Miten reagoisit, jos kaverisi kertoisi seurustelevansa avioparin kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä ihmettelen vähän, miksi on tärkeää tietää, mitä muut ihmiset suhteesta ajattelevat. Jos on täysin sinut asian kanssa ja tiedostaa sen, että moni ihminen ei polysuhteita ymmärrä niin mihin tarvitsee muiden ihmisten hyväksyntää omille suhteilleen. Etenkin, kun moni poly tällä palstalla ei tunnu edes haluavan ymmärtää, miksei kaikki suhtaudu polysuhteisiin positiivisesti. Kaikki toisin ajattelevat halutaan nähdä vain suvaitsemattomina, ennakkoluuloisina ja ahdasmielisinä. Silti polyt voivat itsekin olla kapeakatseisia ja haluttomia ajattelemaan, että muidenkin mielipiteissä voisi olla jotain pointtia.

Miksi muiden suhtautumisella on väliä? Minä ainakin kommunikoin puolisoni lisäksi muun muassa äitini, isäni, sisarusteni ja ystävieni kanssa päivittäin. Jos kerron jostakin itselleni iloisesta asiasta ja saan vastaukseksi murahduksen tai silmienpyörittelyä, niin kyllä se vaan elämääni vaikuttaa. Tai jos emme saa kutsuja kylään tai juhliin, tai jos meillä ei tulla käymään koska ei hyväksytä "elämäntapaamme". Piru vie sellainen sattuu! Läheisiä rakkaita ihmisiä - hylkäävät sen takia, että olet vääränlaisessa suhteessa?

Kun heteropari menee naimisiin niin molempien osapuolten suvut kerääntyvät yhdessä iloiseen juhlaan.

Kun homopari menee nykysuomessa naimisiin (juu, rekisteröi suhteensa) niin sentään suuren osan suvusta ja ystävistä voi kuvitella olevan paikalla.

Entä kun polyperheeseen otetaan uusi jäsen? Eikö heidän onneaan ole sopivaa juhlistaa? Onko se mitätön asia joka kuitataan olankohautuksella ja "Vois vähempää kiinnostaa"-lausahduksella?

Eikö ketään heteromonosuhteessa olevaa loukkaisi se, että oma isä, äiti tai sisarus jättäisi häät välistä koska eivät hyväksy suhdettanne? Tai murahtaisi joka kerta kun mainitset puolisosi? Ei kutsu teitä kylään koska ei halua tavata puolisoasi? Kertoo, että suhteesi on oksettava, etova tai ällöttävä? Aika robotteja olette, jos ohitatte tuollaiset olankohautuksella, annatte muiden kohdella teitä noin :(
 
Toki toki. Näissä ketjuissa vaan harva poly on vaivautunut ajattelemaan asioita lainkaan muusta kuin omasta näkökulmastaan. Ap:n asenne on lähinnä se, että toisin ajattelevat ovat "asennevammaisia" eikä polyketjun aloittajat suostu useinkaan näkemään mitään negatiivista polysuhteissa. On eri asia pohtia jotain asiaa monesta eri näkökulmasta, ottaa esille asioiden ongelmia/riskejä tms. kuin tuomita suoralta kädeltä jokin asia sairaaksi.

Ketjun kysymyksenä olikin, että miten muut suhtautuvat asiaan. Ei, että miten poly itse kokee suhteensa. Se on eri aihe.

Ihmissuhteissa on sudenkuoppia. Polyfoorumeilla ja -chateissa kyllä keskustellaan paljon polysuhteiden mahdollisista sudenkuopista. Miksi ihmeessä ap kysyisi monoamorisilta neuvoja polysuhteisiin? Toki asiasta voi keskustella halutessaan, olen itsekin mielenkiinnosta sellaista tehnyt. Pääasiassa olen kuitenkin huomannut, että enemmän neuvoa ja tietoa saa sellaisilta, joilla on myös jonkunasteista kokemusta. Tai edes avoin suhtautuminen asiaan. Jos suhtautuminen on hyiyöks niin en kyllä osaa ajatella, että sillä ihmisellä olisi mitään erityisen avartavaa sanottavaa aiheesta.
 
