Miten reagoisit, jos kaverisi kertoisi seurustelevansa avioparin kanssa?

[tytsi-89]

Varmaankin onnittelisin ja olisin onnellinen kaverini/ystäväni puolesta, kuten yleensä olen, jos joku läheisistäni on löytänyt onnea. Vaikea kuvitella, että tulisi ihan yllätyksenä, koska harvasta olisi tuollaiseen kuvioon. Mulla on omat epäilykseni sellaisen suhteen pitkäkestoisesta toimivuudesta (siitä, että kaikki, lapsia myöten olisivat tyytyväisiä tilanteeseen ja jokainen suhteen osapuolista saisi tarpeeksi huomiota ja rakkautta jne.), mutta pitäisin ajatukset ominani. Luotan yleisesti ottaen läheisteni arviointikykyyn. Positiivista tuossa olisi se, että kaikki kolme seurustelevat keskenään ja olisivat toisiinsa rakastuneita(?) Kuvio tuntuisi hankalammalta, jos seurustelu olisi vain joko miehen/vaimon ja sen kolmannen henkilön välistä.

 

[säpäle harmaana]

Varmaan kysyisin miten homma käytännössä toimii. Aikovatko esim muuttaa yhteen ja miten lapset huomioidaan.

 

[Jarnuska]

Aikaisemmin olisin varmaankin ohittanut koko asian olan kohautuksella, mutta nyt kun olen sivusta joutunut seuraamaan ihmisten hyvinkin outoja seksuaalisia sekoiluja olisin varmaankin kovin negatiivinen.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";26193208]No entä niin päin, että jompikumpi avioparista kertoisi tällaisesta tilanteesta, miten silloin reagoisit?[/QUOTE]

No aika samalla tavalla ja samat ajatukset pyörisi mielessä.

 

[Mythago]

Jokainen tekee mitä tekee, ei kaikesta kannata puhua julkisesti tai haluta tehdä siitä numeroa joka käänteessä. Yök! Ja ihan kaikki eksibitionistit samaa kaappiin ja kaapin ovi kiinni!

Sori vaan, mun mielestä suhteesta kertominen kaverille ei ole numeron tekemistä. Eikä exhibitionismia. Mut mää oonki vaan niin ihqu :xmas:

 

["normaali"]

Ilmottaisin poliisille.

 

[Tapiontytär]

Nyt kun parinvaihto on niin nähty, homous kestää päivänvaloa ja on in olla bi, niin seuraava muoti-ilmiö tuntuu olevan polyamoria.
Ihan yks hailee kuka seukkaa kenen kaa, mutta jos kyseessä olisi mulle rakas kaveri, kyselisin varmaan hieman varmistuakseni että häntä kohdellaan suhteessa hyvin eikä vain kolmantena pyöränä.

 

[Data]

Uteliaisuuteni heräisi ja kyselisin miten päätyneet moiseen ja kuinka on sujunut.

 

[Neilee harmaana]

[QUOTE="normaali";26193446]Ilmottaisin poliisille.[/QUOTE]

Mitä sä sille poliisille sanoisit? Ja mitä luulet, että poliisi sulle vastaisi

 

[tytsi-89]

Eli jos ystäväsi/kaverisi kertoo sinulle uutisena vakituisesta heterosuhteestaan niin sinä alat heti miettimään että mitenhän ne panee, kumpi on päällä, valot pois vai ei, ottaako ne suihin jne.

Aapeen kysymykseen, joittenkin ystävien kohdalla yllättyisin paljonkin, toisten en lainkaan. Onnittelisin, ja olisin utelias sillai normaalilla kiinnostuneella tavalla: missä tapasitte, kauanko ootte ollu, mites lapset, onksne tyypit ihanii Mitä sitä nyt kysytään kun toisella on uus suhde.

Joku on tainnu sotkea ton asian seksikokeiluihin tms. Seurustelu kuulostaa ainakin musta jo hiukan eriltä. Ekana tossa tulisi mieleen varmaan, että aikamoinen tuuri käynyt, jos kaikki kolme suhteen osapuolta tosiaan rakastaa toisiaan. Se huolestuminen liittyisi lähinnä siihen, onko kaikki varmasti tyytyväisiä tilanteeseen ja onko kukaan kokenut tulevansa painostetuksi, onko joku suostunut kuvioon osin siksi, että pelkää muuten menettävänsä yhden tai onko se kolmas osapuoli ryhtynyt olosuhteiden pakosta suhteeseen molempien kanssa vaikka rakastaisi vaan toista ja mitä sellaisesta seuraisi jne. En tosin näitä ajatuksiani varmaan ääneen esittäisi.

