Miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit jaksatte?

["vieras"]

Mun tyttö on nyt 9kk ja tuntuu välillä että mua väsyttää koko ajan! Syksyllä pitäis töihin lähteä ja nyt jo stressaan ja odotan kauhulla!

 

[lakaisukone]

Mun nuorin oli "jo" 3 kun menivät hoitoon ja mä palasin töihin. Voin kirkkain silmin vakuuttaa että nyt jaksan niin paljon paremmin. Aikuiskontaktit tekee ihmeitä. Joillekin loppuiän kestävä kotiäitiys sopii, mä kuulun siihen joukkoon joka saa sillä touhulla vain oman ja jälkikasvun päät hajalle.

 

[Bonaire]

eikö ole isää jakamassa vastuuta?kyllä siihen rutiiniin tottuu ajan kanssa,teet tärkeimmät kotihommat viikolla,jos isää ei ole kuvioissa tai isä ei osaa tehdä mitään

 

["Ankka"]

En mä olis jaksanutkaan silloin ku lapset olleet 9kk ikäsiä. Meillä ei ole kukaan nukkunu täysiä öitä ku vasta 2vuotiaana. Nyt on nuorin 2vee ja teen 6tuntista päivää ja hyvin jaksan Kuusi lasta meillä on ja en vois kuvitellakkaan että tekisin täyttä työtuntia.

Mikset vois olla vielä vaikka puolivuotta kotona?

 

[fdfd]

Jaksan paremmin nyt kun olen töissä. 24/7 kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa verrattuna raskaaseen ruumiilliseen työhön, on työ silti kevyempää ja lapsikin iltaisin kiltimpi.

 

[ap.]

Jaksan paremmin nyt kun olen töissä. 24/7 kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa verrattuna raskaaseen ruumiilliseen työhön, on työ silti kevyempää ja lapsikin iltaisin kiltimpi.

Niin no se voi olla että jaksaakin paremmin kun pääsee töihin "lepäämään". Mun tyttö aloittaa kiukuttelun vähän ennenkuin iskä tulee kotiin, ja rauhoittuu iskän syliin. Ollaan naurettukin että "Nyt on taas äiti-kiintiö täys". Ollaan käyty perhekahviloissa ja tyttö on tottunut lapsiseuraan. Niinä päivinä kun ollaan kahdestaan kotona, kiukuttelee paljon vaikka ulkoillaan tosi paljon.

 

[ap.]

[QUOTE="Ankka";26355384]En mä olis jaksanutkaan silloin ku lapset olleet 9kk ikäsiä. Meillä ei ole kukaan nukkunu täysiä öitä ku vasta 2vuotiaana. Nyt on nuorin 2vee ja teen 6tuntista päivää ja hyvin jaksan Kuusi lasta meillä on ja en vois kuvitellakkaan että tekisin täyttä työtuntia.

Mikset vois olla vielä vaikka puolivuotta kotona?[/QUOTE]

Koska taloudellinen tilanne heikkenis ja mun pää hajoais kotona.

 

[fdfd]

Niin no se voi olla että jaksaakin paremmin kun pääsee töihin "lepäämään". Mun tyttö aloittaa kiukuttelun vähän ennenkuin iskä tulee kotiin, ja rauhoittuu iskän syliin. Ollaan naurettukin että "Nyt on taas äiti-kiintiö täys". Ollaan käyty perhekahviloissa ja tyttö on tottunut lapsiseuraan. Niinä päivinä kun ollaan kahdestaan kotona, kiukuttelee paljon vaikka ulkoillaan tosi paljon.

No meillä alkoi kunnon uhmikset jo 1v ja jatkuu vaan kun täytetään kohta 2v. Ja just kun ei ole lapsiseuraa tai muutakaan niin päivät on aika rasittavia useimmiten jos kotona ollaan vaikka yritetään keksiä virikkeitä. Sitä tavallaan just "lepää" töissä vaikka painaakin hommia niska limassa

 

[Narsiscus]

Mä menin töihin kun tyttö oli 1v2kk ja olin ekat 6kk osittaisella hoitovapaalla. Sitten vasta aloitin työt täysipäiväisenä. Itse ainakin jaksoin hyvin. Työ oli mun henkireikä jonka jälkeen olikin sitten ihanaa viettää illat ja viikonloput tytön kanssa kotona. Kotityöt meillä tehtiin melkein kokonaan viikonloppuisin ja viikolla keskityttiin sitten lapsen kanssa olemiseen hoidon jälkeen.

Erityisesti uhmaikäisen kanssa oli ihanaa päästä lepäämään 8h töihin ja sitten jaksoikin paljon paremmin sitä kiukuttelua.

 

[meah]

Ihan hyvin olen jaksanut. Töitä olen tehnyt siitä asti, kun nuorin oli 2kk. Nyt se just täytti 2v.