Tämän(kin) viestin jälkeen taidan ymmärtää niitä "asennevammaisia" ihmisiä. Sairaaksi huutelu tms. varmasti onkin asennevammaisuutta, mutta se ei ole, jos kykenee esim. polysuhteita katselemaan laajasta näkövinkkelistä ja tiedostamaan niiden mahd. vaikutuksia/riskejä lasten (ja aikuistenkin) kannalta. Se vaatii jo aika suurta avarakatseisuutta ja itsereflektiota, että kykenee tarkastelemaan oman perhe/suhdemuotonsa vaikutuksia lasten kannalta ja tiedostamaan myös riskejä ja ehkä jopa ymmärtämään, miksi osa ihmisistä ei suhtaudu kovin suopeasti asiaan. Harva ihminen taitaa tähän kyetä. Se vaatii niin paljon peiliin katsomista ja omien ja muiden vajaavaisuuksien tiedostamista. Helpompaa on kuitata muut asennevammaisiksi.

"Se vaatii jo aika suurta avarakatseisuutta ja itsereflektiota, että kykenee tarkastelemaan oman perhe/suhdemuotonsa vaikutuksia lasten kannalta ja tiedostamaan myös riskejä "

Tuo ei todellakaan vaadi mitään kummallista, vaan kuuluu ihan normaaliin elämään.

"jopa ymmärtämään, miksi osa ihmisistä ei suhtaudu kovin suopeasti asiaan"

Kun taas tuo on pelkkää ahdasmielisyyden ja ennakkoluuloisuuden perusteetonta puolustelua.

Kannattaisi sinunkin kokeilla ensin parisuhteita käytännössä, ennenkuin luennoit niistä teoriassa...
 
Mä en jaksa ymmärtää miten toisia voi haitata muiden valinnat. Tässäkin ketjussa jotkut ihan muuten fiksulta vaikuttavat ihmiset kuulostavat niin ennakoluuloiselta. Mitä ihmettä se muile kuuluu minkälaisessa suhteessa ihmiset ovat? Tai mitä muutenkaan elämällään tekevät? Jos kaveri on onnelinen niin mä olen onnellinen hänen puolestaan, ihan riippumatta siitä minkälaisessa suhteessa hän on vai onko suhteessa ollenkaan.
 
Mä luulen, että suurin osa suhtautuu ihan neutraalisti (ehkä vähän uteliaasti) polysuhteisiin lähipiirissä.

Eikö polyamorisille ole jotain omaa keskustelupalstaa, jossa jakaa kokemuksia? Jotenkin vaan tuntuisi, että täällä yksi tai pari samaa ihmistä aloittelee näitä polyketjuja kuin sieniä sateella. Se tuntuu jo vähän huomionhakuiselta toiminnalta. Lisäksi teitä voidaan kohta syyttää kiihottamisesta, ei kansanryhmää, vaan kansalaista kohtaan ;)
 
[QUOTE="vieras";26195229]Eikö polyamorisille ole jotain omaa keskustelupalstaa, jossa jakaa kokemuksia?[/QUOTE]

Jos tarkoitus on kysyä mitä ei-polyihminen tuntee tai ajattelee niin lienee järkevintä kysyä sitä suoraan heiltä.

Polyjen kesken voi sitten jakaa kokemuksia polysuhteista ja niiden kiemuroista.
 
[QUOTE="vieras";26195237]Mihin helvetin trendiin? Polyamoriaa on ollut aikojen alusta lähtien. Ydinperhe on itse asiassa aika nykyaikainen keksintö ja polyamoria ei todellakaan ole yleisesti kovin hyväksyttyä niin kuin tästäkin ketjusta näkyy eli se ei todellakaan ole mikään trendi.[/QUOTE]

Näin on. Polysuhteet ovat suomessakin olleet yleisiä. Tiedän monta tarinaa aviopareista jotka pysyivät yhdessä hautaan asti. Vaikka toisella oli rakastaja kymmeniä vuosia. Tai molemmilla. Tällä hetkellä yksi esimerkki polyhenkisestä suhteesta on Ilkka Kanervan ja Elina Kiikon suhde. Voi olla, että heillä on vain ns avoin suhde, mutta jos seksisuhteiden lisäksi rakkaussuhteet ovat sallittuja, niin polyhenkinenhän se on.
 
