Lopetin, aloitin uudelleen, lopetin, aloitin uudelleen... Tätä jatkui yli 10vuotta (välillä onnistuin olemaan polttamatta parikin vuotta) kunnes tuli vain se hetki. Hetki, jolloin tiesin että se on loppu nyt. Minä en tarvitse enää tupakkaa, pärjään elämässäni ilman sitäkin. Hain tupakasta mm.turvaa sosiaalisissa tilanteissa ja rentoutumista kiireen/stressin keskellä. Opettelin rentoutumaan muilla keinoin ja keskityin haluuni olla polttamatta, silloin kun muut ympärillä tupakoivat. Kaikkien repasahduksienkin aikan uskoin että hetkeni tulee vielä. Osasin antaa itselleni myös anteeksi sen, etten pystynyt luopumaan tupakasta tuosta noin vain.
Pahimpiin vieroitusoireisiin käytin nikotiinitabletteja, aluksi niin paljon kuin vain tunnuin tarvitsevani. 2 mg olivat minulle sopivimpia aluksi. Pikkuhiljaa ne jäivät pois. Nykyään käytän niitä satunnaisissa tilanteissa (esim. juhlat, jossa nautin alkoholijuomia).
Hengitykseni kulkee huomattavasti paremmin. En joudu enää syömään loputtomasti kurkkupastilleja häivyttääkseni hajua, lapseni ovat onnellisia savuttomasta äidistä, hajuaistini on parantunut - samoin mielenlaatuni. Tupakanhimo ei hallitse eikä määrää minua enää samoin kuin ennen.
Onnea lopetukseen!!