Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

  • Viestiketjun aloittaja "Silja"
  • Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
[QUOTE="mmmm";26326231]Miten se kangaspala auttaa tässä verrattuna ilman kantoliinaa kantamiseen? väitän että mun molempia lapsia on kannettu ihan yhtä paljon, mutta ilman kantoliinaa, kun eivät siihen suostuneet (kamala kiukku tuli). lapsia voi kantaa ja pitää sylissä ilman apuvälineitäkin.[/QUOTE]

No totta kai voi. Väittäisin silti, että se on tosi kätevä. Voi kantaa ja imettää lasta ja siinä ohella tehdä vaikka kotitöitä tai puuhata jotain isompien lasten kanssa. Harva jaksaa ilman liinaa kantaa lasta niin paljon ja kauan. Ei se nyt mikään ehdoton juttu hyvän äitiyden kannalta ole, mutta kyllä mä aion sellaisen joskus hankkia.

Mun yks ystävä saa syksyllä vauvan ja sanoin hänelle just eilen, että mä haluan sit kantaa sitä kantoliinassa. :D En oo koskaan kokeillu, rintarepussa olen kerran serkkuani kantanut.
 
"Entinen Ksantippa S."
Tämän ketjun innoittamana minäkin innostuin pitkästä aikaa lukemaan NinaTT:n blogia. Ja niin erilaisia olemme me ihmiset; minulle tuli hyvä mieli.

Hyvää suomenkielistä ilmaisua, teräviä, perusteltuja mielipiteitä, monenlaisia linkkejä. Eikä yhtäkään vaate-esittelyä!
 
  • Tykkää
Reactions: Mesore ja Anatolia
"mmmm"
No totta kai voi. Väittäisin silti, että se on tosi kätevä. Voi kantaa ja imettää lasta ja siinä ohella tehdä vaikka kotitöitä tai puuhata jotain isompien lasten kanssa. Harva jaksaa ilman liinaa kantaa lasta niin paljon ja kauan. Ei se nyt mikään ehdoton juttu hyvän äitiyden kannalta ole, mutta kyllä mä aion sellaisen joskus hankkia.

Mun yks ystävä saa syksyllä vauvan ja sanoin hänelle just eilen, että mä haluan sit kantaa sitä kantoliinassa. :D En oo koskaan kokeillu, rintarepussa olen kerran serkkuani kantanut.
Tietäisitpä vaan kuinka paljon meidän lapsia on kannettu. Ja ihan ilman kantoliinaa. Molempia kokeiltu sekä manducaa (kantoreppu) että kantoliinaa (molemmat siis hankittu), mutta jos lapsi itkee niissä ja rauhoittuu sylissä ilman liinoja niin en viitsi lasta itkettää vain siksi että hyvä äiti käyttää kantoliinaa. Taaperoakin olen imettänyt, tosin mun taapero oli vanhimmillaan 1v 2kk, en enää leikki-ikäistä imetä.
 
[QUOTE="mmmm";26327087]Tietäisitpä vaan kuinka paljon meidän lapsia on kannettu. Ja ihan ilman kantoliinaa. Molempia kokeiltu sekä manducaa (kantoreppu) että kantoliinaa (molemmat siis hankittu), mutta jos lapsi itkee niissä ja rauhoittuu sylissä ilman liinoja niin en viitsi lasta itkettää vain siksi että hyvä äiti käyttää kantoliinaa. Taaperoakin olen imettänyt, tosin mun taapero oli vanhimmillaan 1v 2kk, en enää leikki-ikäistä imetä.[/QUOTE]

Hyvä niin. :)
 
"höh"
[QUOTE="mmmm";26327087]Tietäisitpä vaan kuinka paljon meidän lapsia on kannettu. Ja ihan ilman kantoliinaa. Molempia kokeiltu sekä manducaa (kantoreppu) että kantoliinaa (molemmat siis hankittu), mutta jos lapsi itkee niissä ja rauhoittuu sylissä ilman liinoja niin en viitsi lasta itkettää vain siksi että hyvä äiti käyttää kantoliinaa. Taaperoakin olen imettänyt, tosin mun taapero oli vanhimmillaan 1v 2kk, en enää leikki-ikäistä imetä.[/QUOTE]

Älä viitsi olla hankala! Jos Tytsi sanoo että kantoliina on ihan ykkönen ja tosi kätevä niin se myös on sitä! Kyllä Tytsi tietää, kokemustakin varmasti löytyy ;)
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";26326170]Löytyy sitä tieteellistäkin näyttöä, mutta ne ovat usein ammatti-ihmiseltä toiselle suunnattuja :) Yksi nimi joka pompahtaa mieleen, jonka tuotantoa en ole lukenut mutta josta olen jotain kuullut on Arno Gruen.

