun kieltämistä, hyvin toimii kyllä tuokin.

En tosissaan viljele EI-sanaa liiaksi, jotta sillonkun se ei on ei, niin se menee myös perille.

Siinä vaiheessa kun lapsi on tekemässä jotain jopa vaarallista, mun mielestä se "EI!" toimii parhaiten. Lapsi pysähtyy heti. Eikä siinä välttämättä ole aikaa miettiä mihin muualle ohjaa sen mielenkiinnon.

 

[MarieHos]

Siinä vaiheessa kun lapsi on tekemässä jotain jopa vaarallista, mun mielestä se "EI!" toimii parhaiten. Lapsi pysähtyy heti. Eikä siinä välttämättä ole aikaa miettiä mihin muualle ohjaa sen mielenkiinnon.

Näinpä.
Sillonkun tilanne oikeasti tarvitsee sen tiukan 'EI':n, se toimii hyvin, kun EItä ei ole viljelty liiaksi.. Ts, menettänyt tehoaan.