 

[tytsi-89]

Tuskin nyt kovin hyviä kavereita ollaan koskaan oltukaan. Tuo menee itselläni yli sen rajan mitä haluan enää kuulla ja jos "kaveri" ei sitä ymmärrä niin ei voi mitään. Voi etsiä muita kavereita jotka ovat kiinnostuneempia hänen parisuhdekuviostaan.

Saako kysyä, miksi? Aika yllättävä vastaus sulta. Jos kaikki kolme oikeasti rakastaisivat toisiaan ja olisivat tyytyväisiä tilanteeseen ja lapsetkin olisi huomiotu hyvin eikä ketään olisi painostettu eikä kyseessä olisi vain jotain nuoruuden sekoilua niin mitä pahaa tuossa näkisit?

 

[Madicken04]

[QUOTE="a p";26193385]Kyllä. Muita ymmärrän.[/QUOTE]


Aina ei kaikkea tarvikaan ymmärtää. Sen enempää sinun minua kuin minun näitä suhteita.

Kerran törmäsin tuontapaiseen tilanteeseen. Olin lasten kanssa leikkipuistossa kun sinne tuli yksi tuttavaperheen isä lastensa kanssa, heillä oli seuranaan joku itselleni tuntematon nainen ja tämän lapsi. Tuo tuttavaperhe tunnettiin 5v takaa, aiemmin oltiin lasten puolesta paljon yhteyksissä, harrasteltiin yhdessä, kyläiltiin keskenämme jne, viimeisenä parina vuonna enää vähemmän.

Mies esitteli tuon naisen tyttöystävänään mihin hämmästyneenä totesin että en tiennytkään teidän xxxxx:n kanssa eronneen. Mies vaan hymyili että eivät he ole etonneet vaan yhä onnellisesti yhdessä, hän on vaan rakastunut tähän naiseen ja he seurustelevat. Nainen selitti innoissaan kuinka kätevää on kun asutaankin lähekkäin ja lapset on samassa päiväkodissa jne.

Kiva sitten heille, itse en vaan ole tuosta parisuhdekuviosta kiinnostunut enkä edes tietoinen kuinka positiivisena juttuna tuon miehen vaino pitää tämän uuden naisysyävän ja tämän lapsen liittymistä perheeseensä. Sittemmin ollaan nähty vain satunnaisesti, joskus mies yhdessä vaimonsa kanssa ja joskus tyttöystävänsä tai sitten erikseen. Ei olla puhuttu parisuhteestaan, lähinnä vaan lasten asioista yms. En edes tiedä onko tyttöystävä enää kuvioissa kun en ole häntä sitten talven nähnyt, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Muuten ei siis mitään tuota kaveripariskuntaa vastaan, ihan kivoja tyyppejä kumpikin.

 

[Madicken04]

Saako kysyä, miksi? Aika yllättävä vastaus sulta. Jos kaikki kolme oikeasti rakastaisivat toisiaan ja olisivat tyytyväisiä tilanteeseen ja lapsetkin olisi huomiotu hyvin eikä ketään olisi painostettu eikä kyseessä olisi vain jotain nuoruuden sekoilua niin mitä pahaa tuossa näkisit?

Miksi minun tarvitsisi olla kiinnostunut heidän parisuhteestaan? Luulisi että tuollaisen valinnan tekevä tiedostaa että kaikki eivät sitä niin hyvänä pidä eikä ymmärrä. Jos joku kavereista ei ymmärrä eikä jaksa olla kiinnostunut niin onko hänelle pakko sitä tuputtaa? Voi olla kaveri muilla alueilla ja jos se ei onnistu niin silloin on varmaan parempi keskittyä niihin avarakatseisempiin kavereihin.