Jesper Juul kirjoittaa myös hyvin, hän myös näitä laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja. Thomas Gordon kans.[/QUOTE]

Varmaan fiksuna ihmisenä ymmärtänet, että jos väität tiettyjä asioita todeksi, pitää ne pystyä todistamaan. Se, että joku on asiasta kirjottanut joskus, ei kerro asiasta yhtään mitään. Eikä edes se, että joku on asiaa tutkinut ja jotain tuloksia saanut, kerro asiasta lopullista tulosta.

Silloin jos mennään väitteissä kokonaan toiseen suuntaan kuin kaikki tieteenhaarat yhteensä viime vuosisadalla, pitäisi asiaa pystyä jollain tavalla todistamaan. Muuten sitä saattaa nopeasti leimautua foliopääksi ja turhan puhujaksi.

Ja varmaan ymmärrät, ettei tämä ole mikään kirjakerho tai lukupiiri. Todistus taakka on lähinnä sillä, joka väittää jotain, ei niillä jotka perusteluja kysyy.
 
"Entinen Ksantippa S."
[QUOTE="vieras";26327533]Varmaan fiksuna ihmisenä ymmärtänet, että jos väität tiettyjä asioita todeksi, pitää ne pystyä todistamaan. Se, että joku on asiasta kirjottanut joskus, ei kerro asiasta yhtään mitään. Eikä edes se, että joku on asiaa tutkinut ja jotain tuloksia saanut, kerro asiasta lopullista tulosta.

Silloin jos mennään väitteissä kokonaan toiseen suuntaan kuin kaikki tieteenhaarat yhteensä viime vuosisadalla, pitäisi asiaa pystyä jollain tavalla todistamaan. Muuten sitä saattaa nopeasti leimautua foliopääksi ja turhan puhujaksi.

Ja varmaan ymmärrät, ettei tämä ole mikään kirjakerho tai lukupiiri. Todistus taakka on lähinnä sillä, joka väittää jotain, ei niillä jotka perusteluja kysyy.[/QUOTE]

Anteeksi että sekaannun. En ole kiintymysvanhemmuuteen tai tämän alan kirjallisuuteen perehtynyt, mutta jotenkin merkilliseltä vaikuttaa tämä keskustelu. Ensin suosittelet NinaTT:lle kirjastokäyntiä, ja kun hän mainitsee nimeltä muutamia lukemiaan kirjoja, vastaat että tämä ei ole mikään kirjakerho tai lukupiiri, eivätkä kirjat itsessään oikeastaan edes todista mitään.

Mikä olisi sellainen verkkokeskustelun puitteissa mahdollinen todistustapa, jonka sinä hyväksyisit?
 
"vieras"
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26327727]Anteeksi että sekaannun. En ole kiintymysvanhemmuuteen tai tämän alan kirjallisuuteen perehtynyt, mutta jotenkin merkilliseltä vaikuttaa tämä keskustelu. Ensin suosittelet NinaTT:lle kirjastokäyntiä, ja kun hän mainitsee nimeltä muutamia lukemiaan kirjoja, vastaat että tämä ei ole mikään kirjakerho tai lukupiiri, eivätkä kirjat itsessään oikeastaan edes todista mitään.

Mikä olisi sellainen verkkokeskustelun puitteissa mahdollinen todistustapa, jonka sinä hyväksyisit?[/QUOTE]

Mä olen tässä kysellyt, että mihin ihmeeseen tämä kiintymysvanhemmuus perustuu, kun aina välillä Ninakin perustelee näkemystään tieteellä ja tiedolla. Olisi vähintäänkin rehellistä kertoa perustuuko mielipide tiedolle vai omalle näkemykselle.

Se mitä mä tässä kaipaan on faktaa, tieteellisesti todistettua tietoa, että kiintymyssuhde vanhemmuus perustuu jollekin muulle, kuin joidenkin gurujen näkemykselle. Kaikki nimet mitä tässä on heitelty ovat ns. "never heard" nimiä, vaikka itse voin sanoa aika laajasti tuntuevani nimenomaan kasvatustieteellistä kirjallisuutta.

