Mulla on niin paha mieli...

No meillä mies alkoi kiukutella keittiössä:"mä en osaa kattaa, pöytä on sotkune jne." ja äyski lapsille. Sama juttu joka äitien päivä. No ensi vuonna voivat viettää äitienpäivää ilman minua. Ulkoistan itseni risteilylle.

 

[QUOTE="vieras";26256752]Minkä takia niin monen mielestä se arvostus mitataan yhtenä päivänä? Ja vielä joidenkin lahjojen perusteella? Mun mielestä se arvostus pitää näkyä arjessa, joka päiväisissä sanoissa ja teoissa, ei keinotekoisissa syyllistysjuhlissa.[/QUOTE]

No kyllä musta olis kiva kerran vuoteen saada jäädä sänkyyn aamulla, nauttia aamukahvi peiton mutkassa ja nousta ihan rauhassa ylös. Ei, sitä ei meillä muuten koskaan tapahdu.

Ei mua kiinnosta lahjat, vaan tänään olis hyvä tehdä niitä pieniä tekoja mitä arkena ei ehdi.

 

joka vuosi sama juttu, äidit valittaa vaikka tietää että suurin osa isistä samanlaisia äitienpäivänä. siis turha juhlapäivä ja paha mieli jää. siis aika monelle varmaan vaikka ei kaikille. juhannus ja joulu paljon mukavampia juhlia... onpahan saatu tässä yksi liputuspäivä kalenteriin lisää

 

[QUOTE="vieras";26256752]Minkä takia niin monen mielestä se arvostus mitataan yhtenä päivänä? Ja vielä joidenkin lahjojen perusteella? Mun mielestä se arvostus pitää näkyä arjessa, joka päiväisissä sanoissa ja teoissa, ei keinotekoisissa syyllistysjuhlissa.[/QUOTE]

Miksi se ei voisi näkyä myös sinä päivänä, jolloin äitejä juhlitaan? Mikä siinä onnittelussa on niin vaikeaa, kun minä sain äsken onnittelut hitto kahdelta naapuriltakin. Ja varmaan saa aika moni muukin ties missä, niin miksi ei oma puoliso voi edes sanoa mitään?

Jos tuntee oman puolisonsa, lastensa äidin ja tietää että tämä saattaisi toivoa jotain muistamista äitienpäivänä niin miksi, miksi, miksi miksi ei voi muistaa jollain pienellä eleellä edes? "Sä et oo mun äiti" on ehkä kulunein ja typerin fraasi ikinä.


Sorry ap että paasaan. Ärsyttää sinun ja kohtalotovereidesi puolesta.

 

No kyllä sen tietää että mitään ei oo tulossa...VALITETTAVASTI!

No ei varmasti hirveen haloon jälkeen..

 

Miksi teet tuon kaiken?
Eikö miehessä sitten ole mielestäsi muuta vikaa kuin reagoiminen sinun väsymykseesi - ja mitä olet ajatellut siinä tapauksessa tehdä?

Nimittäin aika äärimmäiseltä vaikuttaa miehen reaktio sitten, on kuin pikkupoika hukassa ja jonkun pitäisi hiukan auttaa?

täh.....???? :O

 

Mun mielestä tää koko juttu pitäis ajatella toisinpäin. Eli miten vaikka itse käyttäytyisi jos näkis miehen itkevän isänpäivänä ja olevan loukkaantunut. Olisitteko vaan sohvalla katsomassa telkkaria sanomatta mitään ja sitten lähtisitte ulos ovet paukkuen???

 

No kyllä sen tietää että mitään ei oo tulossa...VALITETTAVASTI!

"Äsken kysyi että mitäs oot ajatellut tehdä iltapäivällä, niin sanoin lähteväni lasten kanssa johonkin syömään, niin meuhkas sitten mennessään jotain et olis voinut viedä meidät muka syömään sitten ja paiskas oven kiinni perässään."

Tuo musta kertoo, että miehellä olisi ollut jotain mielessään ja ärsyyntyi sitten kun päätit mennä lasten kanssa.

Ehkä aatteli ravintolan valmiiksi jne. Mutta nyt ei enää sitten oo paljoa motivaatiota kun ollaan jo valmiiksi vihaisia..

 

Mun mielestä sen pitäs olla miehelle itestään selvää ilman erillistä toivomista että edes kahvit keittää ja toivottaa hyvää äitienpäivää vaikka pusun kera.
kyllä saa olla stanan pässi mies jos ei ton vertaa tajua ilman erillistä toivomusta!!!

juu, emme ole miehiemme äitejä, mutta miehen lapsen/lasten äitejä ja kyllä voi odottaa jonkinnäköstä huomionosoitusta!

 

Miksi se ei voisi näkyä myös sinä päivänä, jolloin äitejä juhlitaan? Mikä siinä onnittelussa on niin vaikeaa, kun minä sain äsken onnittelut hitto kahdelta naapuriltakin. Ja varmaan saa aika moni muukin ties missä, niin miksi ei oma puoliso voi edes sanoa mitään?

Jos tuntee oman puolisonsa, lastensa äidin ja tietää että tämä saattaisi toivoa jotain muistamista äitienpäivänä niin miksi, miksi, miksi miksi ei voi muistaa jollain pienellä eleellä edes? "Sä et oo mun äiti" on ehkä kulunein ja typerin fraasi ikinä.


Sorry ap että paasaan. Ärsyttää sinun ja kohtalotovereidesi puolesta.

Sä oot niin oikeessa!!!

 

[QUOTE="vieras";26256752]Minkä takia niin monen mielestä se arvostus mitataan yhtenä päivänä? Ja vielä joidenkin lahjojen perusteella? Mun mielestä se arvostus pitää näkyä arjessa, joka päiväisissä sanoissa ja teoissa, ei keinotekoisissa syyllistysjuhlissa.[/QUOTE]

Hö, no ehkä se syy onkin siinä, ettei saa sitä arvostusta äitienpäivänäkään. Eli ei edes silloin kun se aihe heitetään sen miehen naamalle. Ja se pettymys tulee siitä, että edes silloin sitä arvostusta ei saa, kun pari sanaa siihen riittäisi.

 

Mun mielestä tää koko juttu pitäis ajatella toisinpäin. Eli miten vaikka itse käyttäytyisi jos näkis miehen itkevän isänpäivänä ja olevan loukkaantunut. Olisitteko vaan sohvalla katsomassa telkkaria sanomatta mitään ja sitten lähtisitte ulos ovet paukkuen???

No jos se marttyyrius alkaisi heti herätessäni isänpäiväaamuna niin en mä kyllä jaksais hirveästi sääliä ihan turhasta itkemistä.
Kyllä mä olisin itekin vähän loukkaantunut jos mies vaan känisisi koko aamun vaikka ylläri olisi esim iltapäivälle mietitty.

 

mun mielestä sen pitäs olla miehelle itestään selvää ilman erillistä toivomista että edes kahvit keittää ja toivottaa hyvää äitienpäivää vaikka pusun kera.
Kyllä saa olla stanan pässi mies jos ei ton vertaa tajua ilman erillistä toivomusta!!!

Juu, emme ole miehiemme äitejä, mutta miehen lapsen/lasten äitejä ja kyllä voi odottaa jonkinnäköstä huomionosoitusta!

just näin!

 

No jos se marttyyrius alkaisi heti herätessäni isänpäiväaamuna niin en mä kyllä jaksais hirveästi sääliä ihan turhasta itkemistä.
Kyllä mä olisin itekin vähän loukkaantunut jos mies vaan känisisi koko aamun vaikka ylläri olisi esim iltapäivälle mietitty.

Ja mistähän kukaan tietää mistään ylläri-iltapäivistä etukäteen ja osaa sitten olla näyttämättä pettymystään, että JOS olisi jotain muistamista? Ajatustenlukijako toisen pitää olla? Siis naisen, miehenhän ei tietenkään tarvi ajatuksia lukea

 

Voi kyynel. Koita pärjätä, on toi niin kauheeta

 

Ja mitään yllätystä ei olisi ollut tulossa tiedän sen...tunnen miehen sen verran hyvin!

 

Meillä on vietetty äitienpäivää seuraavasti jo viis vuotta: minä lapsineen jossain kylpylässä, mummolassa tai muualla ja ukko yksin kotona, luultavasti makaa kännissä. Kaks äitienpäivää katsoin saamattomuutta mut sitten riitti. Vuoden kun säästää rahaa voi parin penskan kans aina tehdä jotain kivaa. Jos rahat vähissä mutta ilma kaunis, pakataan auto ja lähdetään aikaisin aamulla retkelle vaikka vain toiseen kaupunkiin. Kunhan ukko on pois näköetäisyydelta narisemasta. Hänen äitinsä kun kuoli jo kun hän oli "vasta" 23v, ja siitä saa hyvän syyn ryypätä. Nyt on vain poikkeus, ollaan pitempään poissa kun on kavereineen kerääntynyt katsomaan kisoja meille, eli joka aamu on jonkunlainen ukkokööri krapulassa meillä. Mutta kohta on rahaa säästössä jo niin paljon että voimme muuttaa lasten kanssa toiseen kaupunkiin <3

 

Ollaan me otettu tyhmät miehet!

Mä oon omani nyt kolmantena äitienpäivänä saanut oppimaan jo keskivertotasolle, ensimmäiset oli sitä luokkaa että rähinäksi pistin.

Mutta mies onkin koulutuksen perusteella katsoen sieltä älykkäästä päästä. Ehkä muilla on sitten toivottomat tapaukset...

Ei vaan. Mutta ei se mielipahan näkeminen yleensä riitä opettamaan, koska harva osaa reagoida siihen syyllisyydentunteeseensa rakentavasti. Mekkala sen pitää olla. Illalla sitten käydään kohta kohdalta läpi, mitä olisi pitänyt tapahtua ettei tartte räyhätä ensi vuonna vielä enemmän.

Ei se häpeä ja syyllisyys, vaan rouvanpelko...

 

Ja mitään yllätystä ei olisi ollut tulossa tiedän sen...tunnen miehen sen verran hyvin!

Ilmeisesti et tunne kun jaksat odottaa, että jotain tekisi vaikka ei ikinä tee. Se ei auta kuin hyväksyä mies sellaisenaan kuin on tai erota.

 

[QUOTE="tavallinen";26256734]Voisiko olla mahdollista, että jotakin olisi vielä tulossa? Varsinkin ensimmäisenä äitienpäivänä olisi kyllä kiva saada jotain muistamista:/[/QUOTE]

Ainakaan mitään etukäteen suunniteltua ei ole tulossa, kerta hän lupas, että mennään hänen isälleen ja hänen uudelle vaimolle syömään ja siellä tunnetusti menee sit koko loppupäivä.

"Minkä takia niin monen mielestä se arvostus mitataan yhtenä päivänä? Ja vielä joidenkin lahjojen perusteella? Mun mielestä se arvostus pitää näkyä arjessa, joka päiväisissä sanoissa ja teoissa, ei keinotekoisissa syyllistysjuhlissa."
- Mun mielestä sen takia, että se arvostus ei näy tavallisessa arjessa. Tää nyt oli sit piste iin päälle ja kerto mulle kyllä erittäin selvästi, kuinka arvostettu loppupeleis olen..

 

Ja mistähän kukaan tietää mistään ylläri-iltapäivistä etukäteen ja osaa sitten olla näyttämättä pettymystään, että JOS olisi jotain muistamista? Ajatustenlukijako toisen pitää olla? Siis naisen, miehenhän ei tietenkään tarvi ajatuksia lukea

No jos on esim. puhuttu syömäänmenosta tai lahjasta niin ei tarvii kummonen Einstein olla että ymmärtää odottaa edes sinne iltapäivään eikä heti puolenpäivän aikaan heitä hanskoja tiskiin koko päivän osalta..

 

No jos on esim. puhuttu syömäänmenosta tai lahjasta niin ei tarvii kummonen Einstein olla että ymmärtää odottaa edes sinne iltapäivään eikä heti puolenpäivän aikaan heitä hanskoja tiskiin koko päivän osalta..

Niin, jos on jo puhuttu niin ei se silloin mikään yllätys ole, vai onko?

 

Moi! Meillä taas oli iso riita eilen. Tänään puhumatta. Valvoin vauvan kanssa kahteen ja heräsin puoli seitsemältä. Pyykinpesua ym. Kotitöitä kuuluu tähänkin päivään.Lapsilta sain kortit. Ihanat.Ei meillä äitienpäivä eroa arkipäivästä mitenkään.

 

[QUOTE="vieras";26256808]Hö, no ehkä se syy onkin siinä, ettei saa sitä arvostusta äitienpäivänäkään. Eli ei edes silloin kun se aihe heitetään sen miehen naamalle. Ja se pettymys tulee siitä, että edes silloin sitä arvostusta ei saa, kun pari sanaa siihen riittäisi.[/QUOTE]

Eli aivan kiltisti jaksat 355 päivää vuodessa ottaa paskaa niskaan kunhan yhtenä päivänä saa lahjan? Jos mies on paska niin se on paska, ei se siitä äitienpäiväksi miksikään muutu.

 

Kirjoitapa kirje miehellesi. Sen verran hillitset itseäsi, ette hauku tai syyttele, vaan kerrot mitä toivoit ja miksi. Sitten lähdet lasten kanssa hetkeksi ulos. Kun tuutte takaisin, voi miehesi olla tajunnut miltä sinusta tuntuu. Voi olla että mies ei uskalla edes yrittää jos kokee aina olevansa pettymys? Oletko koskaan kysynyt miksi ei halua sinua muistaa? Kysypä kirjeessä. Mieheltä saattaa tulla ihan järkeenkäypäkin vastaus. Anna miehellesi mahdollisuus korjata erheensä.

Itselleni lapset toivat lahjansa ja korttinsa, paitsi tuo vanhin poika. Häneltä en edes odota, kun tiedän olevan nyt hankalaa muutenkin tuo miten äitiin pitäisi suhtautua. Vanhin tytär oli tehnyt aamupalan jota kiikutti sänkyyn. En edes muista sanoiko mies mitään, mutta naureskellen sanoin tekeväni miehelle aamiaista, koska hänelle ei oltu leipiä tehty. En edes odota mieheltä huomaamista.