UUSPERHEELLISET! Onko etälapset teillä aina koko etävanhemman loma ajan? Onko aikaa pelkästään yhteisten lasten kanssa?

Missä vaiheessa tässä on ollut kyse siitä etten välittäisi puolisoni lapsista? Oletko lukenut koko ketjun? Enkö ole jo kertonut useaan otteeseen, että olen kaikkeni jo vuosien ajan tehnyt jotta näiden lasten hyvinvointi olisi ensisijalla? Heitä rakastetaan, ja heistä välitetään, ei pelkästään biologisten vanhempien puolesta vaan KOKO tämän laajan perhekompleksin puolesta. Ja se on enemmän kuin monella lapsella, joilla on ns. ehjä perhe.

Nämä lapset, joita olen omalta osaltani kasvattanut jo vuosia, eivät kuitenkaan ikinä tule olemaan omiani. Se on biologisesti mahdotonta. En yritä olla äiti lapsille, joilla on jo olemassaoleva äiti. Sen sijaan haluan olla mahdollisimman hyvä OMA äiti omalle lapselleni, jolle toki äitinä haluan myös antaa parhaat lähtökohdat elämään. Se on luonnollista, eikö vaan?

Luonnollista on myös tällöin pitää sen OMAN biologisen lapsen puolia, oli tilanne mikä hyvänsä.

Se, että sä painotat sitä YDINperhettä niin paljon, antaa sellaisen kuvan, että sä mieluummin toivoisit ettei sun tarvitsis nähdä niitä miehen lapsia lainkaan, vaan voisitte keskittyä siihen YDINperheeseen. Mitä siis teillä ei koskaan tule olemaan, koska perheeseenne kuuluu väistämättä myös ne edellisen liiton lapset.

Sun OMA lapses tuskin tulee kärsimään puolisisaruksistaan enkä mä ymmärrä, mitä puolien pitämistä tuossa on? Annat sellaisen kuvan, että tämä teidän yhteinen lapsenne joutuisi jotenkin kilpailemaan puolisisarustensa kanssa isänsä huomiosta, vaikka totuus on se, että hän tulee nauttimaan enemmän isänsä olemassaolosta kuin nämä puolisisarukset, mikäli te pysytte yhdessä. Ja miksei hänellä olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään? Vanhemmat, jotka oletettavasti rakastavat toisiaan, puolisisaruksia jotka todennäköisesti myös tulevat tykkäämään sisaruksestaan.... Vai meinaatko, että se tuo hänelle jotenkin parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään, jos ne puolisisarukset olisivat teillä mahdollisimman vähän kesällä? Se aiheuttaisi todennäköisesti katkeruutta näiden puolisisarusten osalta, mikä taas voi johtaa siihen, että inhoavat uutta tulokasta sen vuoksi, että se vei heiltä isän. Näin ne lapset sen voivat päätellä.

Ja juu, mä olen lukenut koko ketjun. Enkä mä saanut sun viesteistä sellaista kuvaa, että sulla olisi kovinkaan lämpimiä ajatuksia näistä lapsista.

 

Luonnollista on myös tällöin pitää sen OMAN biologisen lapsen puolia, oli tilanne mikä hyvänsä.

Oletko sä yhtään miettinyt miltä sä nyt olet sitä lasta puolustamassa. Sen omilta sisaruksilta? Sun täytyy hyväksyä, että myös ne miehen lapset on teidän perhettä ja sun lapsi ei ikinä tule olemaan esikoinen teidän perheessä. Mutta ei se nuoremmankaan sisaruksen osa yhtään huonompi ole, vaikka se voi olla hieman erilainen

 

[QUOTE="AMa";26277694]Ei millään pahalla, mutta sun asenne on aivan ihmeellinen.

Sillä SUN lapsellasi nyt sattuu olemaan sisaruksia ja sillä selvä. Ne on puolisisaruksia, mutta sisaruksia kuitenkin. Entä jos sulla olis edellisestä suhteesta lapsi, niin olisko ok jos sun mies pyytäisi, ettei se olisikaan lomalla teidän kanssa, jotta sinä kerkeäisit tutustua rauhassa lapseesi jne?