[QUOTE="xXx";26195255]Jos tarkoitus on kysyä mitä ei-polyihminen tuntee tai ajattelee niin lienee järkevintä kysyä sitä suoraan heiltä.

Polyjen kesken voi sitten jakaa kokemuksia polysuhteista ja niiden kiemuroista.[/QUOTE]

Ajattelin, että polyamoristen palstalla ehkä osattaisiin kertoa miten heidän vastaavanlaisiin uutisiin on reagoitu? Mä kuvittelisin, että te tiedätte millainen tämä palsta on. Tämä tuskin antaa oikeanlaista kuvaa teidän lähipiirinne ajatuksista tähän asiaan liittyen.
 
[QUOTE="xXx";26195255]Jos tarkoitus on kysyä mitä ei-polyihminen tuntee tai ajattelee niin lienee järkevintä kysyä sitä suoraan heiltä.

Polyjen kesken voi sitten jakaa kokemuksia polysuhteista ja niiden kiemuroista.[/QUOTE]

Onko sitten ihan järisyttävä yllätys että kaikki ei tykkää?
 
[QUOTE="vieras";26195237]Mihin helvetin trendiin? Polyamoriaa on ollut aikojen alusta lähtien. Ydinperhe on itse asiassa aika nykyaikainen keksintö ja polyamoria ei todellakaan ole yleisesti kovin hyväksyttyä niin kuin tästäkin ketjusta näkyy eli se ei todellakaan ole mikään trendi.[/QUOTE]

Huomaatko ristiriitaa tekstissäsi? Mielestäsi siis polysuhteilu ei ole trendi, koska
-sitä on ollut 'aikojen alusta lähtien' = se on normaalia?
-sitä ei hyväksytä yleisesti = se ei ole normaalia?

Hienoa, että ihminen voi ns. puhua itsensä pussiin jopa yhdessä lauseessa.
 
[QUOTE="xXx";26195191]Miksi muiden suhtautumisella on väliä? Minä ainakin kommunikoin puolisoni lisäksi muun muassa äitini, isäni, sisarusteni ja ystävieni kanssa päivittäin. Jos kerron jostakin itselleni iloisesta asiasta ja saan vastaukseksi murahduksen tai silmienpyörittelyä, niin kyllä se vaan elämääni vaikuttaa. Tai jos emme saa kutsuja kylään tai juhliin, tai jos meillä ei tulla käymään koska ei hyväksytä "elämäntapaamme". Piru vie sellainen sattuu! Läheisiä rakkaita ihmisiä - hylkäävät sen takia, että olet vääränlaisessa suhteessa?

Kun heteropari menee naimisiin niin molempien osapuolten suvut kerääntyvät yhdessä iloiseen juhlaan.

Kun homopari menee nykysuomessa naimisiin (juu, rekisteröi suhteensa) niin sentään suuren osan suvusta ja ystävistä voi kuvitella olevan paikalla.

Entä kun polyperheeseen otetaan uusi jäsen? Eikö heidän onneaan ole sopivaa juhlistaa? Onko se mitätön asia joka kuitataan olankohautuksella ja "Vois vähempää kiinnostaa"-lausahduksella?

Eikö ketään heteromonosuhteessa olevaa loukkaisi se, että oma isä, äiti tai sisarus jättäisi häät välistä koska eivät hyväksy suhdettanne? Tai murahtaisi joka kerta kun mainitset puolisosi? Ei kutsu teitä kylään koska ei halua tavata puolisoasi? Kertoo, että suhteesi on oksettava, etova tai ällöttävä? Aika robotteja olette, jos ohitatte tuollaiset olankohautuksella, annatte muiden kohdella teitä noin :([/QUOTE]

Totta kai mä tuon ymmärrän. Palstan mielipiteet ovat vaan todennäköisesti aika kaukana siitä, miten omat läheiset asiaan suhtautuisivat. ;) On paljon helpompi suhtautua ällöksyen asioihin, joita ei tarvitse kohdata jokapäiväisessä elämässään. Sellainen ei taida olla kovin rakas ja läheinen ihminen, joka tuollaisen asian takia hylkäisi. Ap:n (ja monen muun täällä kirjoitelleen polyn) asenne on ollut vähän sellainen, ettei häntä tunnu kiinnostavan, mitä muut hänen elämästään ajattelevat ja muut ovat vain asennevammaisia, jos esittävät pienenkin epäilevän kommentin aiheeseen. Itse olen niitä muutamiin ketjuihin kirjoitellut. En ole "suvaitsematon". En tuomitse ketään tai kenenkään elämäntapaa suoralta kädeltä, jos perheenjäsenet voivat hyvin ja myös lasten asiat on järjestetty hyvin. Silti kykenen kritisoimaan tarvittaessa kaikenlaisia suhde/perhemuotoja. Ihan jo uusperheisiin liittyy ongelmia, joita ydinperheisiin ei liity, joten helppo käsittää, että niitä liittyy myös polyperheisiin. Hyvät puolet varmasti on tiedossa muutenkin, että ihan hyvähän se on miettiä mahd. varjopuolia. Tällaisista aloituksista tulee mieleen, että aloittajalla tai jollain muulla polylla on kuitenkin jollain tavalla epävarma olo omasta elämäntavastaan. Näitä aihepiirin liittyviä ketjuja on ollut sen verran paljon lähiaikoina.

Totta kai on sopivaa juhlistaa. :) Jos aidosti välittää läheisistään, ei heitä tuollaisen takia hylkäisi tai kohtelisi huonosti. Mä olen jo kuullut aika paljon tuollaisia kommentteja ihan vain sen takia, että mulla on ollut säpinää naisen kanssa ja polyamorisia kavereita. Ihan jo sekin loukkasi, että kavereitani haukuttiin päin naamaani vain sen takia, että ovat muuta kuin yksiavioisia heteroita. Mä en ole sinänsä kauheasti kiinnostunut itseeni kohdistuvista negakommenteista, koska itsetuntoni on aika vahva, mutten siedä sitä, että kavereitani haukutaan. Silloin sanon mielipiteeni aika suoraan.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";26195277]No mulle on yllätys, että ihmiset eivät tykkää toisten ihmisten valinnoista, jotka eivät vaikuta mitenkään heidän elämään.[/QUOTE]


Jaa. Minulle ei. Olen itsekin tehnyt elämässäni valintoja joita kaikki läheiseni eivät ymmärrä enkä oletakaan että ymmärtäisivät.

Enkä itse koe että minun on hyväksyttävä ja ymmärrettävä kaikkea mitä maailmassa tapahtuu jos se vaan ei koske omaa elämääni.
 
Huomaatko ristiriitaa tekstissäsi? Mielestäsi siis polysuhteilu ei ole trendi, koska
-sitä on ollut 'aikojen alusta lähtien' = se on normaalia?
-sitä ei hyväksytä yleisesti = se ei ole normaalia?

Hienoa, että ihminen voi ns. puhua itsensä pussiin jopa yhdessä lauseessa.

Ei, polyamoria on normaalia, mutta se ei ole yleisesti hyväksyttävää. Normaali ja yleisesti hyväksyttävä ovat kaksi täysin eri asiaa. On normaalia olla homo vaikka se ei kaikkialla olekaan yleisesti hyväksyttävää.
 
Jaa. Minulle ei. Olen itsekin tehnyt elämässäni valintoja joita kaikki läheiseni eivät ymmärrä enkä oletakaan että ymmärtäisivät.

Enkä itse koe että minun on hyväksyttävä ja ymmärrettävä kaikkea mitä maailmassa tapahtuu jos se vaan ei koske omaa elämääni.