Linkki sellaseen tutkimukseen/tutkimuksiin, jotka todistaa, että kiintymyssuhde vanhemmuuden keskeiset periaatteet lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta ovat totta, olis kiva.
 
[QUOTE="mmmm";26327087]Tietäisitpä vaan kuinka paljon meidän lapsia on kannettu. Ja ihan ilman kantoliinaa. Molempia kokeiltu sekä manducaa (kantoreppu) että kantoliinaa (molemmat siis hankittu), mutta jos lapsi itkee niissä ja rauhoittuu sylissä ilman liinoja niin en viitsi lasta itkettää vain siksi että hyvä äiti käyttää kantoliinaa. Taaperoakin olen imettänyt, tosin mun taapero oli vanhimmillaan 1v 2kk, en enää leikki-ikäistä imetä.[/QUOTE]

Jotkut jaksaa kantaa paremmin kuin toiset. Itse en olisi kovinkaan hyvä kanniskelija ilman liinaa vaikka ehkä olosuhteiden vuoksi olen jonkin verran joutunut noita isompia kantamaan koska oppivat niin myöhään kävelemään (3v10kk ja 1v9kk). Siltikään en lähtisi esim vauvan kanssa parin tunnin koiralenkille ilman rattaita jos ei olisi sitä kangaspalaa auttamassa välissä, enkä myöskään useamman tunnin reissulle kauppakeskukseen, vähän kauempana asuvalle kaverille käymään jne. Noissa tilanteissa ilman kantoliinaa/-reppua ne rattaat olisi ehdottomat. Minulle siis, en sano etteikö joku muu hoitaisi noita lapsi muuten vaan sylissä. En olisi myöskään viime syksynä selvinnyt keskimmäisen päiväkotiin viemisestä ilman noita kantoapuvälineitä kun oli mukana pyörätuolissa työnnettävä esikoinen ja toisessa käsipuolessa tuo autistinen ja karkaileva 5v. Minulle nuo siis ovat olleet tärkeä apuväline, samoin kuin monelle tutulle vaikka toiset kokevatkin ne turhiksi.

Meillä esikoinen ei viihtynyt pienenä liinassa eikä alkuun repussakaan. Jouduin siis kantamaan muuten ja varmaan olisin loukkaantunut jos joku liinailija olisi tullut sanomaan kuinka paljon vähemmän kanniskelen lastani häneen verrattuna, ajattelin tuolloin että lapsi oli kuitenkin paljon sylissä. Rehellisyyden nimissä ero noihin liinassa ja repussa viihtyviin siskoihin oli ISO. Ulkoillessa otin aina vaunut mukaan ja kotona askareita tehdessäni laskin mielelläni vauvan pois sylistäni (oli poikkeuksellisen hypotoninen lapsi, eli vaikea tehdä muuta samalla), kun lapsi nukahti syliini ja minun täytyi jatkaa toisaalle, vein hänet sängylle nukkumaan jne.
 
Oli toisaalta upeeta nähdä miten joku osaakin kirjottaa niin hyvin oman kantansa puolesta, melkein aukottomasti, että eihä tässä nyt voikaan olla edes mitään muita mielipiteitä. En ole samaa mieltä edes puolistakaan asioista, kuin blogissa, mutta en niitä tuomitsekaan, koska kirjoittaja sai näkemään myös niiden asioiden hyvät puolet, ja hyvin monissa asioissa sai minut miettimään ihan yksinkertaiseksikin luulemiani asioita hiukan syvemmin.

En aio ruveta toteuttamaan bloggarin "metodeja", mutta pistän kyllä neuvot korvan taakse.
Tässäkin asiassa huomaa, miten kaikki ihmiset ovat erilaisia eri mielipiteiltään ja moraaleiltaan, mutta silti ketään ei saa tuomita. Jokainen taapaa tyylillään. Ellei kyse nyt ole jostain rikollisesta, mikä on aivan eri asia :D (jos naapurin jorman mielestä on ihan okei että hän ampui entistä vaimoaan haulikolla päähän saatuaan tietää 20 vuoden takaisesta rakastajasta, turvautuen siihen että se oli ihan oikein naiselle)
 
"ninaTT"
[QUOTE="vieras";26327533]Varmaan fiksuna ihmisenä ymmärtänet, että jos väität tiettyjä asioita todeksi, pitää ne pystyä todistamaan. Se, että joku on asiasta kirjottanut joskus, ei kerro asiasta yhtään mitään. Eikä edes se, että joku on asiaa tutkinut ja jotain tuloksia saanut, kerro asiasta lopullista tulosta.