Sinun pitää nyt tajuta se, että niitä sisaruksia ei muissakaan perheissä laiteta hyllylle, kun uusi vauva syntyy. Joten turha valittaa siitä, miten lapsi joutuu tinkimään. Vietätte normaalia perhe-elämää kun vauva syntyy, mitä ihmettä te jatkuvasti viihdyttätte niitä penskoja? Teillä on vanhemmuudesta ihan outo kuva muutenkin, jos se lasten kanssa oleminen on niiden viihdyttämistä ja koko ajan paikasta toiseen juoksemista.

Mitä niihin sukulaisiin tulee, niin aika ihmeellistä jos aiemmat sisarukset estää mummoa tutustumasta uuteen vauvaan.. Näin ei ole kyllä tähän päivään mennessä tapahtunut yhdessäkään perheessä [/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta sinunkin viestistäsi huomaa ettet ole uusioperheellinen, ainakaan ap:n tarkoittamalla tavalla. Miksi sitten tulet kommentoimaan asiaa, josta et tiedä mitään?

Mielestäni tähän keskusteluun pyydettiin mielipiteitä uusperheellisiltä, ja miten heidän tapauksessaan on kesäloma hoidettu. Yhtäkkiä tänne ryntää jeesustelemaan ja haukkumaan hirveä kasa mammoja, joilla ei ole aavistustakaan siitä miten ap:n kaltaisessa tilanteessa elävä kokee asian.

Ja kyllä, olen täysin samaa mieltä siitä että omassa tilanteessani miehen lapsia on paapottu liikaakin, ja siitä kärsitään nyt kun aikaisemmat lapset joutuvat elämään sen kanssa etteivät ole sen huomion keskipisteenä. Valitettavasti VAIN äitipuolena minulla ei ole kuitenkaan ollut mitään valtaa vaikuttaa lasten aikaisempaan kasvatukseen, kuten muutkin äitipuolet tietävät.

 

Aiemmat sisarukset vievät sen huomion pieneltä.

Tosi epäreilua olisi toisia sisaruksia kohtaan käydä mummolassa ilman heitä ;D

 

[QUOTE="heh";26277759]Siis käytännössähän se on niin, että pfft. on kuviossa se uusi ja ylimääräinen. Ne miehen entisestä liitosta olevat lapset ja mies ovat se alkuperäinen perhe, johon sinä pfft. olet vapaaehtoisesti (?) liittynyt. Ja sun tuleva lapsesi vie sitä taloudellista turvaa pois niiltä lapsilta, eikä toisinpäin. Jos siis nyt pilkkuja ruvetaan n.ssimaan.[/QUOTE]

Niin peesi. Ja siinä sitten väittää kokonaisuutta hän + mies + uusi lapsi YDINperheeksi.

 

Valitinko siitä? Minulta kysyttiin miten uusi lapsi joutuu tinkimään uusioperhetilanteesta. Vastasin rehellisesti, ja rehellisesti myös se raha on yksi asia joka vaikuttaa.

En mä nyt tiedä, mistä valitit. Ehket mistään.

Raha tottakai vaikuttaa. Mutta tällä tulevalla äidillä on puolisonsa kanssa ollut mahdollisuus miettiä, onko rahaa elättää vielä yksi lapsi. Toisin kuin uuden puolison lasten äidillä, joka joutuu jatkossa laittamaan omistaan enemmän, koska lasten isän elätyskyky pienenee uuden lapsen synnyttyä. Jos oikein siis suoristetaan mutkia uuden puolison ex-vaimo elättää myös tätä uusioperheen lasta.

 

Ei millään pahalla, mutta sinunkin viestistäsi huomaa ettet ole uusioperheellinen, ainakaan ap:n tarkoittamalla tavalla. Miksi sitten tulet kommentoimaan asiaa, josta et tiedä mitään?

Mielestäni tähän keskusteluun pyydettiin mielipiteitä uusperheellisiltä, ja miten heidän tapauksessaan on kesäloma hoidettu. Yhtäkkiä tänne ryntää jeesustelemaan ja haukkumaan hirveä kasa mammoja, joilla ei ole aavistustakaan siitä miten ap:n kaltaisessa tilanteessa elävä kokee asian.

Ja kyllä, olen täysin samaa mieltä siitä että omassa tilanteessani miehen lapsia on paapottu liikaakin, ja siitä kärsitään nyt kun aikaisemmat lapset joutuvat elämään sen kanssa etteivät ole sen huomion keskipisteenä. Valitettavasti VAIN äitipuolena minulla ei ole kuitenkaan ollut mitään valtaa vaikuttaa lasten aikaisempaan kasvatukseen, kuten muutkin äitipuolet tietävät.

Oman lapsesi biologisena äitinä voit kuitenkin vaikuttaa siihen ettei sen oman lapsesi kanssa toisteta samaa virhettä. Siis ettei häntä paapota liikaa ja ettei vän totu olemaan huomion keskipisteenä vaan alusta asti oppii sen oman paikkansa sisarussarjassa. Näin hän oppii alusta asti jakamaan sen huomion eikä kuvittele itseään vanhempiensa kanssa ydinperheeksi jossa sisaruspuolet on ikävä lisä, vaan hahmottaa teidät alusta asti uusperheeksi.

 

Nyt ehkä vähän eksyy alkuperäisestä aiheesta kun kaikki hyökkäsi pfft.:n kimppuun

Mutta haluaisin muistuttaa, että on eri asia saada vauva ydinperheessä, jossa on jo lapsia ennestään kuin saada vauva uusioperheessä, jossa äitipuoli tulee vasta ensimmäistä kertaa äidiksi. Siinä mielessä tilanne on ihan eri, että ydinperheen äidille vauvan hoito on jo tuttua hommaa eikä todennäköisesti vaadi niin paljon kuin mitä ekalla kerralla. Äitipuolella taas tilanne on ihan uusi.. siinä vasta aloitetaan opetella sitä äitinä olemista ja vauvan hoitoa (tokihan on varmasti hoitanut niitä lapsipuolia, mutta tuskin vauvaikäisestä lähtien).

Siinä mielessä siis ymmärrän, että kaipaa jonkin näköistä rauhaa siihen alkuun. Varmastikin ne miehen lapset saa tulla käymään jne. mutta ei ehkä koko kesäksi tai loman ajaksi. Kunhan tilanne on tutumpi äitipuolelle niin sitten varmasti on paluu siihen normaaliin tapaamisrytmiin.

Ja se mitä täältä palstaltakin on saanut lukea niin kyllähän osa laittaa ydinperheessäkin lapset virikehoitoon kun perheeseen syntyy vauva :xmas: Että jonkilaista rauhaa ne ydinperheen äiditkin (osa) saattavat tarvita uuden vauvan kanssa..

Joku sanoi että kyllähän adoptiolapsi on oma, vaikka biologisesti ei olisi sukua. Totta, mutta hieman eri asia kuin lapsipuolet.. Adoptiolapsen vanhempina olette kuitenkin ne ainoat vanhemmat eikä lapsi asu muualla. Etkä ole äitipuolen asemassa, jossa tosiaan on velvotteita ja vastuuta, mutta ei minkäänlaisia oikeuksia.

Lisäksi olen samaa mieltä siinä, että ei se äitipuolen sukulaisissa käyminen välttämättä ole aina niin hyvä juttu. Ei siksi, että ne mummot/suku sillä puolen huomioisi vain lapsipuolia vaan ehkä juuri sen huomion puuttumisen takia.. Lapsipuolet voi tuntea itsensä hyvinkin ulkopuoliseksi äitipuolen sukulaisten luona, vaikka äitipuoli olisi läheinen.. Suku ei vaan välttämättä ota vastaan perheenjäseninä niitä lapsipuolia, huomioidaan vaan ne äitipuolen lapset jne. ja joissakin tapauksissa on ehkä helpompaa pitää vähän erillään äitipuolen suku lapsipuolista.

 

Siinä mielessä siis ymmärrän, että kaipaa jonkin näköistä rauhaa siihen alkuun. Varmastikin ne miehen lapset saa tulla käymään jne. mutta ei ehkä koko kesäksi tai loman ajaksi. Kunhan tilanne on tutumpi äitipuolelle niin sitten varmasti on paluu siihen normaaliin tapaamisrytmiin.

Kyllä varmaan jokainen ymmärtää, että äitipuoli kaipaa rauhaa. Tottakai sitä voi kaikenlaista haluta, mutta onko se yhdenkään tämän perheen lapsen etu, että yhtäkkiä etälapsia ei enää halutakaan isän perheeseen asumaan. Syystä, että näille lapsille syntyi pikkusisarus. Tämä voi kääntyä niinkin päin, että etälapset toteavat, ettei isää ja tämän uutta puolisoa enää kiinnosta eivätkä enää halua isän luo asumaan ollenkaan.

 

Tästähän tappeluketju tuli. Ja nimenomaan niin, että ne joilla EI ole kokemusta aiheesta, ovat kärkkäimpiä kommentoimaan... Te ette nyt ymmärrä sitä, että ydinperhe on aivan eri asia kuin uusperhe. Samat säännöt eivät päde, roolit ovat eri tavalla monimutkaisia, ja kaikki joutuvat joustamaan sekä tavallisissa ydinperheasioissa että sitten näissä laajennetun perheen asioissa. Mutta myöskin tuntuu olevan nyt hukassa se, että BIOLOGISET vanhemmat ovat ne, jotka OMIEN lastensa asioista päättävät, äiti- ja isäpuolet ovat siinä hommassa aivan statistin roolissa. Äitipuoli saa tässä ihan turhaan toisaalta lokaa niskaan ja toisaalta korotetaan asemaan, jota hänellä ei ole.

 

[QUOTE="vieras";26277949]Kyllä varmaan jokainen ymmärtää, että äitipuoli kaipaa rauhaa. Tottakai sitä voi kaikenlaista haluta, mutta onko se yhdenkään tämän perheen lapsen etu, että yhtäkkiä etälapsia ei enää halutakaan isän perheeseen asumaan. Syystä, että näille lapsille syntyi pikkusisarus. Tämä voi kääntyä niinkin päin, että etälapset toteavat, ettei isää ja tämän uutta puolisoa enää kiinnosta eivätkä enää halua isän luo asumaan ollenkaan.[/QUOTE]

Tästähän EI ollut kysymys, vaan siitä, kuinka pitkäksi aikaa ne etälapset tulevat sinne toiseen kotiinsa. Ydinperhettä ei tässä voi verrata uusperheeseen, koska ne ovat aivan eri asia. Aina paikalla olevat sisarukset ovat eri asia kuin vain välillä paikalla olevat, ja viikko-viikko-systeemillä olevat uusperheet ovat aivan eri asia kuin joka-toinen-vkloppu-ja-viikko-kesällä-systeemillä olevat.

 

[QUOTE="vieras";26277949]Kyllä varmaan jokainen ymmärtää, että äitipuoli kaipaa rauhaa. Tottakai sitä voi kaikenlaista haluta, mutta onko se yhdenkään tämän perheen lapsen etu, että yhtäkkiä etälapsia ei enää halutakaan isän perheeseen asumaan. Syystä, että näille lapsille syntyi pikkusisarus. Tämä voi kääntyä niinkin päin, että etälapset toteavat, ettei isää ja tämän uutta puolisoa enää kiinnosta eivätkä enää halua isän luo asumaan ollenkaan.[/QUOTE]

Mutta tilannehan on väliaikainen (toivon mukaan!). Riippuen tietysti minkä ikäiset etälapset on kyseessä, ymmärtävätkö mitä tarkoittaa jos heille selittää että vauva vaatii ensin vähän enemmän ja pikkuhiljaa hekin pääsevät tutustumaan vauvaan (tmv.). Ja jos välit on hyvät lähi- ja etävanhemmat välillä niin voi toteuttaa lyhyempiä tapaamisia kuin normaalisti eli tuskin kukaan oli täysin estämässä etälasten ja isän tapaamisia.