Tosin se on aika ratkaiseva tekijä, että isä on nyt lasten kanssa kotona. Sitä hoitoonkuskausrumbaa en ehkä jaksaisi.

 

["vieras"]

Paremmin jaksan henkisesti työäitinä kuin kotiäitinä jaksoin. Mulla on kiva työ, saan siitä paljon. En minä kotona ollessanikaan mikään kodinhengetär ollut, joten sama aika varmaan menee siivoamisissa ym. Omille harrastuksille ei oikein ole enää aikaa, se harmittaa. Mutta aikansa kutakin.

 

[kaksi lasta]

Itse olen Yh ja mulla on kaks pientä lasta+vuorotyö. Olin kotona siihen asti kun nuorempi oli 1v7kk. Sitten menivät päiväkotiin, koska en jaksanut enää olla kotona. Pää alkoi hajota jatkuvaan kotona oloon.
Sen jälkeen menin töihin ja helpompaa on todellakin ollut siihen verrattuna! Saa työkavereista seuraa ja lapset tykkää olla päiväkodissa. Vaikka meilläkin on raskas työ, niin silti sen jaksaa paremmin kuin olla kotona Kotityöt hoituu aina kun ehtii ja pakkohan se onkin, kun ei ole ketään jakamassa arkea.

 

["vieras"]

Olen kovilla, pakko myöntää. Olen ns. perheen elättäjä, minä käyn töissä ja mies on kotona lasten kanssa. Se tarkoittaa siis sitä, että teen henkisesti raskaita työpäiviä meluisassa työpaikassa, menen kotiin siivoamaan ja tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä ja ulkoilemaan lasten kanssa. Illalla yhdeksän jälkeen jatkan töitä kotona, usein puolilleöin. Parisuhde voi huonosti, tai oikeastaan sitä ei ole ollenkaan. Ero on ollut jo ajatuksissa. Uskoisin myös jaksavani paremmin, jos minulla olisi vain kaksi huollettavaa nykyisen kolmen sijasta.

 

["piu"]

Mä teen paria duunia osa-aikaisena ja opiskelen täysipäiväisesti, lapset ovat olleet tänä aikana 1-4v, 2 kpl siis. Toisinaan on aikoja, jolloin ei vaan jaksa kuin minimin, toisinaan taas on ihanaa ja rentoa. Ihan kuin kotona ollessa

Nyt nautin kotijutuista satakertaa enemmän, töissä olokin on kivaa vaihtelua ja elämä on tasapainossa ajan käytön ja taloudellisen tilanteen suhteen ja se auttaa jaksamaan, vaikka ns. "omaa aikaa" mulla ei ole, esim. viihdekirjallisuutta en ehdi lukemaan enkä harrastamaan mitään. Onneksi tykkään siitä mitä teen, muuten tää ois sieltä ja syvältä

 

["Eeee"]

Omasta mielestäni työssäkäymisessä raskainta on se työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Sitä tuntee aina syyllisyyttä joko siitä, kun joutuu töissä aina lähtemään ensimmäisenä iltapäivällä hakemaan lasta päiväkodista ja sitten siitä kun joutuu olemaan päivät töissä eikä kotona lapsen kanssa. Raskasta se on myöskin, kun töistä lähtee iltapäivällä niin siitä alkaa periaatteessa toinen työpäivä. Ensin lapsi päiväkodista, sitten kauppaan, sitten ruuan laittaminen, sitten isompien läksyt, sitten kotityöt ja ulkoilut ja sitten seuraavan päivän valmistelu, jotta aamu lähtee sujuvasti käyntiin kun on vaatteet ja aamupalat valmiina ja laukut pakattu. Toki töissä on tietyllä tavalla kevyempää, kuin jos olisi lasten kanssa kotona, mutta on tämä arjen pyörittäminen kyllä tosi raskasta välillä.

 

[lucifer]

paljon paremmin jaksaa olla hyvä rauhallinen ei huutava-äiti kun käy päivät töissä.

 

[endie2]

jaksan paremmin kun käyn töissä. mulla on ihana työpaikka onneksi, jonne on ihana mennä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Eeee";26355622]Ensin lapsi päiväkodista, sitten kauppaan, sitten ruuan laittaminen, sitten isompien läksyt, sitten kotityöt ja ulkoilut ja sitten seuraavan päivän valmistelu, jotta aamu lähtee sujuvasti käyntiin kun on vaatteet ja aamupalat valmiina ja laukut pakattu. Toki töissä on tietyllä tavalla kevyempää, kuin jos olisi lasten kanssa kotona, mutta on tämä arjen pyörittäminen kyllä tosi raskasta välillä.[/QUOTE]

Ei kannata käydä joka päivä kaupassa. Tee isoja annoksia ruokaa kerralla, vaikka viikonloppuna. Pakasta, syökää pitkin viikkoa jne. Isommat lapset mukaan kotitöihin. ym ym