Silloin jos mennään väitteissä kokonaan toiseen suuntaan kuin kaikki tieteenhaarat yhteensä viime vuosisadalla, pitäisi asiaa pystyä jollain tavalla todistamaan. Muuten sitä saattaa nopeasti leimautua foliopääksi ja turhan puhujaksi.

Ja varmaan ymmärrät, ettei tämä ole mikään kirjakerho tai lukupiiri. Todistus taakka on lähinnä sillä, joka väittää jotain, ei niillä jotka perusteluja kysyy.[/QUOTE]

On täällä moni muukin väittänyt ties mitä :) Mulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä yhtikäs mitään. Ihan huvin ja urheilun vuoksi olen tässä jaksanut roikkua.

Minä en usko, että kasvatusta voi tutkia kovin tieteellisin menetelmin. Siitä huolimatta viime vuosikymmenien tieteellinen tutkimus aiheesta pääasiassa tukee näitä mun mielipiteitä. Esimerkiksi on todettu, että jos lapsia painostetaan tai kehotetaan maistamaan ruokaa, niin maistuu se pahemmalta kuin jos he maistoivat sitä oma-aloitteisesti. Suuntaus on selvästi kiintymysvanhemmuuden puoleen.

(ainiin, tänkin linkin voisi laittaa: Child rearing practices of distant ancestors foster morality, compassion in kids )

Pointtini katosi. En ole parhaimmillani näin aamusta. Niin, koska kasvatusta ja psykologiaa on suht vaikea tutkia, niin en voi löytää joka tilanteeseen sopivia tutkimustuloksia ja asiantuntijalausuntoja. Mitään Suurta Totuutta ei voi löytää näin monimutkaisesta aiheesta. On lähinnä tilastoja ja lisää tilastoja, ja niiden perusteella voi tehdä jotain arvauksia.
 
"Entinen Ksantippa S."
[QUOTE="vieras";26328456]

Se mitä mä tässä kaipaan on faktaa, tieteellisesti todistettua tietoa, että kiintymyssuhde vanhemmuus perustuu jollekin muulle, kuin joidenkin gurujen näkemykselle. Kaikki nimet mitä tässä on heitelty ovat ns. "never heard" nimiä, vaikka itse voin sanoa aika laajasti tuntuevani nimenomaan kasvatustieteellistä kirjallisuutta.

Linkki sellaseen tutkimukseen/tutkimuksiin, jotka todistaa, että kiintymyssuhde vanhemmuuden keskeiset periaatteet lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta ovat totta, olis kiva.[/QUOTE]

Jos tunnet "laajalti kasvatustieteellistä kirjallisuutta", ymmärrät varmasti että sama ongelma koskee koko kasvatustiedettä. Ihmissuhteita koskevien teorioiden tieteellinen todistaminen on ihan pirun vaikeaa, kun rottakokeitakaan ei oikein sovi ihmisillä tehdä. Lisäksi tieteenalan nuoruus näkyy tiettynä kriittisen perinteen puutteena. Rakennetaan nimenomaan niiden yksittäisten ihmisten ajatusten varaan.

Outin seminaariblogi: Mitä on kasvatustiede
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";26329776]On täällä moni muukin väittänyt ties mitä :) Mulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä yhtikäs mitään. Ihan huvin ja urheilun vuoksi olen tässä jaksanut roikkua.

Minä en usko, että kasvatusta voi tutkia kovin tieteellisin menetelmin. Siitä huolimatta viime vuosikymmenien tieteellinen tutkimus aiheesta pääasiassa tukee näitä mun mielipiteitä. Esimerkiksi on todettu, että jos lapsia painostetaan tai kehotetaan maistamaan ruokaa, niin maistuu se pahemmalta kuin jos he maistoivat sitä oma-aloitteisesti. Suuntaus on selvästi kiintymysvanhemmuuden puoleen.