Itse en tuollaisiin suhteisiin usko, siis että toimivat kaikkien eduksi varsinkaan kun on lapsia mukana. Enkä usko siihenkään että oman valinnanvapauden ja avarakatseisuuden nimissä kannattaa ihan kaikkea kokeilla vain siksi että siihen on oikeus.

 

["vieras"]

En mäkään ymmärtäisi.
Mun puolesta, aikuiset ihmiset saisivat seurustella vaikka jalkapallojoukkueen kanssa, mutta jos on lapsiakin pitäisi vähän miettiä niitäkin.

 

[tytsi-89]

Aina ei kaikkea tarvikaan ymmärtää. Sen enempää sinun minua kuin minun näitä suhteita.

Kerran törmäsin tuontapaiseen tilanteeseen. Olin lasten kanssa leikkipuistossa kun sinne tuli yksi tuttavaperheen isä lastensa kanssa, heillä oli seuranaan joku itselleni tuntematon nainen ja tämän lapsi. Tuo tuttavaperhe tunnettiin 5v takaa, aiemmin oltiin lasten puolesta paljon yhteyksissä, harrasteltiin yhdessä, kyläiltiin keskenämme jne, viimeisenä parina vuonna enää vähemmän.

Mies esitteli tuon naisen tyttöystävänään mihin hämmästyneenä totesin että en tiennytkään teidän xxxxx:n kanssa eronneen. Mies vaan hymyili että eivät he ole etonneet vaan yhä onnellisesti yhdessä, hän on vaan rakastunut tähän naiseen ja he seurustelevat. Nainen selitti innoissaan kuinka kätevää on kun asutaankin lähekkäin ja lapset on samassa päiväkodissa jne.

Kiva sitten heille, itse en vaan ole tuosta parisuhdekuviosta kiinnostunut enkä edes tietoinen kuinka positiivisena juttuna tuon miehen vaino pitää tämän uuden naisysyävän ja tämän lapsen liittymistä perheeseensä. Sittemmin ollaan nähty vain satunnaisesti, joskus mies yhdessä vaimonsa kanssa ja joskus tyttöystävänsä tai sitten erikseen. Ei olla puhuttu parisuhteestaan, lähinnä vaan lasten asioista yms. En edes tiedä onko tyttöystävä enää kuvioissa kun en ole häntä sitten talven nähnyt, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Muuten ei siis mitään tuota kaveripariskuntaa vastaan, ihan kivoja tyyppejä kumpikin.

Mä luulen, että toimivan kuvion perusedellytys on, että kaikki ovat polyamorisia. Eihän tosta miehen tyttöystävästä seuraa luultavasti mitään hyvää sille vaimolle, jos hän itse ei ole poly. Aloituksen esimerkissähän avioparista kumpikin osapuoli seurustelisi sen kolmannen kanssa, eli oletettavasti kaikki rakastaisivat toisiaan. Tai voihan sitä seurustella myös käytännön syistä, ns. järkisyistä tai monesta muusta syystä, mutta oletetaan nyt näin. Mun on vaikea uskoa, että tasapuolisesti kaikki yhtä paljon toisiaan (avioparilla tod. näk. jo paljon yhteisiä vuosia takana ja harvoin kukaan rakastuu muutenkaan useampaan ihmiseen yhtä vahvasti), mutta sekin on ok, jos suhteen osapuolet eivät koe asiasta mielipahaa/tarvetta vertailuun.

 

[fortunate]

Oisin vähän että mitä v*ttua?! Hämilläni ja saattaisin revetä nauruunkin, koska mun hyvistä kavereista kukaan ei ole polyamorinen tai edes bi/lesbo/homo.
Niin että ihmettelisin toki, saattaisin jotain kysäistä aiheesta ja luultavasti kysyisin yhteisiltä kavereiltamme ovatko he huomanneet henkilö X:n käyttäytyneen oudosti.

Jos se kertoja olisi vaan joku tuttu/ei-niin-hyvä-kaveri niin olisin vaan että jaa, ei oikeestaan kiinnostaisi minkään vertaa.