Minä taas koen, että niin kauan kun ihminen ei suoraan satuta toisiaan teoillaan, minulla ei ole oikeutta niitä tuomita.
 
Onko sitten ihan järisyttävä yllätys että kaikki ei tykkää?

Itselleni ei ole yllätys, että kaikki ei tykkää. Kyllä se silti hätkähdyttää joka kerta. En kertakaikkiaan voi ymmärtää tuota halveksuntaa. Minusta polyamoria tuntuu hyvin luontevalta, arkiselta ja tavalliselta. Vaikka kuinka järkitasolla tiedän joidenkin paheksuvan niin silti halveksunta satuttaa. Etenkin "tuttujen", sinunkin kanssa olen kuitenkin muista aiheista täällä monta kertaa jutellut. Emme tunne toisiamme, mutta olen ehtinyt ajatella, että sinä olisit varmaan kiva tyyppi ja jos asuisimme samoilla nurkilla niin ehdottomasti haluaisin tutustua. Voisit siis olla kuka tahansa ystävistäni tai vaikkapa naapuri, siis kirjoittelusi perusteella, ja ajatus siitä, että joku ystävistäni tai edes se naapuri ajattelisi minusta noin... Se on surullinen ajatus. Minun onneni ei ole tärkeä tai merkittävä, vain normit täyttävä onni on hienoa asia.

AP:stä en tiedä, itse tahdon edes näin harmaana yrittää keskustella vihamielisesti suhtautuvan kanssa jotta tietäisin paremmin mitä vastata jos joku kasvotusten pamauttaisi jotain vastaavaa. Ja samalla toki tahdon muistuttaa ihmisiä, että minä olen ihminen. Minulla on tunteita. En ole pervo rikollinen, vaan ihan kunnollinen kansalainen. Loukkaannun joskus jos minua loukataan.
 
[QUOTE="xXx";26195211]Ketjun kysymyksenä olikin, että miten muut suhtautuvat asiaan. Ei, että miten poly itse kokee suhteensa. Se on eri aihe.

Ihmissuhteissa on sudenkuoppia. Polyfoorumeilla ja -chateissa kyllä keskustellaan paljon polysuhteiden mahdollisista sudenkuopista. Miksi ihmeessä ap kysyisi monoamorisilta neuvoja polysuhteisiin? Toki asiasta voi keskustella halutessaan, olen itsekin mielenkiinnosta sellaista tehnyt. Pääasiassa olen kuitenkin huomannut, että enemmän neuvoa ja tietoa saa sellaisilta, joilla on myös jonkunasteista kokemusta. Tai edes avoin suhtautuminen asiaan. Jos suhtautuminen on hyiyöks niin en kyllä osaa ajatella, että sillä ihmisellä olisi mitään erityisen avartavaa sanottavaa aiheesta.[/QUOTE]

Oli juu, mutta ap näytti olevan kiinnostunut siitä, miksi jotkut suhtautuvat asiaan negatiivisesti. Aika harvassa ovat nuo mainitsemasi "hyiyök"-ihmiset, joilla ei olisi esittää mitään perusteluja kritiikilleen. Monen polyihmisen olen nähnyt ajattelevan aioista ihailtavan laaja-alaisesti, ymmärtäen polysuhteiden ongelmien lisäksi todella hyvin jopa monoamorisia. Ei tarvitse muuten olla polyamorinen tietääkseen, millaisia ongelmia ihmissuhteisiin voi liittyä. Ei poly ole mikään oma lajinsa. Aika samanlaisia ovat niin monoamoriset, polyamoriset, heterot kuin homotkin pohjimmiltaan.
 
[QUOTE="vieras";26195299]Minä taas koen, että niin kauan kun ihminen ei suoraan satuta toisiaan teoillaan, minulla ei ole oikeutta niitä tuomita.[/QUOTE]

Itse pitäisin tuomitsemisen ja sen ettei ole jostain asiasta kiinnostunut eikä halua siitä kuulla vähän eri juttuina. Enkä ymmärrä miksi kaikkien pitäisi pitää kaikista tai kaikesta.