(ainiin, tänkin linkin voisi laittaa: Child rearing practices of distant ancestors foster morality, compassion in kids )

Pointtini katosi. En ole parhaimmillani näin aamusta. Niin, koska kasvatusta ja psykologiaa on suht vaikea tutkia, niin en voi löytää joka tilanteeseen sopivia tutkimustuloksia ja asiantuntijalausuntoja. Mitään Suurta Totuutta ei voi löytää näin monimutkaisesta aiheesta. On lähinnä tilastoja ja lisää tilastoja, ja niiden perusteella voi tehdä jotain arvauksia.[/QUOTE]

Tää kommentti kuvaa hyvin koko keskustelua. Sä kuittaat koko tieteellisen tutkimuksen huonoksi, koska et itse siitä tiedä mitään. Ja eihän sun tartte mitään perustella, koska tää aihe on sulle harrastus.

Niin paljon kuin olet vuosien varrella täällä paasannut ja esittänyt järjettömiä väitteitä, jotka on suorastaan vaarallisia, tai vähintään loukkaavia. (Esim. pinnasänky aiheuttaa psyykkisiä vauriota ja pulloruokitut lapset eivät onnistu symbioosin saavuttamisessa äitinsä kanssa.) Sun ei tarvitse mitenkään todistaa väitteitäsi, koska tää on sulle huvia.

Kyllä se todellisessa maailmassa menee niin, että jos väität jotain asia pitää pystyä todistamaan.

Mutta joo, ehkä mä päätän keskustelun tähän, koska ei näillä argumenteilla voi keskustella aiheesta enempää. Toivoisin tosin, että ihmiset ylipäätään olisi harkitsevampia kun rupeaa tekemään joistain ajatuksistaan ideologiaa. Oman lapsensa saa kasvattaa miten haluaa, mutta kun rupeaa neuvomaan muita, kannattaisi aiheeseen ihan oikeasti perehtyä.
 
"ninaTT"
[QUOTE="vieras";26330245]Tää kommentti kuvaa hyvin koko keskustelua. Sä kuittaat koko tieteellisen tutkimuksen huonoksi, koska et itse siitä tiedä mitään. Ja eihän sun tartte mitään perustella, koska tää aihe on sulle harrastus.

Niin paljon kuin olet vuosien varrella täällä paasannut ja esittänyt järjettömiä väitteitä, jotka on suorastaan vaarallisia, tai vähintään loukkaavia. (Esim. pinnasänky aiheuttaa psyykkisiä vauriota ja pulloruokitut lapset eivät onnistu symbioosin saavuttamisessa äitinsä kanssa.) Sun ei tarvitse mitenkään todistaa väitteitäsi, koska tää on sulle huvia. [/QUOTE]

Mitä vittuu, en mä ole mitään tuollaista väittänyt :LOL:

[QUOTE="vieras";26330245]Kyllä se todellisessa maailmassa menee niin, että jos väität jotain asia pitää pystyä todistamaan.

Mutta joo, ehkä mä päätän keskustelun tähän, koska ei näillä argumenteilla voi keskustella aiheesta enempää. Toivoisin tosin, että ihmiset ylipäätään olisi harkitsevampia kun rupeaa tekemään joistain ajatuksistaan ideologiaa. Oman lapsensa saa kasvattaa miten haluaa, mutta kun rupeaa neuvomaan muita, kannattaisi aiheeseen ihan oikeasti perehtyä.[/QUOTE]

Totta kai jos mä ryhtyisin opiskelemaan alaa niin suhtautuisin koko touhuun ihan eri näkökulmasta. Nyt mä en neuvo ketään sen enempää ku naapurin Martta, joka kertoo omista kokemuksistaan tai mitä sattui lukemaan Vauva-lehdestä. Mä en ole koskaan väittänyt olevani kasvatusalan ammattilainen (taino, lastenhoitaja mä olen, mutta siis ei ole mitään koulutusta alalle ja tämä on tosiaan vain _harrastus_ mulle) enkä ymmärrä, miksi mulla siten olisi jotain elämää suurempaa vastuuta. Sen verran vastuuta koen mulla olevan, että pyrin muistuttamaan ihmisiä siitä, että nämä ajatukset perustuvat näihin ja näihin kirjoihin, näitten tyyppien sanomisiin tai omiin kokemuksiini, että lisätietoa janoaville löytyy omat väylänsä. Kirjoitin blogiinikin kokonaisen postauksen siitä, miten kehenkään yksittäiseen ihmiseen/lähteeseen ei pidä luottaa, ei edes minuun, vaan pitää muodostaa kokonaiskuva aiheesta ennen kun tekee mitään suuria päätöksiä omassa elämässään.