 

[Madicken04]

Mä luulen, että toimivan kuvion perusedellytys on, että kaikki ovat polyamorisia. Eihän tosta miehen tyttöystävästä seuraa luultavasti mitään hyvää sille vaimolle, jos hän itse ei ole poly. Aloituksen esimerkissähän avioparista kumpikin osapuoli seurustelisi sen kolmannen kanssa, eli oletettavasti kaikki rakastaisivat toisiaan. Tai voihan sitä seurustella myös käytännön syistä, ns. järkisyistä tai monesta muusta syystä, mutta oletetaan nyt näin. Mun on vaikea uskoa, että tasapuolisesti kaikki yhtä paljon toisiaan (avioparilla tod. näk. jo paljon yhteisiä vuosia takana ja harvoin kukaan rakastuu muutenkaan useampaan ihmiseen yhtä vahvasti), mutta sekin on ok, jos suhteen osapuolet eivät koe asiasta mielipahaa/tarvetta vertailuun.

Ehkä juuri tuossa epäuskoisuudessa homman toimimiseen kaikkien osalta -ne lapset huomioiden- menee sen oman "suvaitsevaisuuteni" raja. En siis jaksa/halua olla kiinnostunutkaan kuinka se toimii enkä yrittää väkisin olla siinä luonnollisesti ymmärtäiväinen ja onnellinen ihmisten puolesta. Siksi mielummin jos tällaisiin ihmisiin törmään suljen tuon parisuhdeosuuden ulkopuolelle.

Näin irl en kyllä muita kertoja ole tuontapaiseenkaan törmännyt joten ei se hirveästi ole kaverisuhteita rajoittanut.

 

[tytsi-89]

Miksi minun tarvitsisi olla kiinnostunut heidän parisuhteestaan? Luulisi että tuollaisen valinnan tekevä tiedostaa että kaikki eivät sitä niin hyvänä pidä eikä ymmärrä. Jos joku kavereista ei ymmärrä eikä jaksa olla kiinnostunut niin onko hänelle pakko sitä tuputtaa? Voi olla kaveri muilla alueilla ja jos se ei onnistu niin silloin on varmaan parempi keskittyä niihin avarakatseisempiin kavereihin.

Itse en tuollaisiin suhteisiin usko, siis että toimivat kaikkien eduksi varsinkaan kun on lapsia mukana. Enkä usko siihenkään että oman valinnanvapauden ja avarakatseisuuden nimissä kannattaa ihan kaikkea kokeilla vain siksi että siihen on oikeus.

Jos kyseessä olisi ystävä niin kai sitä aina on jossain määrin kiinnostunut ystävänsä asioista tai hänen hyvinvoinnistaan? Mä näen, ettei kaikkia ystävien elämään kuuluvia asioita tarvitse ymmärtää/hyväksyä ja silti voidaan olla ystäviä. Ymmärrän kyllä sun näkökannan ja mullakin on omat epäilykseni lasten ja suhteen osapuolien hyvinvoinnista tuonkaltaisissa suhteissa, mutta en koe, että se olisi mun asia kuitenkaan. Harvoin kuitenkaan kaikissa asioissa toimitaan lapsen parhaan mukaan, pääasia, että kaikilla perheessä on riittävän hyvä olla. Eihän kaikki uusperheiden ja eronneiden ydinperheidenkään lapset aina ideaalitilanteessa ole.

 

[rehellinen]

Miettisin mitä ne sängyssä puuhaavat.

 

[Madicken04]

Jos kyseessä olisi ystävä niin kai sitä aina on jossain määrin kiinnostunut ystävänsä asioista tai hänen hyvinvoinnistaan? Mä näen, ettei kaikkia ystävien elämään kuuluvia asioita tarvitse ymmärtää/hyväksyä ja silti voidaan olla ystäviä. Ymmärrän kyllä sun näkökannan ja mullakin on omat epäilykseni lasten ja suhteen osapuolien hyvinvoinnista tuonkaltaisissa suhteissa, mutta en koe, että se olisi mun asia kuitenkaan. Harvoin kuitenkaan kaikissa asioissa toimitaan lapsen parhaan mukaan, pääasia, että kaikilla perheessä on riittävän hyvä olla. Eihän kaikki uusperheiden ja eronneiden ydinperheidenkään lapset aina ideaalitilanteessa ole.

Tosi vaikea kuvitella tuollaista ratkaisua ystäville tai vaikka omille sisaruksille. Jos näin kuitenkin jollekin kävisin niin varmaan juuri siihen ystävyyteen tukeutuen voisin rehellisesti sanoa etten tuollaista ymmärrä enkä osaa hyvänä pitää ja siksi en ole suoraansanottuna kiinnostunut siitä suhteesta.

Ehkä ystävä sitten ymmärtäisi ja antaisi aikaa jos itse kokee sen suhteensa niin vahvaksi. Kyllä hän voisi siitä puhua mutta en osaisi pakottaa itseäni olemaan rehellisesti kiinnostunut ja kannustava. Ehkä sitten ajan kuluessa alkaisin uskoa jutun toimivuuteen, kuka tietää. Mutta siis tällä kokemuksella tai kokemattomuudella lähinnä suhtautumiseni asiasta kuulemiseen olisi tuo "ei kiinnosta".

 

[tytsi-89]

Ehkä juuri tuossa epäuskoisuudessa homman toimimiseen kaikkien osalta -ne lapset huomioiden- menee sen oman "suvaitsevaisuuteni" raja. En siis jaksa/halua olla kiinnostunutkaan kuinka se toimii enkä yrittää väkisin olla siinä luonnollisesti ymmärtäiväinen ja onnellinen ihmisten puolesta. Siksi mielummin jos tällaisiin ihmisiin törmään suljen tuon parisuhdeosuuden ulkopuolelle.

Näin irl en kyllä muita kertoja ole tuontapaiseenkaan törmännyt joten ei se hirveästi ole kaverisuhteita rajoittanut.

Mä toisaalta kyllä ymmärrän sua. Vaikea kuvitella itseäni tuollaiseen tilanteeseen D), mutta jos sellaiseen päätyisin niin harkitsisin normaaliakin enemmän tuota perhemuotoa lasten kannalta enkä haluaisi sotkea lapsia kuvioon ennen kuin suhde olisi hyvin vakaa ja vakiintunut. En siis haluaisi "kokeilla" mitään lasten kustannuksella. Olisi kurjaa ja hämmentävää heidän kannaltaan, jos asiat menisikin pieleen, tulisi ero ja lapset menettäisivät mahd. monta läheistä aikuista. Lapset tarvitsevat kuitenkin pysyvyyttä. Tuossa olisi varmasti muutenkin sopeutumista, kun ihmisten asenteet on mitä on ja jos lapsilla on vielä muuallakin asuvia vanhempia tai polysuhteen osapuolilla vielä mahd. muitakin suhteita (kun kerran polyamorisia kyseessä..) niin aina vain lisää ihmisiä "sopassa" mukana. Saati, että avioparille tulisi vielä yhteisiäkin lapsia sen kolmannen kanssa. Pitäisi varmaan tavata edes yksi polyperhe, jossa olisi pitkään eletty onnellisesti niin karisisi hiukan nämä huolet ja ennakkoajatukset. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja en kokisi olevani oikeutettu puuttumaan ystäväni perhe-elämään siinä määrin, että sekoittaisin ystävyytemme asiaan tuomitsemalla tms.

 

["vierailija"]

No tytsillähän on tuttavapiirissä sellainen porukka
Ovat kuulemma muuttamassa yhteen koko sakki.

 

[La Paset]

Sanoisin: "Mä en haluu kuulla enempää, please."

 

[tytsi-89]

Uteliaisuuteni heräisi ja kyselisin miten päätyneet moiseen ja kuinka on sujunut.

Kieltämättä kiinnostava ilmiö. Niin kaukana omasta elämästä.

 

[Holly&Ivy]

Oletko ap itse tällaisessa suhteessa?

Mulle tulisi varmaan mieleen ne lapset, että miten ne tähän kuvioon sopeutuu ja miten paljon ne siitä tietää. Lisäksi tulee mieleen joku dokumentti jonka näin ajat sitten, jossa pariskunta alkoi seurustella naisen kanssa. Lopulta sen pariskunnan nainen tuli mustasukkaiseksi, kun se toinen nainen kiinnosti miestä enemmän, ja se pariskunnan nainen lähti kävelemään. Jotenkin itsekin epäilen, että voiko tuo pidemmän päälle olla kaikkien kannalta tasapuolista. Epäily voi tietysti olla vääräkin, kun ei ole kokemusta asiasta .