Se etten ymmärrä enkä välitäkään ymmärtää tuollaisia suhteita ei ole rajoittanut minun tai kenenkään muun elämää. Miksi tuo asenteeni sitten pitää "tuomita" ?
 
[QUOTE="xXx";26195310]Itselleni ei ole yllätys, että kaikki ei tykkää. Kyllä se silti hätkähdyttää joka kerta. En kertakaikkiaan voi ymmärtää tuota halveksuntaa. Minusta polyamoria tuntuu hyvin luontevalta, arkiselta ja tavalliselta. Vaikka kuinka järkitasolla tiedän joidenkin paheksuvan niin silti halveksunta satuttaa. Etenkin "tuttujen", sinunkin kanssa olen kuitenkin muista aiheista täällä monta kertaa jutellut. Emme tunne toisiamme, mutta olen ehtinyt ajatella, että sinä olisit varmaan kiva tyyppi ja jos asuisimme samoilla nurkilla niin ehdottomasti haluaisin tutustua. Voisit siis olla kuka tahansa ystävistäni tai vaikkapa naapuri, siis kirjoittelusi perusteella, ja ajatus siitä, että joku ystävistäni tai edes se naapuri ajattelisi minusta noin... Se on surullinen ajatus. Minun onneni ei ole tärkeä tai merkittävä, vain normit täyttävä onni on hienoa asia.

AP:stä en tiedä, itse tahdon edes näin harmaana yrittää keskustella vihamielisesti suhtautuvan kanssa jotta tietäisin paremmin mitä vastata jos joku kasvotusten pamauttaisi jotain vastaavaa. Ja samalla toki tahdon muistuttaa ihmisiä, että minä olen ihminen. Minulla on tunteita. En ole pervo rikollinen, vaan ihan kunnollinen kansalainen. Loukkaannun joskus jos minua loukataan.[/QUOTE]


Valitettava totuushan se on, että ihmiset piilossa paheksuu ja jopa kuvottuu toistensa asioista (etenkin noin räikeästi normeista poikkeavasta). Voisin aika varma olla, että myös sinun tuttavasi.
Kukaan ei vain sano sitä suoraan, eikä edes vihjaile. Ja miksi pitäisikään?
Ei kai kukaan halua kaveriaan loukata, tosin silloin voisi jättää ne negatiiviset tuntemuksensa ja ajatuksensa oman pään sisäiseksi eikä kertoa niistä kenellekään.
 
Viimeksi muokattu:
Itse pitäisin tuomitsemisen ja sen ettei ole jostain asiasta kiinnostunut eikä halua siitä kuulla vähän eri juttuina. Enkä ymmärrä miksi kaikkien pitäisi pitää kaikista tai kaikesta.

Se etten ymmärrä enkä välitäkään ymmärtää tuollaisia suhteita ei ole rajoittanut minun tai kenenkään muun elämää. Miksi tuo asenteeni sitten pitää "tuomita" ?

Mä en ymmärrä sun asennetta, mutta sulla on siihen täysi oikeus. Niin kauan kuin sitä ei käytetä politiikassa rajoittamaan ihmisten yksilönvapautta se on aivan hyväksyttävää mielestäni.

Ehkä sinä et tuomitse. Se, että et asiasta tykkää ja et halua kuulla hyvän ystäväsi suhteesta kyllä kuulostaa minusta siltä, että tuomitset, mutta voin olla väärässä.
 
Silti kykenen kritisoimaan tarvittaessa kaikenlaisia suhde/perhemuotoja. Ihan jo uusperheisiin liittyy ongelmia, joita ydinperheisiin ei liity, joten helppo käsittää, että niitä liittyy myös polyperheisiin. Hyvät puolet varmasti on tiedossa muutenkin, että ihan hyvähän se on miettiä mahd. varjopuolia.

Pahoittelen, että pätkäisen pitkää tekstiäsi näin rankasti. Tähän tahdoin kuitenkin nyt tarttua. Ensiksi siihen, että mainitset uusperheisiin liittyvän ongelmia joita ydinperheisiin ei liity. Tässä taas nostetaan (mielestäni) ydinperhe normatiiviseksi malliksi jota ei tarvitse pohtia kriittisesti. Oletko sitä mieltä, että ydinperhe voidaan määritellä mittapuuksi? Että se on jollakin tapaa se paras muoto?

Seuraavaksi: Väität, että polyperheen hyvät puolet olisivat jo yleisesti tiedossa. Minä en ole varma, että asia on näin. Jos polyperheen hyvät puolet olisivat yleisesti tiedossa, niin miksi rankka halveksunta? Itse koen, että ihmiset näkevät lähinnä riskejä ja huonoja puolia, eivät mitään hyvää.
 
[QUOTE="a p";26195213]"Se vaatii jo aika suurta avarakatseisuutta ja itsereflektiota, että kykenee tarkastelemaan oman perhe/suhdemuotonsa vaikutuksia lasten kannalta ja tiedostamaan myös riskejä "

Tuo ei todellakaan vaadi mitään kummallista, vaan kuuluu ihan normaaliin elämään.

"jopa ymmärtämään, miksi osa ihmisistä ei suhtaudu kovin suopeasti asiaan"

Kun taas tuo on pelkkää ahdasmielisyyden ja ennakkoluuloisuuden perusteetonta puolustelua.

Kannattaisi sinunkin kokeilla ensin parisuhteita käytännössä, ennenkuin luennoit niistä teoriassa...[/QUOTE]

Niinhän sitä luulisi. :) Yllättävän harva ihminen pohtii kovinkaan syvältä näitä asioita. Ei ole maailman mukavin asia huomata puutteita ajatusmaailmassaan, käytöksessään, kyvyssään ymmärtää erilaisia ajattelutapoja jne.

Ei ole. Fiksu ihminen ei tuomitse mitään suoralta kädeltä. On silti ihan rehellistä realismia tarkastella asioita monipuolisesti, myös polyperheessä elämisen mahdollisia vaikutuksia lasten elämään. Sekin on ahdasmielistä, jos ei edes yritä ymmärtää, miksi joku katsoo jotakin asiaa eri näkökulmasta. Mä hyväksyn avioerot, mutta se ei tee minusta suvaitsematonta, että tiedostan eroamattomuuden olevan monesti (tutkimustenkin mukaan) lasten kannalta parempi. Näin esimerkkinä.

Viimeinen kommentti on ihan asiaton. :) Samaa luokkaa näiden "hankkisit ensin lapsia", "hankkisit koulutusta"-kommenttien kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";26195329]Mä en ymmärrä sun asennetta, mutta sulla on siihen täysi oikeus. Niin kauan kuin sitä ei käytetä politiikassa rajoittamaan ihmisten yksilönvapautta se on aivan hyväksyttävää mielestäni.

Ehkä sinä et tuomitse. Se, että et asiasta tykkää ja et halua kuulla hyvän ystäväsi suhteesta kyllä kuulostaa minusta siltä, että tuomitset, mutta voin olla väärässä.[/QUOTE]

Tuo kuulostaa minulle niin vieraalta asialta ja kaikkine kommervenkkeineen monimutkaiselta että en halua sitä edes enempää ajatella. Jos joku ystävä tuollaiseen suhteeseen lähtisi, uskoisin hänen myös ymmärtävän ettei se ole kaikkien mieleen. Ehkä hän olisi jopa kykenevä antamaan minulle aikaa ja jos suhde jatkuisi pidempään hyvänä niin ehkä alkaisin itsekin lämmetä ja ymmärtää. Tiedä häntä.

En tunne ketään tuollaisessa suhteessa elävää ja koko terminkin taisin kuulla täällä muutama kuukausi sitten. Ehkä olen tiedostamattani ollut rasistinen tätä seksuaalivähemmistöä kohtaan koko tähän astisen elämäni koska en ole koskaan edes ajatellut tämänlaisten perheiden olemassaoloa?
 

Yhteistyössä