Tupakoinnin lopettaneet? kuinka onnistuitte?

Champixilla, ja vaikka tietenkin oma halu ja päätös tarvitaan, niin vitän silti että kyllä se melko ihmelääke on
Lopettaminen on sillä H-E-L-P-P-O-A! Ainakin itselläni oli

Peesaillaan. Itse lopetin Champixilla 4,5 vuotta sitten yli 25 vuoden sauhuttelun jälkeen. Lopettaminen oli helppoa kuin heinänteko.

 

Minulle oli aivan itsestäänselvää, etten raskaana ollessani halua polttaa. Lopettaminen oli helppoa, kun asiaa ei tarvinnut ajatella ja päätös oli varma. Eli motivoi itsesi kunnolla, se on kaiken a ja o.

 

Mä lopetin 26-vuotiaana, kun nykyinen mies ja suurin osa kavereista ja opiskelukavereista ei polta tai on lopettanut. Tuli tavallaan sellainen häpeä omasta tupakoinnista. Kukaan ei ole mitään ikinä sanonut, mutta oma häpeän tunne liian suuri.

Toisaalta mua alkoi huolestuttamaan tupakan aiheuttamat kauneus-ja terveyshaitat. Poltin 8 vuotta ja en halunnut olla kolmekymppisenä ryppyinen, haiseva ja keltahampainen rumilus. Siinä oli mulle jo syytä kerrakseen, kun olen niin turhamainen.

Lopetin pikkuhiljaa. Asetin itselleni rajan, montako saan polttaa päivässä ja laskin sitä aina pikkuhiljaa. Lopulta sallin itselleni enää vain tupakoinnin kun olen juhlimassa, mutta sitten lopetin senkin. Tein päätöksen, että tämä aski kun loppuu, niin en enää osta uutta. Ymmärrän kyllä, että kaikille se ei ole näin helppoa ja silloin muut keinot voivat olla tarpeen.

Suosittelen lopettamaan, olo raikastuu, mieli piristyy, ihon kosteustasapaino ja kirkkaus paranevat, silmät kirkastuvat ja ihanat tuoksut tuoksuvat paremmalta. Eka kevät ilman tupakkaa ja varsinkin sateen jälkeiset tuoksut ovat jotian mahtavaa

 

Itse lopetin siskoni kanssa hypnoosilla. Kävimme Pekka Pakaraisen vetämässä hypnoosilla eroon tupakasta ryhmässä ja polttaminen jäi. Kannattaa tutustua aiheeseen jos kiinnostaa. sivusto on kait Esiintymisj

 

Olin polttanut 15v tupakkaa. Nikotiiniriippuvuuden lisäksi minulla oli hyvin vahva sosiaalinen/psyykkinen riippuvuus. Olin ollut "tupakkaporukoissa" sen 15v ja siitä tavasta en jotenkin halunnut päästää irti.

Ostin nettikaupan kautta Britanniasta nikotiinia sisältävän sähkötupakan aloituspakkauksen. Olin kyllä kuullut kyseisestä keksinnöstä, mutta suhtauduin siihen isolla varauksella, että "miten joku patterihärpäke nyt muka voi auttaa". Saatuani paketin postissa ja otettuani ihka ensimmäisen henkosen sähkötupakasta, huomasin heti että tämä tulee toimimaan minulle. Sähkötupakan "polttaminen" kun tuntui keuhkoihin vedettäessä ihan samalta kuin tupakka, sen vaikutus elimistöön oli sama kuin tupakalla, eli siitä tulee samanlainen olo ja vielä kaiken lisäksi siinä saa sen sosiaalisuuden. Voi mennä tupakkatauolle työpaikalla tai kahvin jälkeen kotona.

Jo viikossa tunsin kun olo parani ja hajuaisti alkoi palautumaan. Etenkin tupakan haistoi ihan eritavalla kuin ennen. Aamuköhät ja limaklimpit kurkusta loppuivat, sekä makuaisti alkoi vähän palautumaan. Aluksi luulin että minulle naureskellaan puolivitsikkäästi, kun imen höyryjä jostain sähkötupakasta, mutta ei ollut mitään sellaista. Päinvastoin lähes kaikki tiesivät jo entuudestaan mikä sähkötupakka on. Porukka tuli ihastelemaan sitä, kyselemään siitä ja aika moni sanoi että on miettinyt samanlaisen kokeilemista, jotta pääsisi tupakasta eroon.

Nikotiinipitoisuutta laskin parin kuukauden kuluttua, eikä se tuntunut pahalta. Ei lainkaan samalta kuin olisi ennen vaihtanut punaisen tupakan kevytversioon. Höyryttely myös jostain syystä väheni ihan itsestään. En enää jaksanut lähteä lounaan jälkeen tupakkapaikalle, vaan otin mieluummin nopeat höyryt omalla työpisteelläni. Ja näiden höyryjen välillä kuluva aika tuntui aina vaan pitenevän.

Jossain vaiheessa aloin unohtaa sähkötupakan kotiin tai unohdin ladata sen. Yksinkertaisesti siitä syystä, etten tuntenut enää sellaista tärkeyttä asian suhteen. Sitten päätinkin että jätän sähkötupakan vain kotikäyttöön, enkä käytä sitä enää töissä. Ja taas kerran ei ollut asian suhteen mitään vaikeuksia.

Nyt olen satunnaishöyryttelijä. Jos meillä on esim. juhlat kotona ja vieraat menevät tupakalle, niin otan usein sähkötupakan ja menen heille kaveriksi. Voin edelleen olla osa sitä "tupakkaporukkaa", mutta ilman tupakkaa.