En tiedä, mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että esiintyisin suurena guruna ja kuvittelisin tietäväni kaiken tästä aiheesta :) Kiintymysvanhemmuus on mielenkiintoista ja sen pääperiaatteet tuntuvat loogisilta ja löytyypi myös sitä tutkimustietoa tätä tukemaan. Sen takia toimin näin omassa elämässäni. Koska kuitenkin välitän itseni lisäksi kanssaihmisistäni, niin totta kai haluan jakaa toimivaksi ja oikeaksi kokemani filosofian. Vastuun jätän - kamalaa - aikuisille ihmisille itselleen, enkä koskaan valehtele olevani mitään muuta kuin mitä olen.
 
"mmmm"
Nyt muuten tajusin tota ketjua lukiessa mistä tytsi on saanut sen ajatuksen että uhmaikä tarkoittaa sellaista että lapsi tahallaan uhmaa vanhempiaan. Sanot nimittäin tossa ketjussa näin: Tunnen monia ihmisiä jotka väittävät toisin. Täällä ihan lähelläkin asuu yksi perhe, jonka 5v tyttö on mitä suloisin, kiltti, empaattinen ja sosiaalinen. Ei kuulemma koskaan ole uhmannut, siis ihan huvin vuoksi pistänyt hanttiin. Ja häntä ei komennella tai manipuloida tekemään oikein; hän on oppinu esimerkistä. http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1443298-ninatt-voitko-selventaa-hakkisankyajatusta/sivu8.html

Eli sultahan se on tullut. Uhmaikä ei kuitenkaan tarkoita sellaista ikää jossa lapsi pahuuttaan ja tarjoituksella tekee asioita joista tietää että on kiellettyjä tai tahallaan vanhempien kiusaksi huutaa ja kiukkuaa. Uhma- eli tahtoiässä lapsi kokeilee rajojaan ja taitojen ja iän mukaan lapsen annetaan niitä turvallisesti kokeilla. Sitä ns. uhmaa tulee jos lapsen kyvyt eivät riitä asian tekemiseen ja lapsi turhautuu. Vanhemmman tehtävä on olla tukena.
 
"mmmm"
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1441569-ninatt-poltitko-raskaana/sivu2.html

ninaTT: Jos sä laittaisit eläimen saman malliseen lootaan, niin häkiks sä sitä nimittäisit. Ei se muutu vaikka siellä olis pupun tilalla lapsi, häkki se silti on

Jotkut lapset kykenevät korjaamaan ne jäljet mitä jokapäiväinen hylkääminen vauvana psyykelle tekee, toiset eivät. Se jokaöinen kauhu kun pitää olla yksin pimeässä, äidistä ei tietoakaan... Tulee kyyneleet silmiin jos yrittää omalle kohdalleen kuvitella sellasta.
 
sama kaava
Ja niin häipyi Nina tt kuin pieru saharaan, ylläripylläri!

Toi on NIIIIIN Ninamaista! "Mitävittuemmäoonoinsanon" ja sitten kun lyödään omat sanat eteen niin se tulee väittämään että tarkoittikin jotain ihan vallan muuta.

Hellurei ja kukkia Ninalle!
 
Ei kai nyt mistään yksittäisestä asiasta voi sanoa, että se varmasti aiheuttaisi jotain traumoja ja vaurioita psyykkeeseen. :O Sanoo sen nyt järkikin, ettei sellaista voi tutkia kovinkaan kiistattomasti. Jos huudellaan vastuun perään niin missä on sitten niiden vastuu, jotka uskovat esim. rangaistusten käyttöön, maistamispakkoon tai siihen, ettei päiväkoti aiheuta mitään haittaa vauvalle? Miksei heidän tarvitse perustella mielipiteitään linkittämällä lähteitä? Onko todistamisvelvollisuus vain niillä, joiden mielipiteet ovat vastoin valtavirran käsityksiä?

Pinnasängyssä nukuttamisesta. Yksin nukkumisen on ainakin todettu nostavan vauvan stressihormonien tasoa. Muistaakseni se myös lisää mm. kätkytkuolemien riskiä. Yritän katsoa, jos löytäisin jotain, mitä linkittää noiden tueksi.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä