UUSPERHEELLISET! Onko etälapset teillä aina koko etävanhemman loma ajan? Onko aikaa pelkästään yhteisten lasten kanssa?

näin juuri, ja saahan sit yhteiset lapset sitä "laauaikaa" vanhemmiltaan silloin kun etälapset ei ole paikalla joka kuitenki suurin osa ajasta, jos etälapset tapaa isää joka toinen viikonloppu ja oan lomista jos äitipuoli sen sallii kun tahtoo omalle lapselleen sen laatuajan ilman puolison etälapsia, ja muuten sitten ne entisn esuhteen lapset asuu äitinsä luona,
eik aina olla sitä eroa suunniteltu kun lapsia tehdään vaan ajatuksena on elää yhdessä loppu elämä mutta ei se elämä aina niin mene kuten suunnittelee,

Näimpä.
Ei se äitipuolen pidä olla mikään yli ihminen että hyväksyy hiljaa kaiken.
Mutta ei se saa olla mikään pillipiipari jonka tuuskahdusten ja mielialojen mukaan kaiken pitää mennä just niinku hän haluaa. Siinähän kärsii ne etälapsetkin jos äitipuoli rupee sanelemaan KAIKKI mitä perheessä tapahtuu ja yrittää hankaloittaa etä isän ja lapsien suhdetta.

Semmoisia äiti puolia kun valitettavasti on että kun se yhteinen lapsi syntyy niin hus pois kaikki muu, minä ja minun/meidän lapsi ensin vaikka henki menis- mentaliteetillä.

 

Mun mielestä tämä on kyllä niin yksioikoisesti ajateltu että ei mitään järkeä. Tottakai ne biovanhemmat sopivat tapaamisista ensisijaisesti keskenään, mutta jos nyt haluaa jonkinlaisen toimivan parisuhteen uuden puolison kanssa niin kyllä niistä asioista keskustellaan myös äiti-/isäpuolen kanssa. Yleensäkin kun parisuhteessa sovitellaan niitä lomia yhteen ja suunnitellaan yhdessä mitä lomilla tehdään. Ihan samalla tavalla se toimii uusperheissäkin!

Jossain lomamatkan suunnittelussakin se voi olla aika eri asia lähteä reissuun vaikka yhden yhteisen lapsen kanssa kuin sitten sen yhden yhteisen+3 etälapsen. Tulee hintaakin jo vähän enemmän matkalle.

Pakko sanoa, että kyllä on onni niissä uusperheissä, joissa KAIKKI aikuiset tajuaa joustaa. Yleensä se kyllä edellyttää sitä, että biovanhemmat on väleissä ja uudet puolisotkin ottaa etälapset huomioon esim. ottamalla etälapset omalla lomaviikollaan, kun etäisä on töissä mutta lapsilla olisi lomaa ja itselläkin lomaa.. ja samaan aikaan pääsee bioäiti lomamatkalle uuden puolison kanssa ja kaikki on tyytyväisiä. Eikä tuota tehdä velvollisuudesta, vaan siksi kun haluaa.. ja tietää että samalla tavalla se bioäiti toimii jos tarvitsee sovitella menoja.

En tiedä mistä tuo kumpuaa että äitipuolen pitäisi olla joku yli-ihminen, on ne velvollisuudet ja kaikki maailman asiat pitää vaan hiljaa hyväksyä, kun on sattunut ottamaan miehen jolla on jo lapsia ennestään. Miksei ymmärretä sitä, että asioista voi sopia? Ja että se on niiden etälastenkin etu, että homma toimii joustavasti.

pitääkö nyt väänt' rautalangasta äitipuolen ei kuulu kieltää eikä määrätä milloin puolison etälapset kyläilee kumminkin ku harvoin on joka toine viikonloppu ja jokus lomalla jos isä sattuu olemana lomaa myös, jos isä on töissä niin silloin etälapset ei mene ellei äitipuoli lupaa hoitaa ja silloin on hänen suostumus oltava, muutoin etäasten vierailuihin ei äitipuolella ol oikeutta puuttua, jos äitipuolella ja isällä yhtisiä lapsia he saa sitä perheen keskeistä laatuaikaa ilman etälapsia valtaosan ajasta kun ei ne lapset siellä asu,

 

pitääkö nyt väänt' rautalangasta äitipuolen ei kuulu kieltää eikä määrätä milloin puolison etälapset kyläilee kumminkin ku harvoin on joka toine viikonloppu ja jokus lomalla jos isä sattuu olemana lomaa myös, jos isä on töissä niin silloin etälapset ei mene ellei äitipuoli lupaa hoitaa ja silloin on hänen suostumus oltava, muutoin etäasten vierailuihin ei äitipuolella ol oikeutta puuttua, jos äitipuolella ja isällä yhtisiä lapsia he saa sitä perheen keskeistä laatuaikaa ilman etälapsia valtaosan ajasta kun ei ne lapset siellä asu,

ja nyt oli sitten siitä kyse että se etälapsi on yhtä paljon kummankin vanhemman luona...

Joku sanoi että on väärin haluta lomaa osasta lapsia. Meillä kyllä on ok että välillä etäisä ja etälaps tekee kahdestaan jotain/ etäisä ja meidän yhteinen/ etälaps ja äitipuoli/ ja äitipuoli ja meidän yhteinen lapsi/ kaikki yhdessä/ aikuiset kahdestaan/

Kysymys miksi tuohon jonon jatkoksi ei käy se vaihtoehto että isä,äiti ja yhteinen lapsi lähtee reissuun kolmestaan. Mahdollista se suoda kun yhdessä ollaan, niin senhän pitäis olla vain hyvä juttu. Ja kyllä, halutaan vapaata meidän yhteisestä ja etälapsesta yhtäaikaa ja välillä halutaan vapaata yhteisestäkin kun toinen äidillään...

MIKSI ON KIELLETTYÄ HALUTA VAPAATA ETÄSTÄ ETTÄ VOIDAAN REISSATA YHTEISEN KANSSA?? kaikki muu käy mutta tämä vaihtoehto on paha?? Varmasti nauttii yhteinen lapsikin vanhempien jakamattomasta huomiosta reissussa, mutta ei sitä saisi sen takia kun on miehellä jo lapsi aikaisemmin....täääh? se siitä lapsi lähtöisestä ajattelusta, se on etälapsi lähtöinen ajattelu....

 

nosto

 

pitääkö nyt väänt' rautalangasta äitipuolen ei kuulu kieltää eikä määrätä milloin puolison etälapset kyläilee kumminkin ku harvoin on joka toine viikonloppu ja jokus lomalla jos isä sattuu olemana lomaa myös, jos isä on töissä niin silloin etälapset ei mene ellei äitipuoli lupaa hoitaa ja silloin on hänen suostumus oltava, muutoin etäasten vierailuihin ei äitipuolella ol oikeutta puuttua, jos äitipuolella ja isällä yhtisiä lapsia he saa sitä perheen keskeistä laatuaikaa ilman etälapsia valtaosan ajasta kun ei ne lapset siellä asu,

Ei kuulukaan määrätä milloin etälapset kyläilee, mutta edelleen olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä neuvottelemaan ja sopimaan tarvittaessa. Kyseessä on kuitenkin äitipuolenkin elämä ja hänelläkin pitää olla sananvalta siihen mitä hänen elämässään tapahtuu. Ja joskus on tilanteita, jossa miehet ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä sitä lapsen parasta sopiessaan niitä tapaamisia, jolloin on vaan hyvä jos äitipuoli siihen tilanteeseen puuttuu, jos huomaa että joku toinen ratkaisu olisi parempi.

Toki uusperheitäkin on niin laidasta laitaan, että tästä voi olla aika vaikea keskustella yleisellä tasolla. On niitä, joissa on hyvin tiukat sovitut tapaamiset ja niistä ei jousteta yhtään (yleensä biovanhemmat ei ole silloin väleissä), on viikko-viikko-systeemiä tai joka toinen viikonloppu tai sitten vain satunnaisia tapaamisia pitkän välimatkan takia. Ja se toiminta mikä toiselle perheelle on ok, on ehkä jollekin toiselle ihan täysin poissuljettu vaihtoehto.

Mutta minun mielipide on se, että äitipuolikin saa toivoa lomaa niin että etälapsi ei ole paikalla. Joskus se voi olla sen etälapsenkin kannalta paras ratkaisu.. esim. jos sen viikon aikana on vaikka tarkoitus käydä äitipuolen sukulaisissa eikä siellä oteta etälasta niin hyvin vastaan kuin olisi toivottavaa.

Pitäisi muistaa se, että samalla tavalla sitä voi vanhempana toivoa "lomaa" ja omaa aikaa niistä omistakin lapsista. Sekin on ihan luonnollista.

 

Itse loukkaannuin, kun ex-anoppi totesi, että tarvitaan rauhoitusaikaa kun nyxän kanssa saatiin yhteinen lapsi. Öö...kyllä ne kaikki lapset kuuluu tähän meidän perheeseen ja mielellään rauhotutaan perheen kesken (kaikki lapset mukana). Meiehlläni on myös edellisestä liitosta lapsi. Ja toivottavasti saadaan tyttö kesällä niin paljon kuin mahdollista (omiani saan ainakin). Ei näitä netisiä lapsia voi unohtaa, vaikka uusia on tullut, eikä saakkaan.

Tosin meillä ei ole puolikkaita siskoja tai veljiäkään, vaan kaikki on sisaruksia keskenään. Piste. tähän perheeseen ei kuulu kukaan puoliksi tai osittain, vaan ihan kokonaan, vaikka ei kokoaikaa täällä oliskaan.

Jokainen lapsi oon yhtä arvokas, jopa se, joka ei biologisesti minun ole. Ja kyllä sydän särkyis, jos tyttö joskus kertoisi, ettei tuntunut kuuluvan perheeseen.

 

Ei kuulukaan määrätä milloin etälapset kyläilee, mutta edelleen olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä neuvottelemaan ja sopimaan tarvittaessa. Kyseessä on kuitenkin äitipuolenkin elämä ja hänelläkin pitää olla sananvalta siihen mitä hänen elämässään tapahtuu. Ja joskus on tilanteita, jossa miehet ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä sitä lapsen parasta sopiessaan niitä tapaamisia, jolloin on vaan hyvä jos äitipuoli siihen tilanteeseen puuttuu, jos huomaa että joku toinen ratkaisu olisi parempi.

Toki uusperheitäkin on niin laidasta laitaan, että tästä voi olla aika vaikea keskustella yleisellä tasolla. On niitä, joissa on hyvin tiukat sovitut tapaamiset ja niistä ei jousteta yhtään (yleensä biovanhemmat ei ole silloin väleissä), on viikko-viikko-systeemiä tai joka toinen viikonloppu tai sitten vain satunnaisia tapaamisia pitkän välimatkan takia. Ja se toiminta mikä toiselle perheelle on ok, on ehkä jollekin toiselle ihan täysin poissuljettu vaihtoehto.

Mutta minun mielipide on se, että äitipuolikin saa toivoa lomaa niin että etälapsi ei ole paikalla. Joskus se voi olla sen etälapsenkin kannalta paras ratkaisu.. esim. jos sen viikon aikana on vaikka tarkoitus käydä äitipuolen sukulaisissa eikä siellä oteta etälasta niin hyvin vastaan kuin olisi toivottavaa.

Pitäisi muistaa se, että samalla tavalla sitä voi vanhempana toivoa "lomaa" ja omaa aikaa niistä omistakin lapsista. Sekin on ihan luonnollista.

Hyviä huomioita, varsinkin viimeinen kappale on aivan totta! Kun ollaan perhettä eikä kenelläkään ole mitään ketään vastaan niin mikäs siinä että toivotaan lomaa kaikista lapsista joskus.

Isommat (esim. etä) voi mennä vaikka viikoksi mummien ja ukkien luo lomalla, mistä varmasti nauttii. ja sillä aikaa iskä ja äiti voi reissailla niiden pienempien kanssa, mikäs siinä on outoa. sit isompikin käy vanhempien kans reissuillaan ilman näitä pienempiä ja saa huomiota. Äitipuoli katsoo pienempiä ja isä reissaa etän kans. ja äitin luona äitin kans. Ja sit reissua koko porukalla. Luonnollista ja normaalia !

 

nosto

 

[QUOTE="äitipuoli";26275424]siksipä minä kysynkin että mikä tässä nyt on oikea ajattelu tapa, kun en tiedä onko minulla oikeutta toivoa vastaavaa äitipuolena. ymmärrän että vanhempi haluaa lomailla kaikkien kanssa. Tässä asiassa on siis vain etävanhemman mielipide ja äitipuoli on paha jos haluaa antaa vanhempien huomiota pelkästään yhteisille? ymmärrän täysin mitä tarkoitat, äitipuoli siis pitää omat toiveet mielessään.[/QUOTE]

Minun isäni ja äitipuoleni lomailivat aina ilman minua, äitipuolen lasten ja yhteisten lasten kanssa. Arvaa, miltä se tuntui?

 

Olen itse uusperheen kasvatti ja sain karvaasti kokea sen mitä vinksahtanut erolasten yli huomioiminen saa aikaan. Velipuoleni pahoinpitelivät minua salassa vuosien ajan henkisestä väkivallasta puhumattakaan. Vielä tänä päivänä kun nään velipuolistani edes vilauksen koen kauhua ja pelkoa vaikka tiedän että eivät enää voi satuttaa kuin sanoin. Minua mm. syytettiin siitä että olin se oikea lapsi. Äitini on edelleen tänäkin päivänä sokea tapahtuneelle. Nyt elän itse uusperheen kaaoksessa jossa miehellä on edellisetä liitosta 3 lasta ja meillä yksi yhteinen. Yhdellä lapsista käyttäytymishäiriö (väkivaltaisuus) Ikävä huomata että on hetkittäin itse taas se pieni lapsi jota hakataan takapihalla kun vanhemmat ovat poissa ja kukaan ei auta. Pelko oman lapsen puolesta nousee esiin vaikka taistelet vastaan. Tiesin mihin olin ryhtymässä kun miehen kanssa yhteistä tulevaisuutta suunnittelin mutta en uskonut että vanhat traumat nostavat päätään ja nyt tahdon olla kaikki lomat jne pois toisten lasten tieltä. Elämäni ei ole helppoa, omistan moraalin ja haluaisin olla hyvä ihminen... mutta on se vaikeaa... ja surullista

 

[QUOTE="ryyni";26824155]Olen itse uusperheen kasvatti ja sain karvaasti kokea sen mitä vinksahtanut erolasten yli huomioiminen saa aikaan. Velipuoleni pahoinpitelivät minua salassa vuosien ajan henkisestä väkivallasta puhumattakaan. Vielä tänä päivänä kun nään velipuolistani edes vilauksen koen kauhua ja pelkoa vaikka tiedän että eivät enää voi satuttaa kuin sanoin. Minua mm. syytettiin siitä että olin se oikea lapsi. Äitini on edelleen tänäkin päivänä sokea tapahtuneelle. Nyt elän itse uusperheen kaaoksessa jossa miehellä on edellisetä liitosta 3 lasta ja meillä yksi yhteinen. Yhdellä lapsista käyttäytymishäiriö (väkivaltaisuus) Ikävä huomata että on hetkittäin itse taas se pieni lapsi jota hakataan takapihalla kun vanhemmat ovat poissa ja kukaan ei auta. Pelko oman lapsen puolesta nousee esiin vaikka taistelet vastaan. Tiesin mihin olin ryhtymässä kun miehen kanssa yhteistä tulevaisuutta suunnittelin mutta en uskonut että vanhat traumat nostavat päätään ja nyt tahdon olla kaikki lomat jne pois toisten lasten tieltä. Elämäni ei ole helppoa, omistan moraalin ja haluaisin olla hyvä ihminen... mutta on se vaikeaa... ja surullista[/QUOTE]

todella surullista on tosiaan. Meidän perheesssä on sellainen harmittava asia että viikko toisensa jälkeen saa todeta että arki yhteisten pienten lasten kanssa on paljon rennompaa kuin silloin kun etälapsi on paikalla.
se tekee elämisestä todella turhauttavaa kun hän vänisee ja valittaa vähän väliä, kaiken pitäis olla mieliksi,ja kaikki kiva mitä toisille annetaan aiheuttaa maailman lopun vaikka hänen elämässä tätä kivaa on yllin kyllin säännöllisesti. Mikään ei riitä ja pienempää kiusataan kun ei muuten osata asioita ilmaista. Ja meillä tosiaan leikki ikäisellä on parempi pettymyksen sietokyky ja sanoo vaan ei haittaa kun isompi koululainen itkeee ja kitisee niin pitkään että joku asia alkaa mennä mieliksi. Ei ymmärrä että maailma ei pyöri hänen ympärillään koko ajan, voi sitä jonninjoutavan murjotuksen määrää. Opastetaan, huomioidaan on kivoja juttuja, kehutaan. Ei vaan mene jakeluun.

Ja sit ihmetellään miksi haluis olla vaan pienten lasten kans koko ajan, kun ne on jostain syystä paljon rennompia. Vaikka luulis olevan just toisin päin...

 

aikoinaan (nyt ne lapsi"puolet" on jo aikuisia) elettiin niin, että äitinsä luona asuvat lapset sai tulla meille koska vaan ja olla miten kauan vaan. Ei sitä kysytty koulujen kesäloman alussa että kauanko te ootte, vaan olivat sen aikaa kun itselleen ja äidilleen passasi. Jos oltiin menossa jonnekin reissuun, niin kysyttiin etukäteen äidiltään, että tuleeko lapset mukaan vai onko teillä jotain muuta ja sen mukaan edettiin. Koulun takia asuivat siis yleensä viikot äidillään alakoulun ajan, joten nähtiin tavallaan suhteessa vähemmän heitä, kun viikonloputkin meni niin nopeasti.

Ei meillä ollut erityisen keskustelevat välit äitiin, eikä elo ollut mitenkään helppoa aina noiden lasten kanssa, mutta jotenkin mun ei tullut edes mieleen määritellä koska lapset sais olla isänsä luona ja koska ei.

 

Miksi jakolinjojen sinun/minun/meidän pitäisi näkyä arjessa? Min käsitys perheestä on hyvin poikkeava mitä ilmeisimmin. Kaikille lapsille tekee hyvää olla välillä vain kaksin vanhemman kanssa, mutta se voidaan järjestää niin monella tavoin.

 

Kun se on niin h.... Vaikeeta niin ottakaa sellanen uus ukko jolla ei ole lapsia ennestään.
Miettikää etukäteen asioita tarkemmin.