Suosittelen kokeilemaan!

 

Allen Carrin opit kirjoissa on kuulemma vertaansa vailla. Kokemusta ei ole.

 

Olin polttanut 15v tupakkaa. Nikotiiniriippuvuuden lisäksi minulla oli hyvin vahva sosiaalinen/psyykkinen riippuvuus. Olin ollut "tupakkaporukoissa" sen 15v ja siitä tavasta en jotenkin halunnut päästää irti.

Ostin nettikaupan kautta Britanniasta nikotiinia sisältävän sähkötupakan aloituspakkauksen. Olin kyllä kuullut kyseisestä keksinnöstä, mutta suhtauduin siihen isolla varauksella, että "miten joku patterihärpäke nyt muka voi auttaa". Saatuani paketin postissa ja otettuani ihka ensimmäisen henkosen sähkötupakasta, huomasin heti että tämä tulee toimimaan minulle. Sähkötupakan "polttaminen" kun tuntui keuhkoihin vedettäessä ihan samalta kuin tupakka, sen vaikutus elimistöön oli sama kuin tupakalla, eli siitä tulee samanlainen olo ja vielä kaiken lisäksi siinä saa sen sosiaalisuuden. Voi mennä tupakkatauolle työpaikalla tai kahvin jälkeen kotona.

Jo viikossa tunsin kun olo parani ja hajuaisti alkoi palautumaan. Etenkin tupakan haistoi ihan eritavalla kuin ennen. Aamuköhät ja limaklimpit kurkusta loppuivat, sekä makuaisti alkoi vähän palautumaan. Aluksi luulin että minulle naureskellaan puolivitsikkäästi, kun imen höyryjä jostain sähkötupakasta, mutta ei ollut mitään sellaista. Päinvastoin lähes kaikki tiesivät jo entuudestaan mikä sähkötupakka on. Porukka tuli ihastelemaan sitä, kyselemään siitä ja aika moni sanoi että on miettinyt samanlaisen kokeilemista, jotta pääsisi tupakasta eroon.

Nikotiinipitoisuutta laskin parin kuukauden kuluttua, eikä se tuntunut pahalta. Ei lainkaan samalta kuin olisi ennen vaihtanut punaisen tupakan kevytversioon. Höyryttely myös jostain syystä väheni ihan itsestään. En enää jaksanut lähteä lounaan jälkeen tupakkapaikalle, vaan otin mieluummin nopeat höyryt omalla työpisteelläni. Ja näiden höyryjen välillä kuluva aika tuntui aina vaan pitenevän.

Jossain vaiheessa aloin unohtaa sähkötupakan kotiin tai unohdin ladata sen. Yksinkertaisesti siitä syystä, etten tuntenut enää sellaista tärkeyttä asian suhteen. Sitten päätinkin että jätän sähkötupakan vain kotikäyttöön, enkä käytä sitä enää töissä. Ja taas kerran ei ollut asian suhteen mitään vaikeuksia.

Nyt olen satunnaishöyryttelijä. Jos meillä on esim. juhlat kotona ja vieraat menevät tupakalle, niin otan usein sähkötupakan ja menen heille kaveriksi. Voin edelleen olla osa sitä "tupakkaporukkaa", mutta ilman tupakkaa.

Suosittelen kokeilemaan!

Meillä mies osti myös sähkötupakan ja pari viikkoa on sen turvin ollut ilman oikeaa tupakkaa. Nikotiinia käyttää ainakin vielä mutta eiköhän ajan myötä pääse siitäkin eroon.

 

Mä olen ollut raskauden takia tupakoimatta jo monta kuukautta..Mutta silti mä kaipaan sitä tupakkia oli mulla nikootiini valmisteita tai ei suussa.Joka päivä mä mietin sitä ja kui ihanaa oli mennä tupakille kun hermot meni, tai kahvin jälkeen tai jos juorus puhelimessa tai jotain. Mutta nyt jos mietin et kui ihanaa on pussailla miehen kanssa kun en haise, ei tartte yskiä kauheeta kasaa limaa, ei mee rahaa, ehkä mun iho säästyis, mun lasten ei tartte haistella semmosta paskaa...Mut silti sitä tekee mieli vaikka kuinka ajattelee et se ei ole hyväx kenellekkään. Jos se ohi menis joskus.Mies ei antais anteeks jos alan joskus polttamaan uudelleen..

 

Nyt olis näköjään tupakanvieroitusryhmä tammikuussa Lahdessa hyyp://www.mestarihypnotisoija.com/tupakkaryhmat.htm

 

Mut onko tuo sähkötupakka turvallinen? Jotenkin se on minua estänyt sitä ostamasta kun muistelen jotain varoitteluja siitä?

 

Tulin raskaaksi, lopetin. Mieli teki, mutta empä olisi ikinä voinut polttaa pienen takia.

 

Mä muutin ajatteluani. Päätin lopettaa ja aina kun teki mieli tupakkaa, aloin miettimään kuinka sen polttaminen auttaa minua. Siis kun monesti tuntui, että ottaa päähän, meen tupakalle niin niissä tilanteissa aloin miettimään, että muuttaako se tupakan polttaminen jotenkin sitä asiaa joka ottaa päähän. Eihän se tietenkään muuttanu, joten ei ollu syytä mennä tupakalle.

Olen ollut reilun vuoden polttamatta. Edelleen tulee tilanteita, joissa hermostuttaa ja tekisi mieli lähteä tupakalle, mutta tuo ajattelutapa auttaa vieläkin.