 

[QUOTE="Jenis";26277993]Tästähän EI ollut kysymys, vaan siitä, kuinka pitkäksi aikaa ne etälapset tulevat sinne toiseen kotiinsa. Ydinperhettä ei tässä voi verrata uusperheeseen, koska ne ovat aivan eri asia. Aina paikalla olevat sisarukset ovat eri asia kuin vain välillä paikalla olevat, ja viikko-viikko-systeemillä olevat uusperheet ovat aivan eri asia kuin joka-toinen-vkloppu-ja-viikko-kesällä-systeemillä olevat.[/QUOTE]

Miksi lähiäidin pitäisi olla valmis joustamaan tapaamisissa?

 

Hah, olisivat olleet edes osan etän lomasta etällä...

 

Ja koska sata menikin jo rikki, vetäydyn tästä keskustelusta. Nimenomaan siksi että pahimmat jeesustelijat tässäKIN ketjussa ovat ne, jotka eivät aluperäisen viestin aiheesta mitään tiedä.

Kivaa kesää teille! Minä lähden odottamaan ensimmäisen OMAN lapsen syntymää, sekä miehen ETTÄ miehen lasten kanssa yhdessä. Jotta me kolme voidaan sitten olla yksi YDINPERHE tämän UUSIOPERHEEN keskellä.

 

Mielestäni sinulla äitipuolena on omassa perheessäsi ihan yhtä paljon päätäntävaltaa kuin miehelläsikin. Tämä koskee silloin myös etälapsien teillä oleilua. Olisi kohtuutonta vaatia että viettäisit koko kesäloman "jonkun toisen" lapsien kanssa, etkä saisi rauhaa lainkaan omalle perheelle. Ei teidän oman, koossa olevan perheen, hyvinvoinnin tule kärsiä siitä että miehesi on sattunut eroamaan exästään.

Eli siis kompromissia ehdotan - lomasta esim. puolet koko lössin kanssa ja puolet vain teidän oman perheen. Teillä on koossa oleva perhe, joka ei ole hajonnut. Sitä vanhaa, jo hajonnutta perhettä ei enää mikään pelasta. Kumman tulisi olla tärkeämpi?

apua, kuulostaa järkttävälle.

 

Ja sitten oletetaan että kun tähän uusioperheeseen syntyy lapsi, hänen tarpeensa eivät ole ikinä yhtä tärkeät kuin niiden raukkaparkojen, aikaisempien lasten, joilla ei ole edes ehjää perhettä. Miksi tämän uuden lapsen tulee heti alusta saakka joutua tinkimään kaikesta?

Mutta niinhän ydinperheissäkin perheen nuoremmat lapset syntyvät jo olemassa olevaan perhetilanteeseen ja joutuvat omalta osaltaan tinkimään ajasta vanhempien kanssa sekä tyytymään vähempään kuin jos olisivat ainoita lapsia. Uusperheessä yhteiset lapset syntyvät siihen todellisuuteen, että heillä on jo sisaruksia olemassa joko jomman kumman tai kummankin vanhemman puolelta.

Meillä yhteistä ei ole lähdetty kohtelemaan eri tavoin "ainoana" lapsena vaan hän on vanhempien lasten pikkusisko ja saa olla vanhempiensa kanssa ilman sisaruksia silloin, kun nämä syystä tai toista eivät ole kotona. Isommat lapset ovat yhteishuollossa ex-puolison kanssa ja ovat ristiin vuoroviikoin toisella, vuoroin toisella vanhemmallaan. Näin ollen yhteinen on harvoin yksinään ja kaipaa sisaruksiaan näiden ollessa poissa.

 

Minulla ei ole uusperhettä, mutta pakko sanoa, että kuulostaa ikävältä, jos perheen pitäisi saada aikaa lomailla vain yhteisten lasten kanssa. Minusta kaikkien lasten pitää olla tasa-arvoisia. Lisäksi etälapsilla on oikeus olla etävanhemman kanssa niin paljon kuin mahdollista. Se ei ole yhteisiltä lapsilta pois. Tai ei pitäisi ainakaan olla.

 

Ja koska sata menikin jo rikki, vetäydyn tästä keskustelusta. Nimenomaan siksi että pahimmat jeesustelijat tässäKIN ketjussa ovat ne, jotka eivät aluperäisen viestin aiheesta mitään tiedä.

Kivaa kesää teille! Minä lähden odottamaan ensimmäisen OMAN lapsen syntymää, sekä miehen ETTÄ miehen lasten kanssa yhdessä. Jotta me kolme voidaan sitten olla yksi YDINPERHE tämän UUSIOPERHEEN keskellä.

siis miten niin ei tiedä. toki tietää. että toisen lapset eivät ole samat kuin omat,jos joutuu pakosti katsella niin toisen lapsia voi jopa inhota, kuten suuri osa etävanhemmista (naisista ) inhoaa mitä palstaa olen lukenut.

kuulin tänän kaupan pihassa kun eräs pph sanoi äkäisesti lapselle, nyt kävelet reippasti, vaikka lapsi käveli jo aivantarpeeksi reippasti muutaman vuodne vanhaksi. tuskin kukaan omalleen sanoisi niin.

mutta siis sullahan on aikusena ollut mahdollisuus miettiä että haluatko varatun miehen. jolla on jo perhe. silloin kannattaa jättää ne yhteiset tekemättä koska silloin viimeistään taiyleensä alkaa inhota niitä toisen lapsia.

 

Mutta niinhän ydinperheissäkin perheen nuoremmat lapset syntyvät jo olemassa olevaan perhetilanteeseen ja joutuvat omalta osaltaan tinkimään ajasta vanhempien kanssa sekä tyytymään vähempään kuin jos olisivat ainoita lapsia. Uusperheessä yhteiset lapset syntyvät siihen todellisuuteen, että heillä on jo sisaruksia olemassa joko jomman kumman tai kummankin vanhemman puolelta.

Meillä yhteistä ei ole lähdetty kohtelemaan eri tavoin "ainoana" lapsena vaan hän on vanhempien lasten pikkusisko ja saa olla vanhempiensa kanssa ilman sisaruksia silloin, kun nämä syystä tai toista eivät ole kotona. Isommat lapset ovat yhteishuollossa ex-puolison kanssa ja ovat ristiin vuoroviikoin toisella, vuoroin toisella vanhemmallaan. Näin ollen yhteinen on harvoin yksinään ja kaipaa sisaruksiaan näiden ollessa poissa.

ydinperheessä ne toiset ovat siellä aina viemässä vauvalta huomiota, aina. väsytti miten tahansa ja nukkui vauva tai ei, siellä ne isommat ovat.

 

asuu 4lasta 2 minun edellisestä suhteesta ja 2 yhteistä..mutta niin arjessa kun lomillakin jaetaan paljon lapsia,saatetaan esim.noitten virallisesti munun lasten kanssa tehdä huvipuistoreissu,kun ne jo koululaisia niin se on hauskaa kun ei tarte pikkusia raahata mukana=)Ja kun isot on isällään ollaan käyty esim.risteilyllä pienien kanssa..toki tehdään yös koko perheellä matkoja..
Meillä etä-isällä on kesällä lomaa 4viikkoa josta 2-3viikkoa ottaa lapset sinne ja ainakin yhden viikon lomailee ilman lapsia.

 

up

 

paljon on keskustelua herättänyt aloittamani aihe, kiitos siitä. Uskon että parhaita neuvon antajia ovat juurikin ne jotka itse elävät tai ovat eläneet vastaavassa tilanteessa.

Näin äitipuolena tuntuu usein siltä että vaikka olemme miehen kanssa samanvertaisia suhteessamme, silti olen jokseenkin siinä osassa ettei mielipiteelläni ole väliä kaikissa minuakin koskevissa asioissa, koska miehellä on lapsi jonkun muun kanssa. Asiat siis koskevat myös minun elämää mutta mieheni sopii niistä jonkun muun kanssa.

Joku oli maininnut hyvin tuolla että ei todellakaan ole ihan sama asia tuleeko vauva ydinperheen lapsien lisäksi vai uusperheen. Äiti on kuitenkin äiti kaikille jo olemassa oleville lapsille ja siitä syystä on ihan ymmärrettävää jos etälapsi ei tunnu niin luontevalta hoidettavalta heti vauvan synnyttyä. Itsekin vastaavat fiilikset läpi käyneenä. Sekin on mielenkiintoinen millaisia fiiliksiä herättää se että syntyy toinen yhteinen lapsi, miten oma ensimmäinen on täys sisarus uudelle tulokkaalle ja toinen on edelleen se puolisisarus, vaikka kaikista puhumme siskoina ja veljinä.

Aiheesta on poikettu välillä mutta on tosi mielenkiintoista nähdä miten monella tapaa näkemykset poikkeaa toisistaan. Ja mukava huomata että joku siellä ymmärsi minunkin fiilikset siitä yhteisten lasten kanssa vietetystä loma ajasta Paljon saa se etälapsi matkoja ym kivaa äidillään ja isällään, siksi olen varmaan ajatellut ettei se voi olla häneltä pois jos me tehdään jotain ihan näitten yhteistenkin kanssa. Oikeastaan etä saa enemmänkin loma juttuja kummankin vanhempansa kanssa kuin mitä meidän lapset kummaltakin vanhemmalta.

 

Toisten pitää tehdä TÖITÄ. Varsinkin että voi sitten elättää ne etälapsensakin.

Onko teidän kaikkien miehet oikeasti vain jossain hyvinpalkatuissa ma-pe 8-16-töissä? Huh, ootte onnekkaita! Olispa munkin... Ei tarttis sitten ihmetellä niitä vapaita viikonloppuja, jotka tosiaan KAIKKI vietetään miehen aikaisempien lasten kanssa.

Meidän YDINperheeseen on tulossa ensimmäinen lapsi, joka on täten tämän YDINperheen ainoa lapsi. Ei niitä lapsia ole pakko kai tehdä kolmen vuoden välein? Itse jotenkin oon aina ajatellut että lapsi kerrallaan. Sitten jos tuntuu että jaksamista ja resursseja riittää (taloudellisesti, henkisesti, jne.), harkitaan mahdollisesti seuraavaa. Ja nämä resurssit tarkoittaa myös sitä että tulevalle toiselle tai kolmannelle lapselle pystyy antamaan yhtä paljon elämässä kuin sille edellisellekin.
Aikaa ja huomiotahan se ensimmäinen lapsi tulee tietysti aina saamaan eniten. Minusta on vaan surullista että tässä uusperheen tilanteessa se ensimmäinen lapsi tulee aina olemaan jonkun muun äidin lapsi, ei minun. Sillä tavalla olen tietysti itsekäs, omalle lapselleen kun mielummin kaiken soisi. Sen varmaan allekirjoittaa jokainen mamma täällä.
Tämän sanottuani, oma alkuperäinen toiveeni siitä että mieheni saisi itsekin rauhassa tutustua vastasyntyneensä lapseensa tämän ensimmäisen kuukausien aikana ei liene kohtuuton, vaikka nyt sattuukin olemaan kesä. Ihan samalla tavalla tämäkin lapsi isänsä ansaitsee kuin miehen aikaisemmat. Ja samalla tavalla toivon että jokainen uusperheen äiti saa joskus hengähtää ihan vaan sen oman ydinperheen kanssa, jos niin haluaa.

P.s. ja minä ansaitsen myös lapselleni isän, sanokaa mitä sanotte!

"Tämän sanottuani, oma alkuperäinen toiveeni siitä että mieheni saisi itsekin rauhassa tutustua vastasyntyneensä lapseensa tämän ensimmäisen kuukausien aikana ei liene kohtuuton, vaikka nyt sattuukin olemaan kesä. Ihan samalla tavalla tämäkin lapsi isänsä ansaitsee kuin miehen aikaisemmat. "

Perheeseen kuin perheeseen syntyy jossain vaiheessa esikoinen - ellei jäädä lapsettomiksi. Tämän jälkeen ehkä vielä onnistutaan saamaan lisää lapsia. Ei sitä esikkoa voi siirtää minnekään, jotta voidaan olla ja keskittyä siihen kakkoseen... Eikä ykköstä ja kakkosta voi siirtää minnekään, kun halutaan keskittyä siihen kolmoseen.

Tokikin uusperheessä esikkko ja muut ovat vain sen toisen, mutta he ovat lapsina olemassa. Ei heitä voi vain "toivoa sivuun", jotta sitten saataisiin aikaa tälle "uudelle ykköselle". Silloin lähtökohta on mielestäni aivan väärä.

Olen itse lähiäiti, mutta hoidan pääosin lapsemme yksin. Mieheni löysi toisen naisen, jolla oli itsellään yksi lapsi. Nyt he luovat uusperhettä yhdessä, ja meidän yhteiset lapsemme ovat pääosin minulla. Minulla ei ole mitään tätä vastaan, sillä enemmin olen lasteni kanssa kuin ilman heitä. Jos tapaisin joskus tulevaisuudessa miehen, jolla olisi jo lapsia, niin he olivat kaikki tervetulleita perheeseeni. Ihan ympäri vuoden - kaikkina aikoina.

Minulla ei ole ollut lapsistani vapaata nyt pariin vuoteen, sillä isänsä haluaa myös viettää näitä "rentoja vapaita", eli olen aina jonkun lapsen kanssa. Minusta on väärin, etteivät lapset saa olla yhdessä kaikkialla, mutta en voi tilanteelle mitään. Lapsilla ei ole kesän alussa aavistustakaan milloin he viettävät isänsä kanssa ja lomaa, ja kuinka pitkään, sillä "isä ei halua sitoutua" valmiisiin suunnitelmiin.

Minä siis lähivanhempana joustan ja joustan... Venyn ja paukun. Ja asioista on nyt neuvoteltu vuosia - keskenämme ja lastenvalvojien luona, mutta tilanne on aina vain sama.

Lasten kannalta odotan kauhulla sitä, että isän uusperheeseen aletaan odottamaan yhteistä lasta, sillä silloin todennäköisesti meidän lapsille ei "riitä" enää aikaa lainkaan.

 

Ei millään pahalla, mutta sinunkin viestistäsi huomaa ettet ole uusioperheellinen, ainakaan ap:n tarkoittamalla tavalla. Miksi sitten tulet kommentoimaan asiaa, josta et tiedä mitään?

Mielestäni tähän keskusteluun pyydettiin mielipiteitä uusperheellisiltä, ja miten heidän tapauksessaan on kesäloma hoidettu. Yhtäkkiä tänne ryntää jeesustelemaan ja haukkumaan hirveä kasa mammoja, joilla ei ole aavistustakaan siitä miten ap:n kaltaisessa tilanteessa elävä kokee asian.

Mun miehellä on lapsi edellisestä suhteesta ja vähitellen suunnitellaan yhteistä lasta. Eli en siis ole tuossa tilanteessa tällä hetkellä, mutta luultavasti tulen olemaan lähitulevaisuudessa jos luoja suo. Ja lapsi saa kyllä edelleenkin viettää täällä aikaa niin paljon kuin tahtoo, vaikka hänelle syntyisi pikkusisarus.

Vauvan osa on mielestäni tottua siihen, että hänellä on jo sisarus jonka kanssa huomio pitää jakaa, kun taas isompi sisarus saa tottua siihen, että joutuu jakamaan isänsä huomion myös vauvan kanssa. Eikä se ole kumpakaaan kohtaan mielestäni väärin, vaan ihan normaalia elämää.

Minun tarkoitus ei ollut haukkua ketään, mutta jotenkin sain sellaisen kuvan kirjoituksistasi, että näät ykkösenä oman ydinperheesi ja sitten kakkosena siihen kuuluu edellisen liiton lapset. Ei sinun tarvitse olla äiti niille lapsille, mutta sinun tulee hyväksyä se, että miehesi ei ole pätkääkään vähempi isä sitten kun teidän yhteinen lapsi syntyy. Sinun pitää jakaa isä 3 lapsen kesken, vaikka kuinka haluaisit sen omia omalle vauvallesi.